Kuva-arvoitus miäs kirjoitti: Suurin miinus siitä ettei DUSTIN päässyt vielä NJPW:n vuoden suurimpaan tapahtumaan.
Ehkä sitten ensi vuonna..?
Ensi vuonna Trent syöksee Okadan valtaistuimeltaan ja halaa Parhaan Ystävänsä, NEVER-mestari Dustinin kanssa konfettisateessa Domen hiljentyessä arvostuksesta. Varma tieto.
Mutta joo, Wrestle Kingdom lähti taas "vaihteeksi" asettelemaan vuoden parhaan tapahtuman titteliä olalleen, vaikkei tapahtuma yhtä timanttinen ollutkaan kuin viime vuonna.
- Rumble meni ohitse World-ongelmien takia, joten siitä ei jäänyt kommentoitavaa.
- Opener oli hyvää menoa, kuten sopi odottaakin. Yoh ja Matto Jakuson möivät selkiään esimerkillisesti ottelun ajan muutaman kovemman spotin säestämänä. Ja ihmiset väittävät että Bucksit ovat pelkkiä spottiapinoita. Ihanteellinen aloitus illalle.
- NEVER-clusterfuck oli ihan katsottavaa rymistelyä alusta loppuun. Propsit Heavy Weight Trentille mestaruusvoitosta (joka tosin kesti vain päivän).
- Cody/Ibushi oli illan ensimmäinen yksilöottelu ja itselleni illan suurin yllättäjä. "Handsome Battle" oli varmaan Codyn paras yksilöottelu sitten kesäisen Okada-matsin. Oikean vastustajan kanssa myös Cody ylittää kolmen tähden rajapyykin. Ibushi oli oma sekopäinen itsensä, enkä osaa sanoa oliko Cross Rhodes kehänreunalta lattialle sairaampi spotti kuin itsensä ampuminen ilotulitteilla.
- KES/LOS oli sitten yllättävän laimea. Ei hirveästi jälkipolville kerrottavaa, muuta kuin Young Lionien murhaaminen.
- Oikeasti isojen ottelun pariin päästiin GoToBed/Suzuki ottelun myötä. Suzuki oli oma murhaava itsensä ja miehen sisääntulo aiheutti jälleen kylmiä väreitä. Goton päättymätön kärsimysnäytelmä jatkui Suzukin kurmottaessa suurimman osan ottelusta yhden erityisen ikävän dropkickin kolahtaessa suoraan päähän. Hyvää NEVER-mättöä, arvostan. Ja onhan se Suzuki vaan ÄIJÄ.
- Flippyshit-ottelu oli itselleni MOTN. Mitä voin sanoa, rakastan spotfestejä. Lisäksi olen pitänyt kaikista neljästä painijasta (vaikka Scurll sopii mielestäni huonosti New Japanin junioridivariin). Kasa kovia spotteja, erityisesti Ospreayn ja Takahashin toimesta. Odotan innolla kaksikon kohtaamista New Beginningissä.
- White/Tana... White on hyvä painija, mutta ei ole muovautunut vielä rooliinsa. Asiaa ei auttanut a) heelinä toimiminen sen jälkeen, kun olet ollut koko excursiosi ajan FACE ja b) Dome ei välittänyt sinusta yhtään. Jeesusteipillä pysyvästä Tanahashista ei ollut tässä ottelussa ihmeisiin, joten tämä jäi WK-standardilla vaisuksi otteluksi.
- Omega/Jericho. Jerichosta revittiin viimeisetkin mehut irti ja stipulaatio oli aivan oikea suojelemaan miestä. Ja jumalauta, Jericho veti heel-roolinsa aivan nappiin (Red Shoesin päällekäyminen ja pojan lukitseminen Wallseihin, ah. Myös virne onnistuneen Lionsaultin jälkeen jäi mieleen). Omega hoiti sitten loput bumppaamalla kuin sekopää. Erinomainen ottelu, johon olisin toivonut Jerichon ja Owensin pystyneen viime vuonna.
- Naito/Okada. Minua paremmat kirjoittajat ovat avanneet ottelun tarinan ja sen lopputuloksen paljon hienosanaisemmin (ks. Voices of Wrestlingin arvio ja pari kolumnia aiheesta), mutta se ei poista sitä faktaa, että kyseessä oli todella hyvä päätös illalle. Dome söi Naiton kädestä ja toivottavasti ensi vuonna reaktio on vielä kovempi.
+++ Suzukin hiustenleikkuu
++ Jerichon Lionsault
+ Ibushin itsemurhayritys
- Se yksi nainen, joka huusi Naitoa koko illan
- - Ei Dustinia
- - - Okadan uudet housut
