Painivuosi 2012 Matin silmin

Kaikenlainen showpainiaiheinen keskustelu.
What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Sunnuntai 16. Syyskuuta 2012
TD Garden, Boston, Massachusetts
Edellisessä Raw’ssa Jerry Lawler oli saanut sydänkohtauksen kesken suoran tv-lähetyksen ja säilyttänyt henkensä ainoastaan nopean ammattiavun ja hyvän onnen yhdistelmällä. Niinpä oli selvää, että Lawleria ei hetkeen kommentaattorin penkillä nähtäisi. Michael Colen kaveriksi tuli John ’Bradshaw’ Layfield, joka palasi tässä tapahtumassa kommentaattorin hommiin useamman vuoden tauon jälkeen.

Nimensä mukaisesti illan teemana oli, että kaikkia mestaruuksia puolustettiin. Paikkana oli John Cenan kotikulmat Bostonissa. Cena ottelikin illan pääottelussa, joka olikin heittämällä tapahtuman parasta antia.
WWE Championship
John Cena VS. CM Punk ©
CM Punkin mestaruuskausi oli ylittänyt jo maagisen 300:n vuorokauden rajan, mutta Punk managerinsa Paul Heymanin kanssa ei siltikään ollut tyytyväinen. Mestari-Punk oli nimittäin useaan otteeseen työnnetty sivummalle ja edellisen kerran erikoistapahtuman pääottelussa Punk oli otellut edellisvuoden joulukuussa. Tilaa oli tehty Rockeille, Brockeille ja Triple H:lle. Heinäkuussa Money In The Bank salkun napannut John Cena lunasti tässä mestaruusmatsinsa ja näin ollen vuoden 2011 kuumin feudi sai jatkoa.
Kuva
Kokonaisuutena Night Of Champions oli hieman aneeminen, mutta tämä pelasti paljon. Cenan ja Punkin kehäkemia oli aivan mahtavaa ja lisäjännitystä toi yleisöreaktiot Cenan kotikulmilla. Pappa-Cenakin oli kehänlaidalla mehustelemassa meininkiä.

Luonnollisestikaan tämä ei ollut niin ainutlaatuinen ja tulinen koitos kuin vuoden 2011 kohtaamiset CM Punkin kovimman huuman aikana. Mutta tämä oli ihan pirun kova päämatsi, josta ei tapahtumia ja käänteitä puuttunut. Ehdottomasti ottelu, joka kannattaa katsoa uudemmankin kerran.
Kesto: 26:57
Voittaja: ei voittajaa
Arvosana: ****
Muuta: The Miz puolusti IC-mestaruuttaan Sin Caraa, Rey Mysteriota ja Cody Rhodesia vastaan nelinottelussa. Vähän sellainen hätäisesti kasaan sutaistu matsi, joka ei ihmeellisyyksiä tarjonnut.

Daniel Bryan & Kane olivat vastustajia Summerslamissa, mutta olivat nyt pakon edessä joutuneet joukkueeksi. Myös ikimuistoiset terapiaistunnot tohtori Shelbyn kanssa olivat alkaneet. Kane & Bryan haastoivat Kofi Kingstonin ja R-Truthin joukkuemestaruuksista. Ottelu oli ihan hauska, mutta muuten ei jää historiankirjoihin minään muistettavana tapauksena.

Tumma liettualaisnainen Aksana rinnallaan, Antonio Cesaro oli noussut US-mestariksi. Hän joutui puolustamaan vyötään pre-show’ssa Battle Royalin voittanutta Zack Ryderia vastaan. Kovinkaan paljoa sanottavaa tästä lyhyeksi jääneestä ottelusta ei kuitenkaan ole.

Dolph Ziggler oli vaihteeksi ihan kivassa nousujohteessa ja kohtasi Randy Ortonin. Tämä olikin illan ainoa ottelu, jossa mitään mestaruutta ei ollut panoksena. Ihan hyvä matsi, mutta pikkuisen liikaa hitaita ja tylsiä kohtia. Niiden vuoksi ei huipputasolle noussut.

Kaitlynin piti haastaa Layla diivain mestaruudesta, mutta hänen kimppuunsa hyökättiin takaapäin alkuillasta. Niinpä Kaitlynin sijaan Booker T antoi tilaisuuden Eve Torresille, joka todennäköisesti oli koko hyökkäyksen takana. Nyt kun tällä oli pieni taustakin, niin olisi toivonut ottelunkin olevan edes kohtuullinen. Mutta harmillisen heikoksi jäi.

Kolmatta kertaa perättäin erikoistapahtumassa Sheamus puolusti MM-vyötään Alberto Del Rioa vastaan. Eikä se tälläkään kertaa mitään erityistä tarjonnut. Perushyvää suorittamista, mutta oikein minkäänlaista kiimaa tässä otteluparissa ei koskaan ollut.

Tähdet
*** CM Punk
** John Cena
* Dolph Ziggler

Yhteenveto
: Turvallinen perussuoritus, jonka nosti hieman plussan puolelle hyvä pääottelu. JBL:n paluu kommentaattorihommiin oli myös mieluinen juttu, koska olen aina hänen tyylistään tykännyt.

Pähkinänkuorispoilerit
Miz VS. Mysterio VS. Rhodes VS. Sin Cara (12:07) ** ½
Bryan & Kane VS. Kofi & Truth (8:31) ** ½
Cesaro VS. Ryder (6:41) **
Orton VS. Ziggler (18:25) *** ¼
Eve VS. Layla (6:38) * ½
Sheamus VS. Del Rio (14:26) ***
Punk VS. Cena (26:57) **** (illan paras)


Vuoden yhteenveto spoilerin alla
► Näytä spoileri
Ensi kerralla Bound For Glory!
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Ahma
Midcarder
Viestit: 45
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 23:59
Paikkakunta: Hyvinkää
Viesti:

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja Ahma »

What kirjoitti: Heinäkuussa Money In The Bank salkun napannut John Cena lunasti tässä mestaruusmatsinsa ja näin ollen vuoden 2011 kuumin feudi sai jatkoa.

Cenahan kyllä lunasti salkkunsa jo Raw 1000 jaksossa 23.07.2012. Looginen jatkumohan toki tämä matsi siihen matsiin on.
It's clobberin' time

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Ahma kirjoitti:
What kirjoitti: Heinäkuussa Money In The Bank salkun napannut John Cena lunasti tässä mestaruusmatsinsa ja näin ollen vuoden 2011 kuumin feudi sai jatkoa.

Cenahan kyllä lunasti salkkunsa jo Raw 1000 jaksossa 23.07.2012. Looginen jatkumohan toki tämä matsi siihen matsiin on.
Juu, tämä on hyvä huomio. Pahoittelen virhettä.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Sunnuntai 14. Lokakuuta 2012
CGU Arena, Phoenix, Arizona
Näin oli vuosi edennyt niin pitkälle, että oli TNA:n nimikkotapahtuman Bound For Gloryn aika. Tällä kertaa oltiin Phoenixissa ja selostuksesta vastasi tuttu kaksikko Mike Tenay & Taz.

Tämä oli kokonaisuutena oikein mukava tapahtuma ja kaksi ottelua erottuivat joukosta selkeästi muita parempina. Otetaan ne tarkasteluun.

Street Fight (Special Enforcer King Mo)
James Storm VS. Bobby Roode

Viime vuoden Bound For Gloryssa Bobby Roode oli valtava yleisön suosikki ja haastoi Kurt Anglen maailmanmestaruudesta pääottelussa. Vain muutama viikko tuon jälkeen Roode murskasi kaljapullon pitkäaikaisen joukkueparinsa James Stormin kalloon ja nousi vihdoin mestariksi. Kaljapullon mukana särkyi myös miesten ystävyys. Lockdownissa painijat kohtasivat häkkiottelussa ja sen Roode voitti puolionnekkaasti, säilyttäen mestaruutensa. Nyt ei vöitä ollut linjalla, mutta sitäkin henkilökohtaisempi tämä ottelu oli. Ottelun erikoistuomarina toimi Bellator-ottelija Muhammed Lawal, joka totteli lempinimeä ”King Mo.”
Kuva
Oli hyvä ottelu. Rumaa ja veristä hardcoremättöä, kuten tällä stipulaatiolla ja taustatarinalla pitikin olla. Hienosti matsiin yhdisteltiin elementtejä miesten vuoden kestäneen feudin varrelta. Nastaspotit olivat taatusti hemmetin kivuliaita ja muutenkaan tässä ei mitään säästelty. Siinä missä Lockdownin ottelu päättyi Rooden onnekkaaseen putoamiseen häkin ovesta, niin tässä saatiin definitiivinen päätös. Mainio ottelu.
Kesto: 17:35
Voittaja: James Storm
Arvosana: ****
TNA World Heavyweight Championship
Jeff Hardy VS. Austin Aries ©

Jeff Hardy voitti koko kesän läpi jatkuneen Bound For Glory turnauksen ja ansaitsi siten ykköshaastajan paikkansa vuoden suurimpaan tapahtumaan. Austin Aries oli heinäkuussa päättänyt Bobby Rooden ennätyspitkän mestaruuskauden ja pitänyt mestaruutta hallussaan kolmisen kuukautta. Orgaanisesti yleisön suosikiksi noussut Aries oli viime viikkojen aikana alkanut käyttäytyä yhä enemmän perinteisen heelpainijan tavoin. Ilmeisesti TNA halusi tähän selkeän asetelman, jossa nimenomaan Hardy oli tarinan hyvis. Tämä loikin mielenkiintoisen asetelman. Yleisö näki tämän läpi, eikä suostunut kääntymään Ariesia vastaan, vaikka tämä inhottavia temppuja tekikin. Matsissa oli siis todella sähköinen tunnelma, koska yleisö oli rajusti jakautunut ottelijoiden välillä.
Kuva
Tästä tuli mieleen Hardyn ja CM Punkin kohtaamiset WWE:n puolelta kolmea vuotta aiemmin. Aries & Punk kun ovat painityyleiltään ja osittain hahmoiltaankin samanlaisia ottelijoita. Mutta tämä ei missään nimessä ollut halpa kopio tuosta feudista, vaan todella kovan luokan pääottelu. Alussa vähän näytti siltä, että miesten tyylit eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta loppua kohden meno parani huomattavasti. Tulinen ja tiivistunnelmainen pääottelu, kuten Bound For Gloryyn kuuluukin.
Kesto: 23:07
Voittaja: Jeff Hardy
Arvosana: ****
Muuta: Avausottelussa Zema Ion puolusti x-divisioonan mestaruuttaan yllättäen näihin kahinoihin ”pudotettua” RVD:tä vastaan. Todella outo veto, koska x-divari oli profiloitunut nuorempien painijoiden pelikentäksi. Mutta tällä kertaa näin ja ottelu oli ihan kohtuullisen mukavaa katsottavaa.

Entiset joukkuemestariskaverukset kohtasivat kun Samoa Joe puolusti TV-mestaruuttaan Magnusia vastaan. Tässä otteluparissa oli potentiaalia, mutta paljon jäi varastoon. Verrattain lyhyt kesto vahingoitti tätä.

Rintakarvamies Joey Ryan oli jahdannut TNA-sopimusta jo jonkin aikaa. Nyt hänellä oli mahdollisuus ottelussa TNA-hallintoon kuulunutta veteraania Al Snow’ta vastaan. Tämän olisi voinut jättää hyvällä omallatunnolla poiskin, koska ottelu ei kovinkaan häävi ollut.

Joukkuemestarit Kaz & Daniels joutuivat tiukkaan paikkaan kun heillä oli vastassaan Kurt Anglen ja AJ Stylesin lisäksi myös Chavo Guerreron & Hernandezin tiimi. Tässä oli kehässä yhtäaikaisesti niin paljon taitoa, että kehnon ottelun painiminen oli silkka mahdottomuus. Oikein hyvä ottelu, jota olisi mieluusti katsellut muutaman minuutin pidempäänkin.

No Surrenderin jälkeen Tara oli kääntynyt oppilastaan Brooke Tessmacheria vastaan ja haastoi hänet uudestaan Knockout-mestaruudesta. Harmi kyllä ottelu ei ollut syyskuisesta yhtään parempi.

TNA:n syöpä Aces & Eights oli totta kai myös mukana. Sting & Bully Ray kohtasivat kaksi ässäkasien isokokoista jäsentä. Stingin & Bullyn voittaessa AA88:n täytyisi jättää TNA:ta, mutta voitolla he lunastaisivat paikkansa Impactin rosterissa. Kyllä tämä ihan katsottava tällaisena pienenä annoksena oli, mutta palautti pahoja muistoja AA88:n ajasta.

Tähdet
*** Austin Aries
** Jeff Hardy
* James Storm

Yhteenveto:
Kuuluu ehdottomasti vuoden parhaimmistoon. Kaksi neljän tähden matsia, eikä se joukkuematsikaan siitä kaukana ollut. Toki heikompiakin hetkiä tapahtumaan mahtui, mutta kokonaisuus pysyi plussan puolella. Tunnelma oli myös kohdallaan ja tuotantoarvot TNA:n mittapuulla huippuluokkaa. Näistä neljäsosan lisä lopulliseen arvosanaan.

Pähkinänkuorispoilerit
Ion VS. RVD (8:04) ** ½
Magnus VS. Joe (9:17) ** ½
Roode VS. Storm (17:35) ****
Snow VS. Ryan (8:28) * ½
Angle & Styles VS. Chavo & Hernandez VS. Bad Influence (15:36) *** ½
Tessmacher VS. Tara (6:22) * ½
Sting & Bully VS. AA88 (10:53) **
J.Hardy VS. Aries (23:07) **** (illan paras)


Vuoden yhteenveto spoilerin alla
► Näytä spoileri
Ensi kerralla Häkkihelvetti!
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Sunnuntai 28. Lokakuuta 2012
Philips Arena, Atlanta, Georgia
Syyskuun Night Of Championsin jälkeen tätä tapahtumaa odoteltiin poikkeuksellisesti peräti kuuden viikon ajan. Nyt oli päästy jo lokakuun lopulle ja tapahtuma oli vihdoin käsillä. Kaupunkina Atlanta ja selostajana Michael Cole, JBL sekä Jim Ross. Viimeksi mainittu oli paikkaamassa hyvää ystäväänsä Jerry Lawleria, joka edelleen toipui sydänkohtauksestaan.

Kokonaisuutena Hell In A Cell oli melkoisen lattea tapahtuma. Kummallinen asia oli, että John Cena ei otellut illan aikana, vaikka oli mukana pre show’ssa. Aneeminen ilta olisi kyllä kaivannut Cenan tuomaa raakaa energiapurkausta. Tapahtuman pääottelu kuitenkin muistetaan hyvin, tosin hieman vääristä syistä.

WWE Championship (HIAC)
Ryback VS. CM Punk

Ryback nousi WWE:n päärosteriin huhtikuussa heti WrestleManian jälkeen. Useiden kuukausien ajan tämä vakuuttava lihaskimppu keskittyi murskaamaan paikallispainijoita minuutin tai parin mittaisissa ”squash” otteluissa. Pikkuhiljaa nälkä kuitenkin kasvoi ja ilman tappioita jyrännyt Ryback otti kohteekseen CM Punkin ja WWE-mestaruuden. Tässä vaiheessa Punkin mestaruuskausi oli kestänyt 343 vuorokautta ja oli historian 10. pisin.

Tämä ei jäänyt historiankirjoihin minään klassikko-otteluna, mutta matsista puhutaan edelleen. Lähdettyään WWE:stä CM Punk kertoi katkerana, että hänet pakotettiin ottelemaan tässä loukkaantuneena. Lisäksi Punkilla oli jäänyt paljon kaunoja Rybackia kohtaan, jota piti kehätyyliltään holtittomana ja jopa vaarallisena vastustajana. Väittely näistä aiheista on painifanien keskuudessa jatkunut jo vuosia.
Kuva
Punk ei tosiaan ollut sataprosenttisessa kunnossa. Se kävi selväksi tämän matsin katsomalla. Vaikutti jopa siltä, että Punk oli vastahakoinen ottamaan vastaan mitään isompia bumppeja. Tosin tuota ei ehkä olisi huomannut, jos ei olisi tiennyt Punkin loukkaantumishuolista. Ottelu oli myös kestoltaan varsin lyhyt ja loppui melkoisen erikoiseen tuomarikusetukseen. Ei tosiaan noussut miksikään klassikoksi, mutta omalla tavallaan on iso osa tätä Punkin tarinaa. Paljonhan on puhuttu myös siitä, että WWE teki virheratkaisun kun ei antanut mestaruutta tappiottomalle Rybackille hänen ensimmäisessä tittelimatsissaan. Olisihan se ollut sellainen temppu, johon ainoastaan yksi mies historiassa on aiemmin yltänyt. Joten onkin sinällään hassua kuinka paljon tästä melko keskinkertaisesta ottelusta on jäänyt monille hampaankoloon.
Kesto: 11:22
Voittaja: CM Punk
Arvosana: ***



Muuta: Randy Orton ja Alberto Del Rio kohtasivat illan avausottelussa. Matsi olikin juuri sellainen kuin saattoi odottaa – hyvää perussuorittamista, mutta ei mitään sen erikoisempaa.

Joukkuemestaruuksista käytiin ihan mukava ottelu. Hylkiölistalle aikanaan ajautuneet Damien Sandow & Cody Rhodes olivat perustaneet Rhodes Scholars nimisen tiimin ja haastoivat Daniel Bryanin & Kanen epäsopuisan tandemin. Mukava matsi, jossa oli tuttuun tapaan myös huumoria mukana.

Keskikortin tukipilareihin kuuluneet Kofi Kingston ja The Miz mittelivät IC-mestaruudesta. Tyypillinen alakortin ottelu, josta ei ole enempää mainittavaa.

Vähälle huomiolle jäänyt entinen Nexus-jäsen Justin Gabriel pääsi haastamaan Antonio Cesaron US-mestaruudesta. Ihan hyvää yrittämistä, mutta mitään erityisen mieleenpainuvaa ei nähty.

Rey Mysterion & Sin Caran maskipäinen joukkue kohtasi Prime Time Playersit. Mitään sen kummempaa panosta tässä ottelussa ei tuntunut olevan. Sinällään harmi, että tämä Reyn ja Sin Caran kuvio ei lopulta johtanut mihinkään Mysterion loukkaantumisten takia.

WrestleManiasta saakka MM-vyötä hallussaan pitänyt Sheamus sai vastaansa jättiläismäisen Big Show’n. Tämä oli yli 7:n minuutin erolla illan pisin ottelu. Tuo fakta itsessään kertoo huolestuttavasti tapahtuman kokonaistasosta. Olihan tässä yritystä ja tuliset loppuhetket. Mutta kun suurin osa ottelusta oli haukotuttavaa katsottavaa, niin ei tälle parhaalla tahdollakaan kovin hääviä arvosanaa voi antaa.

Diivojen mestaruuden ympärille oli kasautunut kolmiodraama Even, Laylan ja Kaitlynin välillä. Naisten kolminottelu jäi kuitenkin valitettavan kehnoksi esitykseksi.

Tähdet
*** Daniel Bryan
** Randy Orton
* Ryback

Yhteenveto
: Yksi vuoden heikoimmista tekeleistä. Yksikään ottelu ei noussut kolmen tähden yläpuolelle ja se on melkoisen hälyttävä merkki. Todellakin hämmentävän huono esitys siihenkin nähden, että tätä tapahtumaa oli ollut kuusi viikkoa aikaa rakentaa.

Pähkinänkuorispoilerit
Del Rio VS. Orton (12:41) ***
Team Hell No! VS. Rhodes Scholars (13:09) *** ¼ (illan paras)
Kingston VS. Miz (10:22) ** ½
Cesaro VS. Gabriel (7:21) **
Mysterio & Sin Cara VS. PTP (12:29) **
Big Show VS. Sheamus (20:16) **
Eve VS. Layla VS. Kaitlyn (6:27) *
Ryback VS. CM Punk (11:22) ***


Vuoden yhteenveto spoilerin alla
► Näytä spoileri
Ensi kerralla vuorossa TNA:n Turning Point
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Huhhuh, vauhdilla tulee vuodenvaihde vastaan. Mennään jo marraskuussa!
Kuva
Sunnuntai 11. Marraskuuta 2012
Impact Zone, Orlando, Florida
En ole katsonut jaksoakaan Sons Of Anarchy sarjaa, mutta kyllähän tuo tapahtuman mainosjuliste kovasti muistuttaa tv-sarjan logoa? Ihan vaan näin pienenä sivuhuomiona.

Mike Tenay & Taz olivat saaneet kaverikseen selostajanpöydän taakse hemmon nimeltä Todd Keneley. Hän otti vastuun pääselostajana, jonka myötä Mike Tenay oli enemmänkin sellaisessa ”erityisasiantuntijan” roolissa, jossa hän aikanaan WCW:ssäkin aloitti. Toimi se näinkin, mutta mielestäni Keneley oli aika turha lisä. Tenayn & Tazin kemia toimi loistavasti, joten miksi hajottaa sitä? Keneleyn aika TNA:ssa jäikin varsin lyhyeksi, vaikka ei hän sinällään huonoa työtä tehnyt.
World Heavyweight Championship (Ladder)
Austin Aries VS. Jeff Hardy ©
Bound For Gloryssa Jeff Hardy voitti mestaruuden Ariesilta. Nyt oli revanssin hetki, mutta kyseessä ei ollut mikä hyvänsä ottelu. Tämä oli tikasmatsi, eli Hardyn spesiaali.

Kuukausi sitten Phoenixissa liveyleisö oli jakaantunut melko tasaisesti ottelijoiden välillä. Nyt Orlandossa asetelma oli mustavalkoisempi – Hardya rakastettiin ja Ariesille buuaattiin, aivan kuten kaanonin kirjoittajat halusivatkin.
Kuva
Hardylla ja Ariesilla oli upea kehäkemia keskenään ja se näkyi tässäkin ottelussa. Todella hurjaa menoa alusta loppuun ja tikkaiden kanssa leikittiin todella innovatiivisilla tavoilla. Yksi parhaista TNA:n pääotteluista koko vuoden ajalta. Pariinkin kertaan Hardy otti niin rajua osumaa, että melkein olin varma loukkaantumisesta. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kyseessä oli ainoastaan upeaa myymistä. Hieno suoritus molemmilta miehiltä.
Kesto: 21:04
Voittaja: Jeff Hardy
Arvosana: ****
Muuta: Tapahtuma alkoi ottelulla TV-mestaruudesta kun Samoa Joe puolusti entistä joukkuemestarispariansa Magnusia vastaan. Nyt tämä oli jo parempi kuin Bound For Gloryssa ja oikein hyvä avausmatsi illalle.

Tara ja hänen Big Brother poikaystävänsä Jesse Godderz kohtasivat sekajoukkuematsissa Eric Youngin & ODB:n. Yllättävän siedettävä ottelu, jossa oli hyvätkin hetkensä.

Rintakarvamies Joey Ryan haastoi RVD:n X-divisioonan mestaruudesta. Ryanin rasitteena oli kuitenkin, että Hulk Hogan oli kieltänyt Matt Morgania olemasta kehän laidalla. Bound For Florysta alkaen Ryan & Morgan olivat jelppailleet toisiaan. Painimatsina melkoista peruskauraa.

Aces & Eight’s rakasti maskejaan, mutta viime Impactissa Joseph Park oli saanut riisuttua yhdeltä köriläältä naamion pois. Sen alta paljastui tuttu naama; Luke Gallows. Nyt hän totteli yksinkertaisesti nimeä DOC. Pullea lakimies Park ja prätkäjätkä DOC ottelivat nyt vastakkain. Aivan ylipitkä ottelu. Puolet lyhyempänä olisi voinut toimia, mutta reilut 11 minuuttia oli aivan liikaa. Kerkesi täysin kyllästyä tuossa ajassa.

Chavo & Hernandez voittivat joukkuemestaruudet BFG:ssä ja puolustivat niitä ex-mestareita Kazia & Danielsia vastaan. Tästä ei ole pahaa sanottavaa, oikein mukava joukkuematsi.

Bobby Roode, James Storm & AJ Styles kohtasivat kolminottelussa, jossa panokset olivat kovat. Voittajasta tulisi ykköshaastaja maailmanmestarille, mutta ottelun häviäjä suljettaisi pois mestaruusmatseista aina Bound For Gloryyn 2013 saakka. Tällä painijatriolla ja tuolla taustatarinalla huono matsi ei ollut mahdollisuus. Erittäin hyvä ottelu, joka ei kuitenkaan aivan huipputasolle noussut.

Shokeeravasti ässäkasien jäseneksi paljastunut Devon pääsi nyt toteuttamaan pitkäaikaisen unelmansa kun kohtasi yksilömatsissa Kurt Anglen. Muistan jo vuosia ennen tätä hetkeä Devonin kertoneen haastatteluissa unelmakseen Anglen kohtaamisen isossa ppv-matsissa ja nyt oli se hetki. Devonin mittareita käyttäen ottelu oli kyllä parempaa keskitasoa, mutta Anglen asteikolla heikommasta päästä. Ei jättänyt muisteltavaa.

Tähdet:
*** Jeff Hardy
** Austin Aries
* AJ Styles

Yhteenveto:
Reilusti positiivisen puolella. Tikasottelu oli täyttä rautaa ja ykköshaastajuusmatsi ei siitä kauaksi jäänyt. Pari muutakin pirteätä esitystä nähtiin. Ainoastaan ässäkasit olivat syöpää, mutta se nyt oli vaan normaali asiaintila. Kokonaisuudessaan melkoisen mukava painitapahtuma.

Pähkinänkuorispoilerit
Magnus VS. Joe (12:32) *** ¼
Jesse & Tara VS. EY & ODB (8:34) **
Ryan VS. RVD (7:45) **
Park VS. DOC (11:06) *
Bad Influence VS. Chavo & Hernandez (13:20) ***
Roode VS. Storm VS. Styles (16:38) *** ½
Devon VS. Angle (11:50) ** ½
Aries VS. J.Hardy (21:04) **** (illan paras)


Vuoden yhteenveto spoilerin alla
► Näytä spoileri
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Sunnuntai 18. Marraskuuta 2012
Bankers Life Fieldhouse, Indianapolis, Indiana
Näin oli vuosi taittumassa jo loppusuoralle ja oli viimeisen ison tapahtuman aika. Survivor Series oli matkannut tällä kertaa Indianan osavaltioon. Selostuksesta vastasivat Michael Cole, JBL & Jerry Lawler. Viimeksi mainittu oli siis palannut pöydän taakse syyskuisen sydänkohtauksensa jälkeen.

Tuttuun tapaan Survivor Seriesissä olivat isossa roolissa eliminaatiomatsit ja mielenkiintoinen oli myös kolminottelu päämestaruudesta. Tapahtuma parani loppua kohden ja pari viimeistä ottelua olivat jo aikamoisen kovatasoisia esityksiä.
WWE Championship
CM Punk © VS. John Cena VS. Ryback
CM Punk oli voittanut WWE-mestaruuden vuosi sitten tässä samassa tapahtumassa ja ei ollut vyöstään sen koommin luopunut. Night Of Championsissa Punkin ja Cenan ottelu päättyi tuplaselätykseen ja Hell In A Cellissä Punk päihitti Rybackin ainoastaan korruptoineen erotuomarin Brad Maddoxin avustuksella. Nämä tapahtumat saivat itsensä ison pomon, Vince McMahonin, ilmaantumaan Raw’hon ja Vince itse oli bookannut tämän kolminottelun.

Oli hyvä ottelu. Cenan ja Punkin keskinäinen kemia oli tunnetusti huippuluokkaa ja Ryback toi oman mukavan lisänsä kuvioon. Tässä ei todellakaan ollut mitään ”välipuolustuksen” makua, vaan kenen tahansa olisi saattanut uskoa tämän matsin nimiinsä vievän.
Kuva

Historiankirjoihin tämä ottelu on kuitenkin ennen kaikkea jäänyt tuon kuvassa olevan tapahtuman vuoksi. Shield debytoi sekaantumalla otteluun ja paiskaamalla Rybackin selostuspöydän läpi. Harva varmaan ymmärsi kuinka valtavan iso merkitys näille kolmella tummiin pukeutuneella miehellä tulisikaan seuraavina vuosina olemaan. Oli tyylikäs debyytti ja melkoisen rohkea veto laittaa kolme tuntematonta NXT-painijaa ratkaisemaan Survivor Seriesin pääottelu.
Kesto: 18:02
Voittaja: CM Punk
Arvosana: *** ½

Muuta: Tapahtuma aloitettiin perinteisellä eliminaatiomatsilla, jossa Rey Mysterion joukkue kohtasi Tensain kapteenoiman viisikon. Tässä hieman tuntemattomammatkin painijat saivat hyvin näkyvyyttä ja ottelu oli kokonaisuudessaan ihan yllättävän mukavaa katsottavaa.

Diivojen mestari Eve Torres puolusti vyötään Kaitlynia vastaan. Mikään erityisen upea tämä matsi ei ollut, mutta paras naisten ottelu kuukausiin WWE:n erikoistapahtumassa.

Viittä eri kieltä sujuvasti taitava Antonio Cesaro puolusti USA:n mestaruuttaan seinähullua R-Truthia vastaan. Tämä jäi kuitenkin todella heikoksi esitykseksi.

Big Show tyrmäsi Sheamusin Hell In A Cellissä ja poistui maailmanmestarina. Nyt irlantilainen sai revanssinsa ja saimme ”nauttia” jälleen miesten täyspitkästä ottelusta. Kyllähän tämä nyt ihan katsottava matsi oli ja pari huippuhetkeäkin, mutta silti ehkä hieman väärät miehet ottelemassa MM-vyöstä.

Jälkimmäinen eliminaatiomatsi oli mittaluokaltaan massiivinen. Dolph Zigglerin kapteenoimassa joukkueessa olivat mukana David Otunga, Wade Barrett, Damien Sandow & Alberto Del Rio. He kohtasivat Mick Foleyn kasaamaan tiimin, joka koostui Kofi Kingstonista, Daniel Bryanista, Kanesta, The Mizistä ja Randy Ortonista. Tämä olikin jo varsin kovatasoinen ottelu, josta ei paljoa puuttunut huipputasolle noustakseen.


Tähdet
*** John Cena
** CM Punk
* Ryback

Yhteenveto
: Periaatteessa ihan mukava tapahtuma, mutta se viimeinen rutistus jäi puuttumaan. Yksikään matsi ei sittenkään noussut ihan sinne huipputasolle saakka. Se parhaiten mieleenpainunut juttu oli ilman muuta Shieldin debyytti, etenkin kun nyt jälkikäteen ymmärtää kuinka isosta tapahtumasta siinä olikaan kyse. Hassu yksityiskohta on, että tämä sai pilkulleen saman arvosanan kuin TNA:n marraskuun tapahtuma, Turning Point.

Pähkinänkuorispoilerit
Team Mysterio VS. Team Tensai (18:27) ***
Eve VS. Kaitlyn (7:02) **
R-Truth VS. Cesaro (6:58) * ½
Big Show VS. Sheamus (14:46) ** ½
Team Ziggler VS. Team Foley (23:44) *** ½
Punk VS. Ryback VS. Cena (18:02) *** ½ (illan paras)


Vuoden yhteenveto spoilerin alla
► Näytä spoileri
Ensi kerralla ollaankin jo joulukuussa ja TNA:n tapahtuma Final Resolution.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Sunnuntai 9. Joulukuuta 2012
Impact Zone, Orlando, Florida
Vuosi oli kiitänyt niin hurjaa vauhtia, että ihan kulman takana odotteli joulupukki ja uudenvuodenraketit. Ennen lomia oli kuitenkin edessä vielä yksi erikoistapahtuma. Paikkana oli TNA:n kotipesä Orlandossa ja selostuksesta vastasi kolmikko Todd Keneley, Mike Tenay & Taz.

Final Resolutionin kaksi ensimmäistä tuntia eivät tarjonneet oikein mitään muisteltavaa, mutta viimeinen tunti sitten korvasikin paljon. Siihen mahtui kaksi mainiota ottelua.
Singles Match
AJ Styles VS. Chris Daniels
Tämä oli lähtökohdiltaan vähän kaksipiippuinen juttu. Styles vs. Daniels on TNA:n historian legendaarisin matsipari ja sen vuoksi kelpaa aina. Toisaalta taas ihan mikä tahansa ylisuurina annostuksina alkaa kyllästyttää.

Kuluneisuutensa vuoksi suurta intohimoa tämä ei alkujaan herättänyt, mutta niin vain tempaisi matkaansa. Tälläkin kertaa miehet pystyivät varioimaan settejään tarpeeksi, ettei ottelusta tullut pelkkää edellisten toisintoa. Se, jos mikä, vaatii ammattitaitoa ja sitähän tältä parivaljakolta löytyy.
Kuva

Kuvassa olevan jättimäisen Superplexin lisäksi ottelussa nähtiin pari muutakin ”isompaa” spottia, mutta pääpaino oli teknisessä painissa ja nerokkaissa vastaiskuissa. Jälleen kerran upea näyte miesten osaamisesta ja tämä saattoi jopa oikeasti olla miesten viimeinen yksilökohtaaminen TNA:ssa. Ainakaan erikoistapahtumien puolella ottelua ei enää nähty.
Kesto: 21:38
Voittaja: Chris Daniels
Arvosana: ****


TNA World Heavyweight Championship
Bobby Roode VS. Jeff Hardy ©
Marraskuun Turning Pointissa James Storm voitti ykköshaastajuusmatsin. Arkkivihollinen Bobby Roode sai kuitenkin härnättyä Stormin laittamaan paikkansa peliin Impactissa ja niin vain Roode keplotteli tiensä tähän otteluun Stormin sijaan. Tavallaan tämä ottelupari sulki ympyrän – tammikuun Genesiksessä samat miehet ottelivat maailmanmestaruudesta kuin nyt joulukuussa. Vyö oli vain vaihtanut omistajaa.
Kuva

Edeltäneessä Impactissa Hardy oli joutunut Aces & Eightsin hyökkäyksen kohteeksi ja sen vuoksi möi ”loukkaantumistaan” ja Roode hallitsi ottelua lähes koko ajan. Aika usein tällaiset syövät ottelun laadusta pois, mutta tässä tapaksessa se toimi jotenkin yllättävän hyvin. Roodella kun on ihan monipuolinen ja näyttävä liikearsenaali ja Hardy etevä myymään liikkeitä.

Loppua kohden nähtiin toki tasaväkisempää ja aaltoilevampaa ottelemista ja matsi syttyi ihan kunnolla liekkeihin. Miesten kehäkemiat synkkasivat oikein hyvin ja tämä oli oikein mainio päätös TNA:n erikoistapahtumille. Ainoa miinus oli, että Aces & Eights syöpä levittäytyi myös tämän ottelun ratkaisuhetkille.
Kesto: 23:02
Voittaja: Jeff Hardy
Arvosana: ****
Muuta: Ykköshaastajan paikkansa Bobby Roodelle menettäneellä James Stormilla ei ollut ottelua tiedossa, mutta lennosta vastustajaksi ilmestyi Kazarian. Tämä alkoi promona, josta kehittyi lyhyehkö ottelu. Joten hyvä segmentti, mutta keskinkertainen matsi.

Bound For Gloryssa X-divisioonan mestaruuden voittanut Rob Van Dam puolusti tällä kertaa Kenny Kingiä vastaan. Ihan hyvä ja tuore matsipari, mutta melko väsyneeksi perussuoritukseksi tämä jäi.

Chavo Guerrero & Hernandez puolustivat joukkuemestaruuksiaan rintakarvamies Joey Ryania ja seitsenjalkaista Matt Morgania vastaan. Muutama ihan kiva hetki, mutta kokonaisuutena aika sekava ottelu, jossa ei oikein sellaista punaista lankaa ollut.

Kaikkein yllätykseksi loppuvuonna hyvisten puolelle kääntynyt Bully Ray oli aloittanut suhteen Brooke Hoganin kanssa. Tätä Austin Aries ei voinut sietää ja näin ollen nämä keväältä tutut riitapukarit ottivat jälleen yhteen. Ihan mukava ottelu, mutta lopun sekaantumiset väkisinkin jättivät karvaan jälkimaun.

Tutut veteraanit ottelivat Knockout-mestaruudesta, kun Mickie James haastoi Taran. Muutama ihan kiva spotti, mutta vähän puolittaiseksi jäi.

Luke Gallowsin, eli TNA-tyyliin DOC:in, johtama ässäkasinelikko kohtasi Kurt Anglen johtaman kvartetin. Siihen kuuluivat Samoa Joe, Garett Bischoff ja Anglen mentoroima tulokas Wes Brisco. Viime viikkoina AA88 oli erityisesti kiusannut Anglea ja sitä kautta tähän oli päädytty. Itse ottelu ei suuria tunteita herättänyt, kovin oli keskinkertaista katseltavaa.

Tähdet
*** AJ Styles
** Chris Daniels
* Jeff Hardy

Yhteenveto:
Tapahtuman viimeinen tunti oli yksi parhaimmista tunneista koko vuonna. Edeltävät kaksi tuntia eivät kuitenkaan tarjonneet mitään muistettavaa, joten mikään ikimuistoinen huipputapahtuma tämä ei ollut. Päätti kuitenkin vuoden positiiviseen vireeseen, joten kyllä tämä ihan onnistunut esitys oli.

Pähkinänkuorispoilerit
Storm VS. Kaz (6:11) ** ½
King VS. RVD (9:23) ** ½
Morgan & Ryan VS. Chavo & Hernandez (10:38) **
Aries VS. Bully Ray (13:07) ***
Mickie VS. Tara (7:52) * ½
AA88 VS. Team Angle (11:23) **
Daniels VS. Styles (21:38) **** (illan paras)
J.Hardy VS. Roode (23:02) ****


Vuoden yhteenveto spoilerin alta
► Näytä spoileri
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Sunnuntai 16. Joulukuuta 2012
Barclays Center, Brooklyn, New York
Erikoistapahtumien osalta vuosi päätettiin uudenkarheassa Barclays Centerissä Brooklynissä. Areena oli vihitty käyttöön vain kolmisen kuukautta aiemmin. Nimensä mukaisesti luvassa oli runsaasti stipulaatiomatseja, joista odotetuin oli varmastikin John Cenan ja Dolph Zigglerin kohtaaminen. WWE:n mestaruutta ei tässä tapahtumassa puolustettu CM Punkin terveyshuolien vuoksi. Punk oli kuitenkin paikalla ja veti hienon promon VIP-aitionsa suojista. Selostajina koko illan Michael Cole, Jerry Lawler & JBL.

TLC oli kuin koko WWE:n vuosi pienoiskoossa. Aivan älytöntä vuoristorataa, josta oli tasaisuus kaukana. Huippukohtien aikana käytiin kyllä todella korkealla, joten keskitytään niihin.
6-Man Tag Team TLC Match
The Shield VS. Team Hell No! & Ryback
Survivor Seriesissä Roman Reignsin, Dean Ambrosen ja Seth Rollinsin muodostama NXT-kolmikko teki debyyttinsä päärosterissa shokeeraavalla tavalla – he maksoivat Rybackille WWE-mestaruuden CM Punkia vastaan. Shieldistä ei tiedetty vielä tässä vaiheessa paljoakaan, koska tämä oli heidän ensimmäinen virallinen WWE-ottelunsa. Samalla tämä oli historian ensimmäinen kuuden miehen joukkuematsi TLC-säännöillä.
Kuva
Tämä Shieldin debyyttimatsi olikin kuin kurkistus tulevaisuuteen. Aivan upea ottelu, jota voisi kuvailla sanoilla ”hallittu kaaos.” Jo tämän yhden ainoan matsin perusteella pystyi sanomaan, että Shield sopii mainiosti joukkueeksi, ja että heistä väkisinkin tulee isoja nimiä seuraaviksi vuosiksi. Mahtavaa tykitystä koko kestonsa ajan. Päräyttäviä spotteja toisensa perään ja tapahtumia riitti kellosta kelloon. Upea esitys myös Bryanilta, Kanelta ja Rybackilta. Ihan viittä vaille motyc-matsi, tästä ei debyytti paljoa parane!
Kesto: 22:44
Voittajat: Shield
Arvosana: **** ¼
Ladder Match (MITB Contract On The Line)
Dolph Ziggler © VS. John Cena
Vuoden viimeinen ottelu erikoistapahtumien osalta tuskin jätti ketään kylmäksi. Dolph Zigglerin vuosi 2012 oli vaihteleva. Hän aloitti sen huipulta haastaessaan Royal Rumblessa WWE:n mestaruudesta, mutta huhtikuun lopussa Extreme Rulesissa jobbaili Funkasaurukselle. Nyt Dolph oli jälleen punnertanut itsensä jälleen pinnalle ja edessä oli eräs koko uran suurimmista otteluista. Ziggler puolusti MITB-salkkuaan John Cenaa vastaan. Tähän kuvioon liittyi olennaisesti myös AJ Lee, joka oli sydänjuuriaan myöten ihastunut Cenaan.
Kuva
Ihan liikaa Zigglerin uran varrelta näitä ppv-pääotteluita ei löydy, mutta tässä Dolph kyllä osoitti pystyvänsä myös tuohon rooliin tarvittaessa. Joku voi tietysti väittää, että megakarismaattisen Cenan kanssa kuka tahansa onnistuisi, mutta tuo väite ei vaan yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Erittäin hyvä tikasmatsi, jossa riitti kestoa ja käänteitä. Brooklynin yleisö oli tietysti sataprosenttisesti Zigglerin puolella, joka teki matsista entistäkin sähköisemmän tapauksen. Toimiva ottelupari ja lähes täydellinen päätös vuodelle erikoistapahtumien osalta.
Kesto: 24:18
Voittaja: Dolph Ziggler
Arvosana: ****
Muuta: Cody Rhodesin ja Damien Sandow’n muodostama Team Rhodes Scholars kohtasi pöytämatsissa Rey Mysterion & Sin Caran maskipäisen tiimin. Voittajille oli luvassa ykköshaastajan paikka. Ihan perushyvä ottelu muutamalla kivalla spotilla, mutta ei sen kummempaa.

Antonio Cesaro puolusti Yhdysvaltain mestaruuttaan R-Truthia vastaan varsin yhdentekeväksi jääneessä matsintekeleessä.

Wade Barrett haastoi Kofi Kingstonin IC-mestaruudesta. Perussuoritus, joka ei erottunut harmaasta massasta hyvässä tai huonossa.

Funkadaktyylinä tunnettu Naomi sai ensimmäisen mahdollisuutensa ”vakavassa” roolissa, kun pääsi haastamaan Even diivojen mestaruudesta. Tämä tosin oli niin välipuolustus kuin vaan olla ja voi, joten muisteltavaa ei jäänyt.

Koko loppuvuotta leimannut Big Show’n ja Sheamusin feudi se ei vaan ottanut loppuakseen. Köriläät kohtasivat tällä kertaa tuolimatsissa. Aivan kuten niissä aiemmissakin kohtaamisissa, tässäkään yrityksen puutteesta ei voi syyttää. Karu fakta on vaan, että kun ei synkkaa, niin ei synkkaa. Ja tällä kaksikolla ei synkannyt.

Muistattekos Drew McIntyren, Jinder Mahalin ja Heath Slaterin 3MB:n? Tämä jobberiporukka aiheutti tapahtuman alkupuolella välikohtauksen The Mizin ja Alberto Del Rion kanssa, joka johti tähän täytematsiin. Joukkueparikseen Miz & ADR kaivoivat jostain menneisyyden syövereistä Brooklyn Brawlerin. (koska oltiin Brooklynissa) Varmasti jokainen osasikin jo päätellä, että kyseessä oli vitsimatsi ja kevyt hengähdystauko ennen pääottelua.

Tähdet
*** Dolph Ziggler
** John Cena
* Shield

Yhteenveto
: Kaikkea loistavan ja umpisurkean väliltä. Kuten aluksi sanoin, niin WWE:n vuosi pienoiskoossa. Shieldin debyyttimatsi oli vakuuttava ja antoi osviittaa siitä, mitä vuosi 2013 pitää sisällään. Koska myös pääottelu onnistui, niin plussaan puolelle noustiin. Arvosanaan laitettu neljäsosan lisä, koska kaksi puolikkaan arvoista vääristävät liikaa alaspäin.

Pähkinänkuorispoilerit
Rhodes Scholars VS. Mysterio & Sin Cara (9:29) ** ½
Cesaro VS. R-Truth (6:40) * ½
Barrett VS. Kingston (8:14) ** ½
Shield VS. Hell No & Ryback (22:44) **** ¼ (illan paras)
Eve VS. Naomi (3:07) ½
Big Show VS. Sheamus (14:20) **
ADR, Miz & Brawler VS. 3MB (3:27) ½
Ziggler VS. Cena (23:18) ****


Sijoitus rankingissa: 14/24
Arvosana: 2,47


Se oli kuulkaas siinä! Vuosi on nyt yhteenvetoa vaille valmis. Sen saatte vielä tämän viikon aikana :)
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kuva
Esipuhe: Vuosi 2012 meni sutjakkaasti. Aloitin tekemään näitä arvosteluja 28.10.2016, eli alle puoli vuotta tästä päivästä 17.4.2017 kun kirjoitan tätä yhteenvetoa.

Erikoistapahtumia oli yhteensä 24, ja ne jakaantuivat tasaisesti TNA:n ja WWE:n kesken. Otteluita näihin mahtui yhteensä 188 kappaletta. Jaoettelin ne kuuteen eri kategoriaan matsin laadun mukaan. 26 ottelua putosi sinne alimmaiseen laariin, motyc-arvosanan saaneita superotteluita oli neljä kappaletta. Eniten otteluita sijoittui kategoriaan ”hyvät ottelut” (arvosanat 3-3,5) Näitä löytyi 58 kappaletta. Ei ole kuitenkaan kovinkaan tarkoituksenmukaista mennä tässä nippelitaidolla brassailussa enää pidemmälle, joten siirrytään itse palkintojenjakoon.
PPV Ranking 2012
1 WWE – WrestleMania 3,18
2 TNA – Bound For Glory 2,94
3 WWE – SummerSlam 2,93
4 TNA – Destination X 2,88
5 WWE – Extreme Rules 2,84

6 TNA – Victory Road 2,71
7 TNA – Final Resolution 2,69
8 WWE – Night Of Champions 2,68
9 TNA – Turning Point 2,66 / WWE – Survivor Series 2,66
10 TNA – No Surrender 2,64

11 TNA – Sacrifice 2,59
12 WWE – Money In The Bank 2,54
13 TNA – HardCore Justice 2,53
14 TNA – Genesis 2,47 / WWE – TLC 2,47
15 TNA – Against All Odds 2,43

16 WWE – Hell In A Cell 2,34
17 TNA – Slammiversary 2,31
18 WWE – Elimination Chamber 2,30
19 TNA – Lockdown 2,16
20 WWE – No Way Out 2,00

21 WWE – Over The Limit 1,97
22 WWE – Royal Rumble 1,83



Huippuottelut
1. Kazarian VS. AJ Styles / Against All Odds
2. Jeff Hardy VS. Kurt Angle / Victory Road
3. Undertaker VS. Triple H (HIAC) / WrestleMania
4. Chris Jericho VS. CM Punk / WrestleMania
5. The Rock VS. John Cena / WrestleMania
6. James Storm VS. Bobby Roode (steel cage) / Lockdown
7. Daniel Bryan VS. Sheamus (2/3 Falls) / Extreme Rules
8. CM Punk VS. Chris Jericho (Street Fight) / Extreme Rules
9. Brock Lesnar VS. John Cena / Extreme Rules
10. AJ Styles VS. Kurt Angle / Sacrifice
11. Daniel Bryan VS. CM Punk / Over The Limit
12. AJ Styles VS. Chris Daniels (LMS) / Destination X
13. Bobby Roode VS. Austin Aries / Destination X
14. Daniel Bryan VS. CM Punk (No DQ) / Money In The Bank
15. CM Punk VS. John Cena / Night Of Champions
16. James Storm VS. Bobby Roode (Street Fight) / Bound For Glory
17. Austin Aries VS. Jeff Hardy / Bound For Glory
18. Austin Aries VS. Jeff Hardy (Ladder) / Turning Point
19. Chris Daniels VS. AJ Styles / Final Resolution
20. Jeff Hardy VS. Bobby Roode / Final Resolution
21. The Shield VS. Team Hell No! & Ryback / TLC
22. Dolph Ziggler VS. John Cena (Ladder) / TLC
TNA: 11
WWE: 11


Tähtipörssi
1. CM Punk 20 (5)
2. AJ Styles 16 (4)
3. Austin Aries 13 (2)
4. John Cena, Bobby Roode, Jeff Hardy 9 (1)
5. Dolph Ziggler 8 (2)
6. Kurt Angle 8 (1)
7. Daniel Bryan 8 (0)
5 tähteä: Chris Daniels, Chris Jericho
4 tähteä: James Storm, Brock Lesnar
3 tähteä: Kazarian, Bully Ray, Randy Orton, The Rock
2 tähteä: Abyss, Santino Marella, Ryback, Sheamus, Triple H
1 tähti: The Miz, The Shield, The Undertaker



Sonta kategoria

Huonoin ppv-ottelu
2004: Goldberg VS. Brock Lesnar / WrestleMania XX
2005: Jeff Jarrett VS. Rhino / TNA Bound For Glory
2006: The Boogeyman VS. JBL / WWE – Royal Rumble
2007: Batista VS. The Great Khali / WWE – Summerslam
2008: AJ Styles VS. Frank Trigg / TNA – No Surrender
2009: Big Show VS. John Cena / WWE – Extreme Rules
2010: Tommy Dreamer VS. Raven / TNA – HardCore Justice
2011: Jerry Lawler & Jim Ross VS. Michael Cole & Jack Swagger / WWE- Extreme Rules

2012: John Cena VS. John Laurinaitis / WWE – Over The Limit
Vaihtoehtoja oli valitettavasti tänäkin vuonna ihan liikaa, tarkalleen ottaen 26 kappaletta. Näistä aika moni oli harmittomia minuutin tai kahden vitsimatseja, mutta valitsemani ottelu oli erikoistapahtuman päämatsi. Se oli vaivaannuttavaa katseltavaa, jossa hyvis-Cena käyttäytyi kuin pahimmankin koulukiusaajan tavoin. Loppuun vielä täysin ennalta-arvattava ja luotaansatyöntävä Big Show’n heelturn. Vuoden kehnoin esitys, ilman muuta.
2. Funkasaurus VS. Ziggler / Extreme Rules
3. Gunner VS. Garett Bischoff / Against All Odds


Huonoin feudi
2004: The Undertaker & Paul Bearer VS. Dudley Boys & Paul Heyman
2005: Kip James VS. 3 Live Kru / TNA
2006: Larry Zbyszko VS. Raven / TNA
2007: Kip James VS. Christy Hemme / TNA
2008: BG James VS. Kip James / TNA
2009: Big Show VS. John Cena / WWE
2010: Abyss VS. Desmond Wolfe / TNA
2011: Eric Bischoff VS. Garet Bischoff / TNA

2012: John Cena VS. John Laurinaitis / WWE
Cenan piti jäädä keväällä Extreme Rulesin jälkeen tauolle, mutta syystä tai toisesta suunnitelmat muuttuivat. Sen sijaan hän aloitti feudin Raw’n toimitusjohtaja John Laurinaitisin kanssa. Tämä oli hyvin väkisin vängättyä settiä ja samalla Laurinaitisille paljon luontaisempi feudikumppani, CM Punk, tungettiin jutusta syrjään. Ei laisinkaan hyvä ratkaisu. ”Kunniamaininnat” Big Show’lle ja Sheamusille sekä Aces & Eights vs. TNA:lle
2. Big Show VS. Sheamus / WWE
3. Aces & Eights VS. TNA / TNA


Huonoin gimmick
2004: Mordecai
2005: Trytan / TNA
2006: Spirit Squad / WWE
2007: Black Reign / TNA
2008: ’Sheik’ Abdul Bashir / TNA
2009: The Governor / TNA
2010: ”American Made” Abyss / TNA
2011: Michael Cole / WWE

2012: Aces & Eights / TNA
Kuva
Ilmeisesti TNA:n alkuperäinen tarkoitus oli luoda ”kuuma kesäkuvio”, mutta tässä mentiin pahasti metsään. Prätkäjätkät levittäytyivät pahanlaatuisen syövän tavoin kaikkialle TNA:n elimistöön ja myrkyttivät terveen kudoksen sairaaksi. Ongelma oli, että Aces & Eightsista koitettiin väkisin tehdä sellainen nWo:n tai Nexusin kaltainen mahtiryhmä, vaikka heidän oikea paikkansa olisi ennemmin ollut huumorikevennys.
2. Shannon Moore / TNA
3. Garett Bischoff / TNA


Huonoin painija
2004: Hardcore Holly
2005: Kip James / TNA
2006: The Boogeyman / WWE
2007: The Great Khali / WWE
2008: The Great Khali / WWE
2009: The Great Khali / WWE
2010: Scott Hall / TNA
2011: Michael McGuillicutty / WWE

2012: ”Funkasaurus” Brodus Clay / WWE
Funkasaurus oli hetken aikaa ihan toimiva välikevennys, mutta vitsi vanhentui nopeasti. Kun hän kuukaudesta toiseen oli saastumassa erikoistapahtumia surkeilla matseillaan, niin hymy hyytyi nopeasti ja köntin halusi vain pois ruudustaan. Kehumista ei ollut myöskään Garett Bischoffin tai Robbie E:n otteissa.
2. Garett Bischoff / TNA
3. Robbie E / TNA


Huonoin show
2004: Armageddon
2005: TNA – Destination X
2006: WWECW – December To Dismember
2007: WWE – Judgment Day
2008: TNA – Sacrifice
2009: TNA – Destination X
2010: TNA – HardCore Justice
2011: TNA – Victory Road

2012: WWE – Royal Rumble
Hieman sydäntä särkee tämä sanoa, mutta Royal Rumble oli kerrassaan umpisurkea. Mestaruusmatsit pettivät pahemman kerran ja itse Rumble oli todella kesy ja laimea esitys. Ehkäpä kehnoin ”big 4” tapahtuma koko vuosituhannelta?


Pronssinen kategoria

Paras turn
2004: Bradshaw → John 'Bradshaw' Layfield
2005: Batista / WWE
2006: Christian Cage / TNA
2007: Christopher Daniels / TNA
2008: Chris Jericho / WWE
2009: CM Punk / WWE
2010: Jeff Hardy / TNA
2011: AJ Styles / TNA

2012: CM Punk / WWE
Kuva
Ilman muuta isoin ja merkittävin oli CM Punkin kääntyminen pahisten puolelle Raw’n 1000. juhlajaksossa heinäkuussa. Punk varmisti temppunsa tarjoilemalla GTS:n The Rockille. Tuon jälkeen Punk vielä liittoutui Paul Heymanin kanssa ja sitä kautta lisäsi statustaan vihatuimpana painijana. Jo toinen kerta, kun Punk heelturnillaan vei palkinnon. Sama tapahtui myös vuonna 2009.
2. Austin Aries / TNA
3. Kane & Daniel Bryan / WWE


Paras face
2004:Eddie Guerrero
2005: AJ Styles / TNA
2006: Shawn Michaels / WWE
2007: The Undertaker / WWE
2008: AJ Styles / TNA
2009: AJ Styles / TNA
2010: Mr. Anderson / TNA
2011: The Rock / WWE

2012: Daniel Bryan / WWE
WWE-kaanonin mukaan Daniel Bryan ei ollut facepainija kuin vasta ihan loppuvuodesta. YES-ilmiö heräsi henkiin WrestleManian jälkimainingeissa ja sen jälkeen sille ei ollut pysäyttäjää. YES kaikui koripallopeleissäkin ja Bryanista tuli aivan mielettömän suosittu painija. Niin suosittu, että moista ei oltu nähty Austinin ja Rockin huippuvuosien jälkeen. Team Hell No! Kanen kanssa toimi myös fantastisesti, vastoin kaikkia odotuksia. Bryan oli ehdottomasti vuoden paras face.
2. James Storm / TNA
3. Austin Aries / TNA


Paras heel
2004: Triple H
2005: Abyss / TNA
2006: Edge / WWE
2007: Kurt Angle / TNA
2008: Kurt Angle / TNA
2009: CM Punk / WWE
2010: The Miz / WWE
2011: Bully Ray / TNA

2012: Brock Lesnar / WWE
Ehkä hieman yllättävä valinta, mutta mielestäni Lesnar pelkällä uhkaavalla presenssillään ansaitsee tämän palkinnon. Niissä harvoissa esiintymisissään niin vakuuttavaa, brutaalia ja dominoivaa toimintaa kuin vaan voi olla. Vielä kun sai Paul Heymanin äänitorvekseen, niin pysäyttäjää ei ollut. Lesnar oli sellainen uhka, jollaista ei WWE:ssä oltu koskaan aiemmin nähty. Se oikeuttaa tähän palkintoon.
2. CM Punk / WWE
3. Bobby Roode / TNA


Paras gimmick
2004: John 'Bradshaw' Layfield
2005: Eddie Guerrero / WWE
2006: John Cena / WWE
2007: The Undertaker / WWE
2008: Chris Jericho / WWE
2009: CM Punk / WWE
2010: Jeff Hardy / TNA
2011: CM Punk / WWE

2012: Brock Lesnar / WWE
Edellisessä kategoriassa jo sivusinkin tätä. Entinen UFC-mestari Lesnar loi sellaisen uhan, jollaista ei oltu WWE:ssä kuunaan oltu nähty. Kaikki tiesivät, että rehdissä ottelussa Lesnar olisi yksinkertaisesti voittamaton. Tätä tukivat kaikki Lesnarin lausunnot ja Paul Heyman hänen managerinaan. Myös kehässä häntä kohdeltiin pysäyttämättönä tuhokoneena. Täydellinen hahmo, ainoa kauneusvirhe oli tappio Cenalle paluuottelussa.
2. Team Hell No! / WWE
3. The Shield / WWE


Paras spotti
2004: Randy Ortonin lento nastojen päälle Backlashissa
2005: Jeff Hardyn loikka BFG:ssa / TNA
2006: Edgen tarjoilema ja Mick Foleyn vastaanottama Spear palavan pöydän läpi / WrestleMania 22
2007: Danielsin pudotus Ultimate X rakennelman päältä / Victory Road
2008: Chris Jerichon pudotus tikkailta / No Mercy
2009: John Cenan rysähdys spottivaloon / Backlash
2010: Kurt Anglen Moonsault Lockdownissa / Lockdown
2011: Big Show & Mark Henry hajottavat kehän / Vengeance

2012: Undertakerin irtaantuminen SCM & Pedigree kombosta / WrestleMania
Undertaker ei yksinkertaisesti häviä WrestleManiassa. Tuolla asenteella monet varmasti katsoivat tätä ottelua, mutta silti tuo nimenomainen spotti onnistui säväyttämään sydänjuuria myöten. Eihän kukaan pysty selviämään Shawn Michaelsin superpotkusta JA Triple H:n Pedigreestä? Eihän? Mutta Undertaker selvisi.
2. Lesnarin ilmalento lattialle / Extreme Rules
3. CM Punkin Elbow Drop selostuspöydän ja Chris Jerichon läpi / Extreme Rules

Hopeinen kategoria

Aliarvostetuin painija
2004: Rob Van Dam
2005: Christian / WWE
2006: Chris Benoit / WWE
2007: AJ Styles / TNA
2008: CM Punk / WWE
2009: Jay Lethal / TNA
2010: AJ Styles / TNA
2011: ei nimetty

2012: Dolph Ziggler / WWE
Ziggler aloitti vuoden ottelemalla WWE:n mestaruudesta Royal Rumblessa ja päätti sen voittamalla John Cenan TLC:n pääottelussa. Ei paha. Silti, pidän Ziggleriä pahasti aliarvostettuna. Nimittäin tuossa tammi-joulukuun välisenä aikana Ziggler kerettiin haudata todella syvälle ja pohjanoteeraus oli jobbaaminen Funkasaurukselle Extreme Rulesissa. Joidenkin mielestä Zigglerin omin paikka onkin keskikortissa, mutta omasta mielestäni Dolph olisi nimenomaan vuonna 2012 ansainnut sen ison main event pushin, kävi miten kävi. Nyt se tehtiin vähän puolittain. Aliarvostettuina pidän myös Damien Sandow’ta, joka ei kovista yleisöreaktioista huolimatta saanut oikein kunnon näytön paikkaa. Myös Rey Mysterio pidettiin ilmeisesti loukkaantumisten pelossa kovin pienessä roolissa.
2. Damien Sandow / WWE
3. Rey Mysterio / WWE


Yliarvostetuin painija
2004: The Big Show
2005: Jeff Jarrett / TNA
2006: The Great Khali / WWE
2007: The Great Khali / WWE
2008: The Great Khali / WWE
2009: Randy Orton / WWE
2010: Randy Orton / WWE
2011: ei nimetty

2012: The Big Show / WWE
Tämän ”palkinnon” antaminen sympaattiselle jättiläiselle tuntuu vähän kylmältä tempulta. Valitettava fakta kuitenkin on, että vuoden 2012 Big Show oli kehässä jossakin surkean ja huonon välimaastossa. Siitä huolimatta Big Show oli jatkuvasti isossa roolissa ja piti loppuvuodesta myös MM-vyötä kuukausia hallussaan. Tämä oli hänelle aivan väärä rooli tässä vaiheessa uraa.
2. Sheamus / WWE
3. Rob Van Dam / TNA


Vuoden läpimurtaja
2004: Randy Orton
2005: John Cena / WWE
2006: Samoa Joe / TNA
2007: CM Punk / WWE
2008: Jay Lethal / TNA
2009: Dolph Ziggler / WWE
2010: The Miz / WWE
2011: Crimson / TNA

2012: Daniel Bryan / WWE
Olen tässä syystä erottanut ”läpimurtaja” ja ”tulokas” palkinnot toisistaan. Siitä syystä pystyn nyt antamaan tämän pystin Daniel Bryanille, vaikka hän vuonna 2012 olikin jo aktiiviuransa ehtoopuolella oleva veteraanipainija. Ikä ei tässä merkitse mitään. Bryanin suosio oli jotain niin mieletöntä tasoa, että moista ei ole koskaan koettu. Vuonna 2012 Bryan teki läpimurtonsa oman sukupolvensa painijasuuruuksien joukkoon.
2. Austin Aries / TNA
3. Magnus / TNA


Vuoden tulokas
2004: Eugene
2005: Samoa Joe / TNA
2006: CM Punk / WWE
2007: Cody Rhodes / WWE
2008: Kofi Kingston / WWE
2009: Desmond Wolfe / TNA
2010: ei nimetty
2011: ei nimetty

2012: Damien Sandow / WWE
Kuva
Tähän kelpuutan painijat, jotka ovat tehneet ppv-debyyttinsä TNA:n tai WWE:n riveissä vuonna 2012.. Kummassakin promootiossa luotettiin ennen kaikkea kokemukseen ja debytanteille oli luvassa vain pientä sivuroolia. Poikkeuksen teki tietysti Shield, mutta he debytoivat niin loppuvaiheessa vuotta, että heidän nimeäminen olisi melko falskia. Sandow’nkin nimeäminen on hieman kaksipiippuinen juttu, koska hän tunnetusti esiintyi jo vuonna 2006 Idol Stevens-nimisenä joukkuepainijana erikoistapahtumassa. Tämän listauksen diktatoorisena valtiaana kuitenkin katson, että Sandow on mahdollista tähän nimetä. ”Saviour of the unwashed masses” oli nerokas gimmick ja Sandow osasi ottaa siitä kaiken ilon irti. Myös Rhodes Scholars-joukkue Cody Rhodesin kanssa oli toimiva. Kunniamaininnat Cesarolle ja Shieldille.
2. Antonio Cesaro / WWE
3. The Shield / WWE

Vuoden promottaja
2004: John 'Bradshaw' Layfield
2005: Christian / WWE & TNA
2006: Edge / WWE
2007: Christian Cage / TNA
2008: Shawn Michaels / WWE
2009: CM Punk / WWE
2010: Mr. Anderson / TNA
2011: CM Punk / WWE

2012: Paul Heyman / WWE
CM Punkin nimeäminen ei olisi tänäkään vuonna huono vaihtoehto ollut, mutta edes Punk ei vetänyt vertoja Paul Heymanille. Toukokuussa WWE:hen palannut Heyman oli taas vaihteeksi freesi hahmo ja aivan ilmiliekeissä mikrofonin varressa. Hän onnistui myös yhtäaikaisesti esittämään kahta aivan erilaista hahmoa toimiessaan CM Punkin ja Brock Lesnarin managerina samaan aikaan. Nyt vuosien jälkeen Heymaninkin akti vaikuttaa kulahtaneelta, mutta vuonna 2012 jokaista Heymanin promoa tuli seurattua todella intensiivisesti.
2. CM Punk / WWE
3. John Cena / WWE


Vuoden manageri
2004: Ric Flair
2005: Scott D'Amore / TNA
2006: Konnan / TNA
2007: Miss Jackie / TNA
2008: Karen Angle / TNA
2009: Sharmell / TNA
2010: Ricardo Rodriguez / WWE
2011: Vickie Guerrero / WWE

2012: Paul Heyman / WWE
Tämä tulikin pitkälti perusteltua tuossa edellisen kategorian yhteydessä. Ei tässä kellään muulla ollut sanan sijaa kuninkaan palattua valtaistuimelleen. Heyman oli päätä pidempi muita.
2. Vickie Guerrero / WWE
3. AJ Lee / WWE


Vuoden selostaja
2004: Jim Ross
2005: Jim Ross / WWE
2006: Jim Ross / WWE
2007: Mike Tenay / TNA
2008: Jim Ross / WWE
2009: Mike Tenay / TNA
2010: Mike Tenay / TNA
2011: Mike Tenay / TNA

2012: Michael Cole / WWE
Michael Colen kasvuprosessi WWE:n ykkösselostajaksi kesti pidempään kuin monet toivoivat, mutta vihdoin vuonna 2012 se tapahtui. Cole pääsi lopullisesti eroon JR:n varjosta ja unohti naurettavan heelgimmickin. Sen sijaan hänestä kasvoi todellinen ammattilainen, joka otti huimia harppauksia eteenpäin myös tunnelman luojana ja ”hehkuttajana”, joka oli pitkään hänen heikko kohtansa.
2. Taz
3. JBL


Kultainen kategoria

Vuoden talli
2004: Evolution
2005: Team Canada / TNA
2006: Latin American Xchange / TNA
2007: Christian Coalition / TNA
2008: Main Event Mafia / TNA
2009: Main Event Mafia / TNA
2010: Nexus / WWE
2011: Immortal / TNA

2012: The Shield / WWE
Ei ollut tallien vuosi ja sen vuoksi joudunkin antamaan palkinnon loppuvuodesta hyvin lyhyen aikaa vaikuttaneelle Shieldille. Heidän luomansa myllerrys lyhyessä ajassa oli kuitenkin sen verran ikimuistoista, että sillä lohkeaa tämä palkinto. Ainoa paljon esillä ollut talli oli Aces & Eights ja siitä en halua mainita enää yhtään enempää.

Vuoden joukkue
2004: Rob Van Dam & Rey Mysterio
2005: America's Most Wanted / TNA
2006: Paul London & Brian Kendrick / WWE
2007: Motor City Machine Guns / TNA
2008: Beer Money Inc. / TNA
2009: Beer Money Inc. / TNA
2010: Motor City Machine Guns / TNA
2011: Beer Money Inc. / TNA

2012: Team Hell No! / WWE
Joukkuepainin osalta oli melko vaihteleva vuosi. Välillä oli todellisia laskusuhdanteita ja joukkuemestaruudet tuntuivat vain turhalta painolastilta matkalaukussa. Mutta aina välillä tuli hetkiä, jolloin joukkuepaini olikin todella kuumaa kamaa. TNA:n puolella vuoden ykkösjoukkue oli Danielsin & Kazarianin muodostama Bad Influence ja hyvää taustatukea tarjosivat Samoa Joe & Magnus, AJ Styles & Kurt Angle sekä Chavo Guerreron & Hernandezin tiimi. WWE:ssä joukkuedivari oli alkuvuonna retuperällä, mutta piristyi syksyä kohden. Rhodes Scholars, Mysterio & Sin Cara ja lopulta Shield nousivat esiin. Ehdottomasti vuoden paras ja viihdyttävin joukkue oli kuitenkin Daniel Bryanin & Kanen muodostama epäsuhta Hell No! Ne segmentit tohtori Shelbyn kanssa ovat klassikkoja ja kehässäkin joukkue tarjosi hulppeita matseja. Näistä kirkkaimpana TLC-ottelu Shieldiä vastaan.
2. Bad Influence / TNA
3. Angle & Styles / TNA


Vuoden feudi
2004: Shawn Michaels VS. Triple H
2005: Batista – Triple H / WWE
2006: John Cena VS. Edge / WWE
2007: Batista VS. Undertaker / WWE
2008: Chris Jericho VS. Shawn Michaels / WWE
2009: Jeff Hardy VS. CM Punk / WWE
2010: John Cena VS. Nexus / WWE
2011: CM Punk VS. John Cena / WWE

2012: The Rock VS. John Cena / WWE
Kaikista heikkouksistaan huolimatta Rockyn ja Cenan tarina oli jotain ainutlaatuista. Koskaan ennen ei oltu WrestleManian pääottelua lyöty lukkoon vuotta etukäteen. Tämä ennennäkemätön kokeilu kannatti. Koko vuoden 2011 ajan Cenan ja Rockyn tarina muhi taustalla, mutta todelliseen liekkiin se hulmahti alkuvuodesta 2012. Tämän myötä jokainen Raw-jakso WrestleManian alla oli must see-tavaraa. Rock concert ja Cenan räppäykset ovat syöpyneet ikuisesti mieleen. Tämä feudi onnistui vastaamaan odotuksiinsa, vaikka se lähes mahdoton tehtävä oli. Kaikki huipentui sitten upeaan otteluun WrestleManiassa. Kunniamaininnat Jericho vs. Punkille sekä TNA:n vuoden parhaalle, Aries vs. Roodelle.
2. Chris Jericho VS. CM Punk / WWE
3. Austin Aries VS. Bobby Roode / TNA


Vuoden PPV
2004: SummerSlam
2005: WWE – Vengeance
2006: WWE – WrestleMania 22
2007: WWE – Royal Rumble
2008: WWE – WrestleMania XXIV
2009: TNA – Bound For Glory
2010: TNA – Bound For Glory
2011: WWE – Money In The Bank

2012: WWE – WrestleMania XXVIII
Vuoden 2012 WrestleMania on minun henkilökohtaisessa listauksessa todella korkealla. Miamin illassa oli tosiaan jotain taianomaista ja isot ottelut onnistuivat. Jericho ja Punk ottelivat neljän tähden matsin. ”End of an era” Undertakerin ja Triple H:n välillä oli huikea ottelu ja kaiken kruunasi Cenan ja Rockyn kohtaaminen, joka oli painihistorian odotetuin ottelu. Muutaman karvaan pettymyksenkin ilta tuotti, mutta kokonaisuutena oli vertaansa vailla oleva spektaakkeli. Tänä vuonna myös TNA onnistui nimikkotapahtumassaan ja Bound For Glory olikin vuoden toiseksi paras tapahtuma.
2. TNA – Bound For Glory
3. WWE – Summerslam


Vuoden promootio
2005: World Wrestling Entertainment
2006: Total Nonstop Action Wrestling
2007: Total Nonstop Action Wrestling
2008: World Wrestling Entertainment
2009: Total Nonstop Action Wrestling
2010: World Wrestling Entertainment
2011: World Wrestling Entertainment

2012: World Wrestling Entertainment
WWE:n vuosi oli aivan tavattoman ailahteleva. WrestleMania, Extreme Rules ja vaikkapa Summerslam olivat upeita tapahtumia, mutta sitten toisaalta Royal Rumble, Over The Limit ja No Way Out haisevaa oksennusta. Korkeita huippuja ja todella jyrkkiä laskuja. Sinällään kuulostaa hassulta, mutta TNA oli tasaisempi Claire Lyncheistä ja Ässäkaseista huolimatta. Eron tekee se, että WWE:n huippuhetket olivat niin pirun hyviä, että mikään TNA:n tekemä ei päässyt lähellekään niitä.

Vuoden ottelu
2004: Eddie Guerrero VS. Brock Lesnar / No Way Out
2005: Kurt Angle VS. Shawn Michaels / WWE - WrestleMania 21
2006: Edge VS. John Cena (TLC) / WWE – Unforgiven
2007: John Cena VS. Umaga (LMS) / WWE – Royal Rumble
2008: AJ Styles VS. Kurt Angle (LMS) / TNA – Hard Justice
2009: Shawn Michaels VS. The Undertaker / WWE – WrestleMania XXV
2010: Kurt Angle VS. Mr. Anderson (steel cage) / TNA – Lockdown
2011: CM Punk VS. John Cena / WWE – Money In The Bank

2012: The Rock VS. John Cena / WWE – WrestleMania XXVIII
Käsittääkseni valtavirran mielipide tästä Cenan ja Rockyn ensimmäisestä kohtaamisesta on, että matsi oli hyvä, mutta ei mikään klassikko. Itse olen katsonut matsin varmaan kymmenkunta kertaa alusta loppuun ja kerta toisensa jälkeen minun täytyy olla eri mieltä. Kyllä tämä oli klassikko. Siihen mielipuoliseen hypetykseen nähden oli aivan mahdotonta, että matsi olisi kaikkia odotuksia vastannut. Se ei vaan ollut inhimillisesti mahdollista. Cena & Rock yllättivät tässä ottelemalla lähes puoli tuntia kestäneen matsin, josta löytyi mielestäni kaikki ne ainekset, jota klassikkoon tarvitaan. Oli rauhallinen alku, josta noustiin asteittain yhä vain kovemmalle tasolle. Oli muistettavia spotteja ja jännittäviä läheltä-piti tilanteita sekä enemmän kuin tuliset loppuhetket. Kaiken tietysti kruunasi taianomainen tunnelma Rockyn kotiyleisön edessä. Mielestäni kyseessä oli lähes täydellinen ottelu, joka oli samalla vuoden paras.
2. The Undertaker VS. Triple H (HIAC) / WrestleMania XXVIII
3. Austin Aries VS. Bobby Roode / Destination X
4. Chris Jericho VS. CM Punk (street fight) / Extreme Rules
5. The Shield VS. Team Hell No! & Ryback / TLC


Vuoden naispainija
2004: Trish Stratus
2005: Trish Stratus / WWE
2006: Trish Stratus / WWE
2007: Gail Kim / TNA
2008: Awesome Kong / TNA
2009: Mickie James / WWE
2010: Mickie James / WWE & TNA
2011: Mickie James / TNA

2012: Gail Kim / TNA
WWE:ssä naisten painin arvostus kynsi edelleen pohjamudissa ja TNA:ssa tilanne oli vain hieman parempi. WWE:n puolella oli kaksi naista, joihin tarinankerronnallisesti panostettiin vuoden aikana – AJ Lee & Eve Torres. Heitäkin rakennettiin ennen kaikkea hahmoina kehän ulkopuolella ja ottelut olivat turhia ja lyhyitä. TNA:ssa tilanne ei ollut paljoa kummempi, mutta sentään silloin tällöin naiset saivat näyttöpaikkoja. Divisioonan kantavia voimia olivat Mickie James, Tara, Brooke Tessmacher, Madison Rayne ja tietysti Gail Kim. Näistä viimeksi mainitulle suon parhaan naispainijan tittelin. Samalla hänestä tulee ansaittu tuplavoittaja tähän kategoriaan.
2. AJ Lee / WWE
3. Mickie James / TNA

Vuoden miespainija
2004: Triple H / WWE
2005: AJ Styles / TNA
2006: Edge / WWE
2007: John Cena / WWE
2008: Kurt Angle / TNA
2009: AJ Styles / TNA
2010: John Cena / WWE
2011: CM Punk / WWE

2012: CM Punk / WWE
Kuva
CM Punkin valinta toista kertaa perättäin vuoden painijaksi oli lopulta suhteellisen selkeä valinta, mutta palataan häneen tekstin lopuksi. Käydään ensiksi läpi kunniamaininnat.

Bobby Roode & Austin Aries. Niputan heidät tähän samaan alaotsikkoon, koska he olivat TNA:n vuoden kaksi parasta esiintyjää ja ottelivat parhaat matsinsa nimenomaan toisiaan vastaan. Roodesta tuli pisimpään hallinnut mestari TNA:n historiassa ja hänestä kasvoi yksi nykyaikakauden suurista heelpainijoista. Ariesin lisäksi hän otteli upeasti myös Jeff Hardya ja James Stormia vastaan. Austin Aries puolestaan nousi upeilla kehäotteillaan yleisön suosikiksi ja tuhkimotarina huipentui kesällä Destination X:ssä. Aries on tunnetusti myös upea promotaituri ja Rooden lisäksi venyi upeisiin matseihin Jeff Hardyn ja Bully Rayn kanssa. Upea vuosi myös hänelle.

John Cena oli edelleen kiistattomasti se suurin nimi, josta oli kasvanut aivan oma brändinsä. Cena oli mukana vuoden parhaassa feudissa ja ottelussa The Rockin kanssa. Lisäksi hän ylsi neljän tähden esityksiin Brock Lesnarin, CM Punkin ja Dolph Zigglerin kanssa. Vuoteen kuitenkin mahtui paljon myös huonoa ja Cena sai kyseenalaisen kunnian otella myös vuoden huonoimmassa matsissa. Niinpä voittoon asti siivet eivät tällä kertaa kantaneet.

Daniel Bryanista kasvoi ilmiö ja hän olikin CM Punkin kovin haastaja tästä tittelistä. Bryan oli WrestleManiaan saakka maailmanmestari. Siellä hän tunnetusti hävisi vyönsä surullisenkuuluisassa 18 sekunnin tapauksessa, mutta samalla syntyi YES-ilmiö, joka muutti painimaailman pysyvästi. Huippusuosittu Bryan otteli keväällä ja kesällä upeat matsit Sheamusin ja CM Punkin kanssa, kunnes hänet tyrkättiin joukkuekuvioihin Kanen kanssa. Vastoin odotuksia tämä teki Bryanista entistäkin suositumman ja Team Hell No upposi faneihin kuin häkä konsanaan. Vuosi huipentui upeaan TLC-sotaan Shieldin kanssa.

CM Punk oli koko kalenterivuoden ajan WWE:n mestari ja pelkästään tuo fakta kertoo paljon. Punkin vuoteen mahtui monia käänteitä ja niistä merkittävin oli heinäkuun heelturn ja hieman myöhemmin tapahtunut liittoutuminen Paul Heymanin kanssa. Vuoden mittaan Punk kerkesi tempaista huippumatsit Chris Jerichon, Daniel Bryanin ja John Cenan kanssa. Näistä Jerichon ja Bryanin kanssa useampi kohtaaminen ylsi neljään tähteen. Loppuvuodesta Punk kärsi loukkaantumishuolista ja ei pystynyt täydellä aikataululla painimaan, mutta pysyi promojensa ja ennätyspitkäksi venyneen mestaruuskautensa vuoksi koko ajan valokeilassa. Feudi Rybackia vastaan ja vihjaukset liittolaisuudesta Shieldin kanssa olivat mehevää seurattavaa. Siitä ei vuosi enää paljoa parane. Punk kerkesi olla rakastettu hyvis ja halveksIttu pahis. Hän oli mukana monissa vuoden parhaista otteluista ja hetkistä. Punk todellakin ansaitsi tämän vuoden miespainijan tittelin!
2. Daniel Bryan / WWE
3. Austin Aries / TNA
4. Bobby Roode / TNA
5. John Cena / WWE
Jälkipuhe: Tämä vuosi meni tosiaan sutjakkaasti alle puolessa vuodessa läpi. 2013 onkin sitten melko lailla erilainen, koska TNA:n erikoistapahtumien määrä putosi talousongelmien ja muiden syiden vuoksi neljään. Niinpä painopiste muuttuu yhä enemmän WWE:n suuntaan. Näin vuoden päätteeksi olisi aina erityisen mukavaa kuunnella mielipiteitä. Menikö palkinnot oikeisiin osoitteisiin ja mitä mieltä olette projektista ylipäätään?
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Zemppari
Moderaattori
Viestit: 738
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:43
Paikkakunta: Jokela

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja Zemppari »

Hyviä arvioita läpi linjan! Onhan näitä edelleen ilo lukea ja mielenkiinnolla odottelen jo vuotta 2013. Palkinnot menivät aika pääsääntöisesti oikeisiin osoitteisiin, mutta parista palkinnosta olisin eri mieltä.

Vuoden Turn
Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä että GTS Rockille oli hieno hetki... mutta itse turn oli hieman puolivillainen. Punk sai (muistaakseni) vielä hurrauksia hyökätessään Rockin kimppuun ja pitkälle SummerSlamin jälkeen. Lopullinen turn taisi tapahtua ennen NoC:ia. Henkilökohtaisesti tuo Punkin Respect-heelhahmo ei ollut miehen parasta antia. Punkia olisi mielellään katsonut facena pidempäänkin, vaikka Summer of Punk V2:n momentum oli ryssitty huolella. Arieksen turni tuli muistaakseni huonoon saumaan (mies oli suosionsa huipulla ja käännettiin heeliksi koska Jeff Hardyn piti saada REDEMPTION-mestaruusvoitto). Kanen ja Bryanin käännös oli taas hyvin toteutettu.

Vuoden selostaja
Lähinnä tässä omat Cole-antipatiat ja traumat heel-runista nousevat pintaan. Pikaisella mutuilulla ei tuo selostajatilanne mikään ihmeellinen ollut tuolloin. Oliko Mike Tenaylla huono vuosi vai miten mies tippui kärkikolmikon ulkopuolelle?

Vuoden Ottelu
Niin...
Oma mielipide tästä ottelusta on se "valtavirtaa" mukaileva. Neljän tähden viihdyttävä rypistys hienolla lopetuksella ja upealla tunnelmalla. Mutta ei kuitenkaan MOTYC-tasoa. Hitto, minä nostaisin jopa Punk/Bryanin Over the Limitistä vähintään top kolmoseen! Ymmärrän kyllä aivan täysin että tällainen "elämää suurempi ottelu" kohoaa lähes täydelliseksi otteluksi. Hitto, tuo otteluhan on nimen omaan showpainia. Ehkä näin jälkikäteen mietittynä Twice in a Lifetime vähentää tämän uniikkia asemaa. Mutta näin henkilökohtaisesti kokisin kaikki muut top vitoseen päässet ottelut Cena/Rockia paremmiksi.
In the 27 years I've been doing this I never thought I'd find a better wrestler than me, but I found him.
Daniel Bryan.

-William Regal

What
Main eventer
Viestit: 214
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 10:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Painivuosi 2012 Matin silmin

Viesti Kirjoittaja What »

Kiitos zemppari!

Punkin 2012 heelrun ei tosiaan ollut ihan sitä miehen uran priimatavaraa ja paljonhan hän myös hurrauksia sai. Siltikin minun mielestä vähintäänkin kaulanmitan edellä kaikkia muita. Ei ollut turnien osalta mikään erityisen hekumallinen vuosi. Ariesin osalta puolestaan tarkoitin faceturnia, joka tapahtui keväällä/kesällä. Sitten loppuvuodestahan A-Double tosiaan käännettiin takaisin heeliksi Jeff Hardyn tieltä ja se hoidettiin suht tökeröllä tavalla.

Kaiketi se Mike Tenay alkoi hieman kyllästyttämään, perushyvää duunia hän kyllä teki. Minulle nimenomaan tämä vuosi 2012 oli se, kun Michael Cole vihdoin nousi JR:in varjosta pois ja otti paikkansa WWE:n äänenä. Sen takia tahdoin hänet palkita tällä kertaa.

Vuoden ottelu....niin. Makuasioita. Punk vs. Bryan oli toki hyvä molemmilla kertaa, mutta en niitä yli neljän tähden arvoisina nähnyt. Ja tuo on ihan totta, että Cena vs. Rock II teki todella paljon hallaa myös ensimmäiselle kohtaamiselle.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Vastaa Viestiin