Arvosteluasteikkona käytän seuraavaa:
VIIKKO 1
RAW
Vuoden ensimmäinen RAW jätti aika ristiriitaiset fiilikset. Toisaalta nähtiin paljon hyvää: Nevillen ja Owensin vuoden avannut matsi oli erinomainen tv-koitos ja illan paras, Charlotte ja Becky työstivät harvinaisen hyvän viikottaisottelun naisten osalta, Del Rion ja Rusevin koitos Usoja vastaan toimi yllättävän hyvin ja New Dayn mittelö Dudley Boyzeja ja Kalistoa vastaan oli niin ikään hyvää tv-menoa. Lisäksi Jerichon paluu lämmitti vanhaa markinsydäntäni ja sanailu Kofin, Big E:n ja Xavierin kanssa oli muutenkin hiton viihdyttävää settiä. Lisäksi Wyatt Familya bookattiin hyvin ja Social Outcasts oli randomiudessaan ihan hauskaa seurattavaa.
Kolikon kääntöpuolella taas nähtiin esimerkiksi tylsä Titusin ja Stardustin vääntö. Pahiten fiilistä vei edelleen kamalan heikko päämestaruuskuvio, joka kulminoitui huonoimpaan päämestaruusmatsiin, sitten kuka-muistaa-minkä. Onneksi tämä epäloogisuuden riemuvoitto päättyi kuitenkin sinänsä kiinnostavasti, sillä päämestaruuden laittaminen peliin Royal Rumblessa kuulosti todella mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea oikealta ratkaisulta. Kirittävää tällä RAW'lla silti jäi.
Arvio: **
Jakson tähti/tähdet: The New Day
SmackDown
Voisiko Smackdown siirtyä uudelle kanavalle paljoakaan paremmissa merkeissä? Eipä juuri. Tässä show'ssa toimi käytännössä kaikki, alkaen uudesta selostajamuodostelmasta: vaikka minua harmittikin Rich Brennanin poistuminen selostajapöydän takaa, niin Mauro Ranallo osoittautui yllättävän hyväksi lisäksi selostustiimiin Saxtonin ja Lawlerin rinnalle. Ja parasta ei ollut edes mahtipontiselta kuulostava tahattoman hauska Ranallo, vaan Jerry Lawlerin muuntuminen heel-selostajaksi! Ihmeiden aika ei ole ohi.
Show toimi muutenkin, lähtien heti kivasta avaussegmentistä Cenan, Del Rion ja Kaliston välillä. Ehkä ainut heikompi hetki jaksossa oli yllättävän keskinkertainen Del Rio vs. Kalisto, mutta se tempaisi silti mukavasti tämän kuvion käyntiin. Muut ottelut toimivat taas paremmin: kahdeksan miehen joukkueottelu oli kelvollista katsottavaa, Charlotte ja Becky Lynch jatkoivat RAW:sta tutulla hyvällä tasolla ja Ambrose otteli Owensin kanssa suorastaan erinomaisen tv-ottelun IC-vyöstä. Plussaa myös hulvattomasta Miz TV:stä (Xavier syömässä popcornia oli hauskin asia hetkeen) ja illan lopettaneesta Deanin ja Kevinin brawlista. Hiton hyvä Smackdown!
Arvio: ****
Jakson tähti/tähdet: Dean Ambrose & Kevin Owens
Hassua, kuinka paljon enemmän keskustelua RAW herätti vaikkapa tällä foorumilla kuin Smackdown, joka oli kuitenkin huomattavasti tasokkaampaa viihdettä. Tällä viikolla NXT-tarjosi vain vuoden 2015 parhaita paloja, joten keltainen show jää tällä kertaa arvostelematta. Piste SmackDownille, joka pisti parastaan peliin USA Networkin avauslähetyksessään.
* * *
VIIKKO 2
RAW
Jos vuoden ensimmäinen RAW oli keskinkertainen, oli tämä toinen jo huono. Valonpilkahdukset jäivät vähiin: New Dayn ottelu Usoja vastaan oli hyvä, kuten sitä edeltänyt Highlight Reelkin, Kaliston mestaruusvoitto ilahdutti mieltä ja Charlotten kuvio Beckyn kanssa jatkui mielenkiintoisena.
Mikä meni sitten pieleen? Ensinäkin show'n avausmatsina nähty Ambrose vs. Sheamus oli varmasti ensin mainitun WWE-uran tylsimpiä koitoksia ja samalla tylsyyden tasolla jatkoi myös Titus O'Neilin ja Stardustin kärhämä. ME oli jälleen heikko, joskaan ei yhtä katastrofaalinen kuin viime viikolla. Reignsin ja Owensin mätöstä puuttui tunnetta, eikä bookkauskaan ollut parasta mahdollista – olisi ollut odotettavaa, että Reigns olisi laittanut 100% likoon pomon katsellessa kehänreunalla, mutta sen sijaan melkein koko ottelu koostui Owensin dominoinnista. Onneksi jakson lopetus oli sentään kiinnostava Lesnarin saapuessa tuhoamaan kaikki. Aikamoisen heikkoa kamaa tämä tosin oli kaikkinensa.
Arvio: *
Jakson tähdet: The New Day
NXT
Vuoden ensimmäinen varsinainen NXT-jakso ei onnistunut aivan nappiin, vaikka sisälsikin paljon hyvää. Oikeastaan vikaan mentiin enemmän matsipuolella, kun taas segmentit toimivat kaikkinensa todella hyvin: avaus Zaynin, Joen ja Corbinin välillä oli kiinnostava, naisten ykköshaastajakuvioita rakennettiin jaksossa mainiosti, vakavat Enzo & Cass toimivat ja tiettyä arvokkuutta jaksoon toivat myös nuo End of the Year -palkinnot. Ottelullisesti Ciampa vs. Burch ja Dawson & Wilder vs. Ascension toimivat, mutta olivat molemmat sen verran lyhykäisiä, etteivät ehtineet nousta mitenkään järisyttäviksi koitoksiksi. Elias Samson taas tuntuu tällä hetkellä aika mitäänsanomattomalta.
Ykköshaastajuudesta käyty Battle Royalkaan ei toiminut ihan täysillä – isoimpana syynä oma inhokki bookkausvaihtoehtoni näille otteluille: en nimittäin pidä tippaakaan tuosta, kuinka joku jää vain makaamaan kehän ulkopuolelle ja tulee sitten sieltä peliin ja voittaa koko roskan. Se saa koko mainion Battle Royalin tuntumaan useimmiten turhalta – miksi edes taistella kehässä, kun voit voittaa käytännössä tekemättä mitään?
Ikävän keskinkertaiseksi jäi siis tämä NXT-vuoden avaus. Toisaalta se kylvi myös paljon hyviä siemeniä kasvamaan tulevaan vuoteen, sillä molempien päämestaruuksien ympärille saatiin uutta verta.
Arvio: **
Jakson tähti: Sami Zayn
SmackDown
Smackdown ei yltänyt lähellekään viimeviikkoista hiton hyvää show'ta, mutta ei ollut silti aivan toivotonkaan. Ehkäpä ratkaiseva tekijä siinä, miksi tämä jakso oli mielestäni enemmän keskinkertainen kuin hyvä, oli kehnossa tunnelmassa. Yleisö ei nimittäin ollut kovinkaan tulisesti mukana missään, minkä vuoksi esimerkiksi sinänsä erinomainen US-tittelimatsi ei tuntunut aivan niin suurelta kuin olisi voinut.
Mainittu mestaruusottelu oli kuitenkin ehdottomasti illan parasta antia, mutta tykkäsin myös Dudley Boyzien ja Harper & Rowan -kaksikon pöytämatsista: vaikka juonikuvio ei sinänsä tunnu etenevän mihinkään, en voi sanoa ettenkö tykkäisi silti näistä Bubban ja D-Vonin mätöistä Wyatt Familyn monstereiden kanssa. Oli myös kivaa, että Dudleyt nappasivat viimein voiton! Voitokas oli myös Alberto Del Rio ja vaikka fanitinkin Kaliston RAW-yllätystä, oli tämä nopea revanssi oikeastaan aika kutkuttava veto. Hyvää bookkausta!
Illan ME:tä rakennettiin kivasti hyvällä avaussegmentillä, joka noudatti ehkä tuttua kaavaa, mutta oli silti oikein viihdyttävä, pitkälti kiitos mainion Dean Ambrosen. Harmillisesti hieman keskeneräiseksi jäänyt matsi Ambrosen ja Nevillen sekä Owensin ja Sheamuksen välillä ei noussut erityisen kovaksi, mutta ajoi silti ihan kivasti asiansa. Oli myös hienoa nähdä Neville juhlimassa jakson päätteeksi – jospa tämä osoittautuisi ennakoksi miehen tulevalle hyvälle vuodelle.
Arvio: **
Jakson tähti: Kalisto
Viikko ei ollut mitenkään erityisen kovatasoinen. Taistelu voitosta käydään NXT:n ja SmackDownin välillä, joista pisteen ansaitsee... SmackDown. Sininen show tarjosi kuitenkin pari hyvää tv-matsia ja vieläpä mestaruusvaihdoksenkin, joten se kiilaa yksittäisillä kohokohdillaan NXT:n ohi. SmackDownille siis toinen peräkkäinen piste.