Tervetuloa Smarksiden viralliselle keskustelualueelle! Luo tunnukset ja tule mukaan vaihtamaan mielipiteitä. Muista lukea foorumin säännöt!

Tarkasta kotisivumme osoitteessa smarkside.com. Facebookista löydät fanisivumme sekä keskusteluryhmämme Discussion ja Talk. Olemme myös Twitterissä, Instagramissa, Soundcloudissa ja YouTubessa. Reaaliaikaisen chattailun löydät Discordista.

Smarksidetubessa Raw tiistaisin klo 20 ja SmackDown keskiviikkoisin klo 20. Muu ohjelmisto elää tilanteen mukaan. Parhaiten pysyt kärryillä seuraamalla Discordin kanavaa #smarktube.

WWE Hall of Fame

Kaikenlainen showpainiaiheinen keskustelu.
Avatar
Porcupine
Main eventer
Viestit: 117
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 10:15
Paikkakunta: Haaparanta

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Porcupine » 19 Tammi 2017, 11:59

Aikamoinen pommi tämä Kurt Angle. Todella ansaittu, mutta en osannut odottaa tätä yhtään kun video lähti Raw:ssa pyörimään. En tiedä olisiko ollut parempi jos hän olisi vaikka Rumblessa tehnyt yllätysesiintymisen (luultavasti kyllä) vai tämä tapa, millä tämä hoidettiin. Onhan se kuitenkin selvää, että mies nähdään WWE:n kehässä ainakin promottamassa jos ei muuta ennen tai jälkeen Maniaa.

Edellisen viestittäjän listalta olen samaa mieltä ainakin Rick Rudesta, DDP:stä ja Chynasta. Miksei Christianistakin, mutta on todella vaikea nähdä, että 2 naista lisättäisiin samana vuonna. Onko näin ennen tapahtunutkaan?


Pissing our pants yet?

Avatar
Teme
Main eventer
Viestit: 313
Liittynyt: 25 Huhti 2016, 10:18
Paikkakunta: Kärkölä

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Teme » 21 Maalis 2017, 14:12

vitut siis mokasin jotain ja sanoin vitut, en sanonut kellekään vitut. täällä kun ei voi poistaa viestejä
"Jos yrität selvittää keitä me olemme, tuhoamme sinut. Jos lähestyt Jack Gallagheria, me tuhoamme sinut. Ja jos haastat Gallagherin otteluun, niin me olemme varmistamassa että Gallagher kävelee voittajana ulos, sillä me olemme me."

Avatar
Wanhus
Main eventer
Viestit: 249
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:15

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Wanhus » 21 Maalis 2017, 15:11

Tänä vuonna HoF:ssa on kovempi kortti kuin WrestleManiassa. Angle on tajuttoman kova veto ja odotan hänen puhettaan. Samoin DDP:n puhetta odotan mielenkiinnolla, kun hän on aika hyvä puhuja. Jim Cornette pääsee myös mikin ääreen. :D Christiania vielä odotin, mutta sen ehtii jonain muuna vuonna.

Warrior Award jälleen täysin turha, en ole innostunut tästä venytetystä black history monthista.
"Taas vauva naapuriin, vittu en kestä vauvoja. Meen katsoo Rumblen"
- Chris Jericho

" joudun olemaan viikkoja täällä jos pylly leikataan, en pääse ees bookediin"
- Teme

Avatar
Marauderi
Main eventer
Viestit: 168
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 07:30
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Marauderi » 01 Huhti 2017, 14:37

Oli oikein mieluisa tämän vuoden HoF, vaikkakin saisivat jotenkin tuota kestoa nipistää. n. 3,5 kesti, jätin suosiolla warrior awardin välistä.

Bischoffilta aika peruspuhe esittely, ei sen ihmeitä. Mutta DDP veti illan parhaimman inductee puheen. Ei sinällään ihme että nousi vielä melko iäkkäänä kovaksi nimeksi, on sen verran karismaattinen äijä. Y2J:n maininta yksi suokikkikohtia.

Jim Cornettea vissiin odotettiin melko kovasti että mitä sieltä suusta tulee kerta livelähetykseen pääsee. Mutta tosi asiallisena pysyi, mikä toki aivan oikea veto. Rock 'n Roll express itselle vain nimenä tuttu ja pidin miehiä sellaisena ikuisina tag team legendoina (mitä toki ovatkin) ja kehävelhoina, mutta yllätyin kuinka sulavaa puhetta ja läppää ukoilta tuli.

Steamboatin jutut Ruden kunnosta ei sinällään yllättänyt, varmaan paras miesvartalo ikinä. Rude Jr. puhui myös erittäin hyvin ja isäukon läpätkin sieltä saatiin.

Natalya ylisti kaveriaan ja Beth kävi varmaan puolet ihmisistä läpi jotka wwe:ssä olleet töissä. Tämä oli kyllä illan heikoin anti, aivan liian pitkä ja nimiä tässä enimmäkseen vain listalta lauottiin. Tony Chimel sentään vähän pelasti, kun tuli Edgen esittelemään.

APA pääsi jälleen esittelemään (olivatko viime vuonnakin?), mutta Teddy Long sieltä saatiin tanssien botchatulla sisääntulolla. Teddy piti puheen sopivan lyhyenä ja saatiin lopulta "tag team match" ja "againts the Undertaker" läpätkin.

Cena odotetusti sai yleisöltä palautetta ja jopa Mizille chäntti saatiin aikaan, hiukan ärsyttää nämä booaukset tällaisissa tapahtumissa. Aikasemmin kun Romania kuvattiin, yleisö samantien alkoi ulvomaan.

Mutta sitten vihdoin Kurt Angle saapui "You Suck" chanttien kera. Valitettavan lyhyeksi Anglen osuus jäi, tai ainakin tuntui siltä. Angle oikeastaan kertoi kaikki parhaat läppä segmentit ja on ihan oikeassa siinä että niitä (hyviä sellaisia) nykypäivänäkin tarvittaisiin lisää. Sexy Kurtit, Räpit, cowboy-hattu ja peruukki nähtiin ja lopuksi vielä maidot smokille. Erittäin hyvät fiilikset jäi, toivottavasti Angle jatkossa esiintyy WWE:n tuotoksessa.

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 769
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 01 Huhti 2017, 15:21

Olipa kiva ohjelma. Pari juttua näin alkuun. Oliko jonkun muun mielestä jokseenkin yllättävän ohut kattaus henkilöitä menossa sisään? Eikös yleensä ole ollut pari heppua enemmän. Toki jo tälläkin jengillä vedettiin lähes neljän tunnin rinkirunkkausbileet, mutta jäi silti sellainen olo, että pari puhetta olisi voinut olla lyhyempi ja vastaavasti sitten pari henkilöä olisi mahtunut sekaan. Eikös esim. William Regalin pitänyt olla tässä? Samoin jäin oikeasti kaipaamaan sitä julkkista tähän julkkissiipeen, sillä sieltä puuttuu vielä lukuisia sen ansaitsevia.

Red Carpet seteistä ei ihan loputtomiin jäänyt käteen. Jotenkin valitettavan tuttuja ja turvallisia henkilöitä haastateltiin tälläkin kertaa. Esim. Booker T on aina kaikkialla, että ei hänen mielipiteitään nyt joka asiaan tarvita. Paljon mieluummin olisin kuunnellut vaikka Brunon tunnelmia. Ambrose oli taas ihan seipäät, mikä oli tietty hienoa.

Sekä DDP, että hänet nimittänyt Eric Bischoff vetivät hyvät puheet. Ericiä soisi näkevän muutenkin WWE:n ohjelmistossa enemmän, vaikka olihan hän tosiaan mukana siinä Legends with JBL:ssä. Heti alussa hämmensi DDP:n teema, sillä siitä puuttui alusta se (ainakin itselleni) ikoninen "YO IT'S ME IT'S ME IT'S D-D-P!" Suurin mark-out tuli totta kai low-key The Yetin (bookedby HOF 2017) mainitsemisesta. Ron Reese siis, joka ehdotti diamond cutter käsijuttua DDP:lle. Toisessa universumissa Reese olisi tämän bisneksen kovin stara. Toivottavasti Bischoff pääsee aikanaan sisään myös.

Jim Cornette oli koko HOF:n toisiksieniten odottamani asia tämän vuoden Hall of Famessa, eikä todellakaan jättänyt kylmäksi. Cornettella on kaksi puolta: kaikkea vihaava ja kaikkia hautaava rääväsuu, sekä 80-luvun painin suurin rakastaja, joka tahtoo arvostamilleen ihmisille vain kaikkea hyvää. En epäillyt hetkeäkään, etteikö Cornette käyttäisi koko sieluaan tämän nykypäivänä hieman unohdetun tag teamin myymiseen ja Cornetten puheen jälkeen tekikin mieli etsiä joitan Midnight Expressin ja Rock n' Roll expressin otteluita. Cornettea ei turhaan pidetä yhtenä kaikkien aikojen parhaista puhujista, eikä hän turhaan voittanut Observerin vuoden manageria lähes jokaisena vuonna, kun kyseinen palkinto oli. Rock n' Roll expressin osa sen sijaan oli vähän hapuilevampi ja sekavampi, mutta kyllä sielläkin oli hyvät hetkensä. Etenkin Mortonin viimeiset lauseet olivat suorastaan kauniita.

Ricky Steamboatin nimityspuhe Rudesta oli illan heikoin, mutta se ei tarkoita että se olisi ollut varsinaisesti huono. Steamboat vain ei ole yhtä vangitseva puhuja, kuin oikeastaan kaikki muut, mutta eihän hänen koskaan tarvinnutkaan olla. Hyviäkin juttuja hänellä oli, joten sinällään hän ei ollut huonoin valinta, mutta itse olisin ehkä laittanut Steve Austinin (joka jauhaa Rudesta aina podcastissaan) tai Jake Robertsin Steamboatin tilalle. Jakella ja Rudella oli kuitenkin paljon muistettavempi feudi välillään. Ruden pojan kiitospuhe oli yllättävän hyvä, ottaen huomioon että hän ei ole käsittääkseni millään tavalla koskaan liittynytkään painibisnekseen. Etenkin tuo Rudemainen tapa haukkua yleisöä ylipainoisiksi ja sitä rataa oli aivan mahtava. Kompakti nappisuoritus.

Natalyan esittelypuhe oli oikein mukava, vaikkei siitä ihan loputtomasti käteen jäänytkään. Beth Phoenix taasen yllätti täysin varmaan koko illan sydämellisimmällä esiintymisellä. Phoenix oli itse painijoista se illan vähiten odottamani, koska hänen koko uransa osui sille ajankohdalle kun en painia katsonut. Erityisesti tuo hetki kun hän puhui Molly Hollysta toi itsellenikin kevyen liikuttuneen tipan silmäkulmaan. Molly Holly Hall of Fameen myös! Erityisen kiva hetki oli myös, kun hän puhui miehestään Edgestä. Tony Chimelin kuulutus oli kuin kirsikka kakun päälle, vaikka minkähän takia Edge ei juossut lavalle vaimonsa luo. Hetki kuitenkin tuntui siltä, että jopa Beth odotti tätä. Eipä siinä, mahtava puhe Bethiltä.

Warrior-palkinto eli PR-palkinto on sitten se kaikkein vähiten odottamani asia. Kaunis ajatus sinällään, mutta Connorin jälkeen tämä on tuntunut vain typerältä. Palkitsisivat mieluummin Mark Yeatoneita ja Jim Johnstoneita, kuten Warrior toivoikin. Danasta tosin on sanottava sen verran, että paljon parempaa henkilöä näiden puheiden pitämiseen he eivät olisi voineet keksiä. Hän onnistui kaikista ennakkoluuloistani huolimatta myymään tämän palkinnon itselleni edes hetkeksi. LeGrand puolestaan aloitti tylsästi, sillä vaikka hänen onnettomuutensa ja jenkkifutisuransa olikin se koko pointti tässä, niin ihan hirveästi näitä ei kiinnostanut kuunnella. Sen sijaan sitten kun hän pääsi painifanitusasiaan, niin olihan tämä todella hyvä. Eric on kuitenkin vain pari vuotta minua vanhempi, joten hänen fanittamansa asiat olivat samoja, kuin omassa lapsuudessani. Jos tämä palkinto on pakko palkita joka vuosi, niin toivottavasti jatkossakin ne ovat näitä painifaneja, toisin kuin se viimevuoden nainen, joka tuntui saaneensa palkintonsa tasan WWE:n Susan G. Komen -yhteistyön takia.

APA piti Teddy Longin esittelypuheen suhteellisen lyhyenä ja simppelinä ja erittäin hauskana, mikä olikin todella tervetullutta muiden, hieman venyneiden puheiden keskellä. Itse Teddyn puhe oli vähän siellä ja täällä ja ainakin itselleni vaikeasti seurattava paikkapaikoin, vaikka moni asia mitä hän sanoikin oli kiinnostavaa. Viimeinen minuutti olikin sitten ihan kultaa, kun Teddy meemeili itsellään ja uhkasi pistää APA:n tag team matsiin, kunnes muisti, että Ron Simmons on eläkkeellä, minkä takia JBL:llä on ONE ON ONE MATCH WITH DA UNDATAKA! Holla holla holla famer olisi voinut olla koherentimpikin, mutta itselle jäi ihan hyvä fiilis silti.

Illan pääesiintyjän eli Anglen nimitti John Cena, joka ei toki ollut yhtään huonompi henkilö tähän hommaan. Cenan saapuessa mietinkin, että kumpi miehistä saa kuuluvemman imemis-chantin, enkä oikeastaan ole varma kumpi tämän voitti. Cenan puhe oli kyllä mahtava. Harva ihminen on noin taitava puhumaan ihan mitä vaan, kuin Cena. Ei voi kuin ihailla. Kurt Angle oli kyllä mahtavaa nähdä tällaisessa kunnon WWE-ohjelmassa pitkästä aikaa. Kumpa tekisi sitten vielä RAW/SD tai miksei vaikka PPV-esiintymisenkin, sillä uskon miehellä olevan vielä paljon annettavaa. Anglella olikin paljon kaikkea hauskaa sanottavaa urastaan, vaikka taisikin skipata esimerkiksi TNA:n kokonaan. Mikä on toki ihan ymmärrettävää, sillä hän taisikin rivien välistä mainita, miten ilman sekoilujaan hän voisi olla kaikkien aikojen paras, mikäli hän olisi pysynyt WWE:ssä. Lisäksi muistellessaan noita unohtumattomia segmenttejä vuosiensa varrelta hän tuli maininneeksi, miten noita hahmomomentteja pitäisi olla paljon enemmän - ja hän on muuten täysin oikeassa. Onneksi viimeaikoina on tässä asiassa menty paljon pidemmälle esim. Festival of Friendshipin, Mizin Cena-imitaation ja Randyn talonpolttokemujen muodossa, vaikka siihen viikottaiseen tykitykseen, mitä 2000-luvun alussa vielä oli, onkin matkaa. Hienoon puheeseen loppui ilta - oh it's true, it's damn true!

EDIT: Unohdin kokonaan legacysiiven! Tykkäsin, joskin mielestäni kaikille mahdollisille olisi pitänyt olla se kuulutusääni, koska se oli hieno. Farmer Burns, June Byers, Judy Grable, Luther Lindsay ja Bearcat Wright olivat itselleni täysin tuntemattomia nimiä. Toots Mondt ja Rikidozan olisivat saaneet mennä ihan normaaliin Hall of Fameen mielestäni. Haystacks Calhounin tunnen nimeltä ja maineeltaan ja Dr. Jerry Grahamin kayfabe-perhe on itselleni paljon tutumpi (Eddie Graham ja "Superstar" Billy Graham), mutta hauskasti mainittakoon, että Jerry Graham oli nuoren Vince McMahonin suosikkipainija, minkä takia hänen selostustaankin kuullaan tässä.

Hyvä HOF, en malta odottaa ensivuoden kattausta.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 769
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 12 Tammi 2018, 19:45

Bumpsista saatana!

HOF 2018 on jälleen nurkan takana, joten mikäs sen parempaa kuin lähteä fantasiabookkaamaan vuoden 2018 Hall of Fame luokkaa. WrestleMania on tällä kertaa New Orleansissa, mikä aina vaikuttaa jollain tasolla valintoihin. Toki suurimmat alueen tähdet ovat jo WWE:n Hall of Famessa - mm. New Orleansin isoin tähti koskaan, Junkyard Dog.

Headline: The Undertaker
On hyvin todennäköistä, että The Undertaker pisti viime WrestleManiassa hanskat pysyvästi naulaan. Toki Survivor Serieksen tienoilla oli huhuja, että The Undertaker oli backstagella ja kuulemma liikkui sen verran reippaasti, että Vince näki jälleen dollarinkuvat silmissään. Samoin viimeaikoina on ollut huhuja Cena vs. Undertaker matsista seuraavassa WrestleManiassa. Kuitenkin viime WrestleMania oli jo niin surullista katsottavaa, että toivottavasti se oli nyt siinä ja Undertaker voi eläköityä hyvillä mielin - ja mikä parempi hetki kuin mennä heti seuraavana vuonna Hall of Fameen.

Nainen: Sable
WWE:llä on tosiaan ollut tapana tunkea vain 1 nainen per vuosi. Aika pitkälti kaikki tärkeimmät naiset ovat jo Hall of Famessa, mutta kaksi isoa puutosta siellä on. Chyna ja Sable. Vaikka nykyään WWE yrittääkin unohtaa diva-aikakautensa kokonaan, minkä takia steroidi-Chyna olisi loogisempi tapaus. Kuitenkin Lesnarin sopimus umpeutuu muistaakseni 2018, minkä takia voisin kuvitella nyt olevan sen hetken, kun WWE yrittää saada yhden tärkeimmän AE-hahmonsa Hall of Fameen. Sable on myös elossa, mikä on plussaa. Toinen veikkaus on Jazz - joka oikeastaan sopisi tähän WWE:n nykylinjaan. Jazz kuitenkin on kotoisin New Orleansista.

Joukkue: The Midnight Express /w Jim Cornette
Rock n' Roll express meni sisään viime vuonna, joten eiköhän nyt ole sitten heidän legendaaristen vastustajiensa vuoro - luonnollisesti Cornetten kanssa. Tietysti mikä versio tästä tag teamista menee sisään on eri kysymys, mutta toisaalta kaikki tämän joukkueen oleellisista jäsenistä on toistaiseksi elossa, joten miksi ei ne molemmat tärkeämmät versiot eli Dennis Condrey & Randy Rose ja sitten Bobby Eaton & Stan Lane. New Orleans oli kuitenkin tärkeä alue kaikelle Mid-South painille ja Midnight Express oli kuitenkin tärkeä osa mm. Bill Wattsin UWF:ää.

Ulkomaalainen: The Great Muta
Muta käy ihan liikaa järkeen, sillä hän kuitenkin paini tällä alueella paljon 80-luvulla. Toisaalta Muta ei ollut koskaan tärkeä WWE-nimi, mutta toisaalta WWE:n Hall of Fameen menee vuosittain ihmisiä, jotka eivät koskeneet jalallaankaan WWE:hen. Uransa puolesta Muta olisi sopiva nimi ihan mihin tahansa Hall of Fameen.

Attitude-Era midcard: Steve Blackman
Jostain syystä nykyään yksi attitude-eran keskikortin ihme on nykyään lukittuna Hall of Fameen. Ihan yhtä hyvin tässä voisi lukea Val Venis tai Al Snow tai Test, mutta kaikki tuntuvat olevan Steve Blackmanin faneja niin sanotaan Steve Blackman.

Warrior Award: Kusitauko
Muistaako kukaan Connorin ohella, kuka tämän palkinnon edes sai? Viime vuonna sen saaja oli toki ihan symppis, mutta täysin turhahan tämä on tämän tyyppiseen Hall of Fameen.

Julkkis: Cyndi Lauper
Monesti sanon, että WWE:n julkkissiipeen kuuluu 4 nimeä: Mr. T, Mike Tyson, Andy Kaufaman ja Cyndi Lauper. Puolet on jo sisällä ja WWE ei taida edes omistaa niiden painilafkojen kirjastoja, joissa Kaufman esiintyi, joten Kaufman pysyy yhä epätodennäköisenä. Cyndi Lauper oli kuitenkin todella iso juttu WWE:n nousussa 80-luvulla ja useasti sanotaankin, että Lauperin ja Wendi Richterin Rock n' Wrestling oli se toisiksi isoin juttu Hoganin jälkeen.

Muita mahdollisia: Eddie Gilbert, Terry Taylor, Missy Hyatt, Iceman King Parsons, Chris Adams
Tärkeitä paikallisia nimiä, mutta eivät niin kauhean tärkeitä WWE:lle. Paitsi "Red Rooster" Terry Taylor.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 132
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 15 Tammi 2018, 15:20

Kuva

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 132
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 30 Tammi 2018, 10:18

Kuva

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 132
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 12 Helmi 2018, 20:35

Kuva

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 769
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 12 Helmi 2018, 23:32

Kuva-arvoitus miäs kirjoitti:Kuva
https://www.youtube.com/watch?v=-jfAy_8Ea9g
Tästä on ilmeisesti tarpeeksi monta vuotta aikaa.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 132
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 19 Helmi 2018, 17:47

Kuva

mitä vittua

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 132
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 05 Maalis 2018, 22:05

Kuva

Kuva-arvoitus miäs
Main eventer
Viestit: 132
Liittynyt: 26 Maalis 2016, 15:41

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Kuva-arvoitus miäs » 12 Maalis 2018, 18:01

Kuva

no nyt

Avatar
Marauderi
Main eventer
Viestit: 168
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 07:30
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: WWE Hall of Fame

Viesti Kirjoittaja Marauderi » 07 Huhti 2018, 10:07

Hall of Famesta noussut viime vuosina melkeinpä oma suosikki tapahtuma WWE:n ohjelmistossa. Aina mahtava nähdä vanhoja partoja, ja kuulla vanhoja läppiä vuosien varrelta.

Punaisella matolla pienoinen pettymys kun Ambrose ei ollut tänä vuonna paikalla. Aina klassikko kamaa ollut viiime vuodet kun Dean plehat päässä iskee Reneetä ja aivan sekaisin.

E&C:ltä hieno esittelyosuus (ensi vuonna Christian Hall of Fameen, perkele) ja Dudleyt ei yhtään sen huonommin vetänyt, varsinkin Devon oli liekeissä. Toisille kuittailu, Devon läpät samankaltaisuudesta Hoganiin ja MR T:n äiti puheet mahtavaa settiä. Myös Hardyjen lavalla käynti ja 3 parhaan tiimin poseeraus oli hieno hetki. Ja tottakai pöytä piti lopuksi hajottaa.

Jimmy Hartilta hyvin mitäänsanomaton esittely, Hogania tähän varmaan kaikki kaipasi. Myös Hillbillyn puhe tuntui aika rutiinisuorititukselta. Yleisö oli kyllä niin kuollut, joka kyllä oli omakin olemus tässä kohtaa. Puheen rytmitys tuntui puuttuvan, tarinoita vain tuli lisää, ja mielenkiinto loppui jokakerta ennen loppuhuipentumaa.

Ihanat Molly ja Lilian nähtiin, ja Ivory piti piristävän puheen. Tämäkin ehkä lopussa vähän lässähti häävalmisteluissa, mutta ihan hyvä mieli lopulta jäi GLOW tähtien kiittelyyn.

Triple H ehkä hieman oversellas Kid Rockin, mutta Kid piti ihan hauskan lyhyen puheen.

Jarrettilta hieno esiintyminen, mm. Mizin maininta lämmitti sydäntä ja tottakai Owenista kertominen. Ja lopetettiin vielä laulaen, Zack tottakai isoimpana fanina laitetaan laulamaan ja Slaterin penskojen maininta :lol: .

Eikä Mark Henrykään ollut sen huonompi. Todella tunteellinen puhe. Klassikko Vinceltä soitto tarina aina mahtava kuulla. Kyyneleet tuli itelläkin, kun Mark puhui Owenista. Sexual Chocolate teki paluun ja myös legendaarinen takki. Henrystä huokui kuinka iso juttu Hall of Fameen pääsy oli. Yksi kaikkien aikojen parhaista HoF puheista ikinä.

Goldbergin puhe oli melko epätasainen, ihan hyvää juttua pääsääntöisesti tuli, mutta yleisö ei oikein osannut reagoida Goldbergin tarinoihin (varmasti väsymyskin jo vaikutti ja ilmeisesti osa rosteristakin oli jo painunut nukkumaan).

Vastaa Viestiin