Valtaisaan pettymykseen johtanut eeppinen Leijonakausi oli nyt ohi ja paini saa taas suurimman valokeilan. Kisastudiomiehitys meni vaihtoon ja sitten kaikki olikin taas valmista WWE:n PPV-Network-Special-Extravaganzaan! Here we go!
Kickoff: Big Cass veti jälleen hyvin, vaikkakin pientä epävarmuutta loistaa kaverin silmistä vetäessään noita pidempiä promoja. Mutta diggailen! Zigglerin ja Corbinin matsi oli ihan pätevää menoa, mutta jäihän siitä kaikki kunnon taistelu puuttumaan. Etukäteen jo tiesi, että tämä matsi tulee käyttämään DQ-stipulaatiota lähinnä ottelun ratkaisuhetkiin, kuten usein on kyseisen ottelumuodon kohdalla. Aseita en siis odottanut enkä oikeastaan kaivannutkaan, mutta eihän tästä silti paljoa käteen jäänyt. Ihan fine avaus illalle. **
- Openervalinta meni nappiin, koska toisiansa vastaan nämä kaksi tiimiä saavat helposti tulisen ja vauhdikkaan matsin kuten nytkin nähtiin. Uutena teeman mukaisena lisäyksenä oiva gimmickvalinta Tornado Tag lisäsi mahdollisuuksia tarjota aikaisemmista matseista poikkeava tagteam-sota. Laatusuoritus ja tämän nelikon paras kohtaaminen oikeilla voittajilla. ***
- Kalisto vs. Rusev tarjosi jälleen viihdyttävää underdogin ja ison pahan suden mittelöä. Vaikkei matsissa mitään gimmickiä mukana ollutkaan, aiheutti se silti jäätävän kylmiä väreitä Rusevin paiskatessa Kalisto kehäreunuksen päälle selälteen. Tämä spotti, kuten muutkin ottelun tapahtumat buildasivat hyvin lopetusta, joka sekin tuntui brutaalilta. Näinollen Kalisto ei näyttänyt kyllä yhtään huonolta hävitessään Bulgarian tuholaiselle. Lupaa ainakin hyvää U.S.-mestaruudelle, joka oli pienen tovin liian pienessä roolissa. **½
- New Day heitti jälleen hyvät läpät alkuun ja matsi oli newdaymäisellä tavalla viihdyttävä ja vauhdikas koitos, jossa siinäkin nähtiin pari ilkeää bumppia. Vaudevillainsille tämä oli ensimmäinen PPV-matsi kun Paybackin matsi osoittautui kohtalokkaaksi ja siitä suoriuduttiin mallikkaasti. **3/4
- Fatal 4-Way. Matsi, joka on aina vähintäänkin ihan hyvä, mutta harvoin upea, ikimuistoinen klassikko. Nyt sellainen pitkästä aikaa nähtiin. Matsihan alkoi samantien hävyttömän kovalla rytinällä ja samaa jatkui koko sen yllättävän pitkän kestonsa ajan. Tälle voisi ylisanoja viljellä loputtomasti, mutta sanotaan että MOTYC! ****3/4
- Asylum-match...aijai. Ensinnäkin tämä feudi on kiihdyttänyt menoaan jatkuvasti ja voin kertoa, etten tule ikinä unohtamaan esimerkiksi Jerichon takkisegmenttiä enkä varsinkaan Asylumin esittely-segmenttiä. Nyt tähän saadaan jatkoksi itse ottelu. Ottelu, joka rakennettiin nimenomaan Ambrosen hahmolle. Pelkästään jo siitä täytyy antaa iso käsi WWE:lle. Matsin paikka kortissa oli sinänsä huono, että yleisö oli juuri mylvinyt ja hyppinyt itsensä hapoille ja tämä näkyi jossain määrin yleisön reaktioissa, mutta tätä seikkaa en kerinnyt paljon huomioida sillä meidän kisastudiossa naureskeltiin nonsstoppina Jerichon loistaville eleille ja huudahdeltiin vuoronperään kendokepin sekä muiden aseiden mätkähdellessä kumpaisenkin iholle. Aseita käytettiin hyvin ja häkkiäkin tarpeeksi, mutta tässähän olennaista oli nähtävissä oleva tarina: kumpi on oikeasti hullumpi, Jericho väitti olevansa, mutta lopulta yritti kipittää karkuun kun taas Ambrose pääsi näyttämään olevansa todellakin lunatic fringe mätkiessään Jerichoa hyvinkin stiffisti. Rakastin mm. niitä strap-iskuja, joista pari osui todella ikävästi Chrisiä lättyyn mikä jopa aidosti hiljensi miehen rääkyvät myymiset
Hinnatonta! Matsi pääsi kuitenkin todella liekkeihin kun pelkäsin sen olevan jo lopussaan kun tuo vaarattomalta näyttävä ämpäri osoittautuikin joksikin ihan muuksi. Todelliseksi nostalgiaportiksi ja siirtymäriitiksi Ambroselle, joka teki sen mitä odotimme Maniassa. Hän otti Foleyn paikan WWE:n sairaana HC-painijana, joka on valmis hullujen stunttien lisäksi myös kiduttamaan vastustajaansa mitä sairaimmilla tavoilla. Loppuun nähtiinkin vielä vauhdikasta tilanteiden vaihtoa ennen tuota sairasta lopetusta. Jerichon reaktio ja myyminen pudotessaan nastoille syöpyi todella verkkokalvoilleni ikuisiksi ajoiksi. Gotta Love It! Kärsivällinen, OLDSCHOOLi tarinankerronta-matsi, joka oli viihdyttävä, mutta se myös oikeasti saavutti jotain. Ambrosen osakkeet nousivat, hahmo kehittyi, saimme uudelle matsityypille muistettavan debyytin ja saimme yllätykseksemme todeta, että WWE on höllännyt otettaan väkivaltaisten spottien ja raakuutensa kanssa, New era baby...Drink It In Man. ****
- Submission-matsi ei tarjonnut ihan sitä mitä parhaimmillaan odotin. Ei missään nimessä huono ottelu, mutta sijoitus kortissa oli ehkä vähän turhan myöhäinen kahden eeppisen gimmickrymistelyn jälkeen. Yleisökin olisi varmasti tähän vääntelyyn lämmennyt paremmin esim. ennen IC-matsia. Muutenkin jäi toki kaipaamaan paria lisäminuuttia ollakseen muistettava ottelu, mutten valita ollenkaan, sillä tärkeimmät ottelut saivat kuitenkin kiitettävästi aikaa tässä showssa. Charlotte ja Natalya ovat vetäneet pari parempaakin ottelua jo aikaisemmin, joten ihan hyvä saldo tästä feudista jäi käteen vaikka parempaankin oli rahkeet. ***
- Reigns vs. Styles oli napakymppi Paybackissa. Steve Austin antoi viisi tähteä sille, itse laitan ainakin miinuksen perään, mutta rakastin ottelua. Kemiat kohtasivat täydellisesti ja molempien lentävät tyylit tekivät ottelusta todellisen supermiesten jännitysnäytelmän. Nyt oli samaa luvassa, mutta ilman rajoitteita. Siispä saimme Attitude-henkistä mättöä yleisön seassa ja tarinaan olennaisesti linkittyviä tuoleja mukaan. Toki se tärkein elementti oli kuitenkin nuo aina niin ihanat selostuspöydät jotka paskottiin huolella. Myös tarinan tärkeät sivuhahmot saatiin oletetusti vielä tähänkin soppaan mukaan lisäämään jännitystä, joten kaikki mausteet oli mukana ja ne sotkettiin hyvin keskenään. Tuloksena oli jälleen todella loistava ME, joka saa miinusta ainoastaan lopetuksestaan mikä ei ollut missään nimessä huono, muttei tuntunut parhaalta vaihtoehdolta kun juuri tähän matsiin olisin kovasti toivonut muuan Balorin sekaantumista tai muuta twistiä. Nyt saavutimme sen että Reigns on edelleen pirun sitkeä jätkä, mutta sen jo tiesimmekin. All in all, pirun kova suoritus molemmilta jälleen. ****1/4
Balorin debyytin sijaan saimmekin comebäckin. Suht odotetun sellaisen kun Rollins pamahti paikalle ja heitti Romania Pedigreellä. Odotan mielenkiinnolla RAW:ta, jonka pääsen yöllä katsastamaan. Eihän tuosta Rollinsin comebäckistä vielä tiedä itseasiassa yhtään oliko hän face vai heel, koska WWE:kin tietää Romanin olevan käytännössä heel suurimmalle osalle yleisöstä ja Seth kaiken kukkuraksi menetti vyönsä varsin epäreiluissa olosuhteissa, joten WWE tiesi ihan tarkkaan miehen saavan melko isot suosiot teostaan. Noh, asia selvinnee hyvin pian, ehkä molemmat jatkaa tätä AJ:n ja Reignsin kohdalla hyvin toiminutta tweenerlinjaa.
Anyhow, Extreme Rules oli tällä kertaa pirun kova PPV, joka saattaa hyvinkin jäädä vuoden parhaaksi PPV:ksi heti Manian jälkeen. Historian Extreme Rules-listalla tämä pääsee myös hyvinkin korkealle eli kakkosijalle sinne 2012 perään eli kiitos tästä WWE.