WWE NXT

[Los_Pebbels]

- Rich Swann ja No Way Jose kohtasivat CW-divarin jobberit Gulakin ja Nesen. Ihan kiva pikku joukkueottelu. Hauskaa oli nähdä kehässä neljä lahjakasta nuorta kaveria ja No Way Jose. Varsinkin Gulakille toivoisin parempaa tulevaisuutta. Swann ja Jose nappasivat voiton ja kohtaavat pian Authors of Painin.

Nyt kutkuttaa. Kuka on se neljäs lahjakas kaveri? Tuomari?

- Nakamura tappaa Toung Enoughista tutun Patrickin. Juu.

Oliko Patrick yhä Orlandojordan?

[Zemppari]

Zemppari kirjoitti:
- Rich Swann ja No Way Jose kohtasivat CW-divarin jobberit Gulakin ja Nesen. Ihan kiva pikku joukkueottelu. Hauskaa oli nähdä kehässä neljä lahjakasta nuorta kaveria ja No Way Jose. Varsinkin Gulakille toivoisin parempaa tulevaisuutta. Swann ja Jose nappasivat voiton ja kohtaavat pian Authors of Painin.

Nyt kutkuttaa. Kuka on se neljäs lahjakas kaveri? Tuomari?

Tuomarihan se. Drake Younger, entinen PWG ja CZW painija, nykyään Drake Wuertz, tavallinen tuomari.

Zemppari kirjoitti:
- Nakamura tappaa Toung Enoughista tutun Patrickin. Juu.

Oliko Patrick yhä Orlandojordan?

Jeps. Varsin hämmentävä gimmick.

[Enska]

Mikäs vika No Way Josessa, Zemppari? Mielestäni oikein potentiaalinen tulevaisuuden tähti ja nuorikin vielä, vasta 28-vuotias.

Oli kyllä viihdyttävä NXT. Nopeat ajatukset:

– Rich Swann on mainio painija ja hahmo, mutta mikissä mies on kyllä pulassa.

– Bobby Roode on elämänsä kunnossa. Toivon todella, että "Glorious Domination" pamahtaa soimaan Alamodomella tammikuussa.

– Peyton Royce ja Billie Kay on hyvä kaksikko. Kävi sääliksi Liv Morgania.

– Toivottavasti Roderick Strong pääsee vetämään NXT:ssä sitä samaa mm. Zempparin kehumaa roolia kuin PWG:ssäkin. Austin Aries on ollut pelottavan tylsä NXT:ssä.

– Andrade Almasin uusi hahmo on mainio. Jospa Almasin kanssa onnistuttaisiin siinä, missä projekti Del Rio epäonnistui. Mikäli hahmo iskee yleisöön, niin näkisin mielelläni Almasin haastamassa Nakamuran.

– Nikki Crossin ilmeet ja eleet olivat mahtavia. Sanity on ylipäänsä varsin kiinnostava ryhmä. Toivottavasti Nikki pääsee haastamaan Asukan jo Toronton jälkeisessä TakeOverissa.

– Patrick "Orlando Jordan" Clark pääsi kertaheitolla suosiooni. Mahtava hahmo, jolle toivon pitkää ikää! Pitkälle on päästy niistä ajoista, kun Patrick ulisi Tough Enoughissa ZZ:lle.

[Zemppari]

Mikäs vika No Way Josessa, Zemppari? Mielestäni oikein potentiaalinen tulevaisuuden tähti ja nuorikin vielä, vasta 28-vuotias.

Lähinnä tuo tanssigimmick ärsyttää. Kyllähän jonkinlaista lupausta kaverissa kieltämättä on, Brooklynin kohtaaminen Arieksen kanssa oli parempi kuin odotin. Vielä kuitenkin aika alkutekijöissään (oliko aloittanut vasta Performance Centerissä?) ja mainitsinko jo että tanssigimmickit ylipäänsä pursuavat korvista ulos. Ja kyllähän Enskankin pitää myöntää että Gulakin, Swannin, Draken ja Nesen rinnalla ei kaveri edukseen erotu taitorintamalla (ja myönnän että jotain karismaa hepulla kumminkin on)

[Marauderi]

Opener Rooden ja Dillingerin välillä oli onnistunut, yleisö oli luonnollisesti molempien kanadalaisten puolella ja matsi parani loppua kohti. Asia josta erityisesti pidin oli se että vain 1 finisher nähtiin. Tosin ei tuo Rooden finisher mikään kummoinen vieläkään ole mutta paremman puutteessa menee. ***1/2

TM61 vs Authors of Pain ei kiinnostanut. Oikeastaan koko tournament mennyt aika ohi, varsinkin Sanityn eliminointi tuli ihan puskista. Myöskin loukkaantumiset aika pahasti tätä varjosti, josta johtuen tämä finaali tuntui todella ontolta. Itse matsista tuo häkki oli ihan kiva lisä ja sillä saatiin näyttävä spotti matsin alkuun, mutta ei tuo kyllä kokonaisuutta pelastanut. Plussaa siitä että finalistit oli tänä vuonna ihan oikeita joukkueita, mutta ei kyllä kummastakaan Dusty tag team classicista ole jäänyt hyvää kuvaa. Saisivat kuopata tämän konseptin ja laittaa tournamentin pystyyn networkin omana ohjelmana johon osallistujat CWC:n tapaan kerätään ympäri maailman, eikä vain kasata random joukkuieta WWE:n sisältä. **

Hiukan surullista että Dustyn nimi käytetään tuollaisessa tuhnu turnajaisessa ja perään laitetaan heti se real tag team matsi. DIY vs Revival kyllä jälleen näytti NXT:n tag divarin parhauden, sanoisin tätä yhdeksi parhaimmista joukkuematseista minkä olen nähnyt. Revival on tuttua heel tag team laatua, jota vihaa mutta silti ei voi kuin ihailla. Lisäjännitystä toi Ciampan mahdollinen kääntyminen, jolla tässä vähän tunnuttiin taas kiusaavan. Matsissa nähtiin kyllä niin helvetin mahtavaa menoa; todella tiukkoja nearfalleja, Uppercut/German combo oli upea, brutaali chop block, finisherien varastamiset ja lopun tap fest oli todella kermainen. Kyllä nämä joukkuematsit ansaitsisivat joskus main event paikan *****

Mickie James vs Asuka meni rehellisesti vain edellisen matsin kuvat silmissä. Jamesin läpsytys themeä ei ollut ikävä ja attire oli naisen huonoin. Ei tästä mitään erityistä jäänyt mieleen, sanoisin jopa pettymykseksi. Ehkä kuitenkin semmoinen ***

Shinsukella jälleen ihan siisti viulisti entrance, mutta Broken Matt Hardyä jäin kaipaamaan. Matsi oli tuttua laatua miesten välillä, en tähänkään oikein päässyt uppoutumaan, ja vähän niin ja näin focus pysyi telkussa. Mutta Joen voitto oli ihan kiva ylläri, low blow- teräsportaat hieno alustus Muscle Busterilla ja siihen päättyi yleisön laulu. Tosin toivoin Jussin jo Smackdowniin saapuvan, mutta vielä tässä varmaan loppuvuosi miesten välien selvittelyssä menee, mikä ei sinällään haittaa. On tämä feudi helposti ollut parempi kuin Balor-Joe. ***1/2

Sanomattakin selvää että Revival ja DIY varastivat (jälleen) show'n.

[Zemppari]

NXT Canadian Stampede käytiin tosiaan menneenä yönä. Hype ei ollut mitenkään hirmuisen korkealla, joten katsotaan miten hommassa kävi.

- Avausottelu oli tosiaan Kanadan omien poikien Dillingerin ja Rooden välillä. Varsin pätevä kohtaaminen saatiin tosiaan lopulta aikaiseksi. Mukavaa peruspainia. Yleisö oli aivan pähkinöinä koko ottelun keston ajan. Rooden sisääntulo oli taas jälleen komea. Lopetus herättää kysymyksiä: nouseeko jompi kumpi päärosteriin vai jopa molemmat? Onko Roode loogisesti seuraava mestaruuden haastaja.

- Joukkueturnauksen finaali oli tosiaan kuivalta kuulostanut TMDK vs Authors of Pain. Lukuunottamatta alun komeaa spottia häkin tukirakenteilta, ottelu jäi melko köyhäksi. Authorsit ovat melko vihreitä ja TMDK kehätaidoistaan huolimatta vailla minkäänlaista hahmoa. Loukkaantumiset todennäköisesti sekoittivat kaaviota melkoisesti. En ihan Marauderin linjoille lähde turnauksen konseptin muuttamisesta. Tämä turnaus on tuonut molempina vuosina uusia joukkueita parrasvaloihin (viime vuonnahan Revivalin nousu käynnistyi juurikin turnauksesta) sekä antanut parrasvaloa tuleville NXT-nimille (Roddy, Team Thick, Sanity).

- Jos Revival ei ole vuoden joukkue kaikissa mahdollisissa palkinnossa, on valitsijoiden päässä jotain vikaa. Elvyttäjät ja Tee-Se-Itse-miehet räjäyttivät jälleen potin ja varastivat shown. Revivalin huikea heel-työskentely, Garganon hyvä underdog-meno ja loistavasti kasattu ottelu täynnä near-falleja ja ikimuistoisisa hetkiä (Dash ja Dawson pitämässä toisiaan käsistä kiinni etteivät taputtaisi, 5/5). Vuoden viidestä parhaasta WWE-ottelusta Revival on ollut mukana neljässä.

- Asukalla ja Mickie Jamesilla ei olluit mitään saumaa ylittää edellistä ottelua. Oma seuraaminen tapahtui aika puolivaloilla ja ottelu menikin aika nopsaan ohi.

- Nakamuralla oli sitten mukanaan kokonainen viuluarmeija. Itse ottelusta pidin ehkä enemmän kuin kesäisestä kohtaamisesta. Lopetus jäi kummastuttamaan Samba Joen viedessä kullan. Nouseeko jompikumpi ylös? Jatkuuko feudi?

Kokonaisuudessaan tapahtuma oli helppo katsoa lävitse. Ei kuitenkaan nouse parhaimpien Takeovereiden joukkoon. Revival/DIY on must-see kamaa, muun voi jopa jättää välistä.

[Crest]

Uusin TakeOver oli erittäin hyvä tapahtuma mielestäni. Huonoja otteluita ei ollut yhtään ja mukana oli jopa yksi vuoden parhaista matseista.

-Roode/Dillinger oli oikein hyvä opener. Yleisö kävi heti alusta todella kuumana, kannustaen molempia miehiä käytännössä koko ottelun ajan. Loistavan tunnelman lisäksi ei tässä kuitenkaan mitään erityisen ihmeellistä nähty. Ei mikää järisyttävä koitos mutta hoiti hommansa erinomaisesti. ***+

-Dusty Classic finaali oli tapahtuman heikoin ottelu. Authors of Pain on melko vihreä joukkue edelleen, ja TM61 ei ole ainakaan vielä ehtinyt vakiinnuttaa paikkaansa kovana joukkueena. Yleisö heräsi lähinnä isompien liikkeiden aikana, ollen muuten melko hiljaa. Kohtalainen ottelu, jonka kyllä kerran katsoi, mutta ei tästä mitään erityistä muisteltavaa jää. **+

-Tag Team mestaruusottelu oli sitten se illan selkeästi paras ottelu. Molemmat joukkueet kuuluvat tämän hetken parhaimmistoon, mahdollisesti koko maailmassa. The Revival on yksinkertaisesti loistava old-school joukkue jonka toimintaa on mahtava seurata, ja DIY ei jää paljoa jälkeen. Mahtavaa toimintaa alusta loppuun hienoilla spoteilla höystettynä. Kannattaa katsoa. ****1/2

-Asuka/James ottelulta en osannut oikein odottaa mitään kun Mickie James on ollut pitkään hieman pimennossa omalta osaltani, eikä tämän TNA-run missään vaiheessa kunnolla vakuuttanut. Senpä takia tämä ottelu oli erittäin positiivinen yllätys, joka oli mielestäni parempi kuin esimerkiksi kumpikaan Asukan otteluista Bayleyä vastaan. James veti yhden uransa parhaista otteluistaan ja Asuka oli loistava kuten aina. Lisäksi ottelun tarina jossa James oli jatkuvasti askeleen Asukaa edellä, tämän turhautuessa enemmän ja enemmän ottelun edetessä oli todella hyvin kerrottu. Ei aivan NXT:n parhaimpien naisten matsien joukossa, mutta todella hyvä suoritus silti. ***1/2

-Main event oli myös erittäin hyvä ottelu, illan toiseksi paras mielestäni. Erittäin hyviä otteita molemmilta miehiltä koko matsin ajan. Lisäksi tästä välittyi tunne siitä että molemmat todella vihaavat toisiaan. Lopetus oli erittäin yllättävä, sillä olin hieman jo odotellut että Joe nousisi piakkoin päärosteriin, mutta en mene valittamaan. Eipähän ainakaan pysty sanomaan mitä tässä seuraavaksi tapahtuu. ****

[Miksu]

Tapahtumasta lisää myöhemmin, mutta mitä se Joen voitto nyt estää nostamasta päärosteriin? Muuan Kevin Owens siirrettiin myös päärosteriin, kun oli NXT-mestari. Ihan fresh jos tuodaan välillä kova nimi (tässä tapauksessa NXT-mestari Joe) päärosteriin ilman sitä perintekkäistä bookkausta että pitäisi luopua mestaruudesta ensin. Noh, eiköhän nuo kuitenkin feudaile siihen WM-seasoniin saakka ja sitten jompikumpi (ellei molemmat) nosteta päärosteriin.

[Los_Pebbels]

Niin moni on tätä TakeOveria runnannut joko parhaimpien joukkoon tai ainakin keskitason yläpuolelle, mutta koska olen niin sitä mieltä, että tämähän on kaikki ihan vääryyttä niin päätinpä pistää TakeOverit jonkinlaiseen järjestykseen. Arrival ja se sitä seurannut TakeOver listalta puuttuu, koska en ole niitä nähnyt.

1. R Evolution (Zayn vs. Neville, Charlotte vs. Banks)
2. Rival (Owens vs. Zayn #1, Banks vs. Charlotte vs. Bayley vs. Lynch)
3. Brooklyn (Balor vs. Owens, Bayley vs. Banks #1, Liger vs. Breeze)
4. Fatal-4-Way (Neville vs. Zayn vs. Breeze vs. Kidd, Charlotte vs. Bayley)
5. Dallas (Balor vs. Joe #2, Asuka vs. Bayley, Nakamura vs. Zayn)
6. Unstoppable (Owens vs. Zayn #2, Banks vs. Lynch)
7. Respect (Bayley vs. Banks #2, Balor & Joe vs. Corbin & Rhyno)
8. London (Balor vs. Joe #1, Bayley vs. Jax)
9. The End (Balor vs. Joe #3, Asuka vs. Jax, Revival vs. American Alpha)

Tämä ei vieläkään tarkoita että The End olisi ollut huono tapahtuma: TakeOverien laatu vain on käsittämättömän kova.

Lisättäköön listan häntäsijoille #10 Toronto. Mitään älyttömän huonoa ei ollut vieläkään, mutta pienintäkään kiinnostusta ei ollut.

- Roode vs. Dillinger oli ihan ok, mutta koskahan tuo Dillingerin push aloitetaan ihan oikeasti? Hän ei ole voittanut mitään merkittävää ikinä, mikä vähän harmittaa noin sympaattisen kaverin kohdalla. Ehdin muuten oksentaa hieman sen lyhyen "fight forever" chantin aikana.

- AOP vs. TM61 kiinnostavin asia oli Paul Elleringin häkki. Siitäkin olisi mielestäni voinut saada vielä vähän enemmän hupia irti. TM61 on kuivin asia TNA-Aaron tällä puolella, joten olen ihan tyytyväinen, että nuoret mörssärit veivät tämän. Mutta niin, yhden alkuspotin lisäksi ei tarjonnut oikein mitään. Sanity olisi kuulunut finaaliin. Ylipäänsä Dusty Classic konseptista en pidä. Dusty ei ole mikään merkittävä tag team peluri ja voi näitä turnauksia keksiä muutenkin, kuin kuolleen tähden muistolle.

- Revival vs. DIY oli suorastaan mahtava matsi, mutta esimerkiksi edellisen TakeOverin Revival vs. AA tasolle ei päästy. Tämä matsi tuntui tosissaan heräävän henkiin vasta 1-1 tilanteesta. Ehdottomasti illan paras ottelu, enkä ihmettelisi, vaikka olisi koko viikonlopun kovin matsi. Ei haittaisi, vaikka joku TakeOver Tag Team mestaruus main eventtaisi tapahtuman. Joku taimassa sanoikin (väitän, että se on villezka, mutta en ole ihan varma), että 2014 NXT:ssä se juttu oli päämestaruus, 2015 naisten mestaruus ja nyt 2016 tag team mestaruus.

- Mickie James vs. Asuka oli ihan kiva välipala. Vähän ärsyttää tosin taas yleisön turhat "you still got it" chantit. Mickie James on 37 ja paininut jatkuvasti, hiton tollot. Ihan kiva ottelu, mutta ei tarjonnut mitään kovinkaan ihmeellistä. Mickien yksi potku ottelun loppupuolella oli kyllä todella hieno. Ei muuten yhtään haittaisi, vaikka Mickie jäisi joko NXT:hen tai nousisi päärosteriin. Mahtuisi ihan hyvin kaikkiin kolmeen brändiin. Asukan mestaruuskausi vähän harmittaa, sillä hän ei ole otellut vielä yhtään loisto-ottelua, vaikka on mielestäni varmaan tasaisesti paras nainen koko rosterissa. Tosin hän ei koskaan saanut ottelua esim. Beckya, Charlottea tai Sashaa vastaan. Toivottavasti Nikki Crossista ja Ember Moonista tehdään nyt uskottavat vastustajat, toki Peyton Roycea ja Billie Kayta unohtamatta.

- Samba Joe vs. Nakamura... oli yllättävän eeh. Ei jotenkin päässyt sellaisiin sfääreihin, mihin sen olisi toivonut. Etenkin kun tässä on nyt Nakamuran ensimmäinen tappio. Muistettavin asia ottelussa oli se hetki, kun ottelun lopussa soi vahingossa Joen musiikin ensimmäinen versio. Hups.

Kokonaisuutena ihan ok kuten sanottua, mutta onhan se suurin hohto näistä jo kaukana.

Nyt vain vähän mietityttää, että mitähän ideaa NXT:llä on päämestaruuden tulevaisuudelle. Luultavasti Nakamura ja Joe ottavat revanssin, jonka Joe luultavasti vie. Mitä sitten? Keitä edes jokseenkin hyviä haastajia Joelle on? Roode, Almas, Samson ja Aries ovat kaikki heelejä, kuten Joe. Dillinger on jobberi. Itami on saikulla. Tuodaanko kenties joku Apollo Crews takaisin? Tuoko William Regal taas jonkun randomin WWE:n ulkopuolisen Joen kiusaksi? Omasta mielestäni kiinnostavin kuvio olisi Joe vs. William Regal. Tämä feudi ei kuitenkaan missään nimessä tarvitsisi mestaruusvyötä.

[Ultimate]

Ah, Rooden ja Dillingerin opener oli suorastaan loistokas avaus illalle! Mainio alku, sopivasti komediaa, tiukkaa menoa ja liekeissä ollut yleisö takasivat tämän matsin onnistumisen. Ottelussa oli ehkä sellainen pieni suvantovaihe keskellä Rooden hallitessa, mutta muuten meno oli taattua laatua – etenkin kun Tyen comebackin oli varsin sympaattinen. Hyviä ja toimivia near fallejakin tässä nähtiin ja yllättävän pitkäkestoinen ottelu, mikä ei tosin ollut ollenkaan huono asia. Lopetuskin oli ihan kelpo, vaikkakaan DDT finisherinä ei oikein edelleenkään sytytä. Mutta kiitos etenkin mahtavan tunnelmansa, tämä oli todella osuva illan avaus!
***½

Authors of Painin ja TM61:n Dusty Classicin finaalimatsi ei herättänyt ennakkoon juurikaan lämpimiä tunteita, etenkään kun AOP:n ja Sanityn tarjolla ollut finaaliottelu olisi tuntunut paljon tätä kiinnostavammalta. Onneksi tähän heitettiin kuitenkin mukaan mukavan old school –henkinen stipulaatio Elleringin häkin muodossa. Se toi tähän matsiin oman spesiaalin fiiliksensä. Ja oikeasti – tämähän oli mainiosti bookattu matsi! Taiston alku toimi hiton hyvin, homma laitettiin vauhdikkaasti liikkeelle ja se nosturiviritelmän päältä nähty loikka vei heti matsin fiiliksen uudelle tasolle. Sen jälkeen nähtyä AOP:n hallintajaksoakaan ei turhaan venytetty tylsän pitkäksi, vaan saimme nähdä pian kuuman hot tagin Millerille ja TM61:n näyttävän comebackin. Matsin lopetuskin oli hyvä ja puhdas, vaikka se aika puskista tulikin. Sopivan lyhyeksi ja tapahtumatäyteiseksi bookattu matsi, jollaisena se juuri toimikin parhaalla tavalla – mitään 20 minuuttista vääntöä näiden tiimien välillä tuskin kukaan olisi jaksanut katsoa. Hyvä suoritus.
***

Huhhuh! Jos Revival ja DIY pistivät jo Brooklynissä pystyyn mahtavan joukkuematsin, niin nyt nähtiin jotain vielä parempaa. Okei, matsi alkoi ehkä vähän tunnustelevasti, mutta sitten kun meno pääsi lentoon, niin millaista herkkua tämä olikaan! Hiton hienoja joukkueliikkeitä läpi matsin, mahtavia läheltä piti –hetkiä (kuten se Garganon taistelu samassa lukotuksessa, mihin Brooklynin matsi ratkesi), lukemattomia pieniä loistavia yksityiskohtia... Se asia mikä näistä Revivalin matseista tekee niin ainutlaatuisia on se aitouden tunne mikä näistä otteluista tulee – taistelu todella tuntuu aidolta, kun matsin flow soljuu eteenpäin toisaalta todella sujuvasti, mutta myös ennalta-arvaamattomasti ja yllätyksellisesti. Tietysti erityismaininnan ansaitsee yleisökin, joka oli mahtavasti tässä koitoksessa mukana. Olisi turhaa alkaa luettelemaan tähän kaikkia hienoja juttuja mitä tähän matsiin sisältyi – ne ovat joka tapauksessa parempia omin silmin nähtynä – mutta mainittakoon kuitenkin erikseen ottelun lopetus. Aivan hiton hienosti toteutettu juttu ja etenkin se Dawsonin ”Don’t tap!” huuto säilyy kyllä ikuisesti yhtenä NXT-historian ikonisina hetkinä.

Jos ette aio katsoa tätä tapahtumaa, niin katsokaa edes tämä matsi. Tämä oli nimittäin kenties se kaikkein paras 2 vs. 2 –ottelu mitä WWE:ssä on nähty. Totaalisen loistavaa.
****½

Olipa kiva nähdä taas Mickie (WWE-)kehässä. Eikä naisen meno kyllä ole juuri huonotunut sitten viime näkemän, sillä tämä matsi Asukan kanssa oli hyvää painia läpi kestonsa. Tykkäsin kuinka tähän tuotiin mukaan mukavasti mind gamesja molemmilta, ne nimittäin toivat hyvää lisäväriä otteluun. Muutenkin matsin tarina toimi, Asukan ollessa edelleen huippuvaarallinen ottelija, mutta Mickien pysyessä hyvin mukana kaiken nähneenä kokeneena naispaini-ikonina. Nähtiinpä tässä yksi todella näyttävä spottikin, kun Asuka täräytti Mickien Suplexilla lattiaan kehän ulkopuolella! Matsin lopetus tuli ehkä hieman yllätten, mutta toisaalta sekin korosti erityisesti Asukan vaarallisuutta. Eihän tämä toki supersykähdyttävältä tuntunut edellisen painiklassikon jälkeen, mutta todella hyvin ja kiinnostavasti naiset silti homman vetivät. Toimiva matsi!

PS. Asukan kättelystä kieltäytyminen oli muuten mainio pikku yksityiskohta matsin jälkeen – on loistavaa, kuinka nainen muuttuu aina vain ylimielisemmäksi murskatessaan kaikki vastustajansa. Hyvää hahmonkehitystä.
***

Äh, en jotenkin vieläkään jaksanut innostua tästä Nakamura vs. Joe matsista. Jo Brooklynissa se petti odotukset, eikä se erityisen kovalle tasolle noussut nytkään. Feudi sinänsä on ollut toki hyvä, mutta jotenkin näillä kahdella ei vain kehässä kolahda yhteen. Kaiketi siitä syystä myöskään tämä matsi ei syttynyt samalla tavalla liekkeihin kuin illan aikaisemmat. Yksi silmiin pistänyt seikka oli myös Nakamuran no-sellaus, joka eteni jopa ärsyttävälle tasolle. Noh, nähtiin tässä toki mukavia liikkeita ja spotteja kuten se Joen triple-Suplex Shinsukelle. Mutta joo, ei loppujen lopuksi ihan hirveän vahva esitys, mutta lopetus sentään pelasti pointseja kotiin, sen ollessa sopivan tyly ja uskottava. Matsina toki sinänsä hyvä, mutta tällaisen tapahtuman isoimpana otteluna aika iso pettymys.
***

Arvio: TakeOver teki sen taas. Tasaisen tappavaa laatua (kaikki ottelut vähintäänkin hyviä) ja helmenä kaiken keskellä NXT-historian paras matsi. Ainut harmituksen aihe oli toki ME, joka ei oikein päässyt toivotulle tasolle, mutta eipä sekään nyt mikään totaalinen pannukakku ollut. Vahva ehdokas vuoden tapahtumaksi ja osoitus siitä, että NXT osaa edelleen hoitaa nämä TakeOverit kympin arvoisesti. Katso.
*****

[Porcupine]

Seuraavan Takeoverin ottelut ovat nyt alkaneet jo muodostua. Oikein kiinnostavalta näyttää. Tye Dillinger on luultavasti nyt viimeistä ottelua NXT:ssä ottelemassa. Mikä käy enemmän kuin hyvin, sillä vaikka mahdollinen juonikuvio NXT-mestaruuteen olisikin todella hyvä, pitkä ja mainiosti pohjustettu niin hän on enemmän kuin valmis päärosteriin. Aina sitä NXT-mestaruuttakaan ei välttämättä tarvitse kokea ollakseen valmis kirkkaampiin valoihin. Eric Young ja Sanity toimii. Näen tällä stablella tämän vuoden aikana jokaisen NXT-mestaruuden.

Revival on ollut valmis jo aikoja sitten nousemaan päärosteriin, mutta eiköhän tuostakin viellä yksi feudi saada aikaan ennen sitä.

Samoa Joen viimeaikainen poissaolo vain vahvistaa sitä tosiasiaa, että hän debytoi päärosteriin Rumblessa. Toivottavasti voittaen sen ryminällä. Se olisi ansaittua ja hän olisi siihen enemmän kuin valmis.

NXT:ssä on myös kaksi muuta, jotka ovat täysin valmiita nousemaan päärosteriin, mutta heistä ainakin toinen tulee NXT:ssä viellä jonkin aikaa pysymään. Bobby Roode ja Shinsuke Nakamura. Heidän otteluaan odotan todella paljon ja se, että tässä sopimuskirjoittelussa ei nähty kliseistä tappelua tekee tuosta ottelusta entistä mielenkiintoisemman. Voittajaa on vaikeampi veikata, mutta uskon Bobby Rooden voittavan. Tosin en usko sen tapahtuvan puhtaasti. Samoa Joe voisi käydä aiheuttamassa Nakamuralle häviön, mutta toisaalta en ihan heti jaksaisi, että heidän feudiaan jatkettaisiin. Nakamura Rumblessa olisi mahtavaa, mutta se jää nähtäväksi. Lisäksi olen sitä mieltä, että tämä feudi ei välttämättä tarvitsisi uusintaottelua vaikka se todennäköisesti tullaan näkemään oli lopputulos mikä tahansa. Toisaalta olisihan se mahtavaa jos Rooden musiikki lähtisi Rumblessa soimaan.

Asukaa en nostaisi viellä päärosteriin vaikka hän siihen valmis olisikin. Tämä siitä syystä, että Raw:n naisdivisioona on tällä hetkellä ihan sopiva ja en usko, että hänet Smackdowniin laitetaan. Yllätyn jos näin tapahtuu. Kaiken parashan olisi se, että Asuka nousisi päärosteriin voittamattomana Manian jälkeisessä Raw:ssa ja kohtaisi juuri Maniassa naisten mestaruuden voittaneen Bayleyn. NXT:n naisten mestaruuden hän voisi joko antaa Regalille sillä perusteella, että NXT:stä ei löydy hänelle uskottavaa haastajaa tai sitten häviten sen ilman, että hän ottaa selätyksen vastaan. Tämähän tietysti voisi tapahtua seuraavassa Takeoverissa, mutta näen hänet aika vahvana tuohon otteluun mentäessä.
Maniaa edeltävässä Takeoverissa hän luultavasti häviää vyön Ember Moonille, mutta toivoa aina saa.

Oli muuten mielenkiintoinen finisher tällä Sanityn uudella jäsenellä.

[Porcupine]

Hetkinen. Olenko missannut jotain vai missä ihmeessä oli

► Näytä spoileri

Chris Hero?

Eikö WWE tämän kuitenkin jo spoilannut viikkoja sitten?

Itse jaksoon, joka oli ihan hyvä. Ember Moon huimasi päätä jälleen kerran. Edelleen todella hieno tuo finisher. Eric Young kuulostaa ja näyttää 60-vuotiaalta, mutta se ei ihan taida vastata todellista ikää. Huvittavaa. Big Damo on hyvä lisäys Sanityyn, mutta toivottavasti se loukkaantunut jäsen palaa viellä tähän ryhmään takaisin. Todella harvinaista enää, että stablessa olisi enemmän kuin se 4 jäsentä. Sääli sinänsä.

Loppusegmentti oli hyvä. Hymähdin kun tällä kertaa Peyton Roycella ja Billie Kaylla oli siviilivaatteet päällä kun taas pari viikkoa sitten painiasusteet päällä hyökkäsivät Asukan kimppuun ulkona täysin ihmeellisessä segmentissä. Asuka ja Nikki Cross laittoivat kyllä hienon shown pystyyn. Oli mahtavaa nähdä kuinka kaksi pienikokoista naista laittaa vastaan noinkin monelle isolle äijälle. Hienosti hoidettu tämä.

Sitten tämä jakso loppuikin tähän, mikä oli yllättävää. Jotain jäi puuttumaan, sillä jos Takeover on tulevana lauantaina ja WWE on jo spoilannut

► Näytä spoileri

Chris Heron paluun

niin miksi sitä ei näytetty tässä jaksossa.

[Zemppari]

Hetkinen. Olenko missannut jotain vai missä ihmeessä oli

► Näytä spoileri

Chris Hero?

Eikö WWE tämän kuitenkin jo spoilannut viikkoja sitten?

► Näytä spoileri

Kai tuo Heron paluu oli vaan sitten dark matchin jälkipeliä ja jätettiin siksi pois lähetyksestä. Kai mies sitten nähdään jossain kapasiteetissa TakeOverissa tai seuraavissa nauhoituksissa ja ns. "uudelleendebytoi." Ehtihän Sami Callihan/Solomon Crowekin "debytoida" useampaan otteeseen ennen kuin pääsi televisioon.

[Zemppari]

Ja niin kai se TakeOverkin on jo tänä lauantaina ja kortti on tälläinen:

Roderick Strong vs Andrade Almas
Tye Dillinger vs Eric Young
Gargano & Ciampa vs Authors of Pain - NXT Tag Team Championship
Asuka vs Nikki Cross vs Peyton Royce vs Billie Kay - NXT Women's Championship
Shinsuke Nakamura vs Bobby Roode - NXT Championship

Jotenkin näyttää vaan heikolta. Bulidi on jäänyt melko ohkaiseksi (taitaa olla vaan yhdet nauhoitukset vedetty edellisen TakeOverin jälkeen koska joulutauko ja kiertueet), eikä muutenkaan ole tullut hirveämmin seurattua. Roddy/Almasilla on potentiaalia jos aikaa annetaan, naisten 4-way voi yllättää ja pääottelukin voi olla hyvä.

Revivalin puute joukkuekuvioista haittaa, sillä Authors of Pain ei nyt hirveämmin kiinnosta ja pahaa pelkään että monsterit vievät vyöt ajaen Garganon ja Ciampan cruiseridivariin. Dillinger/Young on varmaan tasoa "ihan kiva", mutta odotukset ovat jo mahdollisessa Rumble-esiintymisessä. Toivoa olisi myös että Itami ja/tai

► Näytä spoileri

Hero ja End

olisivat jollain tasolla mukana eivätkä vain katsomossa pällistelemässä.

[Porcupine]

Revivalin puute joukkuekuvioista haittaa, sillä Authors of Pain ei nyt hirveämmin kiinnosta ja pahaa pelkään että monsterit vievät vyöt ajaen Garganon ja Ciampan cruiseridivariin.

Uskon myös siihen, että vievät vyöt. Aika pysäyttämättömältä tuo heidän push nyt näyttää. Carganosta ja Ciampasta minulla on vähän kaksijakoiset tunnelmat. Minulle kun käy se cruiseridivarikin vaikkakin olisi parempi saada heidät tag-teamina vaikka Smackdowniin. Yksilöinäkin tietysti hoitaisivat homman kunniakkaasti ja eiköhän tuosta divisoonasta joskus nosteta väkeä muihinkin kahinoihin. Uudistunut Neville ja Cedric Alexander esimerkiksi olisi mukava nähdä jossain vaiheessa isommissa kuvioissa.

Itsellä on positiiviset tunnelmat tätä Takeoveria kohtaan. Ehkä juuri siksi, että tälle ei ole ladattu kauheita odotuksia. Monikin näistä otteluista saattaa yllättää kuten: Almas-Strong. Almas on ainakin minut saanut puolelleen loistavalla heeltyöskentelyllä ja ei hän ole yhtään huonompi kehässäkään. Tulevaisuudessa korvaa Del Rion mennen tullen. Roderick Strong taas ei ole kauheasti viellä herättänyt kiinnostusta, mutta annetaan hänelle aikaa.

Loput otteluista ovat hyvinkin kiinnostavia, mutta DIY vs Authors of Pain ei ole suurempia minussa herättänyt. Uskon kuitenkin siihen, että laittavat parastaan. Saattaa siis olla ihan yllätyksellinen ottelu, mutta ei varmastikaan mitään samaa luokkaa esimerkiksi Revival-kohtaamisten kanssa.

Hyvinkin mahdollista, että joku kortin ulkopuolinen tekisi jonkinlaisen esiintymisen. Olisi jopa hyvin tervetullutta. Hideo Itamia en ole tähän rooliin ajatellut viimeisten loukkaantumisten takia, mutta ei sekään huono olisi. Ariesin kanssa jäi feudi pahasti kesken. Toivottavasti eivät ole tosissaan laittamassa Austin Ariesia mihinkään cruiserweight-divisioonaan. Se olisi suurta haaskausta vaikka tekisikin helvetin hyvää kyseiselle divisioonalle.

Roode ja Nakamura varastavat shown. Semmoinen on tunne ja tämä onkin ainoa ottelu, johon minulla on vähän odotuksia.

[Zemppari]

Uskon myös siihen, että vievät vyöt. Aika pysäyttämättömältä tuo heidän push nyt näyttää. Carganosta ja Ciampasta minulla on vähän kaksijakoiset tunnelmat. Minulle kun käy se cruiseridivarikin vaikkakin olisi parempi saada heidät tag-teamina vaikka Smackdowniin.

Itsekin toki toivosin joukkueena ainakin aluksi ylösnostoa (ja tottakai SD:hen), mutta muistelen että miehiä mainostettiin cruiseridivariin jo silloin CWC:n tienoilla. Saa nähdä miten loistavat joukkueotteet ovat sitten tähän vaikuttaneet. Aries tosiaan taisi jossain selostuksen lomassaan mainita että palaa loukkaantumiseltaan sitten tuohon divariin, mikä on tietysti harmillista.

Almas on ainakin minut saanut puolelleen loistavalla heeltyöskentelyllä ja ei hän ole yhtään huonompi kehässäkään. Tulevaisuudessa korvaa Del Rion mennen tullen. Roderick Strong taas ei ole kauheasti viellä herättänyt kiinnostusta, mutta annetaan hänelle aikaa.

Roddy on facena kyllä helvetin kuiva (Enska tietää), mutta loistaa heelinä jos hahmo on kohdillaan (ks. PWG 2014-2016). Roddy ei ole vielä päässyt toivottuun liitoon (kehätyyliä on selkeästi yritetty hillitä), mutta toivotaan että kaveri pääsee vielä repäisemään, olihan hän Heron ohella paras indypainija parin viime vuoden ajan.

Huononpana uutisena sitten TM-61:n toinen puolisko Shane Thorne on ulkona seuraavat 6-9 kuukautta. Suuri harmi, sillä TMDK/Revival -feudissa olisi ollut aineksia vaikka mihin. Pahasti pelkään että Nick Miller jää pahasti tuuliajolle, sillä en miehen yksilöuraan usko, varsinkaan NXT:n ylitsepursuavassa ME-skenessä.

[Marauderi]

Todella pienet odotukset oli San Antonion Takeoveria kohtaan, mutta kyllä tämä taas toimitti. Alkuun oli oikeasti tunne että Takeover tulee ensimmäisen kerran pettämään pahasti.

Dillinger vs Young oli ihan piristävä aloitus. Sanitystä pidän, vaikka debyytistä asti vähän tuuliajolla ollutkin ja Tye on ihan ok tuollaiseksi ikuiseksi midcarteriksi (en tosin tätä ten chanttia vieläkään siedä). Lopetus sai Dillingerin häviöstä huolimatta näyttämään hyvältä, Sanity taas tarvi kipeästi voittoa että ihan oikein bookattu matsi. ***

Roderick Strong vs Andrade Almas ei alkuun kiinnostanut yhtään, mutta saivat kyllä hyvän stiffin ottelun. Pidin tuosta kovaotteisuudesta ja potkut ja iskut oikeasti näytti sattuvan. ***+

AoP vs DIY tag team matsi ilman Revivalia tuntui myös alkuun hiukan ankealta, mutta täytyy tästäkin sanoa että yllätti positiivisesti. Cargano ja Ciampa tätä kantoivat, mutta myös Tokka ja Rahzar olivat iskussa ja Elleringin tuskaiset ilmeet kehän laidassa toivat lisämausteen. mm. pidin tuosta miten tässä käytettiin uudestaan Toronton double submission lopetusta, mutta isot miehet pääsikin irti ja laittoi pienet miehet pakettiin. ***½

Rollins kävi myös yllätys visiitillä käskemässä Triple H:n kehään. Pidin kovasti segmentistä, vaikka hiukan outoa että päärosteri kuvio tuotiin NXT:hen. Mutta toisaalta todella loogista että Rollins tulee etsimään Hunteria sieltä missä mies on töissä, eikä Rawissa joka viikko huuda miestä paikalle, vaikkei tätä siellä sitten alkusyksyn ole näkynyt.

Asuka vs Nikki Cross vs Peyton Royce vs Billie Kay oli melko nopea rykäisy, mikä ehkä oli ihan oikea veto kerta Aussit tuntui vieläkin melko vihreiltä kehässä. Cross myös jäi vieläkin mysteeriksi mihin lopulta pystyy, mutta kaikki kyllä hoitivat oman osuutensa, ja Asukan voitto oli järkevin ratkaisu. ***

Bobby Roode vs Shinsuke Nakamura entrancet oli todella komeita kuten saattoi odottaa, mutta itse ottelusta alku tuntui vaisulta (liekkö nuo sisääntulot jotenkin imivät energian tms.). Mutta matsin edetessä aloin syttymään tälle kokoajan enemmän ja todella jännittävän lopputaistelun saivat aikaan. Rooden fake uupuminen Nakamuran virittäessä finisheriä ekan kerran oli helvetin nerokas. Myöskin jalan hajoaminen oli hienosti tehty, ja Rooden sitä teloessa submissionissa todella brutaalin oloinen. Vähän lääkärit ja ketkä lie kehän laidalle ryntäsivätkään häiritsi, varsinkin kun kameramies keskitti heihin vähän väliä, mutta Not-so-Glorious-DDT sieltä loppuun tärähti ja saatiin uusi mestari.
Henkilökohtaisesti sitten Owens-Zayn NXT-matsien, ei ole ollut sellaista oikean taistelun tuntua NXT:n päämestaruudesta. Tässä sitä pitkästä aikaa tuntui olevan ja Roode tuntuu jonkinlaiselta resetiltä ja uudelta tuulelta mestaruuskuvioon. Jotenkin Balor-Joe-Nakamura mestaruuskaudet tuntuivat kaikki yhdentekeviltä, varsinkin tuo loppuvuoden vyön pallottelu niin turhaa.
**** annan, ottelullisesti ei ihan sitä parasta tuntunut tarjoavan, mutta taistelu tuntui ja Roode mestaruuden kanssa näytti todella hyvältä.

Eli sanoisin että kaikki ottelut yllätti positiivisesti. Ei mitään huippumatsia nähty, mutta perus Takeover laatua jälleen ja Rooden mestaruusvoiton jälkeen hyvin mielin nukkumaan

[Porcupine]

Mutta toisaalta todella loogista että Rollins tulee etsimään Hunteria sieltä missä mies on töissä, eikä Rawissa joka viikko huuda miestä paikalle, vaikkei tätä siellä sitten alkusyksyn ole näkynyt.

Juurikin niin. Olen ihmetellyt miksi tämmöistä ei ole tapahtunut jo aikaa sitten. Hieno hetki, yllätti kyllä silti ja laittoi sanattomaksi.

Hyvä tapahtuma. Yhtenä isoimpana asiana jäi mieleen se kuinka vahvana DIY:tä bookattiin. Ei haitannut, sillä hyvän ottelun laittoivat kasaan. Hienosti kerrottiin jälleen tarinaa ja Authors of Pain saatiin näyttämään todella hyvältä. Jokainen ottelu oli hyvä, mutta ehkä se helposti unotuvin on Almasin ja Strongin ottelu. Ei sekään silti huono ollut. Tästä on hyvä jatkaa.

[Los_Pebbels]

1. R Evolution (Zayn vs. Neville, Charlotte vs. Banks)
2. Rival (Owens vs. Zayn #1, Banks vs. Charlotte vs. Bayley vs. Lynch)
3. Brooklyn (Balor vs. Owens, Bayley vs. Banks #1, Liger vs. Breeze)
4. Fatal-4-Way (Neville vs. Zayn vs. Breeze vs. Kidd, Charlotte vs. Bayley)
5. Dallas (Balor vs. Joe #2, Asuka vs. Bayley, Nakamura vs. Zayn)
6. Unstoppable (Owens vs. Zayn #2, Banks vs. Lynch)
7. Respect (Bayley vs. Banks #2, Balor & Joe vs. Corbin & Rhyno)
8. London (Balor vs. Joe #1, Bayley vs. Jax)
9. Toronto (Nakamura vs. Joe #2, Asuka vs. Mickie James, Revival vs. DIY #2)
10. The End (Balor vs. Joe #3, Asuka vs. Jax, Revival vs. American Alpha)
11. Brooklyn II (Nakamura vs. Joe #1, Asuka vs. Bayley #2, Revival vs. DIY #1)
12. San Antonio (Nakamura vs. Roode, Asuka vs. Cross vs. Kay vs. Royce, AoP vs. DIY)

--

Tältä näyttää omat TakeOverit parhausjärjestyksessä pl. ne 2 ekaa mitä en ole nähnyt. Huomioitavaa on, että viimeiset 4 TakeOveria ovat samalla 4 paskinta takeOveria. Tässäkin TakeOverissa oli tasan 1 ottelu, jolle oikeasti sytyin kunnolla eli main event. Yhä siis on kuitenkin se olemassa, että joka TakeOverissa on ollut 1 kova matsi.

Eric Youngin ja Dillingerin ottelu ei kovinkaan paljoa kiinnostanut. Nyt on tosin jo melko varmaa, että Dillinger on jobber-4-life, jos hän ei edes Eric Youngia saa voitettua. Eipä siinä, gimmickinsä lisäksi Dillinger on niin olematon keskitason painija, että eipä hänen lasikattonsa korkealla olekaan.

Strong vs. Almas ei kiinnostanut juuri lainkaan. Näillä näkymin Roddy on värittömin, hajuttomin ja mauttomin kuivavääntäjä, mitä WWE:llä olen hetkeen nähnyt. Toki matsi oli ihan kelpo, mutta kun kiinnostus pyöri siellä 0 tietämillä, niin eihän tätä jaksanut katsoa. Ps. Almas olisi ansainnut voiton.

AoP vs. DIY oli illan yllättäjä. Paljon parempi matsi kuin oletin, vaikka ei mikään huippumatsi siltikään. Kiva myös, että tätä joukkuetta bookataan yhä vahvana, kun Sanity onnistuttiin hieman kusemaan.

Naisten 4-way sitten olikin illan pettymys. Vaikka mikään sysipaska ottelu ei ollutkaan kyseessä, niin kyseessä oli silti huonoin TakeOver-naistenmestaruusmatsi. Jopa Nia Jax otteli kiinnostavempia otteluita, kuin mitä tämä oli. Suurin logiikka-aukko oli, että jos nämä aussimimmit halusivat vain mestaruuden Asukalta pois, eikä heitä kiinnostanut, että kumpi sen vie, niin miksi he eivät peittäneet toisiaan? On myös huvittavaa, että täälläkin puhutaan näistä aussimimmien vihreydestä, kun toisella niistä tulee tänä vuonna 10 vuotta täyteen painimista. Nikkin ja Asukan kaksinkamppailua olisi katsonut paljon mieluummin, tosin ehkä sitten seuraavassa TakeOverissa. Mutta kumpi sen mestaruuden tulee viemään Asukalta, Ember Moon vai Nikki Cross? Molemmat ottelut nimittäin haluan nähdä.

Ja Main Event oli kova matsi. Sen sijaan molempien entrancet jäivät isoiksi pettymyksiksi, etenkin kun sekä Torontossa että Brooklyn 2:ssa molemmilla oli todella hienot sisääntulot. Itseäkin tosin vähän häiritsi, että lääkintähenkilökunta tuli kikkailemaan Nakamuran kanssa eikä ottelua pistetty poikki, mutta toisaalta taas se auttoi tätä myymistä tässä. Oli omastakin mielestä paras TakeOverin miesten mestaruusmatsi sitten ensimmäisen main event Samoa Joen. Ps. molempien miesten penis pullotti aika pahasti tässä matsissa.




--

Vielä mainittava, että Corey Gravesia tulee ikävä. Hänestä ehti tulla tietynlainen voice of NXT ja hänen ja Phillipsin kemiat olivat mahtavat. Toki mies oli jo vähän ylibookattu (RAW, 205, NXT), mutta hän mm. auttoi ihan älyttömästi NXT-Eva Marien kuvioita selostuksellaan. Kaipa se Nigelkin menee, vaikka oikeasti tahtoisin takaisin sen 3 miehen vaihtuvan selostuspöydän.

--

Taas meinasin unohtaa jotain. Seth Rollinsin shown varastaminen oli mahtava hetki ja yksi isoimmista huippukohdista tapahtumassa. Josko nyt WrestleMania-kautena tämäkin feudi alkaisi oikeasti. En kyllä ymmärrä miksi tämä ylipäänsä aloitettiin silloin elokuussa(?), kun ei tätä ole jatkettu yhtään loogisesti.

[Zemppari]

Ihan pebbels-negailuun en lähde, mutta ei tätä vahvaksi tapahtumaksi voi kutsua. Kyllähän tämän katsoi, mutta mikään ottelu ei varastanut shwta eikä noussut massasta esiin.

+++ Almas/Roddy ja Authors/Indyjanarit olivat molemmat hyviä otteluita.
++ Rollinsin segmentti oli tulinen ja parasta Rollinsia sitten kesäisen paluun (ja sen yhden Ambrose-promon ennen Battlegroundia)
+ Gravesin selostus

- Ei enää Gravesia ja Philipsiä selostamossa
-- Naisten ottelu jäi lyhyeksi ja oli muutenkin pettymys. Royce ja Kay eivät ole vakuuttaneet yhtään, vaikka heillä onkin kymmenen vuotta kokemusta takana.
--- Pääottelun lopetus. En vaan tykännyt.

[Porcupine]

Corey Gravesin viimeinen NXT. Suurin asia, mitä jään kaipaamaan on Elias Samsonin dissaaminen. Huvittavaa kuunneltavaa, vaikka Samsonista pidänkin. Sitä odotellessa kun nämä viellä kohtaavat päärosterissa. Elias Samsonilta viellä todella hyvä noteeraus asiaa koskien entrancen aikana. Erittäin hyvä heel jo nyt ja kyllä tulee tuosta viellä kehittymään.

NXT:n isoin ongelma on juuri tämä, että mitään ei tapahdu Takeovereitten jälkeen. Tämäkin oli lähes täynnä backstagella kuvattuja haastatteluita ja muuta kuvakollaasia ja kertausta. Ei tämmöistä jaksa. Onneksi tämä ei tällä kertaa näytä kestävän yhtä jaksoa enempää jos Bobby Roode tekee oikean esiintymisen jo ensi viikolla.

Ember Moonin ja Asukan feudi on nyt saanut ensimmäisen kipinänsä. Toivon edelleen, että Asuka voittaa myös tämän feudin ja kohtaa Bayleyn Manian jälkeisessä Raw:ssa voittamattomana, mutta en pistä pahakseni jos tällä Ember Moonin osakkeita nostetaan. Ember Moonin promot eivät tosin vakuuta. Eivät sovi yhtään hahmoon ja tuo on sen verran iso asia, johon hän kyllä kaipaa muutosta. Enemmän mystisyyttä kehiin niin hyvä tulee.

Ainoa oikeasti hyvä ja mielenkiintoinen noista backstage haastatteluista oli tuo Tye Dillingerin tarjoama. Oli selvästi hänelle iso asia, joka teki tuosta koko hommasta viellä oikeutetumman. Hienoa!

Corey Gravesin videopaketti oli hieno ja tunteikas. Tästä on hyvä jatkaa ja onhan se parempi, että saa keskittää kaiken energiansa Raw:ssa. En tiedä onko hän muussa ohjelmistossa. Kiinnostaa myös, että mitä keksivät uusille Tag-team mestareille. Enää ei jahdata kultaa vaan puolustetaan, mutta ketä vastaan kun ei näytä haastetta löytyvän oikein kenestäkään.

Chris Herosta ei tarvitse tämän jälkeen enää puhua spoilereissa. Olisi kyllä hienoa jos hän saisi käyttää tuota nimeään, sillä Kassius Ohno kuulostaa niin helvetin tyhmältä.

Tyler Bate. Hyvä, että tajusit pitää mestaruusvyötäsi hartioillasi.

[Porcupine]

Revival ja Authors Of Pain. Nyt on kyllä kiinnostava tapaus. Tämä sopii hyvin Revivalin viimeiseksi feudiksi NXT:ssä. Nyt on jo aika kovat odotukset tuolle kohtaamiselle.

Bobby Roode. Loistava promo, hieno mestari. Yllätyin, että kukaan ei tullut paikalle tuon segmentin aikana. Heroa tai Nakamuraa odottelin, mutta ehkä tämä oli parempi näin. Onhan sille tässä sille viellä aikaa.

Muuten oli kyllä ihan hyvä jakso. Koskahan viimeksi on NXT:ssä nähty 3vs3-ottelu. Ei kyllä ihan heti tule mieleen semmoista tapausta.

[Ultimate]

Ihan vaan hintsusti jälkijunassa, mutta kommentoidaanpa nyt uusinta TakeOveria, kun se tuli kuitenkin viikonloppuna katsottua.


Tykkäsin illan avausmatsista, jossa Dillinger taisteli Youngia ja tämän kätyreitä vastaan. Kyseessä oli klassinen altavastaaja-tarina, mutta Tyen kohdalla homma toimi erinomaisesti, koska mies on niin rakastettu. Itse painikin oli näppärää ja toimivaa ja mukaan saatiin myös pari toimivaa near fallia. Lopetuskin pelitti, koska Dillinger näytti tappiostaan huolimatta hyvältä ja Young sai itselleen tärkeän voiton. Malliesimerkki toimivasta openerista.
***

Almasin ja Strongin väännön isoimpina ongelmina olivat tunnelatauksen puuttuminen feudin vähäisen rakentelun vuoksi sekä molempien miesten kuivat hahmot. Näistä seikoista johtuen matsin sinänsä hyvästä painillisesta annista oli hieman vaikea kiinnostua. Tämän aisti myös yleisöstä, joka oli hiljaisimmillaan illan aikana juuri tämän matsin kohdalla. Kaksi osaavaa miestä ja toimivaa menoa, mutta kokonaisuutena aika unohdettava koitos, joka ei yltänyt sellaiselle tasolle kuin TakeOverissa pitäisi.
**½

Odotukset illan joukkuemestaruusmatsia kohtaan eivät olleet yhtä korkealla kuin aiemmin, koska Authors of Pain ei luonnollisestikaan ole joukkueena yhtä taidokas kuin Revival. Homma vedettiin kuitenkin nappiin hyvällä bookkauksella, jossa molempien joukkueiden vahvuuksia hyödynnettiin ja saatiin tätä kummatkin tiimit näyttämään hyvältä. Matsin rakenne oli muutenkin toimiva, menon muuttuessa koko ajan tulisemmaksi taiston edetessä. Ottelun paras hetki oli se DIY:n mestaruudenkin tuonut tuplalukotus, josta AOP kuitenkin selvisi, ottaen lopulta näyttävän ja dominoivan näköisen voiton. Uudet mestarit kyllä tuntuvat tosiaan vahvoilta, mikä on hyvä juttu. Ottelu siis toimitti asiansa, mutta ei tokikaan ollut lähelläkään aikaisempien TakeOvereiden joukkuemestaruusmatseja.
***

Myöskään naisten Fatal 4-Waylle eivät odotukset olleet katossa, siitä kiitos lähinnä Kay & Royce -kaksikolle, joka ei tuntunut kovinkaan valmiilta mestaruuskuvioihin. Homma onnistuttiin kuitenkin kasaamaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Bookkaus oli vahvaa ja kaikki ottelijat saivat mahdollisuudet loistaa jossain vaiheessa ottelua. Tykkäsin kuinka Asuka/Cross-taistelulla kiusoiteltiin ja siitä, kuinka näppärästi Cross saatiin eliminoitua yhtälöstä näyttävällä pöytäspotilla. Tämä enteilee varmasti naisten tulevaa yksilökohtaamista. Lopputaistelu Asukan kamppaillessa ausseja vastaan oli toimiva, vaikka Asukan voitto selviöltä tuntuikin. Pituutta ei matsilla erityisen paljon ollut, mutta toisaalta ihan tarpeeksi, koska tässä ajassa ehdittiin nähdä kaikki tarpeellinen. Onnistunut koitos, etenkin odotuksiin nähden.
***

Illan ME:ssä oli kyllä loistava ison ottelun fiilis. NXT-mestaruusmatsi tuntui kiinnostavammalta kuin aikoihin! Ja kun mukana oli kaksi hiton hyvää esiintyjää, niin menoa oli ehdottomasti ilo katsoa. Tämä ottelu oli myös mainio osoitus siitä, ettei toimiva ja jännittävä matsi tarvitse hillitöntä spotti/finisher-tykitystä, vaan rauhallisesti ja harkiten rakennettu tarina toimii usein paremmin. Matsi olikin käsikirjoitettu loistavasti: matsin painopiste vaihteli puolelta toiselle juuri oikeilla hetkillä, jolloin matsaamisessa säilyi koko ajan kiinnostava jännite. Myös yleisö oli mahtavasti mukana menossa, mikä toi taistolle entisestään lisää hyvää. Tykkäsin myös matsin loppuhetkistä, missä Nakamuran loukkaantuminen kyllä tuntui aidolta ja sillä saatiin loistavaa heattia vammaa hyväkseen käyttäneelle Roodelle. Loppuhetket olivatkin tulisia, kun Nakamura ei suostunut luovuttamaan millään. Lopulta vääjäämättömästi tullut Rooden voitto tuntui oikeasti isolta ja merkittävältä hetkeltä, mistä plussaa. Jopa se Rooden sinänsä hölmö DDT-finisher tuntui hyvältä, kun se lievästi ylimyydään Nakamuran tapaan. Joka tapauksessa illan ehdoton helmi ja paras NXT-mestaruusmatsi aikoihin. Kannattaa katsoa.
****


Arvio: Hyvä tapahtuma. Toki tämä jäi merkittävästi niistä kaikkein kovimmista TakeOvereista, mutta onnistui silti hieman kevyestä kortistaan huolimatta hyvin. Tähän oli toki isona syynä Rooden ja Nakamuran onnistuminen, joka nosti show’n hyvälle tasolle. Illan heikoin lenkki oli Almasin ja Strongin kohtaaminen, joka tosin oli myös kortin vähiten rakenneltu matsi. Kiva tapahtuma, joka jatkoi TakeOvereiden tasaista laatua.
* * *

[Porcupine]

Viihdyttävä jakso kyllä. Asuka puolusti vyötään ja samalla saatiin ensimmäiset vähän virallisemmat kipinät tulevalle feudille. Kyllä ei ole WWE:ssä viihdyttävämpää naispainijaa kuin Asuka. Aivan ehdoton numero 1.

Revivalin sekaantuminen kummastutti aluksi, sillä aloin miettimään, että miksi ihmeessä he sekaantuisivat tähän otteluun jos "mahdollisesti" voisivat saada ns. helpomman vastuksen tulevaan mestaruusotteluun. Sitten kuitenkin hetken kuluttua kun päästäni tyhmyys katosi niin näin pointin, joka ainakin oman näkemykseni mukaan on hyvä. Miksipä ei? Jos The Revival haluaa todistaa olevansa paras joukkue WWE:ssä niin mikäpä sen parempaa kuin kaataa se kaiken dominoivin joukkue matkalla kohti huippua. Joskus ei aina heti leikkaa.

Roode - OHNO parin viikon kuluttua. Kiinnostava tapaus tulossa.

[Zemppari]

NXT TakeOver: Orlando on ihan parin päivän kuluttua, joten pitää sitäkin ennakoida. Sanotaan nyt kuitenkin ensin menneen kuukauden NXT-jutuista muutama pointti, vaikka aika harvakseltaan on tullut katseltua.

- Tommy Endin/ALEISTER BLACKIN vignettet ovat olleet hienon näköisiä. Vain miehen uusi nimi raastaa hermoja.

- Kassius OhYeah on tosiaan jälleen herättänyt keskustelua maailmalla kaljamahansa puolesta. Nykyinen gear on kieltämättä hirveä, mutta onneksi mies on maailman kolmen parhaan painijan joukossa. Harmillista että mies ei näillä näkymin Takeoverissa paini.

- Team THICC eli Heavy Machinery uudelleendebytoi uusimmassa jaksossa. Odotan isoilta pojilta paljon.

- Almasin ja Lorcanin tv-ottelu oli oikein hyvä. Suosittelen tsekkaamaan.

Mutta sitten itse tulevaan tapahtumaan. Viisi ottelua näillä näkymin jälleen kortissa.

Sanity (Eric Young, Alexander Wolfe, Killian Dain & Nikki Cross) vs Tye Dillinger, No Way Jose, Roderick Strong & Ruby Riot (a.k.a Heidi Lovelace)
Tye Dillinger on tosiaan feudannut Eric Youngin johtaman Sanityn kanssa jo useamman kuukauden ja soppaan on sekoitettu matkalla No Way Jose sekä Roderick "Maailman paras/maailman kuivin" Strong. Viime viikon jaksossa debytoinut Riot/Lovelace täydentää facejoukkion. Varmaan ok opener tästä varmaan saadaan. Voittajaa on paha veikata. Toisaalta Sanity kannattaisi pitää vaarallisena, mutta Dillinger kaipaa viimein sitä voittoa. Eipä sen kummempia, kunhan Damoa ja Roddya nähdään kehässä tarpeeksi paljon, niin ei ole valittamista.

ALEISTER BLACK vs Andrade Cien Almas
Viikkojen vignettien jälkeen saadaan tosiaan Tommy Endin debyytti. Almas on jäänyt pahasti jumittamaan keskikorttiin ilman kuviota ja taitaa olla nyt tuomittu jobbaamaan uudelle tulokkaalle. Eiköhän tästä tule vähintää Almas/Strongin tasoinen kohtaaminen kunhan aikaa on ja yleisö pysyy hereillä.

Revival vs Gargano & Ciampa vs Authors of Pain
Joukkuemestaruudet pelissä kolmen joukkueen eliminointiottelussa. Revival ja indypojat pitänevät ottelun kasassa ensimmäiseen eliminointiin asti ja AoP pääsee näyttämään hyvältä kahden maailmanluokan joukkueen rinnalla. Mahdollisuus olla illan paras ottelu.

Ember Moon vs Asuka
Asuka kohtaa pitkästä aikaa oikean vastuksen yksilöottelussa. NXT:n naisten divarin ohuus on kyllä haitannut Asukan kautta ja tuntuu että se on pitkä vain siitä syystä, että oikeita haastajia ei ole ollut. Nyt Ember Moon saa ensimmäisen ison ottelunsa ja toivottavasti kaksikko toimittaa. NXT:n naistendivari toivottavasti elpyy Ruby Riotin sekä Kimber Leen ja Nixon Newellin myötä. Eikä sovi unohtaa japanilaisduoa Kairi Hojo ja Io Shirai, jotka saapunevat Floridaan kesän mittaan...

Bobby Roode vs Shinsuke Nakamura
Vahva eh. Toki kaksikon ensimmäinen ottelu oli hyvä, mutta uusintaottelu ei vaan syystä tai toisesta sytytä. Molempien paikka on jo päärosterissa, aivan kuten Herolla, Asukalla ja monella muulla. On täysin käsittämätöntä että THE DRIFTER nousee päärosteriin ennen tätä porukkaa. Mutta joo, ottelu. Häviäjän on pakko debytoida sitten seuraavassa Rawissa/SD:ssä, muuten tässä ei ole mitään järkeä.

Mjuu, eiköhän tästä ihan hyvä tapahtuma tule, vaikka varmasti kalpeneekin monen Mania-viikonlopun indyshown ja menneiden Takeovereiden rinnalla.