SUMMERSLAM 2017
Niin sanottu "Booked By Era" oli kestänyt jo SummerSlamiin saakka, joten oli aika arvioidan kesän suurin, kaunein ja kauhein ppv. WrestleManian tapaan arvostelen tästä poikkeuksellisesti myös Kickoff-osuuden, koska näissä isoissa ppv:eissä Kick Offilla tuntui olevan paljon normaalia suurempi merkitys. Kickoff-paneelissa olivat Charly Caruso, Booker T, The Miz ja... Greg Valentine. Ja voi veljet. Jos haluatte nähdä psykoottisimman Kickoff-paneelin koskaan, katsokaa tämä show. Erityisesti Valentinen kommentit suoraan 1950-luvulta lähentelivät jo jonkinlaista luovaa neroutta.
Kickoff-tapahtuman selostajina toimivat ensimmäisen ottelun ajan Tom Phillips ja Percy Watson. Toisen Kickoff-ottelun selosti Philips itse, kolmannen Philips ja Iron Sheik. Itse tapahtumassa selostajina toimivat Tom Phillips, Matt Striker ja Iron Sheik.
Kevin Owens vs. Andrade Almas
Kickoff alkoi eräänlaisella WWE vs. NXT -ottelulla, kun NXT-painija Anrade "Cien" Almas sai mahdollisuuden nousta päärosteriin. Los Ingobernables de America -nimistä heel-porukkaa NXT:ssä johtanut latinopainija oli voittanut NXT:n Regal of the Ring -turnauksen, ja tuon turnauksen voitosta hän sai palkinnokseen oikeuden painia SummerSlamissa ottelussa, jonka voittamalla hän nousisi WWE:n päärosteriin. Almasille ei kuitenkaan luvattu palkinto kelvannut, vaan hän vaati NXT:n GM:ltä Nigel McGuinnesilta, että SummerSlamissa koko LIDA saisi otella 4 vs. 4 -ottelussa paikasta päärosterissa. Tuohon vaatimukseen ei McGuinness kuitenkaan suostunut, vaan hän ilmoitti, että SummerSlamissa Almas kohtaisi menneisyyden haamunsa: La Sombra -maskiin pukeutuneen Kevin Owensin. Tiedoksi niille, jotka eivät ole seuranneet Almasin pitkää indyuraa: Almas paini siis Meksikossa vuosien ajan La Sombra -nimisenä maskipäisenä painijana. Nyt WWE oli päättänyt tuoda Almasin menneisyyden kuvioonsa, kun Great Balls of Firen jälkeen kuvioista kokonaan kadonnut Kevin Owens saapui vainoamaan Almasia mystisissä videopaketeissä maskipäisenä "La Sombrana". Tähänkin otteluun Owens saapui siis Sombra-maski päässään.
Itse ottelu oli ehdottomasti koko illan parhaita, mikä on toki sääli siinä mielessä, että osa yleisöstä ei ollut vielä ollenkaan paikalla areenalla, kun tämä ottelu oli käynnissä. Sinänsä ei ole ihme, että kaikki eivät olleet vielä vaivautuneet paikalle, koska edessä oli vähintään kuusi tuntia nyky-WWE:n menoa. Tämä ottelu olisi kuitenkin ansainnut paremmankin paikan kortissa kuin Kickoffin openerina toimimisen. Owens ja Almas pistivät kuitenkin parastaan ja painivat lähes tulkoon huipputasolle yltävän ottelun. Sellainen tämä olisi itse asiassa jopa voinut olla, mutta toki WWE:n oli sitten saatava mukaan pieni siivu tunnelmaa pilaavaa sekoilua siinä vaiheessa, kun Almas repi Owensilta Sombra-maskin päästä, pani sen omaan päähänsä ja sai jonkun hämmentävän kohtauksen. Sitten Almas repi maskin päästään, ja koko kohtauksella ei ollut lopulta mitään merkitystä mihinkään. Blaaaaah. No, muuten loistavaa painia, josta tuli hyvin vahvasti mieleen ennemmin esimerkiksi ROH kuin WWE. Ottelun jälkeen paikalle saapui Sami Zayn, joka yllättäen tarjoutui auttamaan vanhaa ystäväänsä Kevin Owensia. WWE on siis selvästi suunnittelemassa Owensin ja Zaynin joukkueen palauttamista.
***½ (13:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Andrade Almas (Shadow Driver)
Vacant (c) vs. Sean Maluta vs. Enzo Amore w/ Matt & Jeff Hardy - WWE Cruiserweight Championship
Rehellisyyden nimissä minun on myönnettävä, että WWE:n cruiserweight-divisioonan käänteet alkavat olla niin käsittämättömän sekavaa paskaa, ettei minullakaan ollut SummerSlamiin tullessa enää minkäänlaista hajua, mistä oikein oli kyse. Jos muistan oikein, alun perin SummerSlamissa piti olla CW-mestaruusottelu Sean Malutan ja Ho Jong-Lunin välillä. Siis Roman Reignsin lähes painitaidottoman ja karismattoman sukulaisen, itseään supertähdeksi luulevan samoalaispainijan ja Pohjois-Korean diktaattoriksi paljastuneen Ho Ho Lunin välillä. Kyllä. Sitten kuitenkin Maluta hävisi mestaruutensa lampunhenki Daivarille. Daivari puolestaan toteutti Heath Slaterin toiveen ja luovutti CW-mestaruutensa tälle, mutta Shane McMahon riisti mestaruuden heti pois Slaterilta, koska hän ei noudattanut painorajoja. Näin ollen mestaruus vakatoitiin. Ja tässä kohtaa sitten WWE:n nerokas buukkaustiimi sai idean, että vakantti mestaruus tarkoittaakin sitä, että mestaruutta pitää hallussaan valkoiseen kokovartalopukuun ja kasvot peittävään maskiin pukeutunut "Vacant". Niin. Ja ilmeisesti SummerSlamissa piti olla CW-mestaruusottelu lopulta Vacantin, Malutan ja Ho Jong-Lunin välillä (Daivarin tippumista mestaruuskuvioista ei ollut selitetty mitenkään, vaikka Shane oli luvannut hänelle uusintaottelun). Ho Jong-Lunia ei kuitenkaan ollut nähty sen jälkeen, kun The Shinsuke oli teljennyt hänet rakettiin (tai jotain), joten tuota ottelua ei ollut tarjolla. Sen sijaan Dixie Carter toi paikalle hiljattain WWE-comebackinsa tehneet Hardyn veljekset, joilla oli mukana heidän ilmeisesti uusi liittolaisensa Enzo Amore. Hardyt olivat julistaneet tehtäväkseen "poistaa" koko keskiraskaan divisioonan, mikä ei ollut ollenkaan huonompi idea monien fanien mielestä.
Huh, tämä CW-mestaruusmeininki on niin kamalaa dadaa, etten pystyisi luultavasti enää nauttimaan tämän divisioonan otteluista, vaikka ne olisivat laadultaan hyviä. Onneksi siitä ei ole kuitenkaan pelkoa, sillä Sean Maluta, Enzo Amore ja "Vacant" eivät painineet keskenään millään tavalla kummoista ottelua. Maluta oli edelleen aivan surkea, ja minulla ei ole ollut oikeastaan edes halua ja intoa ottaa selvää, kuka Vacantin maskin alla oikeasti paini. Tuskin kukaan kovin merkittävä painija (saattaa olla jopa joku WWE:n koulutuksessa oleva nuori nimi), koska missään dirt sheeteissä ei ole asiasta pahemmin ollut puhetta. Ottelun suurin tähti olikin oikeastaan Amore, joka yritti parhaansa ja kannatteli ottelua sen verran, että tämä ei ollut ihan täyttä kuraa. Toki jostain syystä tähän otteluun oli pitänyt vielä buukata "botchi", eli Amore mukamas botchasi Suplexin Malutalle, ja Maluta "loukkaantui" tuon liikkeen takia. Hyväksyisin tuon botchin vain sillä ehdolla, että se tarkottaisi Malutan lopullista poistumista WWE:stä. No, tämä ottelu... oli. Mitään mainittavaa tästä heikosta räpellyksestä ei jäänyt.
*½ (9:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Enzo Amore (Pinned Vacant after Double Twist of Fate by Hardy Boyz)
eMMA (c) w/ Cesaro vs. RybAxel & Summer Rae - 3 on 1 Handicap Match for the WWE Raw Tag Team Championship
Tämä oli Kickoff-lähetyksen kolmas ja viimeinen ottelu. Cesaron ja eMMAn erikoinen mutta sympaattinen joukkue oli pitänyt Raw'n joukkuemestaruuksia hallussaan jo tovin, ja nyt Rybackin ja Curtis Axelin joukkue halusi voittaa vyöt kuumeisesti itselleen. Nyt RybAxel sai tuohon mestaruusvoittoon täydellisen mahdollisuuden, kun he pääsivät painimaan managerinsa Summer Raen kanssa 3 on 1 -ottelussa joukkuemestaruuksista. Tämä oli mahdollista sen ansiosta, koska Ryback ja Axel olivat voittaneet hölmöilevän Cesaron ja MMA-taistelija eMMAn "täydellisessä kymmenottelussa". Tuon ottelun panoksena oli se, että voittaja saisi päättää SummerSlamin mestaruusottelun stipulaation, ja Axel ja Ryback päättivät, että stipulaatio olisi 3 on 1 -ottelu. Niinpä eMMA joutui nyt puolustamaan vöitään yksin.
No, tietenkin tämä olisi ollut parempi ottelu, jos tämä olisi ollut normaali 2 on 2 -joukkueottelu, eikä tällainen ihmeellinen pelleily. Tällaisenaankin tämä oli silti yllättävän viihdyttävää katsottavaa, koska eMMA yritti oikeasti parhaansa ja toimi hämmentävänkin hyvin kehässä Axelin ja Rybackin kanssa. Summer Rae nyt oli lähinnä turha lisä koko otteluun, mutta ei hänestä tässä kummemmin haittakaan ollut. Cesaro hoiti oman sekoiluroolinsa kehän ulkopuolella kiitettävän hyvin ja onnistui olemaan tietynlainen comic relief. Kokonaisuutena tämä oli aika lailla täydellinen Kickoff-ottelu. Pääshow'hun tämä ei olisi oikein sopinut, mutta tähän alkuillan piristeeksi tämä natsasi oikein mukavasti.
**½ (8:00)
Voittaja(t): ► Näytä spoileri
RybAxel & Summer Rae (Rae pinned eMMA After Cesaro's botched interference)
John Cena w/ Baron Corbin & Nikki Bella vs. Zack Ryder/Bobby Lashley/Dana Warrior/Luke Gallows & Karl Anderson/Sin Cara/Dustin Runnels/Rhyno/Simon Gotch/Erick Rowan/Black Savage/Nikki Bella - 12 Rounds Match
Pääshow alkoi siis tällaisella sekoilulla. Tämä oli Korppi Mahtinen -kuvio oli ehdottomasti yksi Impactin/Raw'n hämmentävimmistä mutta sairaalla tavalla myös kiinnostavimmista kuvioista. Baron Corbinista - joka oli alun perin halunnut vain Cenan manageriksi - oli tullut sadistinen psykopaatti, joka halusi orjuuttaa koko Raw'n ja ennen kaikkea tuhota John Cenan täysin. Niinpä Corbin oli saanut piestyä Cenan niin pahasti, että Cenan mielenterveys oli romahtanut jotenkin täysin, ja Cenasta oli tullut paria sanaa toisteleva, tyhjäkatseinen Corbinin orja, joka teki mitä Corbin ikinä vain käski. Ja Cenan kihlattu Nikki Bella oli puolestaan ollut Corbinin vanki, eikä Cena ollut tehnyt elettäkään Nikkin pelastamiseksi. Nyt sitten tämä kuvio oli edennyt pisteeseen, jossa Corbinin määräyksestä Cena joutui ottelemaan "kaikkia Impactin vapaita painijoita vastaan" 12 Rounds -ottelussa. Ennen SummerSlamia kukaan ei ollut varma, mitä tuo 12 Rounds -ottelu oikeasti edes tarkoitti. SummerSlamin alkaessa tämä kävi kuitenkin selville: 11 Impactin painijaa odotti ringsidellä, että kukin pääsi vuorollaan painimaan Cenaa vastaan 1 on 1 -ottelussa. Jokainen, joka voittaisi Cenan, saisi Corbinia vastaan IC-mestaruusottelun. Jokainen, joka häviäisi Cenalle, joutuisi Corbinin orjaksi. Lisäksi 11 ringsidellä olleen painijan lisäksi Cena joutui viimeisenä painimaan vielä omaa kihlattuaan Nikki Bellaa vastaan.
Tämä ottelu ei ollut siis oikeastaan edes mikään kokonainen ottelu, vaan sarja yksittäisiä matseja. En niitä ala erikseen kuitenkaan arvostella, koska suurin osa otteluista oli täysin yhdentekeviä. Cenan ja Ryderin ottelu oli sarjan ensimmäinen, ja se olikin loistava matsi, joka yksinään olisi saanut arvosanakseen yli kolme tähteä. Sen jälkeen matsissa alkoi kuitenkin ihan käsittämätön sekoilu, jolle ei oikeastaan annettu mitään selitystä. Ryderille häviämisen jälkeen Cena ei yhtäkkiä pärjännyt melkein kenellekään, ja osa painijoista kävi suorastaan squashaamassa Cenan samalla, kun Corbin raivosi ringsidellä. Viimeisenä Cena joutui painimaan Nikki Bellaa vastaan, eikä onnistunut selättämään edes omaa kihlattuaan. Koko touhu muuttui sitä typerämmäksi, sekavammaksi ja vähemmän viihdyttävämmäksi, mitä pidemmälle ottelu eteni. Samalla myös kiinnostus koko Corbinia ja tämän orjuutuskuviota vastaan vähentyi huomattavasti. Blah, ei kovin kummoinen alku itse SummerSlamille.
** (25:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Zack Ryder, Bobby Lashley, Dana Warrior, Dustin Runnels, Rhyno, Erick Rowan, Black Savage, Nikki Bella
Mojo Rawley vs. Buddy Murphy
Buddy Murphyn ja Mojo Rawleyn feud on ollut yksi selkeimmin edenneistä kuvioista SmackDownin keskikortissa kesän ajan. Australialainen Murphy teki kesällä WWE-debyyttinsä hyökkämällä suoraan Rawleyn kimppuun. Syykin oli selvä: Murphyn mukaan Rawley oli varastanut hänen tyttöystävänsä Alexa Blissin. Tässä WWE siis yhdisteli tosielämää kayfabeen, koska oikeassa elämässä Bliss ja Murphy olivat pari. Pian Murphyn ja Rawleyn feud kääntyikin niin, että Bliss puukotti kihlattuaan Rawleyta selkään ja ilmoitti oikeasti olleensa koko ajan rakastunut Murphyyn. Yhdessä Murphy ja Bliss yrittivät kaikin mahdollisin keinoin tehdä MITB-salkun voittaneen Rawleyn elämästä helvettiä, ja Rawley puolestaan taisteli yhdessä isänsä ja siskonsa kanssa Murphya ja ex-kihlattuaan vastaan.
WWE:n peruslähtökohta Rawleyn ppv-otteluissa on ollut jo pidemmän aikaa se, että ne tuntuvat todella tappiinsa asti ylibuukatulta. Ei siis sillein WCW-tyylisesti ylibuukatulta, että matsit ovat täynnä käsittämätöntä sekoilua ja epäloogisia käänteitä, vaan niin, että otteluissa tapahtuu ihan HELVETIN PALJON asioita ja että jokaisessa matsissa on oltava ainakin joku merkittävä käänne. Erona on kuitenkin se, että kaikki isot buukkaukset ja merkittävät käänteet yleensä liittyvät täysin loogisesti Rawleyn kuvioon ja siksi tuntuvat erittäin viihdyttäviltä. Ongelma on lähinnä se, että nämä Rawleyn ottelut on buukattu aina kuin ne olisivat ME-tason koitoksia, vaikka oikeasti ne ovat enemmän keskikortin otteluita. Sen ei kai sinänsä pitäisi olla ongelma, että keskikortin ottelut tuntuvat isoilta, mutta näistä tulee kuitenkin vähän se ongelma, että nämä syövät muiden keskikortin otteluiden merkittävyyttä. No, tämän ranttauksen jälkeen on hyvä todeta, että tämä tappiinsa asti ylibuukattu Rawleyn ja Murphyn ottelu oli koko illan paras. Rawleyn kehitys kehässä sen kuin vain jatkuu, ja Murphy toimi Rawleylle hienosti vastustajana. Lopputulos oli huikea: todella kovaa menoa, jossa nähtiin pari hurjaa spottia (kuten Murphyn Moonsault kehästä ulos selostajapöydästä läpi). Ottelun tarina toimi pirun hyvin, sekaantumiset (yhtä lukuun ottamatta) kuuluivat täydellisesti tarinaan, ja lopussa nähty Alexa Blissin käänne oli kyllä todellinen yllätys. Ainut miinus on se, että ottelussa nähtiin CM Punkin täysin epäloogiselta tuntunut paluu, joka ei sopinut otteluun ja joka päättyi taas vain yhteen Punk-nöyryytykseen. Tästäkin huolimatta ottelu oli niin pirun kovaa kamaa, että kyllä tämä nousee huippuotteluiden joukkoon.
**** (17:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Mojo Rawley (Package Piledriver)
Shane McMahon vs. Noam Dar
Tässä ottelussa jos missä näkyy WWE:n buukkaustiimin todellinen epäloogisuus. Kickoff-show'ssa käydään ihan käsittämätöntä sekoilua oleva CW-mestaruusottelu, jossa mestaruudesta painii käytännössä kolme huumorihahmoa. Kukaan ei ole selittänyt, miten juuri he ovat päätyneet CW-mestaruusmatsiin, eikä ketään tunnu se edes kiinnostavan. Samalla CW-divariin kuuluva Noam Dar on käynyt tulista ja väkivaltaista feudia koko kesän ajan SmackDownin omistajan Shane McMahonin kanssa siitä, että Shane ei suostu myöntämään Darille CW-mestaruusottelua. Miksi ei suostu? Se ei ole selvinnyt missään vaiheessa, eikä tuohon kysymykseen ole yhtään helpompi keksiä vastausta, kun katsoo, ketkä pellet siitä mestaruudesta oikeasti painivat. No, nyt Dar ja Shane päätyivät vihdoin selvittämään tämän brutaaliksi edenneen feudinsa ppv-tasolla.
Kaikille lienee selvää, ettei Shane McMahon ole - varsinkaan vuonna 2017 - mikään painin ykkösnimi. Onneksi WWE ei ole hänestä kuitenkaan yrittänytkään tehdä semmoista, eikä ole esimerkiksi saanut ideaa, että Shane voisi voittaa jonkun kokonaisen painiturnauksen WWE:ssä. Ei, Shane on suurimmaksi osaksi pysytellyt backstage-roolissa, ja hyvä niin. Samalla on kuitenkin todella ilahduttavaa nähdä, että tämmöisessä harvinaisessa poikkeuksessa Shane pystyy edelleen pistämään parastaan. Voisin kuvitella, että esimerkiksi AJ Stylesiä vastaan Shane voisi painia ihan pirun kovatasoisen ottelun. Siitä antoi osviittaa ainakin tämä Noam Darin ja Shanen ottelu, koska hieman yllättäen tästä kuoriutui lopulta yksi koko illan parhaista matseista. Ottelussa oli selvä tarina: Dar työsti intensiivisesti Shanen jalkaa, ja Shane myi jalkansa vammoja todella intohimoisesti koko ottelun ajan. Erityisesti vajaaksi jäänyt Coast To Coast oli pirun toimiva hetki ottelussa. Kokonaisuutena Dar sai kannettua McMahonin siis oikein viihdyttävään ja suorastaan teknispainotteiseen otteluun, joka kertoi loistavan tarinan. Ei tämä nyt ihan mikään huippuottelu sentään ollut, mutta erittäin viihdyttävä matsi kuitenkin. Ottelun jälkeen nähtiin sitten Hideo Itamin comeback, kun Itami hyökkäsi sekä Shanen että Darin kimppuun. TÄLLÄISTÄ CW-painia WWE:ssä pitäisi olla. Saatana.
***½ (13:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Noam Dar (Champagne Superkneebar)
Brock Lesnar w/ Paul Heyman vs. Raiders (Woods & Swann) w/ Brian Myers - Warfare Match
Muistatteko vielä WrestleManian backstage-anglen, jossa nähtiin kiveksistään katossa roikkuva Paul Heyman ja Brock Lesnarin brutaali pieksentä? Aivan, kukapa haluaisi muistaa. Surullisenkuuluisa "Raiders-angle" on yksi tämän vuoden WWE:n käsittämättömimmistä hetkistä, ja pitkään näyttikin siltä, ettei WWE aio palata siihen enää ollenkaan, koska Lesnar ja Heyman jäivät pois ruudusta heti tuon anglen jälkeen. Raiderseja ei mainittu pitkään aikaan ollenkaan, ja Swann sekä Woods etenivät muihin kuvioihin. Sitten kuitenkin kesällä Raiders teki yhtäkkiä paluunsa hirttämällä tällä kertaa Vince McMahonin kiveksistään. Hieman myöhemmin tuhokone Brock Lesnar palasi myös Impactiin ja pieksi kaiken, mikä tiellensä tuli. Yksi asia oli selvää: Lesnar ja Heyman halusivat kostaa näille Raiderseille kaiken sen nöyryytyksen, minkä he olivat aiheuttaneet. Niinpä SummerSlamiin buukattiin Warfare-ottelu, joka tarkoitti käytännössä sitä, että ottelu saattoi loppua vasta, kun se oli kestänyt 10 minuuttia. Kaikki olisi sallittua.
Jos tarvitsette joskus yhden ottelun määrittelemään sanaa "squash", valitkaa tämä ottelu. Tämä oli nimittäin niin brutaali persraiskaus kuin mikään vain voi olla, ja siksi tämä oli ihan äärimmäisen viihdyttävää kamaa. Brock Lesnar - joka oli tämän vuoden aikana näyttänyt WWE-urallaan muuten suorastaan hämmästyttävän heikolta - pääsi nyt olemaan taas vihdoin se todellinen tuhokone, jota kaikki olivat odottaneet Lesnarilta. Lesnar pieksi täysin silmittömästi Swannia ja Creediä niin kauan, kunnes 10 minuutin aikaraja oli täynnä, ja minä nautin joka hetkestä. Ei tämä toki nyt painiotteluna mikään erityinen mestariteos ole, mutta squashina kyllä niin viihdyttävä kuin vain voi olla.
**½ (10:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Brock Lesnar (Double F-5 on steel steps)
Jaakko Parantainen w/ Big Cass vs. Iku-Turso
Niin. Impactissa yksi kesän hauskimmista ja viihdyttävimmistä juonikuvioista (ainakin näin suomalaisfanin näkökulmasta) on ollut Jaako Parantaisen Kalevala-kuvio. Hetken aikaa pimennossa ollut Parantainen jatkoi siis jälleen Suomi-kuvioitaan matkaamalla "Tuonelaan", josta hän halusi lähteä etsimään Sampoa. Lopulta Parantainen myös löysi Sammon, ja siinä ohessa myös muun muassa Big Cassin, Rybackin, Rod Zapatan, Pörrön ja häränpaskaa. Ei, tässä missään ei ole mitään järkeä näin kirjoitettuna, ainut vaihtoehto koko kuvion ymmärtämiseen on katsoa viikottaiset Parantaisen videopaketit. Ne löytyvät kätevästi muun muassa Youtubesta koostettuna WWE:n kanavalta. Joka tapauksessa Parantainen siis seikkaili videoilla suomalaisessa tarumaailmassa, ja lopulta hän sai viimeisen haasteensa: hänen oli kohdattava Kalevalan maailman pelottavin peto, mystinen Iku-Turso. Parantaisen ja Iku-Turson kamppailu luvattiin SummerSlamiin, eikä kenelläkään ollut hajua, millainen mysteerinen hirviö Parantaisen vastustaja olisi...
...No, se oli sitten Kurt Angle ja Rusev violetin viitan alla. Kyllä. Samalla kun Impactissa oli kesän ajan nähty Parantaisen hauska huumorikuvio, oli SD:n puolella "saatu" "nauttia" Anglen, Rusevin ja Shinsuke Nakamuran täysin sekopäisestä sininen vaahto/kuoleman karanteeni -sekoilusta, josta kukaan (edes buukkaajat) ei lopulta ymmärtänyt mitään. Kaikki olivat kuitenkin olettaneet, että tuo sekoilu päättyisi Battleground-ppv:hen, mutta toisin kävi. Ilmeisesti jollain tavalla lopullisesti järkensä menettäneet ja täysin psykoottisiin mielenmaisemiin uponneet Angle ja Rusev esittivät nyt violetin viitan alla heiluvaa Iku-Turso-hirviötä, eikä minkäänlaista selitystä tälle millekään annettu. Samalla koko Parantaisen viihdyttävältä tuntunut huumorikuvio onnistuttiin parissa minuutissa muuttamaan taas vain täysin idioottimaiseksi sekoiluksi, eikä minua voinut enää vähempää kiinnostaa. Koko ottelu oli tietenkin aivan täyttä kuraa, koska siinä oli JUMALAUTA ANGLE JA RUSEV PAINIMASSA VIOLETIN VIITAN ALLA. Herenpaskaa, perseeseen.
DUD (4:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Iku-Turso (Accolade)
Team WWE (Jericho & Strowman & Hurri-Kane) vs. Team TNA (Bo & Steiner & Storm) vs. Team Rasputin (McMahon & Orton & Triple H) - WarGames Match
Impactin kesän ehdottomasti suurin juonikuvio oli tietenkin WWE:n ja TNA:n välinen sota, joka oli laajentunut selväjärkisen Chris Jerichon WWE:n, mielipuolisen pervertikon American Rasputinin WWE:n ja TNA:n väliseksi sodaksi. Kun pian WrestleManian jälkeen Bobby Lashleyn, Scott Steinerin ja James Stormin Team TNA teki debyyttinsä WWE:ssä, kukaan ei tuntunut ottavan koko kuviota oikeastaan edes tosissaan, koska se tuntui jotenkin niin väkinäiseltä eikä millään tavalla uskottavalta. Vähitellen Team TNA alkoi kuitenkin vaikuttaa kiinnostavammalta ja paremmalta (koska he muun muassa kävivät sairaalassa tappamassa Vince McMahonin), ja sitten yhtäkkiä Team TNA oikeasti voitti ottelun, jonka seurauksena Raw'sta tuli Impact ja Dixie Carter teki debyyttinsä WWE:ssä. Sen jälkeen tämä WWE:n ja TNA:n välinen tulinen sodankäynti on oikeasti ollut pirun kiinnostavaa, ja niinpä oli vain sopivaa, että lopulta Vince McMahon teki hetkellisen paluunsa ja ilmoitti, että nämä kolme leiriä kohtaisivat toisensa WarGames-ottelussa. Panokset olivat suuret: voittaja saisi Raw'n itselleen. Häviäjille ei jäisi mitään. American Rasputin oli ilmoittanut tekevänsä maanantai-illan ohjelmasta pervoilun keskittymän Sodomyn, jos hänen joukkueensa voittaisi ottelun.
Äh. Tässä ottelussa oli pirusti potentiaalia. Tämä olisi voinut olla ihan saatanan kova ja väkivaltainen tappelu näiden kolmen joukkueen välillä. Okei, WWE:n tiimi oli ehkä vähän turhan randomilta tuntuva, ja Rasputinin porukassa oikeastaan kaikki painijat tuntuivat olevan buukkauksen osalta aika umpikujassa (Ortonista oli tehty pedofiili, Seth McMahon oli vain Linda McMahonin seksiorja ja Triple H kuului Rasputinin porukkaan, vaikka kukaan ei edes tiennyt miksi - paitsi että Stephanie oli väittänyt Triple H:n olevan rakastunut Vince McMahoniin). Näistäkin seikoista huolimatta odotin tätä ottelua etukäteen todella paljon, mutta odotukseni petettiin kyllä ikävästi. Suurin ongelma oli tietenkin se, että kesken ottelun nähtiin aivan käsittämätön ja kaikin puolin totaalisen idioottimaiselta tuntuva käänne, kun Teddy vitun Long teki yhden illan paluunsa ja ilmoitti, että tämä ottelu onkin nyt 4 vs. 4 vs. 4 -ottelu. MIKSI? KENEN LUVALLA LONG PÄÄTTI NÄIN? MITÄ HELVETTIÄ? Eikä asiaa todellakaan parantanut se, että ylimääräiset osanottajat olivat Dixie Carter, "raskaana oleva" Stephanie McMahon ja Linda McMahon. Tämä käänne viimeistään söi kyllä paljon ottelun oikeaa viihdyttävyyttä, ja - no... Alkupuolella tämä oli parhaimmillaan kyllä oikein viihdyttävää ja toimivaa rymistelyä, ja lopussakin oli vielä jotain yksittäisiä hyviä hetkiä, mutta kyllä tämä pettymykseksi silti jäi.
**½ (25:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Team WWE (Strowman pinned Linda McMahon after a Chokeslam)
Big Show & Boys of Destruction (Viktor & Konnor) w/ KonMarie vs. Finn Balor & Brothers of Destruction (Undertaker & Kane) - Six Feet Under Match
Huh huh, sitten tämä. Koko kevään ja kesän yksi isoimmista kuvioista SmackDownissa oli pyörinyt Finn Balorin, Big Show'n ja Undertakerin sekä Kanen suvun ympärillä. Kaikki oli oikeastaan varmaan alkanut jo talvella, kun paljastui, että Viktor on Undertakerin poika. WrestleManiassa face Big Show voitti heel-Kanelta legendaarisen taistelun päätteeksi WWE-mestaruuden ja eläköityi sen jälkeen. Paitsi että muutamaa viikkoa myöhemmin Big Show tekikin "yllättävän paluunsa", kääntyi heeliksi ja alkoi manageroida Viktoria ja Konnoria. Tässä vaiheessa oli myös paljastunut, että Konnor oli Kanen poika. Ja Big Show oli heidän molempien kummisetänsä! Viktorilla ja Konnorilla oli puolestaan menossa jo feud "Demonikuningas" Finn Balorin kanssa, ja myöhemmin selvisi, että myös Balor on itse asiassa Undertakerin poika. Lopulta kesällä Undertaker (joka oli tippunut pilvenpiirtäjän katolta alas WrestleManiassa) ja Kane tekivät sitten paluunsa hyviksinä ja yhdistivät voimansa Takerin "ainoan oikean pojan" Balorin kanssa. Yhdessä isänsä ja setänsä kanssa Balor alkoi sitten taistella veljeään, serkkuaan ja kummisetäänsä (kyllä, Show oli myös Balorin kummisetä) vastaan. Vielä ennen SummerSlamia paljastui, että tähän sekopäiseen sukuun kuului myös Kanen tytär KonMarie (eli Eva Marie), joka muistutti vampyyriä. Pysyittekö kartalla? Hyvä, ei kukaan muukaan. Nyt tämä koko sukutaistelu oli sitten tarkoitus päättää Six Feet Under -ottelussa, joka tarkoitti käytännössä ottelua, johon oli yhdistetty kaikki Undertakerin ja Kanen erikoisottelut (Hell In A Cell, Casket, Last Ride, Buried Alive, Inferno ja Biker Chain Match).
Kuten olen joskus ennenkin arvosteluissani todennut, minä nautin hyvästä wrestlecrapista. Ja pakko todeta, että joku tässä koko feudissa ja ottelussa on miellyttänyt sairasta mieltäni sillä tavalla, että tämä jos mikä oli hyvää wrestlecrapia. Koko feud ja ennen kaikkea koko tämä ottelu oli toki täysin ylibuukattu, mutta ylibuukkaus oli tehty jotenkin aika näyttävästi. Six Feet Under -ottelun aivan järjetön stipulaatio toimi hämmentävän hyvin, ja painijat saivat jotenkin yhdisteltyä HIAC-, Inferno- yms. stipulaatiot oikeasti niin, että matsi näytti hyvältä. Ja vaikka kehässä olikin kaksi kankeaa nuorta brawleria (Viktor ja Konnor) ja kolme eläkeikäistä kankeaa brawleria (Big Show, Undertaker ja Kane), se ei haitannut, koska tämän ottelun ei ollut tarkoituskaan olla viihdyttävä PAINIottelu, vaan hurjaa ja sekopäistä entertainment brawlausta. Rajuja bumppeja nähtiin juuri oikea määrä. Niin ja nähtiinhän tässä jumalauta Kevin Sullivanin WWE-debyytti. Sullivanin ilmoitettiin olevan Big Show'n isä, koska miksipä ei. Ja sitten ottelun loppuun saatiin toki vielä suuri käänne, mikä oikeasti hypetytti minua kovasti, koska sen seurauksena syntynyt New Generation of Destruction voi tehdä hyvää SD:n päämestaruuskuvioille. Finn Balor oli ehdottomasti ottelun ja koko feudin suurin tähti, ja näytti viimeistään tämän matsin jälkeen täysin ME-kelpoiselta nimeltä.
*** (20:00)
Voittajat: ► Näytä spoileri
Finn Balor & Boys of Destruction
Roman Reigns (c) vs. The Neville - WWE Universal Championship
Kuten olen näissä arvioissa ennenkin kirjoittanut, WWE oli onnistunut luomaan yksiulotteisesta, tylsästä ja itseään rakastavasta UUUUAAAA-Reignsistä todella ovelalla tavalla koko rosterin kovimman heelin ja vihattavimman päämestarin. Kun tähän sitten yhdistää sen, että Reigns on käytännössä koko mestaruuskautensa ajan feudannut The Nevillen ja Finn Balorin kaltaisten smarkkien suosikkien kanssa, oli tarina itsessään jo täysin valmis. Lopulta kaikki tiivistyi kuitenkin tähän Reignsin ja Nevillen feudiin. Nevillehän oli voittanut Reignsin viime vuoden lopulla täysin yllättäen, kun hän oli onnistunut nappaamaan Reignsiltä tämän US-mestaruuden itselleen. Lopulta US-mestari Neville ja päämestariksi noussut Reigns kohtasivat toisensa uudestaan Backlashissa, jossa hurjan kamppailun päätteeksi UUAA-Reigns tietenkin voitti. Neville sekosi, potkaisi tyttöystäväänsä Bayleyta päähän ja katosi kokonaan WWE:stä. Lopulta Battlegroundissa Neville kuitenkin teki paluunsa ja asettui tietenkin taas Reignsiä vastaan. Neville myös pyysi anteeksi Bayleylta ja sai potkun sekoittaman tyttöystävänsä palaamaan järkiinsä - kunnes Reigns kidnappasi Bayleyn. Tässä feudissa ei ollut siis kyse enää vain WWE:n päämestaruudesta, vaan ennen kaikkea keskinäisestä paremmuudesta ja äärimmäisen henkilökohtaisesta vihanpidosta. Etukäteen mainostettiin, että tämä saattaisi olla Nevillen viimeinen mahdollisuus voittaa WWE Universal-mestaruus.
Niin. Tämä ottelu on tämä. Jos ette ole vielä kuulleet "Barclays Screwjobista", olette onnistuneet elämään pimennossa niin hyvin, että olen hieman huolissani. Todettakoon nyt silti vielä kerran. Tämä ottelu päättyi toisin kuin oli tarkoitus. Ei, tämä ei ollut siis yksi WWE:n tuhannesta juonikuviosta, jossa "screwjobia" käytettiin kayfabessa osana storylinea. Tämän ottelun lopetus oli oikea kusetus. Sellainen, joka oli viimeksi nähty vuoden 1997 Survivor Seriesissä Montrealissa. The Nevillen oli tarkoitus voittaa tämä ottelu ja tämä mestaruus, mutta niin ei käynyt. Ilmeisesti SmackDownin pukuhuoneessa on menossa sellaiset power strugglet, että vastaavia ei ole nähty pitkään aikaan. Dirt sheetien mukaan ilmapiiri SmackDownin pukuhuoneessa on totaalisen tulehtunut, ja kaiken keskiössä on Roman Reigns, jonka ego on noussut sellaisiin sfääreihin, ettei kukaan pysty sanomaan hänelle vastaan. Niinpä Roman (ilmeisesti yhdessä Vince McMahonin ja tuomari Chad Pattonin kanssa) oli juoninut, että Nevillen suunniteltua voittoa ei nähdä ja että ottelu päättyy sen sijaan Reignsin voittoon. Aivan uskomatonta meininkiä. Neville oli tietenkin aivan totaalisen raivoissaan tästä, ja Nevilleä ei ole nähty tämän jälkeen WWE:ssä. On edelleen täysin auki, nähdäänkö Nevilleä firmassa enää koskaan. En osaa sanoa tähän oikein mitään. Tämän ottelun lopetus oli niin suuri "haista paska" -meininki WWE:ltä kuin mikään oli koskaan ollut. Sitä ennen Neville ja Reigns painivat toki ihan MOTYC-tasoista matsia, mutta se ei nyt paljon lämmitä, kun homma päätettiin pilata tällaisella pelleilyllä.
***½ (17:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
Roman Reigns (Boston Crab)
AJ Styles (c) vs. American Rasputin - Special Referee: Ken Shamrock - Hardcore Match for the WWE Championship
Sitten vihdoin illan Main Event. Tämä show oli ollut todella pitkä, mutta mitäpä muuta saattoi olettaa WWE:ltä, jonka mielestä enemmän on aina enemmän. Silti yleisön toivottiin olevan vielä äskeisen screwjob-lopetuksenkin jälkeen kiinnostunut tästä ottelusta, jota oli kieltämättä rakennettu huhtikuusta lähtien. Tuolloin AJ Styles oli draftattu Raw'hon, joka osoittautui hyvin nopeasti olevan totaalinen sekoilun, pervoilun ja kaiken maailman irstailun tyyssija. Styles puolestaan ei edustanut mitään tätä, vaan halusi keskittyä pelkästään painiin ja järkevään toimintaan. Niinpä Stylesin ja Raw'n GM:n, irstailevan American Rasputinin välille alkoi kehittyä nopeasti hyvin henkilökohtainen ja likainen feud. Styles nousi melkein heti Raw-debyyttinsä jälkeen päämestariksi ja oli pitänyt mestaruusvyötä hallussaan siitä lähtien. Lopulta Great Balls of Firessä American Rasputin voitti Monster's Ball Matchin ja nousi ykköshaastajaksi Stylesin mestaruudelle. Se tarkoitti sitä, että nämä kaksi saisivat vihdoin ja viimein mahdollisuuden selvittää välinsä oikeassa ottelussa. WWE lisäsi vielä kierroksia tuomalla WWE:hen takaisin Ken Shamrockin, joka oli tuttu menneisyydestä sekä Rasputinille että Stylesille. Shamrock sai kunnian toimia tämän ottelun erikoistuomarina - vähän samoin kuin hän oli toiminut WrestleMania 13:ssa Bret Hartin ja Steve Austinin ottelun erikoistuomarina.
Todetaan nyt ensin itsestäänselvyydet: yli 50-vuotiaan Mick Foleyn ei varmastikaan pitäisi painia kesän suurimman ppv:n Main Eventissä Hardcore-ottelussa, jossa hän ottaa vielä rankkaa bumppia. Eikä olisi pitänytkään, koska Foley loukkaantui tässä ottelussa ja on nyt sivussa kehistä jonkun aikaa. Minun puolestani Foleyn ei tarvitsisi palata painikehään enää koskaan, koska tämä ottelu toimi täydellisenä jäähyväismatsina Foleylle. Lopun nastabumppi oli klassista Foleyta ja juuri sellainen tapa, johon oikeastaan koko Foleyn painiura voitaisiin hyvin päättää. Toivon tätä ihan vilpittömästi, koska hieman pelottaa se, että seuraavalla kerralla Foleylle käy tällaisessa ottelussa jo oikeasti paljon huonommin. No, Foleyn heikohko kunto vaikutti toki ottelun laatuun myös siinä mielessä, että vaikka AJ Styles yritti parhaansa kantaakseen Foleyn parhaaseen mahdolliseen otteluun, ei tämä yltänyt hyvää arvosanaa paremmaksi. Tarkkaan suunnitellut bumpit olivat toki näyttäviä, mutta muuten Foleyn liikkuminen oli jo niin kankeaa, että ei tässä ollut aineksia sellaisia 10 vuoden takaiseen HC-klassikkoon. Parhaansa molemmat silti tekivät, ja kyllä tämä antoi aivan arvokkaan lopetuksen koko feudille. Ainakin arvokkaamman kuin äsken nähty SD:n mestaruusottelu... Niin ja matsin jälkeen nähtiin toki melkein koko ppv:n paras hetki, kun Brock Lesnar ilmestyi paikalle ja tuhosi niin Stylesin, Shamrockin kuin syöpäsairaan Dustin Runnelsinkin.
*** (16:00)
Voittaja: ► Näytä spoileri
AJ Styles (Phenomenal Forearm)
*** Mojo Rawley
** The Neville
* Andrade Almas
Kokonaisarvio SummerSlamista: Okei. Tässä show'ssa ei ollut yhtään todellista MOTYC-tasoista ottelua, ja vain yksi ottelu (sekin juuri ja juuri) ylsi huippuarvosanaan. Toisaalta taas: Iku-Tursoa ja Kickoff-show'n CW-sekoilua lukuun ottamatta tässä ei nähty mitään täyttä paskaa. Se on jo aika hyvä suoritus WWE:ltä, joka tarjosi esimerkiksi Battlegroundissa sellaista kuraa, etten halua muistella asiaa enää koskaan. Ja toki WWE Universal -mestaruusottelun screwjob oli ihan täyttä kuraa, mutta sitä nyt ei voi täysin laittaa show'n syyksi, vaan se oli ennemminkin Reignsin omaa käsittämätöntä egotrippailua, jonka Vince McMahon jostain syystä sallii. Oikeastaan tästä SummerSlamista jäikin lopulta varsin hyvä maku suuhun, vaikka mitään todellista klassikko-ottelua ei nähty. Lähes kaikki yrittivät parhaansa, moni iso feud sai päätöksensä, ja vaikka mukana oli pari pettymystä, oli kokonaisuus silti varsin vahva. Kyllä tämä
Hyvän puolelle kääntyy, vaikka arvion aikana saatoinkin olla aika kriittinen.
1. WWE Elimination Chamber - Hieno
2. WWE Money In The Bank - Hieno
3. WWE WrestleMania 33 - Hieno
----------------------
4. WWE Royal Rumble - Hyvä
5. WWE SummerSlam - Hyvä
----------------------
6. WWE Backlash - Ok
----------------------
7. NXT TakeOver: Broadway - Kehno
8. WWE Great Balls of Fire - Kehno
9. WWE Siberian Payback - Kehno
10. WWE Polite Rules - Kehno
11. WWE Fastlane - Kehno
----------------------
12. WWE Battleground - Surkea
13. NXT TakeOver: Chicago - Surkea
--------------------------------
Ja sitten lyhyt ennakko vielä seuraavaksi vuorossa olevasta No Mercystä.
Goldust (c) vs. Braun Strowman - WWE Championship
- Niin, AJ Stylesin mestaruuskausi todellakin päättyi SummerSlamin jälkeisessä Raw'ssa, kun "syöpäsairas" Dustin Runnels olikin vain huijannut kaikkia eikä ollut oikeasti ollenkaan sairas, vaan sen sijaan puukotti Stylesiä selkään ja voitti päämestaruuden ensimmäistä kertaa urallaan. Tätä sitten "tietenkin" seurasi se, että Goldust palasi totaaliseksi pervoksi, jonka epämääräiseen porukkaan kuuluivat muun muassa Baron Corbin, American Rasputin - ja Summer Rae. Paitsi että Summer Rae dumpattiin kuviosta heti pois, ja koko "Rybaxelin manageri hyppää Goldustin puolelle" -idioottimaisuus menetti kaiken merkityksensä. Mikä hämmentävintä, meillä on oikeasti ppv:ssä päämestaruusottelu Goldustin ja Braun Strowmanin välillä. Strowman on ollut taas WarGames-voitosta lähtien isossa nosteessa, ja tämä pervoilunsa unohtanut normaali Strowman on itse asiassa yllättävän kiinnostava hahmo. Odotan suurella mielenkiinnolla (ja pelolla), mitä WWE keksii tämän ottelun varalle.
Baron Corbin (c) vs. John Cena - WWE Intercontinental Championship
- Corbinin ja Cenan kuukausia jatkunut kuvio on nyt siis edennyt tähän pisteeseen, jossa orjuuttaja kohtaa orjansa. Cena ei tosin ole vieläkään herännyt (ainakaan täysin) transsistaan, vaan tämä ottelu buukattiin siksi, koska Chris Jerichon mukaan Corbin ylipäänsä oli yhä IC-mestari Cenan jatkuvan avun takia. Viime viikkoina Cenan olemuksessa on kuitenkin ollut havaittavissa mystisen transsin hiipumisesta, ja odotan jännityksellä, onko tämä ottelu nyt vihdoin se, kun Cena palaa järkiinsä ja käy kunnolla Corbinin kimppuun. Toinen vaihtoehto on se, että tämä on puhdas squash. Saa nähdä. Jotain uutta buustia tämä kuvio kyllä alkaisi kaivata.
RybAxel (c) vs. Cesaro & The Broomstick - WWE Raw Tag Team Championship
- Corbin vs. Cenan tavoin myös Raw'n joukkuemestaruudet kaipaisivat uutta buustia. CeMMAron ja RybAxelin feudi oli oikein kiva SummerSlamiin asti, mutta sen jälkeen ei ole taas tapahtunut oikein mitään uutta. eMMAn tippuminen pois joukkuemestaruuskuvioista, koska "naiset eivät saa painia miesten kanssa" on kyllä ollut kiinnostavaa, ja odotan sitä, mihin tämä kuvio Cesaron ja eMMAn välillä etenee. Sen sijaan luudanvarsihassuttelut ovat vähän vanhan toistoa, eivätkä siksi oikein jaksa kiinnostaa. RybAxel menetti paljon teräänsä, kun Summer Rae yhtäkkiä hylkäsi porukan. Ehkä tässä ottelussa nähdään kuitenkin joku suuri twisti, joka piristää taas joukkuemestaruuskuvioita.
Enzo Amore (c) vs. Noam Dar vs. Hideo Itami vs. Jeff Hardy - WWE Cruiserweight Championship
- Jos jotakin hyvää voi CW-mestaruuskuvioista sanoa, nyt tarjolla on mestaruudesta ainakin ihan oikea ottelu, joka voi parhaimmillaan olla todella viihdyttävää kamaa. En muista, milloin viimeksi olen voinut sanoa samaa. On myös ollut hienoa, että vihdoin CW-mestaruuskuviohin keskiöön on nostettu Darin ja Itamin kaltaiset oikeasti lahjakkaat painijat. Ikävä kyllä samalla kuvion keskiöön on nostettu myös miljoona muuta asiaa, ja koko tämä Hardyjen sekoilu CW-mestaruusdivarin ympärillä on niin hämmentävää, etten ymmärrä siitä mitään. Ovatko Hardyt nyt Amoren puolella vai Amorea vastaan? Ja mitä WWE:lle oikein vielä käy, jos Jeff Hardy oikeasti voittaa tämän ottelun ja mestaruudesta tulee Hardyjen lupauksen mukaisesti Openweight-mestaruus? Tähän astihan idea on ollut se, että vain CW-painijat ovat saaneet painia molemmissa rostereissa, mutta jos Openweight-mestaruus onkin avoin kaikille, niin mitä se sitten tarkoittaa kaikelle muulle?
Nikki Bella (c) vs. Dana Warrior - WWE Raw Women's Championship
- Huh, kaikkia mestaruuksia puolustetaan ppv:ssä, eikä yksikään otteluista ole erikoisottelu! Todella virkistävää buukkausta WWE:ltä, pakko nostaa hattua. Tältä naisten mestaruusottelulta en kyllä odota paljon mitään, koska Bella on ollut pitkän aikaa Corbinin vankina, ja Dana Warrior on puolestaan ollut jollain tavalla liittoutunut Corbinin kanssa. Saa nähdä, tuleeko tästä kunnollista ottelua ollenkaan. Kiinnostaisi kyllä välillä nähdä ihan oikeaakin naisten painia WWE:ssä.
AJ Styles vs. Ken Shamrock
- Onko tämä WrestleManian jälkeen AJ Stylesin ensimmäinen ppv-ottelu, joka 1) ei ole Main Event ja 2) ei ole päämestaruudesta? Oletan että on. Sinänsä on toki virkistävää, että Styles on hetkellisesti tiputettu pois päämestaruuskuvioista, mutta kaipaisin kyllä kovasti sitä Styles vs. Lesnar -feudia, jonka buildaaminen aloitettiin räjähtävästi SummerSlamissa ja joka sitten päättyi seinään, kun Lesnar draftattiin SmackDowniin. Sääli, mutta ehkä tuo ottelu koittaa vielä joskus. Tämä feud Shamrockin kanssa haisee aika välifeudilta, mutta sellaiseksi tämä on ollut varsin toimiva. Saa nähdä, minkälaisen matsin Styles onnistuu repimään suhteellisen vanhasta Shamrockista.
Chris Jericho vs. The Shinsuke
- Tästä ottelusta en ymmärrä yhtään mitään. Ydinsaastehirviö (tai jotain vastaavaa) Shinsuke Nakamurasta oli tullut siis vain simppelisti The Shinsuke, ja kun hän oli kylvänyt mystistä tuhoa tarpeeksi kauan SD:ssä, oli hänet päätetty draftata Raw'hon. Raw'ssa Shinsuke teki debyyttinsä oksentamalla taas sinistä vaahtoa ja kylvämällä kauhua erityisesti Raw'n General Manageriin Chris Jerichoon. Lisäksi Shinsuke oli ilmeisesti kiinnostunut IC-mestaruudesta. Nyt Raw'ta piinaava ydinsaastehirviö joutuisi kuitenkin kohtaamaan GM-Jerichon ottelussa, enkä todellakaan odota tältä ottelulta yhtään mitään. New Japanissa Jerichon ja Nakamuran ottelu voisi olla MOTY, WWE:ssä tämä lienee sitä klassista häränpaskaa.
Dean Ambrose vs. Dwarf Wyatt - Buried Alive Match
- En voi mitään sille, että tämä Ambrosen viikko viikolta mystisemmäksi muuttuva feud WWE:stä kadonneen Bray Wyattin kanssa on jotenkin kamalan kutkuttava, vaikka epäilen, että WWE:llä itselläänkään ei ole hajua, mitä he tällä kuviolla oikein haluavat tehdä. Nyt Ambrose ottelee sitten vuoden kolmannen Buried Alive -ottelunsa ja samalla koko No Mercyn ainoan gimmick-ottelun Dwarf Wyattia, eli kääpiökokoista Wyatt-imitaattoria vastaan. En sano mitään. Tämä voi olla sulaa neroutta tai täyttä paskaa.