WWE Survivor Series (20.11.)

[Villezka]

Sijainti: Toronto, ON (Air Canada Centre)

OTTELUT:

Brock Lesnar vs. Bill Goldberg

5-on-5 Traditional Survivor Series Elimination Match
Team SmackDown Live (AJ Styles, Dean Ambrose, Bray Wyatt, Randy Orton, Shane Mcmahon)
vs.
Team Raw (Kevin Owens, Chris Jericho, Roman Reigns, Braun Strowman, Seth Rollins)

5-on-5 Traditional Survivor Series Women's Elimination Match
Team SmackDown Live (Nikki Bella, Becky Lynch, Carmella, Alexa Bliss, Naomi)
vs.
Team Raw (Charlotte, Bayley, Nia Jax, Alicia Fox, Sasha Banks)

10-on-10 Traditional Survivor Series Tag Team Elimination Match
Team Smackdown Live (Heath Slater, Rhyno, The Hype Bros, American Alpha, The Usos, Breezango)
vs.
Team Raw (The New Day, Luke Gallows, Karl Anderson, Cesaro, Sheamus, Enzo Amore, Big Cass, The Shining Stars)

WWE Intercontinental Championship
The Miz (c) vs. Sami Zayn

WWE Cruiserweight Championship
The Brian Kendrick (c) vs. Kalisto
- If Kalisto wins, SmackDown LIVE gets the entire Cruiserweight division

[Miksu]

Viime vuoden Survivor Series oli täyttä paskaa, mutta tämän vuoden Survivor Series taas näyttää hemmetin hyvältä! Lesnar-Goldberg ja vielä merkittäviltä kuulostavat Smackdown-Raw matsit. Siihen päälle vielä mestaruusmatsit niin hype on taattu.

Tietenkin isoin kysymys on se, että kumpi ottaa Lesnar-Goldberg matsissa turpaan, mutta veikkaan itse Lesnaria voittajaksi. Olisihan se äärimmäisen epäuskottavaa jos nyt Lesnar ottaisi pataan kohta 50-vuotiaalta mieheltä, joka ei ole paininut kahteentoista vuoteen. Toisaalta ainahan kaikki swervet ovat mahdollisia joten katsellaan.

[Marauderi]

Naiset avasivat show'n ja aika sekamelskahan se oli. Kortilla Rawin olisi odottanut vievän 4-0 tämä, mutta ihmeen helposti selätykset tässä tuli, esim. Sasha rollattiin turhan helposti. Ymmärrän kyllä ettei joka eliminointia voi rakentaa 10+ min, mutta kyllä nämä SurSer eliminointi matsit tuntuu heikentävän painijoita aika rajusti. Matsia käytettiin rakentamaan Bayley/Charlottea ja "Kuka löi Nikki Bellaa" -mysteeriä, joten mikäpäs siinä. Ei tästä jäänyt kyllä hyvää sanottavaa mieleen. *1/2

Sidenote: tuo Ten! huutelu helvetin ärsyttävä, toivottavasti tuosta ei polveudu mitään uutta kestävää Yes! huutoa.

Miz vs Sami oli oikein viihdyttävä matsi, Miz varsinkin tuntuu kehässä parantaneen ja Zayn oli oma loistava itsensä. Ei tästäkään jälkeenpäin hirveästi keksi sanottavaa, mutta katsoessani tykkäsin. Loppu oli perus Miz metkuja, mikä ei yhtään haitannut. Olisin toki halunnut nähdä Samin voittavan, mutta en IC vyön kustannuksella. Steph vois antaa häviön takia Samille potkut ja mies siirtyy ajan myötä smackdownin puolelle. ***

Joukkueiden elimointi matsi oli naisten matsin tapaan melkoinen sotku. oma suosikki Breezangon eliminointi sai melkein itkun partaalle, mutta New Dayn lähtö heti perään sai taas riemuitsemaan. Ihan kivoja diveja nähtiin; varsinkin AA:n voltista diggasin. Se vähän ärsytti ettei kukaan tullut rikkomaan selätyksiä, ukot vaan roikkuvat köysissä kun metrin päässä "kaveria" selätetään, tämäkin menee tietenkin sen piikkiin ettei matsi kestä ikuisuutta. Joukkeiden vähentyessä meno parani; Usojen ja Cesaro/Sheamusin loppukamppailu ehdottomasti paras anti matsilta ja sai oikeasti jännittää kumpi tämän vie. **1/2

Kenrick vs Kalisto matsista pidin. Spanish Fly apronilta ja Bully choke yläkoydeltä näin äkkiseltään tähtihetket ottelussa. Lopetuksen arvasin n. 10 sekuntia ennenkuin se tapahtui. Ihan looginen lopetus ja nimenomaan siinä mielessä ettei iso Corbin välitä hittoakaan tuleeko joku pienten miesten vyö omaan brändiin. ***

Sitten se oikea Survivor Series elimination matsi. Elmsworth on kyllä jo nähty juttu, silti edelleen mietin osaako tuo edes painia? Tempo selvästi edellisiä hitaampi ja tässä oikeasti eliminoinneissa nähtiin vaivaa. Ambrose yllättäen ekana lähti Stylesin kanssa kinastellessa. Ehkä tuo Strawmanin dominointi kesti turhan pitkään, mutta hienosti Shane taas hyppäs ja Elmsworth sai oman hetkensä. Melko brutaalin näköisesti poika lensi ison miehen käsittelyssä. Sitten KO diskasi itsensä pelastakseen Jerichon, mutta tuhosi listan siinä samalla OMG! Ja Jericho lähti heti perään. Ortonilta komea superplex. Hyi että tuo Spear Shanelle oli pelottava, tais aivotärähdys vähintään tulla ja ylesö "kiittää" Reigniä. Eipä Shanen kyllä alunperin olisi edes tähän kannattanut osallistua saati ottaa tuollaista bumpia mutta jälkiviisaana on helppo huudella. Dean taas vaihteeksi heel vaihteella päällä ja SHIELD reunion osa 16 tapahtuu 2,5 vuotta hajoamisesta. Onko AJ nyt face? RKO out of nowwhere pamahti ja Big Dawg jäi yksin. Reigns dominoi yksin koko Wyatt Familyä, mutta tälläkertaa ei riittänyt. Matsi selvästi ja odotetusti edellisiä tasokkaampi, mutta kyllä tässä mielenkiinto väheni kokoajan. Mutta Jei! Bray nappasi voiton, tosin kavereita oli taas kehä täynnä. Strowmanistä pidin eniten Rawin poppoosta ja KO ei tehnyt mitään. Smackistä taas kaikki olivat tasaisen hyviä, Shanen ottaessa liiankin ison roolin, Bray ja Orton vaikuttaa todella herkulliselta kaksikolta. ****

Main event oli aikamoinen. Goldberg tulee: 2x Spear + Jackhammer = Peto on kaatunut. Jätti kyllä suun auki, ja aika monta mieltä "matsista". Toisaalta oli helvetin siisti, mutta toisaalta pettymys. Mutta jos Lesnar saatiin vihdoin tällä sieltä yli-ihmisen tasolta pois niin en valita. DUD

Tapahtumaa ei kyllä hyväksi voi sanoa; kaksi räpellys tag matsia, 2 ihan ok singles matsia, yksi ylipitkä ylibookattu hyvillä hetkillä varustettu matsi ja sitten paras squash ikinä. Hyvillä mielin painuin kuitenkin nukkumaan.

[What]

Johtuneeko siitä, että olen tietoisesti vähentänyt painin katsomista, mutta nämä erikoistapahtumat kyllä maistuvat minulle. Hell In A Cell sai aika negatiivisen vastaanoton, mutta minä tykkäsin. Samoin nautin myös tästä Survivor Seriesistä täysin rinnoin.

Women’s Elimination Match
Team Raw VS. Team Smackdown
Oikein pätevä ottelu, vaikka mitään suoranaista huumaa ei aiheuttanutkaan. Se mitä tästä jäi käteen oli tietysti Bayleyn ja Charlotten väliset tapahtumat, jotka rakennettiin todella nokkelasti.
6/10

Intercontinental Championship
Sami Zayn VS. The Miz ©
Perusvarmaa suorittamista, josta Samin takana ollut kanadalaisyleisö teki astetta paremman. Lopetus oli myös ihan hyvin toteutettu, ei valittamista.
6/10

Tag Team’s Elimination Match
Team Raw VS. Team Smackdown
Minun makuuni liikaa sekamelskaa, mutta kyllähän tuo painijamassa mahdollisti hurjia spotteja, joita kyllä nähtiinkiin melkein ähkyyn asti. Kokonaisuutena jäi kuitenkin illan mälsimmäksi matsiksi.
5/10

Cruiserweight Championship
The Brian Kendrick © VS. Kalisto
Kapteeni Kendrick on kyllä mainio hahmo ja Kalisto oli hänelle todella sopiva vastustaja. Erittäin tasokas, urheilullinen ottelu, joka toi mieleen TNA:n x-divisioonan sen hyvinä aikoinaan. Eritoten se hurja voltti kehän reunalta lattialle oli aivan huikaiseva ja taatusti kivulias tälli. Harmi, että matsin lopetus oli sitten paha pettymys.
7/10

Men’s Elimination Match
Team Raw VS. Team Smackdown
53 minuuttia kestänyt maratonmatsi. Tällaisen koossa pitäminen vaatii kyllä todella paljon taitoa, koska jännityksen lauettua se täytyy niin monta kertaa rakentaa uusiksi ja joka kerta pitäisi ylittää se edellisen kliimaksin taso. Ja niitä kliimaksejahan riitti.
1.) Ambrosen eliminointi Stylesin kusetuksen kautta
2.) Strowmanin eliminointi Shanen hypyn ja Ellsworthin sekaantumisen jälkeen
3.) Owensin ja Jerichon eliminointi listan kanssa sekoilun myötä
4.) Shieldin yhteistyö ja Stylesin eliminointi
5.) Loppuratkaisu Ortonin uhratessa itsensä Wyattin vuoksi
Eli periaatteessa viisi loppuspottia yhden megamatsin sisään. Olen vähän kahden vaiheilla tämän kanssa ja vaikea heittää mitään arvosanaa. Olihan tämä erikoinen ja huikea ottelu omalla tavallaan, mutta ei se siltikään jättänyt sellaista ”instant classic” fiilistä kellon soidessa.
8/10

Singles Match
Goldberg VS. Brock Lesnar
Kesällä 2015 istuttiin painiporukalla Helsingissä Rotterdamin terassilla ja siemailtiin olutta ennen FCF:n tapahtuman alkua. Siinä istuessa pohdittiin kuinka mahtavaa olisi, että jos WWE uskaltaisi käyttää ”squash korttia” isoissa pääotteluissaan. Todettiin, että se olisi mahtava tehokeino, kunhan sitä käytettäisi tarpeeksi harvoin. Tässä se meidän toive sitten toteutui. Reilussa minuutissa Goldberg tuhosi Lesnarin. Joku tietysti voi viisastella, että tässä tuhottiin Lesnarin ”uskottavuus” ja hänelle hävinneiden painijoiden uskottavuus. Pyh ja pah, sanon minä! Tämä vain toi aitoa kilpaurheilun tuntua. Goldberg vain sai hyvän ja puhtaan osuman (Spear) sisään heti ottelun aluksi ja Lesnar ei koskaan tästä kyennyt toipumaan, koska vastustaja painoi päälle. Eli toisin sanoen kyseessä oli ”liukastuminen banaaninkuoreen”, joka ei Lesnarin uskottavuutta mihinkään hetkauta. Tällainen ottelu olisi myös täydellinen loppu Goldbergin painiuralle, joten toivonkin että mitään revanssia ei enää koskaan tule.
10/10 (segmenttinä)

On selvää, että tuo Goldberg-Lesnar ei millään taivu tuohon perinteiseen arvosteluasteikkoon. Täydellisesti rakennettu tarina, mutta matsina toki lähellä nollatasoa. Nämä on näitä, mitä ei kannata liiaksi ylianalysoida. Toinen vihaa, toinen rakastaa.

Kokonaisuutena Survivor Series oli mielestäni hyvä. 3 ½ tuntia se taisi kestää, mutta en missään vaiheessa kyllästynyt kovinkaan pahasti. Innolla odotan jo lauantaita, että päästään porukalla fiilistelemään ja seuraamaan muiden reaktioita.

[renzokuken]

Painin seuraaminen itelläkin ollu tauolla draft-jaksosta asti, mutta tästä tapahtumasta piti kaks viimeistä ottelua seurata.

- 5 vs 5 eliminointiottelu oli kyllä yllättävän pitkä ja tasokas koitos. Tämän oli jopa panostettu, eikä ollu mikään 15-20 minuutin rykäsy. En ole kaikkia 5-vs-5 otteluita viimevuosina nähnyt, mutta muistelisin että paras sitten vuoden 2005 vastaavan Raw vs. SmackDown -ottelun. No tänä vuonna Undertaker ei sentään tullut tuhoamaan voittojuhlia. Jäljelle jääneet selviytyjät olivat yllättäjiä. Wyatt Family voitti vaihteeksi jotakin merkittävää.

-Goldberg vs. Brock Lesnar II kesti sen reilun minuutin, joka oli kyllä iso yllätys. Odotin Lesnarin voittoa, mutta saas nyt nähdä mitä Lesnarille seuraavaksi keksitään tämän ryöpytyksen jälkeen. En keksi Raw'n rosterista Lesnarille äkkiseltään muita haastajia kuin Chris Jerichon.

[Sliditanko]

Sidenote Marauderin kommenttiin: Mitäs vikaa Ten! - huudossa on? Sais jo se Dillinger nousta sieltä NXT:stä jobbailemasta, kun kaveri on yleisössä niin over, että näköjään huudellaan jo muuallakin.

[Marauderi]

Sidenote Marauderin kommenttiin: Mitäs vikaa Ten! - huudossa on? Sais jo se Dillinger nousta sieltä NXT:stä jobbailemasta, kun kaveri on yleisössä niin over, että näköjään huudellaan jo muuallakin.

Dillingerissä ei sinällään mitään vikaa, voishan tuo ihan pätevä midcarteri päärosterissa olla. Toisaalta ei mies tuon "ten" huutelun ohella muuta muistettavaa ole saanut aikaan. SurSeriesissä tuo huutelu laittoi vain ärsyttämään esim. kun tuomari laskee painijaa ulos, yleisö ulvoo tuota päälle.

Tuota lopetusta ehtinyt tässä mutustella ja olisihan tämä oiva lopetus Goldbergin uralle, kerrankin legenda palaa iäkkäänä kehään eikä ole vain varjo itsestään. Mutta eiköhän WWE lypsä tästä kaiken mahdollisen irti, ja jos rehellisiä ollaan niin en pane pahakseni jos ukkoa vielä lisää kehässä nähdään.

[Crest]

Epäilen että tuo Lesnar vs. Goldberg-ottelu tulee herättämään melko ristiriitaisia tunteita. Itse olen vahvasti sitä mieltä että ottelu oli bookattu lähes täydellisesti. Juuri tuolla tavallahan Goldberg alunperinkin nousi megatähdeksi. Eihän tuo nyt varsinaisesti mikään ottelu edes ollut, vaan ennemminkin puhdas tarinasegmentti jossa Lesnar yksinkertaisesti yllätettiin ns. housut kintuissa. Lesnar on edelleen se sama tuhoaja kuin aikaisemmin, mutta nyt tämän kanssa on tehty pitkästä aikaa jotain oikeasti uutta ja erilaista.

Muuten tapahtuma oli keskitasoa parempi. Huonoja matseja ei sinänsä ollut, mutta ei myöskään mitään todella loistaviakaan. Tag team-ottelu oli hyvä ja siinä oli monia hienoja hetkiä, ja miesten eliminaatiomatsi oli oikein viihdyttävää seurattavaa, jonka aikana moni tarina sai hyvin jatkoa.

[Los_Pebbels]

Main event oli aikamoinen. Goldberg tulee: 2x Spear + Jackhammer = Peto on kaatunut. Jätti kyllä suun auki, ja aika monta mieltä "matsista". Toisaalta oli helvetin siisti, mutta toisaalta pettymys. Mutta jos Lesnar saatiin vihdoin tällä sieltä yli-ihmisen tasolta pois niin en valita. DUD

Tämän takia vähän vierastan tähtiasteikkoa painissa. Tässä kun liian helposti mennään Meltzer-linjalle, missä hyviä tähtimääriä saavat vain 10+ min räpellykset. Tässäkin annettiin arvosana DUD, mikä siis tarkoittaa itsessään täydellistä epäonnistumista, ja samaan syssyyn sanotaan "toisaalta helvetin siisti".

Preshown matseja en jaksa kommentoida. Kanen chokeslam outtanowhere tuli ihan kivasti jostain ja cw-tägeily näytti ihan viihdyttävältä, mutta muuten ei jatkoon.

Ten-chantistakin sen verran kommentoitavaa, että nautin siitä todella paljon. Toivon toki, että tästä ei tule mitään aina tapahtuvaa juttua, vaan pysyy Toronton omana uniikkina asiana. Etenkin kun Tye "10" Dillinger on Kanadan oma poika. Tämähän on vähän kuin "ONE FALL" huuto Briteissä, enkä muista sitä kummemmin muualla kuulleeni. Muutenkin yleisö oli todella hyvä: äänekäs ja suurimmaksi osaksi ei tehnyt show'ta itsestään (toki pari poikkeusta kuten 10 ja Roman-chantit). Selvästi huomasi, että Kanadan viime PPV:stä on kulunut jo tovi.

Selostuksesta sen verran, että täydellinen mark-out joka kerta, kun Saxton ja JBL istuivat samassa kopissa. Taisi jopa parhaimmillaan olla Saxton, Graves ja JBL. Valitettavasti JBL oli suhteellisen lepsulla tuulella, eikä jaksanut kovinkaan montaa kertaa tuhota Saxtonia verbalisesti. Uutta iPhonen-laturimomenttia odotellessa. Näin muuten tämä vaihteleva selostuspöytä toimi loistavasti. Muutenkin selostajien sekoittamista saisi harrastaa enemmän.

Naisten SurSer on saanut täältä paljon lokaa, mutta itse olen eri mieltä. Nautin tästä mahdollisesti jopa eniten näistä SurSer-matseista. Nia Jaxia bookattiin kivana monsterina, Alexa Bliss sai mahtavat popit ja kuultiimpa tässä jopa tapahtuman paras chant: Let's go Smackdown / Let's go RAW! Sopivan markikas chant omaan makuun. Muutenkin fiksusti rakennettu matsi. Natalya luultavasti paljastuu Nikkin kimppuun hyökänneeksi henkilöksi. Bayleyn ja Charlotten feudia en kyllä odota tippakaan, mikä johtuu ehkä lähinnä siitä, että en vieläkään jaksa Bayleyta.

Mizin ja Zaynin matsi oli ihan jees. Zayn toimii yhä sympaattisena altavastaajana ja Miz on vuoden paras heel. Lopetus oli ehdottomasti yksi koko tapahtuman huippukohdista, sillä ainakin itse hämmennyin siitä todella paljon.

Joukkueiden eliminointimatsi oli myös oikein viihdyttävä. Vähän ehkä itse vierastin sitä, että selätyksen onnistuessa molemmat joukkueen jäsenet putoavat pelistä. Toki se säästi aikaa, mutta olisi ollut kiva nähdä vähän erilaisia sekotelmia joukkueista. Etenkin kun sekä New Day että Breezango putosivat samantien. Ihan mitään älytöntä loistoa tämä ei ollut, sillä etenkin alkupuolella tietynlainen sekasorto vaikeutti vähän seuraamista. Sen sijaan Usot vs. Cesaro & Sheamus lopputaistelu oli todellakin huippuluokkaa.

Kendrick vs. Kalisto oli ihan ok parilla kivalla spotilla. En ole koskaan ollut näin harmeissani Baron Corbinin näkemisestä, vaikka olenkin Paronin #1 fani. Olisin nimittäin halunnut nähdä cw-divarin Smackdownin bannerin alla. Toisaalta, vitut mistään välittävä Korppi on silti aivan loistavaa kamaa. CW-divari muuten tarttisi muuten keulakuvakseen jonkun kunnon spottiapinan. Mitään spankylta pois, sillä onhan hän ihan älyttömän kivaa seurattavaa, mutta ei hänestä ole mielestäni kunnon lippulaivaksi. Kalisto tai Neville siihen rooliin sopisi toki hyvin.

Illan viimeisin SurSer-matsi oli hyvä, mutta silti myös illan isoin pettymys. Pituutta tällä oli n. puolet liikaa, muutama paha botch nähtiin (tosin kaikki niistä taisivat liittyä Shane McMahoniin) ja muutenkin ottelun tietynlainen segmenttimäinen rakenne ärsytti. Tarkoitan tällä siis sitä, miten "tässä kohdassa kaikki tappelevat keskenään, tässä kohtaa kaikki hyppivät kehästä ulos, tässä kohtaa SHIELD tekee jälleen paluun, tässä kohtaa Shane tappaa itsensä (x2" jne. Toki muutkin SurSer-matsit tässä tapahtumassa olivat tämäntapaisia, mutta tässä se jotenkin oikein korostui. Loppunelikko oli vähän mälsä (olisin toivonut Ambrose/Styles & Owens/Jericho), SHIELD-pommi oli niin eeeeeeh ja Shanen temput ehkä vähän liian kuumottavia. Sen sijaan parhaat osat matsissa olivat Jerichon ja Owensin bromance/bromancen katkolla kiusoittelu (pls no ;_;) ja Strowmanin ylivoima, sekä se miten hänet eliminoitiin. Wyatt ei kiinnosta, Orton Wyatt-jäsenenä ei kiinnosta ja Reignsin/Rollinsin kaveruus ei myöskään kovinkaan paljoa jaksa innostaa. Reignsiltä tosin saatiin ihan hauska heitto: "I want this table! I don't like these guys!"

Lesnar vs. Goldberg oli uskomaton. SummerSlam 2014 jälkeen ei olla näin hämmentävää main eventiä saatu - loistavaa. Whatilta aivan mahtava analyysi siitä, miten hieno matsi tämä oli. En malta odottaa sitä sekoamista, mikä miitissä tullaan näkemään. Tämä ei laskenut niinkään Lesnarin arvoa, sillä Lesnarin suurin lasku arvolle on ollut hänen viimeaikainen tylsyytensä. Sen sijaan Goldbergin osakkeita tämä nosti paljon. Rematchista tulee tulinen.

Kokonaisuutena tämä oli luultavasti vuoden paras isosta viidestä WWE:n PPV-tapahtumasta. Hyvä vaan, sillä vuosi sitten Survivor Series oli taas yksi vuoden surullisimmista tapahtumista.

EDIT: Unohtui tämä

Elmsworth on kyllä jo nähty juttu, silti edelleen mietin osaako tuo edes painia?

James Ellsworth on ihan legitti indypainija. Paininut vuodesta 2002. Paininut myös CZW:ssä jopa ihan Tournament of Deathissa, joskin ei valitettavasti deathmatchissa.

[Teme]

Todella kova ppv, etenkin raw vs sd miehet oli ehkä hienoin matsi miesmuistiin ja sai mut taas kiinostumaan wwestä ja sitten tietysti se mitä vittua tapahtui main event oli niin kovaa kamaa että repeilin ja sitten vielä golbergin poika tulee kehään ilman paitaa siis mitä vittua ja en ees vitsaile, rakastin koko ppvtä. shield reunion aiheutti mulle äsken sellaisen reaktion että hurrasin ääneen ja kämppis ihmetteli mitä tapahtuu. vuoden kovin ppv mulle koska jaksoin katsoa joka ikisen matsin. mahtavaa wwe

[bookert]

Orgasminen PPV.

Survivor Series on aina ollut itselleni vuoden odotetuimpia tapahtumia Rumblen ja Manian jälkeen, mutta välillä on menty pahasti penkin alle kuten viime vuonna ja parhaimpana esimerkkinä katastrofaalinen 2006 show. Tämä oli kuitenkin 2014 vuoden tapaan aivan mahtava SurSeries. Tässä oli jo ennen shown alkua aivan erityistä vibaa ilmassa ja kiinnostus jokaista matsia kohtaan oli melko suuri.

Naisten SurSeries matsi oli kiinnostavin kyseistä laatua lähtökohtaisesti ja oikein hyvähän tuol olikin, vaikka sisälsi muutaman botchin ja pari laimeaa bookkauspäätöstä kuten Sashan eliminointi. Parempaanhan tällä oli saumat kun katsoo kehässä ollutta talenttia, mutta eihän illan jokaista eliminointiottelua ikinä olla bookattu pitkiksi ja eeppisiksi batleiksi. ***

IC-matsi oli toimiva tarina perusvarmalla kehätyöskentelyllä. Diggailin myös lopetuksesta, koska pitäähän Kanadassa aina joku screwjob kehittää. ***1/4

20 miehen täg-hässäkkä alkoi heti kuumalla promottelulla ja jatkui yllätyksellisellä bookkauksella eliminointijärjestyksen suhteen. Ei niinkään nopean eliminointitahdin suhteen kun joku matsi aina kärsii kiireestä. Toki se, että juuri New Day ja Breezango lähtivät saman tien aiheutti heti pienen "really?" fiiliksen, mutta tuosta päästiin äkkiä vauhtiin ja sitä riitti. Lähes kaikki tiimit pääsivät edes jollain tapaa loistamaan ja lopun Cesaromus vs. Usot oli loistavaa settiä. ***

Cruiserimatsi oli aivan mahtava aina tympeään, mutta hyväksyttävän loogiseen lopetukseensa asti. Lopetus ikävä kyllä rokotti muuten mainion matsin reittausta. Pari varsin sairasta spottia nähtiin ja hyvää painia kaikinpuolin enkä antanut surkean yleisön haitata tässä vaan drinkkasin ineen koko nautinnon. Yllätyin ettei divari vaihtunutkaan sinishown alle. **3/4

Sitten...SE matsi. En pääse yli miten hienosti miesten SurSeries matsi oli bookattu. Matsi starttasi teknisellä näppäryydellä ja kärsivällisesti toteutetulla tunnustelulla. Psykologiaa ja tarinankerrontaa matsissa riitti tolkuttomasti unohtamatta komiikkaa jota tarjosi tietysti Jericho, Owens ja Ellsworth. Markkasin Shanen sickbumpeille ja stiffailulle kuten myös Strowmanin dominoinnille. Myös Shield reunion oli eeppinen hetki. Rakastin myös sitä miten nimenomaan New Wyatt Family selvisi tästä voitokkaana, koska Bray on huikea hahmo, joka tarvitsee vain ja ainoastaan lisää juurikin voittoja. Lähes tunnin matsi, jossa nähtiin twistejä varmaan enemmän kuin ikinä yhden ottelun aikana. Tuollainen on todella vaikea pitää kasassa, mutta tuossa säilyi koko ajan ns. punainen lanka ja tempo oli pirullinen vaikka näin pitkä matsi kyseessä. Vuoden nautinnollisen ottelu kyseessä ja yksi parhaista elimination-otteluista ikinä. Kyllä, olen nähnyt jokaisen SurSeries ottelun historiassa. ****3/4

Goldberg vs. Lesnar 2:selle ei oikein voi antaa arvosanaa, mutta annan silti. Se perustuu toki täysin ottelun aiheuttamaan fiilikseen eikä painiantiin. Hämmennyksen ja shokin sekaisissa tunteissa en ollut heti varma mitä mieltä edes olen tästä ja tajusin nopeasti, että juuri tämän fiiliksen takia tämä oli melko täydellistä bookkausta. Ylimielinen Lesnar yllätettiin täysin ja kuten kamppailulajin luontoon kuuluu, ottelu voi olla ohi hyvinkin nopeasti jos et ole valmistautunut hyvin. Lesnarin ottelut ovat muutenkin sisällöltään kovin ennalta-arvaamattomia kun matsit saattavat olla lyhyitä dominansseja hänen puoleltaan, mutta nyt homma kääntyikin päälaelleen. Tuo OLISI syönyt Lesnarin pitkään rakennettua uskottavuutta mikä ottelu olisi kestänyt sen 10 min ja molemmat olisivat heitelleet finishereitään perille, mutta tällä bookkauksella kukaan ei menettänyt mitään, sensijaan Goldbergia päästään vielä lypsämään parin matsin verran. Joten ****

[PeeTseta]

Jos ei oteta huomioon erittäin omituista pääottelua niin tämä on tällä hetkellä vahva kanditaatti WWE:n vuoden tapahtumaksi. Toki miinuksiakin löytyy ja ne plussat tulevat lähinnä oikeista voittajista ja siitä, että kaikki matsit sai aikaa.

Naisten ottelun rankkaisin illan huonoimmaksi, ja siksi olikin ihan hyvä että se oli ekana. Tässä on lähinnä se, että ainoastaan toisen brändin painijoilla on hahmot ja toisen brändin painijoilla ei. Voittaja kuitenkin toimi tässä tapauksessa, ja eiköhän Bayley mestaruusmatsin saa.

Kanadalaiselta kusetetaan epäselvän luovutuksen kautta voitto Kanadassa? Ihanko oikeasti? Kohta 20 vuotta, Vince, oikeasti. Miz ja Zayn ottelivat miellyttävän matsin, mutta valitettavasti keskityin seuraamaan enemmän Mizin ilmeitä ja ne ei ollu hyviä. Miz ottaa kupoliin, mutta hyvällä tavalla. Lopetus tekee paljon: periaatteessa Samilla on perusteltu syy pysyä vyön perässä ja päätyä sinibrändiin, pois Kevinin lähettyviltä. En viikottaisia ole nähnyt, mutta toivon tilanteen tuohon suuntaan kulkevan.

Joukkueiden SurSer-ottelu taas alkoi kovin hitaasti ja näytti jopa melkoiselta filleriltä, mutta vanha sananlasku oli totta jälleen: "kun väki vähenee niin pidot paranee". Cesaro on kans yksi niistä, jotka näkisin mieluummin sinisissä, mutta tämä lupaa selvästi hyvää. Harmi, että Breezango on puhdas jobberitiimi.

Cruiser-mestaruusmatsi tavallaan kiinnosti, mutta tavallaan ei. Panokset oli kovat, mutta takana ei ollut minkäänlaista feudia. Siksi Corbinin sekaantuminen oli ihan oikea ratkaisu. Matsina yhtä hyvä kuin osaanottajansa ja kuviona erinomainen. Periaatteessa tahtoisin nähdä yhden vaihtokaupan brändien välillä: Kalisto punaisiin ja Sami sinisiin, näin vyökuvioissa on jatkuvuus, mutta status quo säilyy. Corbinin sekaantuminen oli myös näin Smarktubelaisena tietynlainen markout, tästä kun ollaan puhuttu.

Miesten brändienvälinen oli illan ottelu. Melkein tunnin mittaiseen otteluun mahtui paljon hyviä pikku tarinoita ja viittauksia aiempiin kohtaamisiin ja alliansseihin. (Y2AJ, Shield, Strowman vs. Ellsworth, Wyatt Family) Paketti pysyi hyvin kasassa ja Shane ei tappanut itseänsä ja näytti vieläpä hyväkuntoiselta. Kun menee viisi vuotta eteenpäin niin tämä on moderni klassikko.

Fantasy Warfare oli... no, se oli. Lyhyt ja ytimekäs, mutta Lesnarin uskottavuus vedettiin täysin pöntöstä alas. Kivaa kun Goldberg on takaisin (vai onko) mutta tuota...

TL;DR: Pääottelua lukuun ottamatta viihdyttävä ja solidi tapahtuma. Vuoden parhaimmistoa WWE:ltä.

[Zemppari]

Niin, mitäköhän vittua tästä enää sanoisi. Vuoden paras WWE:n PPV (kun TakeOvereita ei oteta lukuun) ja "pienessä" humaltilassa aivan mahtava tunnelma miitissä. Jos tämän olisi suorana katsonut niin fiilikset olisivat varmasti olleet negatiivisemmat.

Alkukorin ottelut olivat kyllä maukkaita vaikka tietyt buukkauspäätökset jäivät vähän mietityttämään (Jax luovuttaa taas, BreezeDango jobbaa, American Alpha EI ole voittamassa vaan Cesaro, IC- ja Cruiserimestaruudet eivät vaihtaneet päittäin eikä muutakaan swerveä)

Pääottelijoiden SurSer matsia pitää kyllä kehua. Uskomaton tunnelma, erittäin hyvin buukatut eliminoinnit (ehkä poislukien Ambrosen pikainen eliminointi), muistiinpainuvat spotit ja helvetti kaikki. Päärosterin vuoden parhaimpia matseja.

Pää"ottelusta" on varmaan kaikki tarvittava jo sanottu. Se kyyninen smarkki minussa tietää että tämä on pitkällä tähtäimellä helllllvetin huono idea (ns. streak-rubin tuhlaaminen 50-vuotiaaseen Oldbergiin, Lesnarin "auran" tuhoaminen), MUTTA hetkenä se oli yksinkertaisesti maaginen. Näin nuoremman ikäpolven edustajana en koskaan Goldbergin aktiivivuosia nähnyt, mutta silti markkasin muiden mukana sisääntuloa, tuijotuskisaa sekä nopeaa loppua. Osa miitissä mukanaolleista voi todistaa että ottelu jätti meikäläisen lähes sanattomaksi pariksi minuutiksi, kun tuli toistettua vaan sanoja "juu, juu.... juu". Tälläisiä puhtaita mark-out momentteja ei ole viime vuosina montaa.