Tervetuloa Smarksiden viralliselle keskustelualueelle! Luo tunnukset ja tule mukaan vaihtamaan mielipiteitä. Muista lukea foorumin säännöt!

Tarkasta kotisivumme osoitteessa smarkside.com. Facebookista löydät fanisivumme sekä keskusteluryhmämme Discussion ja Talk. Olemme myös Twitterissä, Instagramissa, Soundcloudissa ja YouTubessa. Reaaliaikaisen chattailun löydät Discordista.

Smarksidetubessa Raw tiistaisin klo 20 ja SmackDown keskiviikkoisin klo 20. Muu ohjelmisto elää tilanteen mukaan. Parhaiten pysyt kärryillä seuraamalla Discordin kanavaa #smarktube.

WWE Hall of Fame

Kaikenlainen showpainiaiheinen keskustelu.
Avatar
Porcupine
Main eventer
Viestit: 117
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 10:15
Paikkakunta: Haaparanta

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Porcupine » 19 Tammi 2017, 11:59

Aikamoinen pommi tämä Kurt Angle. Todella ansaittu, mutta en osannut odottaa tätä yhtään kun video lähti Raw:ssa pyörimään. En tiedä olisiko ollut parempi jos hän olisi vaikka Rumblessa tehnyt yllätysesiintymisen (luultavasti kyllä) vai tämä tapa, millä tämä hoidettiin. Onhan se kuitenkin selvää, että mies nähdään WWE:n kehässä ainakin promottamassa jos ei muuta ennen tai jälkeen Maniaa.

Edellisen viestittäjän listalta olen samaa mieltä ainakin Rick Rudesta, DDP:stä ja Chynasta. Miksei Christianistakin, mutta on todella vaikea nähdä, että 2 naista lisättäisiin samana vuonna. Onko näin ennen tapahtunutkaan?


Pissing our pants yet?

Avatar
Teme
Main eventer
Viestit: 372
Liittynyt: 25 Huhti 2016, 10:18
Paikkakunta: Kärkölä

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Teme » 21 Maalis 2017, 14:12

vitut siis mokasin jotain ja sanoin vitut, en sanonut kellekään vitut. täällä kun ei voi poistaa viestejä
"Jos yrität selvittää keitä me olemme, tuhoamme sinut. Jos lähestyt Jack Gallagheria, me tuhoamme sinut. Ja jos haastat Gallagherin otteluun, niin me olemme varmistamassa että Gallagher kävelee voittajana ulos, sillä me olemme me."

Avatar
Wanhus
Main eventer
Viestit: 278
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:15

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Wanhus » 21 Maalis 2017, 15:11

Tänä vuonna HoF:ssa on kovempi kortti kuin WrestleManiassa. Angle on tajuttoman kova veto ja odotan hänen puhettaan. Samoin DDP:n puhetta odotan mielenkiinnolla, kun hän on aika hyvä puhuja. Jim Cornette pääsee myös mikin ääreen. :D Christiania vielä odotin, mutta sen ehtii jonain muuna vuonna.

Warrior Award jälleen täysin turha, en ole innostunut tästä venytetystä black history monthista.
"Taas vauva naapuriin, vittu en kestä vauvoja. Meen katsoo Rumblen"
- Chris Jericho

" joudun olemaan viikkoja täällä jos pylly leikataan, en pääse ees bookediin"
- Teme

Avatar
Marauderi
Main eventer
Viestit: 169
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 07:30
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Marauderi » 01 Huhti 2017, 14:37

Oli oikein mieluisa tämän vuoden HoF, vaikkakin saisivat jotenkin tuota kestoa nipistää. n. 3,5 kesti, jätin suosiolla warrior awardin välistä.

Bischoffilta aika peruspuhe esittely, ei sen ihmeitä. Mutta DDP veti illan parhaimman inductee puheen. Ei sinällään ihme että nousi vielä melko iäkkäänä kovaksi nimeksi, on sen verran karismaattinen äijä. Y2J:n maininta yksi suokikkikohtia.

Jim Cornettea vissiin odotettiin melko kovasti että mitä sieltä suusta tulee kerta livelähetykseen pääsee. Mutta tosi asiallisena pysyi, mikä toki aivan oikea veto. Rock 'n Roll express itselle vain nimenä tuttu ja pidin miehiä sellaisena ikuisina tag team legendoina (mitä toki ovatkin) ja kehävelhoina, mutta yllätyin kuinka sulavaa puhetta ja läppää ukoilta tuli.

Steamboatin jutut Ruden kunnosta ei sinällään yllättänyt, varmaan paras miesvartalo ikinä. Rude Jr. puhui myös erittäin hyvin ja isäukon läpätkin sieltä saatiin.

Natalya ylisti kaveriaan ja Beth kävi varmaan puolet ihmisistä läpi jotka wwe:ssä olleet töissä. Tämä oli kyllä illan heikoin anti, aivan liian pitkä ja nimiä tässä enimmäkseen vain listalta lauottiin. Tony Chimel sentään vähän pelasti, kun tuli Edgen esittelemään.

APA pääsi jälleen esittelemään (olivatko viime vuonnakin?), mutta Teddy Long sieltä saatiin tanssien botchatulla sisääntulolla. Teddy piti puheen sopivan lyhyenä ja saatiin lopulta "tag team match" ja "againts the Undertaker" läpätkin.

Cena odotetusti sai yleisöltä palautetta ja jopa Mizille chäntti saatiin aikaan, hiukan ärsyttää nämä booaukset tällaisissa tapahtumissa. Aikasemmin kun Romania kuvattiin, yleisö samantien alkoi ulvomaan.

Mutta sitten vihdoin Kurt Angle saapui "You Suck" chanttien kera. Valitettavan lyhyeksi Anglen osuus jäi, tai ainakin tuntui siltä. Angle oikeastaan kertoi kaikki parhaat läppä segmentit ja on ihan oikeassa siinä että niitä (hyviä sellaisia) nykypäivänäkin tarvittaisiin lisää. Sexy Kurtit, Räpit, cowboy-hattu ja peruukki nähtiin ja lopuksi vielä maidot smokille. Erittäin hyvät fiilikset jäi, toivottavasti Angle jatkossa esiintyy WWE:n tuotoksessa.

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 891
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 01 Huhti 2017, 15:21

Olipa kiva ohjelma. Pari juttua näin alkuun. Oliko jonkun muun mielestä jokseenkin yllättävän ohut kattaus henkilöitä menossa sisään? Eikös yleensä ole ollut pari heppua enemmän. Toki jo tälläkin jengillä vedettiin lähes neljän tunnin rinkirunkkausbileet, mutta jäi silti sellainen olo, että pari puhetta olisi voinut olla lyhyempi ja vastaavasti sitten pari henkilöä olisi mahtunut sekaan. Eikös esim. William Regalin pitänyt olla tässä? Samoin jäin oikeasti kaipaamaan sitä julkkista tähän julkkissiipeen, sillä sieltä puuttuu vielä lukuisia sen ansaitsevia.

Red Carpet seteistä ei ihan loputtomiin jäänyt käteen. Jotenkin valitettavan tuttuja ja turvallisia henkilöitä haastateltiin tälläkin kertaa. Esim. Booker T on aina kaikkialla, että ei hänen mielipiteitään nyt joka asiaan tarvita. Paljon mieluummin olisin kuunnellut vaikka Brunon tunnelmia. Ambrose oli taas ihan seipäät, mikä oli tietty hienoa.

Sekä DDP, että hänet nimittänyt Eric Bischoff vetivät hyvät puheet. Ericiä soisi näkevän muutenkin WWE:n ohjelmistossa enemmän, vaikka olihan hän tosiaan mukana siinä Legends with JBL:ssä. Heti alussa hämmensi DDP:n teema, sillä siitä puuttui alusta se (ainakin itselleni) ikoninen "YO IT'S ME IT'S ME IT'S D-D-P!" Suurin mark-out tuli totta kai low-key The Yetin (bookedby HOF 2017) mainitsemisesta. Ron Reese siis, joka ehdotti diamond cutter käsijuttua DDP:lle. Toisessa universumissa Reese olisi tämän bisneksen kovin stara. Toivottavasti Bischoff pääsee aikanaan sisään myös.

Jim Cornette oli koko HOF:n toisiksieniten odottamani asia tämän vuoden Hall of Famessa, eikä todellakaan jättänyt kylmäksi. Cornettella on kaksi puolta: kaikkea vihaava ja kaikkia hautaava rääväsuu, sekä 80-luvun painin suurin rakastaja, joka tahtoo arvostamilleen ihmisille vain kaikkea hyvää. En epäillyt hetkeäkään, etteikö Cornette käyttäisi koko sieluaan tämän nykypäivänä hieman unohdetun tag teamin myymiseen ja Cornetten puheen jälkeen tekikin mieli etsiä joitan Midnight Expressin ja Rock n' Roll expressin otteluita. Cornettea ei turhaan pidetä yhtenä kaikkien aikojen parhaista puhujista, eikä hän turhaan voittanut Observerin vuoden manageria lähes jokaisena vuonna, kun kyseinen palkinto oli. Rock n' Roll expressin osa sen sijaan oli vähän hapuilevampi ja sekavampi, mutta kyllä sielläkin oli hyvät hetkensä. Etenkin Mortonin viimeiset lauseet olivat suorastaan kauniita.

Ricky Steamboatin nimityspuhe Rudesta oli illan heikoin, mutta se ei tarkoita että se olisi ollut varsinaisesti huono. Steamboat vain ei ole yhtä vangitseva puhuja, kuin oikeastaan kaikki muut, mutta eihän hänen koskaan tarvinnutkaan olla. Hyviäkin juttuja hänellä oli, joten sinällään hän ei ollut huonoin valinta, mutta itse olisin ehkä laittanut Steve Austinin (joka jauhaa Rudesta aina podcastissaan) tai Jake Robertsin Steamboatin tilalle. Jakella ja Rudella oli kuitenkin paljon muistettavempi feudi välillään. Ruden pojan kiitospuhe oli yllättävän hyvä, ottaen huomioon että hän ei ole käsittääkseni millään tavalla koskaan liittynytkään painibisnekseen. Etenkin tuo Rudemainen tapa haukkua yleisöä ylipainoisiksi ja sitä rataa oli aivan mahtava. Kompakti nappisuoritus.

Natalyan esittelypuhe oli oikein mukava, vaikkei siitä ihan loputtomasti käteen jäänytkään. Beth Phoenix taasen yllätti täysin varmaan koko illan sydämellisimmällä esiintymisellä. Phoenix oli itse painijoista se illan vähiten odottamani, koska hänen koko uransa osui sille ajankohdalle kun en painia katsonut. Erityisesti tuo hetki kun hän puhui Molly Hollysta toi itsellenikin kevyen liikuttuneen tipan silmäkulmaan. Molly Holly Hall of Fameen myös! Erityisen kiva hetki oli myös, kun hän puhui miehestään Edgestä. Tony Chimelin kuulutus oli kuin kirsikka kakun päälle, vaikka minkähän takia Edge ei juossut lavalle vaimonsa luo. Hetki kuitenkin tuntui siltä, että jopa Beth odotti tätä. Eipä siinä, mahtava puhe Bethiltä.

Warrior-palkinto eli PR-palkinto on sitten se kaikkein vähiten odottamani asia. Kaunis ajatus sinällään, mutta Connorin jälkeen tämä on tuntunut vain typerältä. Palkitsisivat mieluummin Mark Yeatoneita ja Jim Johnstoneita, kuten Warrior toivoikin. Danasta tosin on sanottava sen verran, että paljon parempaa henkilöä näiden puheiden pitämiseen he eivät olisi voineet keksiä. Hän onnistui kaikista ennakkoluuloistani huolimatta myymään tämän palkinnon itselleni edes hetkeksi. LeGrand puolestaan aloitti tylsästi, sillä vaikka hänen onnettomuutensa ja jenkkifutisuransa olikin se koko pointti tässä, niin ihan hirveästi näitä ei kiinnostanut kuunnella. Sen sijaan sitten kun hän pääsi painifanitusasiaan, niin olihan tämä todella hyvä. Eric on kuitenkin vain pari vuotta minua vanhempi, joten hänen fanittamansa asiat olivat samoja, kuin omassa lapsuudessani. Jos tämä palkinto on pakko palkita joka vuosi, niin toivottavasti jatkossakin ne ovat näitä painifaneja, toisin kuin se viimevuoden nainen, joka tuntui saaneensa palkintonsa tasan WWE:n Susan G. Komen -yhteistyön takia.

APA piti Teddy Longin esittelypuheen suhteellisen lyhyenä ja simppelinä ja erittäin hauskana, mikä olikin todella tervetullutta muiden, hieman venyneiden puheiden keskellä. Itse Teddyn puhe oli vähän siellä ja täällä ja ainakin itselleni vaikeasti seurattava paikkapaikoin, vaikka moni asia mitä hän sanoikin oli kiinnostavaa. Viimeinen minuutti olikin sitten ihan kultaa, kun Teddy meemeili itsellään ja uhkasi pistää APA:n tag team matsiin, kunnes muisti, että Ron Simmons on eläkkeellä, minkä takia JBL:llä on ONE ON ONE MATCH WITH DA UNDATAKA! Holla holla holla famer olisi voinut olla koherentimpikin, mutta itselle jäi ihan hyvä fiilis silti.

Illan pääesiintyjän eli Anglen nimitti John Cena, joka ei toki ollut yhtään huonompi henkilö tähän hommaan. Cenan saapuessa mietinkin, että kumpi miehistä saa kuuluvemman imemis-chantin, enkä oikeastaan ole varma kumpi tämän voitti. Cenan puhe oli kyllä mahtava. Harva ihminen on noin taitava puhumaan ihan mitä vaan, kuin Cena. Ei voi kuin ihailla. Kurt Angle oli kyllä mahtavaa nähdä tällaisessa kunnon WWE-ohjelmassa pitkästä aikaa. Kumpa tekisi sitten vielä RAW/SD tai miksei vaikka PPV-esiintymisenkin, sillä uskon miehellä olevan vielä paljon annettavaa. Anglella olikin paljon kaikkea hauskaa sanottavaa urastaan, vaikka taisikin skipata esimerkiksi TNA:n kokonaan. Mikä on toki ihan ymmärrettävää, sillä hän taisikin rivien välistä mainita, miten ilman sekoilujaan hän voisi olla kaikkien aikojen paras, mikäli hän olisi pysynyt WWE:ssä. Lisäksi muistellessaan noita unohtumattomia segmenttejä vuosiensa varrelta hän tuli maininneeksi, miten noita hahmomomentteja pitäisi olla paljon enemmän - ja hän on muuten täysin oikeassa. Onneksi viimeaikoina on tässä asiassa menty paljon pidemmälle esim. Festival of Friendshipin, Mizin Cena-imitaation ja Randyn talonpolttokemujen muodossa, vaikka siihen viikottaiseen tykitykseen, mitä 2000-luvun alussa vielä oli, onkin matkaa. Hienoon puheeseen loppui ilta - oh it's true, it's damn true!

EDIT: Unohdin kokonaan legacysiiven! Tykkäsin, joskin mielestäni kaikille mahdollisille olisi pitänyt olla se kuulutusääni, koska se oli hieno. Farmer Burns, June Byers, Judy Grable, Luther Lindsay ja Bearcat Wright olivat itselleni täysin tuntemattomia nimiä. Toots Mondt ja Rikidozan olisivat saaneet mennä ihan normaaliin Hall of Fameen mielestäni. Haystacks Calhounin tunnen nimeltä ja maineeltaan ja Dr. Jerry Grahamin kayfabe-perhe on itselleni paljon tutumpi (Eddie Graham ja "Superstar" Billy Graham), mutta hauskasti mainittakoon, että Jerry Graham oli nuoren Vince McMahonin suosikkipainija, minkä takia hänen selostustaankin kuullaan tässä.

Hyvä HOF, en malta odottaa ensivuoden kattausta.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 891
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 12 Tammi 2018, 19:45

Bumpsista saatana!

HOF 2018 on jälleen nurkan takana, joten mikäs sen parempaa kuin lähteä fantasiabookkaamaan vuoden 2018 Hall of Fame luokkaa. WrestleMania on tällä kertaa New Orleansissa, mikä aina vaikuttaa jollain tasolla valintoihin. Toki suurimmat alueen tähdet ovat jo WWE:n Hall of Famessa - mm. New Orleansin isoin tähti koskaan, Junkyard Dog.

Headline: The Undertaker
On hyvin todennäköistä, että The Undertaker pisti viime WrestleManiassa hanskat pysyvästi naulaan. Toki Survivor Serieksen tienoilla oli huhuja, että The Undertaker oli backstagella ja kuulemma liikkui sen verran reippaasti, että Vince näki jälleen dollarinkuvat silmissään. Samoin viimeaikoina on ollut huhuja Cena vs. Undertaker matsista seuraavassa WrestleManiassa. Kuitenkin viime WrestleMania oli jo niin surullista katsottavaa, että toivottavasti se oli nyt siinä ja Undertaker voi eläköityä hyvillä mielin - ja mikä parempi hetki kuin mennä heti seuraavana vuonna Hall of Fameen.

Nainen: Sable
WWE:llä on tosiaan ollut tapana tunkea vain 1 nainen per vuosi. Aika pitkälti kaikki tärkeimmät naiset ovat jo Hall of Famessa, mutta kaksi isoa puutosta siellä on. Chyna ja Sable. Vaikka nykyään WWE yrittääkin unohtaa diva-aikakautensa kokonaan, minkä takia steroidi-Chyna olisi loogisempi tapaus. Kuitenkin Lesnarin sopimus umpeutuu muistaakseni 2018, minkä takia voisin kuvitella nyt olevan sen hetken, kun WWE yrittää saada yhden tärkeimmän AE-hahmonsa Hall of Fameen. Sable on myös elossa, mikä on plussaa. Toinen veikkaus on Jazz - joka oikeastaan sopisi tähän WWE:n nykylinjaan. Jazz kuitenkin on kotoisin New Orleansista.

Joukkue: The Midnight Express /w Jim Cornette
Rock n' Roll express meni sisään viime vuonna, joten eiköhän nyt ole sitten heidän legendaaristen vastustajiensa vuoro - luonnollisesti Cornetten kanssa. Tietysti mikä versio tästä tag teamista menee sisään on eri kysymys, mutta toisaalta kaikki tämän joukkueen oleellisista jäsenistä on toistaiseksi elossa, joten miksi ei ne molemmat tärkeämmät versiot eli Dennis Condrey & Randy Rose ja sitten Bobby Eaton & Stan Lane. New Orleans oli kuitenkin tärkeä alue kaikelle Mid-South painille ja Midnight Express oli kuitenkin tärkeä osa mm. Bill Wattsin UWF:ää.

Ulkomaalainen: The Great Muta
Muta käy ihan liikaa järkeen, sillä hän kuitenkin paini tällä alueella paljon 80-luvulla. Toisaalta Muta ei ollut koskaan tärkeä WWE-nimi, mutta toisaalta WWE:n Hall of Fameen menee vuosittain ihmisiä, jotka eivät koskeneet jalallaankaan WWE:hen. Uransa puolesta Muta olisi sopiva nimi ihan mihin tahansa Hall of Fameen.

Attitude-Era midcard: Steve Blackman
Jostain syystä nykyään yksi attitude-eran keskikortin ihme on nykyään lukittuna Hall of Fameen. Ihan yhtä hyvin tässä voisi lukea Val Venis tai Al Snow tai Test, mutta kaikki tuntuvat olevan Steve Blackmanin faneja niin sanotaan Steve Blackman.

Warrior Award: Kusitauko
Muistaako kukaan Connorin ohella, kuka tämän palkinnon edes sai? Viime vuonna sen saaja oli toki ihan symppis, mutta täysin turhahan tämä on tämän tyyppiseen Hall of Fameen.

Julkkis: Cyndi Lauper
Monesti sanon, että WWE:n julkkissiipeen kuuluu 4 nimeä: Mr. T, Mike Tyson, Andy Kaufaman ja Cyndi Lauper. Puolet on jo sisällä ja WWE ei taida edes omistaa niiden painilafkojen kirjastoja, joissa Kaufman esiintyi, joten Kaufman pysyy yhä epätodennäköisenä. Cyndi Lauper oli kuitenkin todella iso juttu WWE:n nousussa 80-luvulla ja useasti sanotaankin, että Lauperin ja Wendi Richterin Rock n' Wrestling oli se toisiksi isoin juttu Hoganin jälkeen.

Muita mahdollisia: Eddie Gilbert, Terry Taylor, Missy Hyatt, Iceman King Parsons, Chris Adams
Tärkeitä paikallisia nimiä, mutta eivät niin kauhean tärkeitä WWE:lle. Paitsi "Red Rooster" Terry Taylor.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 15 Tammi 2018, 15:20

Kuva

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 30 Tammi 2018, 10:18

Kuva

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 12 Helmi 2018, 20:35

Kuva

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 891
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 12 Helmi 2018, 23:32

Kuva-arvoitus miäs kirjoitti:Kuva
https://www.youtube.com/watch?v=-jfAy_8Ea9g
Tästä on ilmeisesti tarpeeksi monta vuotta aikaa.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 19 Helmi 2018, 17:47

Kuva

mitä vittua

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 05 Maalis 2018, 22:05

Kuva

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 12 Maalis 2018, 18:01

Kuva

no nyt

Avatar
Marauderi
Main eventer
Viestit: 169
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 07:30
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Marauderi » 07 Huhti 2018, 10:07

Hall of Famesta noussut viime vuosina melkeinpä oma suosikki tapahtuma WWE:n ohjelmistossa. Aina mahtava nähdä vanhoja partoja, ja kuulla vanhoja läppiä vuosien varrelta.

Punaisella matolla pienoinen pettymys kun Ambrose ei ollut tänä vuonna paikalla. Aina klassikko kamaa ollut viiime vuodet kun Dean plehat päässä iskee Reneetä ja aivan sekaisin.

E&C:ltä hieno esittelyosuus (ensi vuonna Christian Hall of Fameen, perkele) ja Dudleyt ei yhtään sen huonommin vetänyt, varsinkin Devon oli liekeissä. Toisille kuittailu, Devon läpät samankaltaisuudesta Hoganiin ja MR T:n äiti puheet mahtavaa settiä. Myös Hardyjen lavalla käynti ja 3 parhaan tiimin poseeraus oli hieno hetki. Ja tottakai pöytä piti lopuksi hajottaa.

Jimmy Hartilta hyvin mitäänsanomaton esittely, Hogania tähän varmaan kaikki kaipasi. Myös Hillbillyn puhe tuntui aika rutiinisuorititukselta. Yleisö oli kyllä niin kuollut, joka kyllä oli omakin olemus tässä kohtaa. Puheen rytmitys tuntui puuttuvan, tarinoita vain tuli lisää, ja mielenkiinto loppui jokakerta ennen loppuhuipentumaa.

Ihanat Molly ja Lilian nähtiin, ja Ivory piti piristävän puheen. Tämäkin ehkä lopussa vähän lässähti häävalmisteluissa, mutta ihan hyvä mieli lopulta jäi GLOW tähtien kiittelyyn.

Triple H ehkä hieman oversellas Kid Rockin, mutta Kid piti ihan hauskan lyhyen puheen.

Jarrettilta hieno esiintyminen, mm. Mizin maininta lämmitti sydäntä ja tottakai Owenista kertominen. Ja lopetettiin vielä laulaen, Zack tottakai isoimpana fanina laitetaan laulamaan ja Slaterin penskojen maininta :lol: .

Eikä Mark Henrykään ollut sen huonompi. Todella tunteellinen puhe. Klassikko Vinceltä soitto tarina aina mahtava kuulla. Kyyneleet tuli itelläkin, kun Mark puhui Owenista. Sexual Chocolate teki paluun ja myös legendaarinen takki. Henrystä huokui kuinka iso juttu Hall of Fameen pääsy oli. Yksi kaikkien aikojen parhaista HoF puheista ikinä.

Goldbergin puhe oli melko epätasainen, ihan hyvää juttua pääsääntöisesti tuli, mutta yleisö ei oikein osannut reagoida Goldbergin tarinoihin (varmasti väsymyskin jo vaikutti ja ilmeisesti osa rosteristakin oli jo painunut nukkumaan).

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 891
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 03 Tammi 2019, 22:26

On jälleen aika fantasiabookata vuoden 2019 Hall of Fame. Aiemmilla kerroilla veikkaukset ovat menneet aivan päin persettä, mutta ei se mitään.

Headliner: Sid Vicious
- Olen ymmärtänyt, ettei WWE oikein halua lisätä edes semiaktiivisia painijoita Hall of Fameen, minkä takia esim. The Rockin ja Triple H:n kaltaiset megatähdet eivät ole vielä sisällä. Toki tässä on muunmuassa Kurt Anglen muotoinen poikkeus, mutta toisaalta en usko, että WWE näki Kurtin palaavan näinkin aktiiviseksi painijaksi aikanaan. Sid on yksi harvoista entisistä päämestareista ja jopa WrestleManian main eventtaajista, joka ei ole vielä Hall of Famessa. Tosin usko siihen, että Sid olisi oman luokkansa headliner on aika alhainen.

Joukkue: Dick The Bruiser & Crusher Lisowski
- Kaksi Indianapolisin ja Detroitin alueilla riehunutta mörköä 50-luvun lopusta 80-luvun puoleenväliin asti. Lisäksi Bruiser kunnostautui myös WWA:n jonkinnäköisenä omistajana. Tämäkin toki menee kategoriaan "ei tärkeä WWE:lle", vaikka kaksikosta molemmilla olikin paljon WWE-matseja. Itseasiassa Crusher paini WWE:n riveissä jopa syvällä Hulkamania-aikoihin. Muuten kyseessä on kuitenkin yksi painihistorian menestyksekkäimmistä tiimeistä, joiden yhteinen ura oli sen yli 20 vuotta. Mukana liuta AWA ja WWA-tag team mestaruuksia, mutta myös lukuisat yksilömestaruudet kaikkialla USA:ssa. Tosin molemmat heistä ovat jo kuolleita, minkä takia on mahdollista, että kun he WWE:n hall of fameen päätyvät, lisätään heidät suoraan legacy-siipeen.

Kuollut: Umaga
- En jotenkin usko, että WWE lisäisi Hall of Fameensa painijan, joka on kuollut erittäin hiljattain. Siksi esimeriksi Vaderin Hall of Fame-paikkaan en usko ihan vielä. Etenkin kun Vader kertoi hyvin selkeästi, että hänellä ei ole enää kauaa jäljellä jo vuosi tai kaksi ennen kuolemaansa. Umagan kuolemasta alkaa olla jo 10 vuotta. Tosin Reigns olisi ollut pätevä esittelypuheen pitäjä ja hän ei ole täysin terve juuri nyt, joten kenties tämä ei olekaan paras hetki Umagan lisäämiseen.

Attitude Era Midcard: Test
- Test menisi myös kategoriaan "kuolleet". Tai hetkonen - meneekö? Huh, ilmeisesti. No joo. Satunnaisia AE-midcardereita on viime vuosina mennyt hyvin sisään, joten olisiko nyt Testin, Val Veniksen vai kenties Steve Blackmanin vuoro? Itse veikkaan Testiä. Koska miksi ei. Kaikki pitävät Testistä.

Ei tärkeä WWE:lle: Raven
- Ok, kontroversiaali kategoria (miksi en tunkisi vaikka AE-midcard-kategoriaan), mutta faktahan on, että Ravenin mahtava ura ei olisi mitään, jos hän olisi ollut vain WWE:ssä. Memphisissä aloittanut nuorukainen tuhlasi nuoruuttaan Scotty Flamingona 90-luvun alussa, kunnes siirtyi ECW:hen ja kehitti luultavasti koko firman ikimuistettavimman gimmickin. Tai ainakin yhden niistä. Angstinen Raven oli menestynyt myös WCW:ssä, kunnes siirtyi hetkeksi taas tuhlaamaan elämäänsä WWE:n heatiin. Vielä tämänkin jälkeen Ravenilla oli hienoja hetkiä mm. TNA:ssa ja ROH:ssa. Toisaalta joskus voisi olla paikallaan tietynlainen hardcore-vuosi, missä lisätään lähinnä ECW:n kasvatteja WWE:n hall of fameen.

Nainen: Bull Nakano
- Hall of Famesta puuttuu yhä mm. Chyna ja Sable, mutta jotenkin en usko, että WWE on lisäämässä kumpaakaan ihan justiinsa sinne. Chynan kuolemasta on liian vähän aikaa ja Sablen pehmopornoimago ei taida sopia tämänhetkiseen diva's revolution aikakauteen. Bull Nakano sen sijaan sopisi sinne aivan loistavasti. Bullilla oli ainakin kaksi piipahdusta WWE:ssä (toinen kasarilla, toinen ysärillä Alundraa vastaan) ja lisäksi häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista naispainijoista koskaan.

Julkkis: Cyndi Lauper
- En lähde lunttaamaan olenko veikannut häntä aiempina vuosina myös, mutta faktahan on, että WWE:n hall of famen julkkissiipeen kuuluisi tasan tarkkaan ainoastaan Mr. T, Donald Trump, Cyndi Lauper ja ehkä myös Lawrence Taylor, David Arquette, sekä Andy Kaufman. On vääryys, että Hall of Famessa on mm. Iso-A, mutta ei Lauperia.

Warrior: Roman Reigns
- Uuaa!

Legacy: French Angel, Billy Sandow, Karl Gotch, Angelo Poffo, Penny Banner, Orville Brown, Edouard Carpentier, Gene Kiniski. Eli liuta aikansa painisuosikkeja, jotka ohitetaan yhdellä mustavalkokuvalla ja olankohautuksella. Toivottavasti legacy järkätään tänäkin vuonna, nämä ovat olleet todella kiinnostavia, vaikka puolet nimistä ovatkin olleet aina tuntemattomia.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 154
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 28 Tammi 2019, 21:22

joko tänä vuonna
► Show Spoiler

Avatar
Teme
Main eventer
Viestit: 372
Liittynyt: 25 Huhti 2016, 10:18
Paikkakunta: Kärkölä

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Teme » 28 Tammi 2019, 21:25

Tuskin sentään Maven mutta Undertaker voisi olla ehkä yksi vaihtoehto
"Jos yrität selvittää keitä me olemme, tuhoamme sinut. Jos lähestyt Jack Gallagheria, me tuhoamme sinut. Ja jos haastat Gallagherin otteluun, niin me olemme varmistamassa että Gallagher kävelee voittajana ulos, sillä me olemme me."

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 891
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 12 Huhti 2019, 16:48

Hieno show jälleen kerran, mutta sanoisin tämän vuoden katraan olleen heikoin ehkä koskaan. Red Carpetilla ei oikein tapahtunut mitään. Edes humalaista Ambrosea ei haastateltu, mistä todella pitkä miinus. Ettäs kehtaatte. Paras osa oli luultavasti Jeff Hardyn "hups sanoin sanan 'shit' livenä TV:ssä" tai Miz kertomassa vanhempiensa edessä, kuinka paljon he panevat Marysen kanssa. (No ei ihan, mutta melkein.)

Introna oli taas hulvattoman hauskaa DX-pelleilyä. En tiedä kuinka suosittu ajatus tämä on, mutta mun mielestä DX on ollut todella väsynyt juttu ihan koko tämän vuosituhannen ajan. En siis aktiivisesti seurannut sillon 2006 tai sen jälkeen, mutta sen vähän mitä näin, niin tasan Stanin potkaisu oli hauskaa kamaa. Siksi tämä introkin oli vähän taas ehhehh hee.

Tämän vuoden Hall of Famessa oli kaksi isoa muutosta. Lavan sijaan Hall of Famerit ja muut pitivät puheensa kehässä (joka oli tosin siistitty hieman juhlavammaksi). Ehkä isompi muutos oli kuitenkin, että Jerry Lawler ei ensimmäistä kertaa vuosiin juontanut tätä, vaan sen homman hoiti Corey Graves ja Renee Young. Heillä oli mielestäni toimiva kemia, mutta Lawlerissa on jotain tiettyä juhlavuutta, jota olisin kaivannut tässä.


Honky Tonk Man (+ Jimmy Hart)
Hämmentävin osa tässä oli, että Honky Tonk Man ei vielä ollutkaan Hall of Famessa. Jotenkin päässäni tämä Hillbilly Jimin kaltainen itsestäänselvyys. Jimmy Hart tuntuu olevan ns. vakiokasvo näissä Hall of Fameissa. Tuntuu, että hän käy pitämässä esittelypuheen joka vuosi. Mikä ei nyt sinänsä haittaa. Puheet olivat suhteellisen sympaattiset, mutta hirveästi ei jäänyt mitään mistään mieleen. Honky Tonkin laulu loppuun oli toki ihan hauska. Hukattu mahdollisuus, että Honkya ei käytetty hyväksi esimerkiksi alkavan viikon RAW:ssa Eliaksen kanssa.


Torrie Wilson (+ Stacy Keibler)
En uskonut, että voisin ihan legitisti mark-outata tämän aikana, mutta Stacyn paluu vuosien takaa oli kyllä ehdottomasti sellainen hetki. En panisi pahitteeksi, vaikka tekisi pari esiintymistä vielä tämän lisäksi. Oma reaktioni oli hyvinkin samankaltainen Big E:n kanssa. Stacy ja Torrie on WWE:n historian kaksi parhaimmannäköistä naista. Torrien lisääminen WWE:n Hall of Fameen on saanut kritiikkiä. Olihan hän luultavasti se isoin esimerkki painitaidottomasta kaunottaresta, jolla oli työpaikka vain ulkonäkönsä takia. Osaksi totta. Mutta Torrien rooli ei kuitenkaan ollut olla painija, vaan mystinen hybridi silmäkarkista, managerista ja satunnaisesta bra & panties -painijasta. Tämän roolin Torrie veti mielestäni täydellisesti. Torrien storylinet Dawn Marien, Nidian, Tajirin, Sablen ja muiden kanssa on ikimuistettavia ja Torrie veti roolinsa aina hyvin.

Torrien ja Stacyn puheet olivat miellyttäviä, vaikka etenkin Torrien "ryhdyin malliksi, koska ala-asteen poikaystävä sanoi minua läskiksi" antoikin hieman kummallisia fiiliksiä. Illan kuolemattomin lause tulikin Torrien suusta: "... a part of your puberty." Mikä osui kyllä: 10-12-vuotias allekirjoittanut oli suorastaan rakastunut Torrieen. Torrien kunnianosoitus isälleen oli myös hienoa. Olen vuosikausia miettinyt, että oliko Al Wilson todellakin Torrien isä vai vain siihen roolin palkattu satunnainen näyttelijä. Mutta se fakta, että se todellakin oli Torrien isä (joka ikävä kyllä kuoli alle viikko WM:ää ennen - olisi ollut hienoa nähdä myös Al Wilson ruudussa) on aivan mahtavaa. Oli myös kiva, että Torrie antoi kunniaa niin Sablelle (jonka pitäisi myös päästä WWE:n Hall of Fameen) ja Billy Kidmanille.



Mizin ja Shane McMahonin buuaus/hurraus-kisa oli aivan mahtava juttu tässä välissä. Yksi viikonlopun huippuhetkistä.



Legacy
Mielenkiintoisia nimiä sisään, joskin etenkin Wahoo McDaniel, Bruiser Brody ja Luna Vachon olisi kuulunut sisään ihan "normisiipeenkin". Jim Barnett, Buddy Rose, Toru Tanaka ja SD Jones oli kiva saada Hall of Fameen, vaikka tälläkään kertaa nämä nimet eivät oikein olleet enää niitä pioneereja, joita alkuvuosina oli. Karl Gotch, Edouard Carpentier, "The Crusher" Lisowski, Dick the Brusier ja Gene Kiniski taitavat puuttua yhä (en nyt jaksa tarkistaa), enkä ymmärrä mihin heitä säästetään.

Buddy Rosen kohdalla nauratti, miten tässä videopaketissa kerrottiin miten hänen ysäriuransa oli jotenkin hienoin hetki hänen urallaan. Backlundin haastaminen 80-luvun alussa tai Portlandin suurimpana tähtenä oleminen vuosien ajan - ihan unohdettavia pikkujuttuja. Sen sijaan läskinä komediahahmona - nyt printataan rahaa!

Hisashi Shinma, Primo Carnera ja Joe Cohen oli itselleni tuntemattomia nimiä. Etenkin Carnera kiinnosti. Cohenin tuotoksia eli WWF on MSG Network-jaksoja olen katsonut viime aikoina paljonkin. Olisiko sitten kuitenkin kuulunut ennemmin sinne Warriorin siipeen?



Hart Foundation (+ Natalya)
Enpä nyt pane pahitteekseni, että Bret Hart menee kahdesti sisään. Mutta en olisi myöskään valittanut, jos Jim Neidhart olisi mennyt yksinään. Tässähän siis tapahtui se koko Hall of Famen muistettavin hetki, kun mystinen rastapipomies juoksi ja kaatoi Bret Hartin. Sekopäisen paikallaolijan ryntäys on jo editoitu pois, mutta jäljelle jäänyt materiaali on jokseenkin huvittavaa. Yhtäkkiä Bretin puhe vain katkeaa ja hiukset menevät sekaisin. Jos en tietäisi mitä tapahtui, niin kyllä hämmentäisi. Lisäksi Bret Hart ilmeisesti rikkoi sen suurimman säännön ikinä, kun hän KEHTASI mainita Vince McMahonin nimen. Minkä takia segmentissä auttanut Archibald Peck sai potkut. Hohhoijaa. Ymmärrän, että Vince ei tahdo, että häntä kiitetään (koska muuten häntä kiitettäisiin 45 kertaa jokaisessa osassa), mutta Bret Hartin tarinassa se oli vain todella pieni yksityiskohta. Ihan turha repiä pelihousuja. Muuten oli kyllä hyvä puhe. Etenkin Hartilta. Hyvää tekstiä ja hyvin vedetty, vaikka ilmeisesti loukkasikin itsensä sekopäisen katsojan takia.



Brutus Beefcake (+ Hulk Hogan)
Onko kukaan koskaan menestynyt yhtä paljon kuin The Man With No Name, vain, koska hänen paras kaverinsa on suosittu? Pitkä WWF- ja WCW-ura, StarrCaden main event ja nyt vielä WWF:n Hall of Fame -sormus? Eipä siinä, The Disciplen meemiarvo on huipussaan, vaikka kehässä olikin umpitylsä, eikä muutenkaan ollut mitenkään erityisen karismaattinen esiintyjä. Jos pitäisi jokin lista tehdä, niin laittaisin Zodiacin varmaan viimeiseksi Hall of Fameriksi siinä, miten paljon hän sitä ansaitsee. Mutta jos totta puhutaan, niin Brute Frocen oleminen kyseisessä kunniagalleriassa ei kumminkaan haittaa lainkaan. Hoganin esittelypuhe oli pätevä ja kiinnostava. Bootymanin puhe oli varmaan tämän kierroksen heikoin ja häntä aivan selvästi jännitti, mutta ei se mitään. Baron Beefcaken puheen paras osa taisikin olla Baron Corbinin hautaus. Muuten oli ihan sellanen ihan jees puhe, jota ei muistella enää ensi vuonna.


Warrior Award: Sue Aitchinson (+ John Cena & Dana Warrior)
Tässä kohtaa alkoi hieman ärsyttämään yleisö. Paskachanttailu nyt on aina vähän mälsää, mutta jos jossain sen paikka ei ole, niin Hall of Famessa. Vaikka kuinka et tykkäisi Warrior Awardista. Yleisökin chanttaa jotain Kurt Anglea tai Let's Go Cena/Cena sucksia, kun Cena yrittää pitää esittelypuhetta. Iso miinus teille, senkin chanttailijat. Dana Warrior nyt oli samanlainen lisko, mitä aina ja oikeasti jopa unohdin, että hän oli tässä jopa mukana, kunnes päätin katsoa tämän uusiksi samalla kun raportoin tänne mietteitäni.

Kiva, että Warrior award annettiin vihdoin ja viimein jollekin sellaiselle, jolle se pitääkin antaa. Vaikka toki tämäkin oli taas sitä vanhaa kunnon make-a-wish olkaantaputtelua. Itse naisen puhe nyt oli sellainen jees, mistä lähinnä jäi mieleen kyseisen naisen brittiaksentti, ja se, miten hän kiitti mm. Ultimate Warrioria, kun Ultimate Warriorista on kuitenkin tämä tarina, missä hän ei viitsinyt mennä katsomaan sairasta lasta, koska syyt.


Harlem Heat
Tajusin vasta nytten, että Harlem Heat ei saanut esittelijää. Kuinka vaikeaa on bookata Nasty Boys revittelemään? Heitä vastaanhan he kuitenkin ottelivat viikoittain noin sata vuotta putkeen. Booker T teki kyllä ihan hyvän teon, että antoi Stevie Rayn puhua valtaosan ajasta - ja omankin ajan hän puhui lähinnä veljestään. Booker oli toki se tiimin tähti ja karismaattisempi henkilö, mutta hän pääsi jo kerran Hall of Fameen, kun taas Stevie Ray on veljestagteamien kuningas-Jannetty, joka ei olisi omin avuin päässyt ikinä Hall of Fameen. Ja jos totta puhutaan, niin Stevie Ray veti oikeasti ihan hyvän puheen. En muista, että olisin ikinä kuullut Stevie Raylta hyvää promoa, mutta Hall of Fame -puhe oli oikein pätevä. Paras osa oli, kun Stevie Ray kuvaili Arn Andersonia, ja yleisö kuvitteli sen olevan Ric Flair. Ja kun Booker T kertoi olevansa Kofin puolella.


DX:n rinkirunkku
Kunnon sekoilusegmentti papoilta, kuten odottikin. Hauskaa kamaa kyllä, vaikka muutamat osat olivatkin vähän vaivaannuttavia (can we talk about boobs? + siihen liittyneet hehheh valahtaneet tissit räh räh) tai muuten vain hölmöjä. Mutta suurimmaksi osaksi nautin kyllä. Yksittäisiä huippuja: tankki, Billy Gunnin "you can't fire me", HBK:n ja HHH:n vaihtuneet lasit, "this is the part where they actually let me talk", HBK:n minipuhe, DX-juna, DX:n State of the Union ja HHH:n reaktio "2 sweet woop woop" chantteihin - sillä hyi helvetti toi woop woop on varmaan hirvein chantti ikinä. Mistä lähtien muuten Road Doggilla on ollut tatuointi sen päässä? Rakenteellisestihan tämä muistutti paljon Freebirdsien ikuisesti kestänyttä puhetta. Jokainen sai vuoronsa ja jatkuvasti jotain mystisiä segmenttejä, Yksittäinen paras puhe oli X-Pacilta. Hänkin meni mainitsemaan sen Chyna Battle Royalin, josta olen puhunut jo pari vuotta. Toivottavasti toteutuu. Hienoa oli myös, että Billy sai kunnian olla vika!


Hyvä Hall of Fame show. Heikohko luokka. Sitä sattuu.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Vastaa Viestiin