Elävät kuvat

Vaihtoehtoiset puheenaiheet maan, taivaan ja kosmoksen väliltä.
Avatar
PeeTseta
Main eventer
Viestit: 543
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 19:04
Paikkakunta: Paltamo

Re: Elävät kuvat

Viesti Kirjoittaja PeeTseta »

Foorumilla on hävettävän vähän keskustelua, joten lähetääs elvyttämään ja otetaan puheeksi Star Trek. Tähän kannustettiin ja tähän lähden, koska mulla teki mieli rantata Youtubessa niin Discordin puolella ehdotettiin, että miksi en tekis samaa foorumilla. Totesin, että miksipäs ei. Kyseinen video, mikä tän innoitti oli Rowan J. Colemanin reilun vuoden vanha podcast Youtubessa ja kommenttini löytyy sieltä, jos mammutti menee läpi koosta tai muusta vastaavasta johtuen ja jos ei mene niin ei mene. Joka tapauksessa jotain ajatuksia seuraavaksi:

En ole nähnyt Enterprisestä kuin muutaman jakson ja Discovery kun on vielä kesken enkä ole nähnyt toisesta kaudesta kuin ensimmäisen jakson niin tässä sarjojen rankkaamisessa parhausjärjestykseen en niitä ota mukaan. En myöskään ole nähnyt yhtään elokuvaa, joten nekin jäävät pois. Sitten itse asiaan:


Star Trek: The Original Series

Eihän tuota toki aluksi tuolla nimellä tunnettu, mutta se on ihan toissijainen juttu, sillä tästä kaikki alkoi. Vaikka sarja on tyyliltään enemmän western avaruudessa, niin se on silti viihdyttävä ja usein ajoittain aikaansa edellä. Hahmogalleria on ikoninen. Olkoonkin, että Kirk ei ole mallikapteeni, niin hän on totta vieköön hahmo. Viekas paskiainen, jolla on erinomainen huumorintaju ja aina pilke silmäkulmassa. Spock puolestaan on esikuvallinen "First Officer", mikä se on edes suomeksi, perämies? Joka tapauksessa Kirkin, Spockin ja lääkintäupseeri McCoyn sanailua on aina ilo kuunnella ja muukin porukka oli hyvää. Sulu, Chekov ja Uhura täyttivät komentosillan loistavasti ja Scotty piru vie rakasti vanhaa kunnon Enterpriseä ja aina sai viime sekunneilla imettyä jostain lisää ytyä moottoreihin, vaikka se muka on mahdotonta. On se vaan niin hyvä, tai sitten niin velmu.

Yksittäisissä jaksoissa joukossa on useita sarjojen klassikkoja ja sellaisia, jotka ovat pohjana tulevalle. Ja sitten jotain täysin surrealistista, mutta omalla tavallaan viihdyttävää kuraakin löytyy. Sille on syynsä, miksi koko franchisea pidetään isossa arvossa ja ilman TOS:iä mitään siitä ei olisi tapahtunut.


Star Trek: The Next Generation

Ajallinen loikkaus eteenpäin suoraan uuteen sukupolveen. Modernimpi ote, modernimmat aiheet, mutta sama ylevä teema pysyy. Picard oli mallikapteeni ja todennäköisin ehdokas voittamaan Tähtilaivaston "vuoden kapteeni" -pystin joka vuosi ja ihan syystä. Arvot on kohdillaan, hän on loistava strategi sekä mestari inspiroivien puheiden pitämisessä. Ja Picardin kohtaamiset Q:n kanssa. Aina timanttia. Jos koko päällystöupseeristo olisi ollut samaa valioluokkaa, sarja olisi ollut tylsä kuin mikä, mutta onneksi ei ollut. Riker loistaa Picardin rinnalla ja kaksikko täydentää toisiaan täydellisesti. Sitten toisaalta jossain perverssissä universumissa kaksi ylintä upseeria olisivat olleet Picard ja Spock ja sitten toisaalla Kirk ja Riker. Ensimmäinen olisi ollut kuivinta koskaan ja jälkimmäinen puolestaan... en halua edes kuvitella mitä se olisi ollut.

Joka tapauksessa TNG:n komentosilta ei riitä ihan alkuperäisen sarjan tasolle, sillä vaikka siitä löytyy paljon vahvuuksia, niin löytyy myös heikkouksia. Worf on loistava turvallisuuspäällikkö, Datan loputtomat yritykset inhimillistää itseään ovat upeita ja tarjoavat loistavia hetkiä, mutta sitten LaForge jää aika lailla hämärään, vaikka onkin selvästi loistava teknikko. Häviää vanhalle kunnon Scottylle 100-0. Deanna Troi on lähinnä täytteenä komentosillalla ilman mitään suoranaista funktiota. Kaikki tohtori Crusheriin keskittyneet jaksot on omalla tavallaan kamalia ja myötähäpeää aiheuttavia, varsinkin se, jossa hän panee haamua, ja mitä vähemmän puhun Wesley Crusherista sen parempi.

Mutta sarjaan mahtui monia upeita hetkiä, eikä se kalpene edeltäjäänsä verrattuna, vaan monelta osin jopa ylittää sen.


Star Trek: Deep Space Nine

Täysin erilainen lähtökohta sarjalle, täysin erilainen ympäristö ja täysin erilainen tapa kertoa tarinaa. DS9 on tarinavetoinen sarja ja ne jotka minut tietää, tietää myös sen, että tarina on tärkeä. Mutta hyvään tarinaan tarvitaan niitä hyviä hahmoja ja hyvää dynamiikkaa ja sitä DS9 oli täynnä. Ei, sarjasta ei löydy parasta kapteenia, förstiä (käytetään tätä paremman sanan puutteessa), lääkintäpäällikköä (tällekin on varmasti joku parempi käännös olemassa) tai tiedeupseeria. Mutta se ei haittaa, sillä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Komentaja/Kapteeni Sisko ei todellakaan voita sitä aiemmin mainittua Tähtilaivaston "vuoden kapteeni" -pokaalia, mutta ei se haittaa. Upea hahmo silti. Kaikki harmaan sävyt löytyvät ja jos Sisko koskaan joutuisi sodasta Dominionin kanssa arkielämään palaamaan, hänellä luultavasti olisi melkoisia PTSD-oireita. Onneksi hänen ei välttämättä tarvitse sitä käydä läpi. Lisäksi Siskolla oli mitä mainioin nemesis eli Gul Dukat, joka on hahmona puhdasta neroutta. Mikä on parempi kuin roisto, joka ajattelee olevansa hyvä tyyppi? Dukatin hahmonkehitys koko sarjan ajan on loistavaa ja Dukat myös ajaa Siskoa enemmän ja enemmän hulluuden suohon. Loistavaa dynamiikkaa kaikin puolin.

Kira Nerys on sellainen, josta en alkuun niin välittänyt, vaan hän lähinnä ärsytti, mutta aika nopeasti voitti minut puolelleen. Hieno hahmo ja loistavaa interaktiota muiden kanssa. Teknisemmältä puolelta O'Brien oli huikea sivuhahmo jo TNG:ssä, mutta löysi uuden elämän avaruusasemalta. O'Brienin hahmoon tuli kausien edetessä todella paljon syvyyttä ja siihen auttoi paljon (aluksi hataralla pohjalla ollut) ystävyys tohtori Bashirin kanssa. Bashir oli parasta kun hänet paritettiin O'Brienin kanssa sitä dynamiikkaa oli ilo katsoa.

Jake Sisko oli sitten jotain muuta kuin tähtilaivaston upseeri eli siviili ja ihan puhtaasti ihminen, joka löysi oman juttunsa, eli eräänlainen anti-Wesley. Ei siitä sen enempää. Jadzia ja Ezri Dax niin sanotaanko että Jadzia on selkeästi parempi upseerina mutta Ezrin hahmomkehityksessä olisi ollut potentiaalia. Worf on outo lintu tässä porukassa. En sano, etteikö hän olisi ollut hyvä lisä upseeristoon ja loistavasti sinne lopulta istuikin. Jadzian kuolema luultavasti vähän kyllä söi Worfin hienoa kehitystä, Worf olisi saanut olla onnellinen, piru vieköön!

Ja sitten Odo ja Quark. Dynamii... ei, kipinöivä pari, jonka yhteiselo joka tapauksessa toimi. Odon ja Quarkin yhteispeliä oli aina loistavaa katsoa ja se oli yksi osa sitä, miksi sarja oli niin hieno. Kaksi täysin erilaista hahmoa onnistuvat muodostamaan lopulta tietynlaisen kunnioituksen toisiinsa, vai onko se ollut siellä jo pidempään, sitähän ei voida tietää. Mielestäni oli puhdasta neroutta laittaa saman katon alle tällaiset yksilöt.

Mitä jaksoista sitten: DS9:ssä oli hienoimmat avaruustaistelut sekä monia, monia hienoja jaksoja. Jotain hutejakin mahtuu joukkoon, mutta niiltä ei voi välttyä. Joka tapauksessa loistavaa ja varsinkin hyvin kirjoitettua televisiota.


Star Trek: Voyager

Sarjan premissi on loistava: kaksi täysin toisistaan eroavaa porukkaa rantautuu toiselle puolen tunnettua universumia ja kummallakin porukalla on yksi yhteinen tavoite: päästä kotiin. Janeway on loistava kapteeni ja voittaa epätodennäköisemmin Tähtilaivaston parhaan kapteenin palkinnon kuin Sisko ja se on jo saavutus sinänsä. Janewayssa yhdistyy määrätietoisuus sekä ajoittain hulluuden rajamailla pyörivä epätoivo, mutta niin vain hän onnistuu mahdottomassa. Jos muu miehistö olisi ollut samaa tasoa niin kotiinpaluu olisi voinut olla nopeampi, sillä förstinä on Chakotayn kaltainen puupölkky, pääinsinöörinä B'Elanna Torresin kaltainen täysin henkisesti epävakaa yksilö, turvallisuuspäällikkönä Tuvok, joka saa Spockin näyttämään galaksin lungeimmalta seuramieheltä, sekä komentosillalla mukana myös Harry Kim, jonka ainoat saavutukset on rakastumiset vääriin naisiin. Onneksi on myös Seven of Ninen kaltaiset täysin kylmänviileät yksilöt sekä Tom Parisin kaltainen mestaripilotti, joka lentää millä vain.

Ja sitten on Tohtori. Tohtorin tarina on suorastaan loistava. Tohtori onnistuu siinä, missä Data ei koskaan onnistunut ja löytää ihmisyyden hyvässä ja pahassa. Kokonaisuudessa Tohtorin kehitys kausien aikana on ihan päätähuimaavaa. Kuinka hänestä, kylmästä tekoälystä tulee lopulta ei pelkästään lääkinnällinen nero vaan myös yleisnero. Vielä on yksi (tai tavallaan kaksi) päähenkilöä käsittelemättä: olen varmaan vähemmistössä kun pidän Neelixistä. Tämä talaxiaani on raikas tuulahdus tähän valtaosin latteaan kastiin. Myönnetään, että välillä rooli oli turhan suuri, mutta silti. Jos itse olisin kaukana kotoa tai olisin sellaisten seurassa, jotka ovat kaukana kotoa, tekisin kyllä kaikkeni, jotta olo olisi kotoisa. Neelix tekee siinä hyvää duunia. Kes nyt on vaan siellä, Neelixin parina eikä siitä ole haittaa, vaikka ne ensimmäisen kauden väännöt Kesistä Tom Parisin ja Neelixin kanssa olivat lähinnä kiusallisia.

Mutta sitten kirjoittamiseen. Voyagerista puuttui balanssi. Saumat olisi ollut vaikka kuinka eeppisiin juonikuvioihin, mutta niitä käytettiin hävettävän vähän. Borgeista olisi saanut enemmän irti, vaikka mitä vähemmän niinkin ylivoimaista vihollista kuin borgit näytetään, sen parempi, sillä jokainen voitettu kohtaaminen laskee niiden uskottavuustasoa. Mielestäni esimerkiksi tuplajakso "Year of Hell" olisi saanut olla mieluummin koko kauden (tai ainakin puoli kautta) kestävä story arc, sillä siinä oli paljon käyttämätöntä potentiaalia. Loppujen lopuksi Voyager jäi minun mielestäni tarinan osalta torsoksi.

Sitten ne tärkeimmät, eli mikä on sarjojen järjestys. Toivon tästä tulevan debattia, mutta oma järjestys on DS9 > TNG > TOS > VOY. Perustelut löytynee rivien välistä. Kiinnostaisi kuulla muidenkin ranking pienine (ei tartte tämmöstä mammuttia kirjottaa, tämä oli vaan pelinavaus) perusteluineen.

Ja jos tämä ei olisi vielä tarpeeksi mammutti, niin paras ryhmitys/upseeristo/mikä lie vielä lopuksi:

Kapteeni: Janeway
Försti: Riker
Tiedeupseeri: Spock
Aseupseeri: Worf
Ruori: Sulu ja Paris
Konemestari: Scott
Lääkintäupseeri: Tohtori
Turvapäällikkö: Odo

Näkemykseni Star Trekin ihmeellisestä universumista, olkaa hyvä. Keskustalla saa, ei ole pakko.
Kirjallisuutta, taidetta tiedettä. Sä et tarvii niitä, mä tiedän oikotien!
Last.fm
Youtube

Teme
Main eventer
Viestit: 416
Liittynyt: 25 Huhti 2016, 13:18
Paikkakunta: Kärkölä

Re: Elävät kuvat

Viesti Kirjoittaja Teme »

Pakko tulla nyt tänne hehkuttamaan sen nimistä tv sarjaa kuin Weeds. On nyt menossa uusinta kierros, ekan kerran katselin vuonna 2012, ihan hyvin on muutama asia unohtunut. Loistava sarja, loistavat näyttelijät ja jos en olisi homo niin onhan toi pääosan esittäjä Mary-Louise Parker aika seksikäs.

Sarja siis kertoo Maryn esittämästä Nancysta joka alkaa myymään ja kasvattamaan huumeita hänen miehensä kuoltua. Kahdeksan kautta.
"Jos yrität selvittää keitä me olemme, tuhoamme sinut. Jos lähestyt Jack Gallagheria, me tuhoamme sinut. Ja jos haastat Gallagherin otteluun, niin me olemme varmistamassa että Gallagher kävelee voittajana ulos, sillä me olemme me."

Vastaa Viestiin