Tervetuloa Smarksiden viralliselle keskustelualueelle! Luo tunnukset ja tule mukaan vaihtamaan mielipiteitä. Muista lukea foorumin säännöt!

Tarkasta kotisivumme osoitteessa smarkside.com. Facebookista löydät fanisivumme sekä keskusteluryhmämme Discussion ja Talk. Olemme myös Twitterissä, Instagramissa, Soundcloudissa ja YouTubessa. Reaaliaikaisen chattailun löydät Discordista.

Smarksidetubessa Raw tiistaisin klo 20 ja SmackDown keskiviikkoisin klo 20. Muu ohjelmisto elää tilanteen mukaan. Parhaiten pysyt kärryillä seuraamalla Discordin kanavaa #smarktube.

Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Kaikenlainen showpainiaiheinen keskustelu.
Vastaa Viestiin
Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 06 Tammi 2016, 09:23

Suurin osa täällä on vanhoja WrestlingAlertin käyttäjiä ja tietävät sieltä legendaarisen "arvostele näkemäsi painitapahtuma" ketjun, joka on oikeastaan ainoa pieni osanen, joka edelleen on siellä elossa. Täällä on potentiaalisesti suurempi lukijakunta, joten siirrän ainakin omat tuotokseni tänne. Ensimmäisenä TNA:n Bound For Glory 2008. Ei ole pakko aloittaa massiivista 1990-2015 projektia, vaan jos olet katsonut vanhan painitapahtuman ja haluat siitä muutaman sanasen kirjoittaa niin tänne vaan :)

[center]Kuva[/center]
Sunnuntai 12. Lokakuuta 2008
Sears Center, Chicago, Illinois


TNA:n vuoden kohokohta oli tässä ja nyt. Show oli tuotu perinteikkäästi äänekkääseen Chicagon kaupunkiin ja katsojiakin oli TNA:lle todella kunnioitettava määrä, yli 5000 silmäparia. Sears Centre oli kuitenkin noin 10 000 katsojan areena, joten loppuunmyydystä ei tosiaan voitu puhua.

Luvassa oli kahdeksan ottelua, joista suurimmat odotukset kohdistuivat Monster’s Balliin, Jeff Jarrettin kehäpaluuseen ja mestaruusmatsiin Stingin ja Samoa Joen välillä. Paljon muutakin oli tiedossa tässä tapahtumassa, jossa selostajina toimi tuttu kaksikko Mike Tenay & Don West.

Illan parhaaksi matsiksi nousi Kurt Anglen ja Jeff Jarrettin kohtaaminen, joten otetaan se tarkasteluun. Kurkataan myös mitä tapahtui mestaruusottelussa, vaikka se ei miksikään huippumatsiksi noussutkaan.

Singles Match (Special Enforcer Mick Foley)
Kurt Angle VS. Jeff Jarrett

Kaikkihan muistavat kuinka Jeff Jarrett piti TNA:n raskaansarjan divisioonaa kuristusotteessaan vuodesta 2002 aina vuoden 2006 loppupuoliskolle? Tuosta aikavälistä Jarrett oli mestarina suurimman osan ajasta. Bound For Glory 2006:n jälkeen Tupla-J oli kuitenkin vetäytynyt kehäköysien sisältä sivuun ja otellut vain pari kertaa viimeisen kahden vuoden aikana. Uudeksi valtiaaksi oli noussut Kurt Angle, jonka asema pääottelijana oli nyt hyvin samankaltainen kuin Jarrettilla männävuosina.

Angle vs. Jarrett oli yksi niistä isoista nimimiesten otteluista, joita TNA:ssa ei oltu vielä nähty, joten tämän täytyi tapahtua ennemmin tai myöhemmin. Nyt siihen avautui sopiva hetki vuoden suurimmassa tapahtumassa. Lisämaustetta kuvioon toi Mick Foley, joka oli juuri tehnyt TNA:n kanssa sopimuksen. Foley toimi tässä ottelussa nimikkeellä ”special enforcer” ja hänen roolinsa oli kehän laidalta käsin varmistaa, että huijaamista suuntaan tai toiseen ei pääse tapahtumaan.

Bound For Glory ainakin pyrki tarjoamaan jokaiselle jotakin. Illan aikana nähtiin vauhdikasta x-divisioonan painia, naisten painia, hardcorepainia ja vähän vaikka mitä. Tämän tehtävänä oli toimia perinteisenä ja rauhallisempana tarinankerrontaan painottuvana otteluna ja siinä se toimi loistavasti. Jarrett on tunnetusti yksi iki-inhokeistani, mutta huipputason vastustajan kanssa hänkin oli kykenevä kovan tason otteluihin ja tämä on todiste siitä. Kovinkaan paljoa huonoa sanottavaa tästä ei löydy.

[center]Kuva[/center]

Erittäin hyvä ja tasapainoinen painimatsi, josta tykkäsin paljon. Antoi hyvää vastapainoa alkuillan toisenlaisille rymistelyille. Eritoten Kurt Anglelle iso hatunnosto, koska veti mukanaan Jeff Jarrettin neljän tähden otteluun loppuvuodesta 2008. Tuohon harva varmaan uskoi.
Kesto: 20:10
Voittaja: Jeff Jarrett
Arvosana: ****


TNA World Heavyweight Championship
Samoa Joe © VS. Sting

Kahdessa edellisessä Bound For Gloryssa Sting oli voittanut mestaruuden ja nyt hänellä oli mahdollisuus triplaan. Asetelmat olivat kuitenkin olennaisella tavalla erilaiset kuin 2006 Jarrettia tai 2007 Anglea vastaan. Tällä kertaa yleisön suhtatutuminen sekä mestariin että haastajaan oli hyvin kaksijakoista.

Samoa Joe nautti yleisön suosiota, mutta mestaruuskautensa aikana hän oli käyttänyt niin häikäilemättömiä ja brutaaleja otteita, että oli vieraannuttanut osan kannattajista. Sting puolestaan oli suosittu pitkän uransa ja saavutustensa ansiosta, mutta viime kuukausina oli ottanut agendakseen nuoremman sukupolven painijoiden mollaamisen, mitä osa faneista ei sulattanut. Näin ollen myös Stinger sai tänä vuonna sekalaista yleisöreaktiota.

[center]Kuva[/center]


Tämä ottelu ei ollut niin hyvä kuin se olisi pystynyt olemaan, mutta ei myöskään niin huono kuin pahimmassa tapauksessa olisi voinut olla. Jonkinlaiseen välimallin tulokseen siis päädyttiin. Muistettavin hetki tästä matsista on heti alkuun nähty yleisöbrawlaus, jossa Samoa Joe teki kaistapäisen hypyn Stingin päälle. Sitä on hieman hankala kuvailla, mutta Joe vaan linkosi itsensä koko painollaan portailla maanneen Stingin syliin. Mitään pehmustetta laskeutumisessa ei ollut, joten tuo oli yksi koko painivuoden huikeimmista ja ehkä myös typerimmistä tempuista. Mieleen se kyllä painui.

Ottelun loppuratkaisuun sekaantui Kevin Nash, josta voidaan olla montaa mieltä. Tavallaan Nash sopi tähän kuvioon, mutta taas toisaalta olisi se BFG:n pääottelu voinut kerrankin päättyä myös puhtaasti. Ihan kiva maku tästä kuitenkin jäi ja jälleen iäkäs Sting taisi vetää vuoden parhaan esityksensä tärkeimmällä hetkellä. Pointsit myös Joelle kovasta yrityksestä.
Kesto: 16:55
Voittaja: Sting
Arvosana: *** ½

Muuta: X-divisioonan ykköshaastajaa haettiin Xscape ottelussa, jossa siis piti paeta kuperan häkin katon keskellä olevasta aukosta. Hyvin tavanmainen spotfest matsi tämä oli, joskaan ei edes kovin hyvä sellainen. Ei mikään erityisen vahva avaus.

The Beatiful People & Cute Kip ottelivat kuuden hengen joukkuematsissa Rhaka Khania, ODB:ta ja Rhinoa vastaan. Ylibookatun huumorimatsin olisi mielestäni voinut vaikka jättää Impactin puolelle.

Sheik Abdul Bashir ja Consequences Creed matsasivat x-divisionaan mestaruudesta ottelussa, johon luonnollisestikin haettiin patrioottista näkökulmaa. Hyvää peruspainia kaksikko tarjosikin ja ottelulla oli myös toimiva (joskin kliseinen) tarina.

Naisten mestari Taylor Wildella oli kaksi haastaajaa kun Awesome Kongin lisäksi myös Roxxi Laveuax oli matsissa mukana. Ottelu jäi kuitenkin lyhyeksi ja tylsäksi.

Monster’s Ball oli stipulaationa neljän joukkueen matsissa. Abyss & Matt Morgan, Beer Money, LAX ja Team 3D olivat tässä hardcoremätössä mukana. WCW:stä tuttu painipersoona Steve ’Mongo’ McMichael oli tuotu matsin erikoistuomariksi. Tämä olikin ihan ensiluokkaista hardcorerytkettä ja muistettavin spotti oli Abyssin lento palavan pöydän läpi. Se oli vaarallinen ja näyttävä, kuten moni muukin hetki tässä matsissa.

Kehäkonkarit Booker T ja Christian saivat kolminotteluun seurakseen AJ Stylesin. Lopputuloksena oli toiminnantäyteinen 13 minuutin matsi, jossa AJS loisti kuin kirkkain tähti taivaalla. Mahdollisuuksia olisi ollut vieläkin parempaan, mutta tällaisenaankin varsin kiva ottelu.

*** Kurt Angle
** AJ Styles
* Sting


Yhteenveto: Bound For Glory 2008 oli kokonaisuutena ihan mukava show, josta jäi positiivinen fiilis. Alakortisssa oli kyllä heikkoutensa ja yhtäkään superottelua ei nähty, mutta yleinen pöhinä oli plussan puolella. Yksi tunti lisää aikaa ei olisi huonoa tehnyt, koska tuolloin alakortinkin matsit olisivat päässeet oikeuksiinsa. Nyt jouduttiin hieman kiirehtimään, joka ei tehnyt hyvää. Suosittelen kuitenkin tsekkaamaan tämän tapahtuman.


Pähkinänkuorispoilerit
X-Division XSCape Match (12:06) **
TBP VS. Rhaka Khan, ODB & Rhino (6:17) * ½
Bashir VS. Creed (9:20) ***
Awesome Kong VS. Wilde VS. Roxxi (5:14) * ½
4 Team Monster’s Ball (20:24) *** ½
Booker VS. Christian VS. AJS (13:09) *** ¼
Angle VS. Jarrett (20:10) **** (illan paras)
Samoa Joe VS. Sting (16:55) *** ½


Spoilerin alla vuoden yhteenveto
[spoiler]PPV Ranking 2008
1 TNA - Hard Justice 3,21
2 WWE - WrestleMania XXIV 3,19
3 WWE - No Way Out 3,00
4 TNA - Slammiversary 2,96
5 WWE – One Night Stand 2,93

6 WWE - Royal Rumble 2,90
7 WWE - Judgment Day 2,82
8 WWE - Summerslam 2,79
9 TNA - Final Resolution (tammi) 2,78 / TNA - Bound For Glory 2,78
10 TNA - Victory Road 2,69

11 WWE - No Mercy 2,68
12 WWE - Night Of Champions 2,57
13 WWE - Backlash 2,54
14 WWE - Unforgiven 2,46
15 TNA - Destination X 2,40

16 WWE - Great American Bash 2,38
17 TNA – Against All Odds 2,31 / TNA - Lockdown 2,31
18 TNA - No Surrender 2,30
19 TNA - Sacrifice 2,00


Vuoden Matsi Ehdokkaat
1. 30 Man Royal Rumble Match / Royal Rumble
2. Kurt Angle VS. AJ Styles / Slammiversary
3. Kurt Angle VS. AJ Styles (LMS) / Hard Justice
4. Undertaker VS. Edge (HIAC) / Summerslam
5. Chris Jericho VS. Shawn Michaels (Ladder) / No Mercy
[/spoiler]

Tavoitteena laittaa näitä arvosteluja kerran viikossa tässä ti-ke-to akselilla. Ensi kerralla sitten WWE:n Cyber Sunday. Kommentteja?
Viimeksi muokannut What, 06 Tammi 2016, 13:14. Yhteensä muokattu 1 kertaa.


It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Luru
Main eventer
Viestit: 192
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:30
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Luru » 06 Tammi 2016, 09:48

Minunkin Stone Cold Steve Austin Era -projekti elää ja voi hyvin. En jaksa nyt alkaa postailemaan kaikkia vanhoja arvosteluita tänne, mutta tuossa alapuolella on linkit kaikkiin aikaisempiin vuosien 1996-1997 arvosteluihin. Postaan nyt tänne ensimmäisenä uusimman arvosteluni (Badd Blood), jonka sain eilen valmiiksi.

-----

1996
Royal Rumble 1996
In Your House 6: Rage in the Cage
Wrestlemania XII
In Your House 7: Good Friends, Better Enemies
In Your House 8: Beware of Dog
King of the Ring 1996
In Your House 9: International Incident
Summerslam 1996
In Your House 10: Mind Games
In Your House 11: Buried Alive
Survivor Series 1996
In Your House 12: It's Time
Vuosi 1996 tiivistettynä

1997
Royal Rumble 1997
In Your House 13: Final Four
Wrestlemania 13 Part 1,Part 2
In Your House 14: Revenge of the 'Taker
In Your House 15: A Cold Day in Hell
King of the Ring 1997
In Your House 16: Canadian Stampede
Summerslam 1997
Ground Zero: In Your House 17
One Night Only

-----

Kuva
RAW is WAR – 22.9.1997

Iso-Britannia oli jätetty taakse ja WWF oli palannut kotiin. RAW is WAR oli tällä kertaa New Yorkissa – tarkemmin sanottuna Madison Square Gardenissa. The Garden on WWF:n historian merkittävin areena, jossa WWF (ja sen edeltäjät) on järjestänyt tapahtumia paljon vuosikymmenien aikana. Mm. ensimmäinen Wrestlemania ja ensimmäinen Summerslam käytiin The Gardenissa. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun Raw pidettiin MSG:ssä.

****

Ahmed Johnson vs Rocky Maivia – WWF Intercontinental –mestaruusturnauksen puolivälieräottelu

Ennen kuin ottelu kerkesi starttaamaan, Commisioner Slaughter tuli häätämään muut NOD:n jäsenet pois. Vastakkain olivat siis NOD:n uusin jäsen Rocky Maivia, joka liittyi sen jälkeen Nation of Dominationiin, kun Ahmed Johnson potkaistiin ryhmästä pihalle. Yleisö jaksoi muistuttaa, että ”Rocky sucks!”. Rocky sukkasi, sillä hän hävisi tämän matsin, vaikka Johnson loukkasi käden ottelun aikana.

****

Vince McMahon haastatteli Undertakeria. Haastattelu tietysti liittyi tulevaan Badd Blood –tapahtumaan, jossa Undertaker kohtaa Shawn Michaelsin historian ensimmäisessä Hell in a Cell –ottelussa. Vince ilmoitti myös, että tämän ottelun voittajasta tulee WWF-mestarin uusi ykköshaastaja. Tuore Euroopan mestari Shawn Michaels keskeytti haastattelun, hehkutti kuinka hyvä hän on ja kuinka on epäreilua, että hän ei saa suoraan ykköshaastajuutta.

****

Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk) vs Nation of Domination (Faarooq & Kama Mustafa)

Lyhyt ottelu, joka päättyi ”yllättävästi” diskaukseen. LOD oli tekemässä Faarooqille Doomsday Deviceä, mutta sitten paikalle ryntäsi NOD:n D’Lo Brown, joka pelasti johtajansa LOD:n kynsistä. Nation of Domination on koko porukalla Legion of Doomin kimpussa. LOD:n apuun rientää heidän vanha kamunsa Ahmed Johnson, mutta hyvikset jäävät silti alakynteen.

****

Owen Hart vs Brian Pillman w/Marlena – WWF Intercontinental –mestaruusturnauksen välierä

Tämän ottelun voittaja etenee IC-turnauksen finaaliin, joka otellaan Badd Bloodissa. Mielenkiintoiset ottelijat, kun kumpikin kuuluu Hart Foundationiin. Brian Pillman olikin pistänyt kätensä pakettiin ja väitti, että hän ei voi otella, joten Owen Hart pääsee suoraan finaaliin. Paikalle tuli kuitenkin jälleen Slaughter, joka ei ole nähnyt minkään näköistä lääkärintodistusta Pillmanin ”vammasta”. Slaughter saikin todistettua, että Pillman huijaa, joten ottelu käytiin lopulta. Aluksi Owen ja Pillman eivät edes yrittäneet painia kunnolla, mikä oli ihan hauskan näköistä. Sitten tapahtui jotain (meni vähän ohi), ja miehet alkoivatkin ottelemaan kunnolla.

Ottelun keskeytti Goldust, joka yritti tulla pelastamaan vaimonsa Marlenan Brian Pillmanin kynsistä. Tämä oli tämän turnauksen kolmas ottelu, joka päättyi Goldustin aiheuttamaan diskaukseen. Hyvä saldo. Pillman pääsi pakoon Marlenan kanssa.

Owen Hart julistettiin ottelun voittajaksi, ja Owen Hart hehkutti matsin jälkeen tulevansa jälleen Intercontinental-mestariksi. Yllättäen Stone Cold Steve Austin hyökkää selän takaa Owenin kimppuun, vaikka Austinilla on lähestymiskielto.

****

Poliisit yrittävät pidättää Austinin, mutta Vince McMahon haluaa jutella kehässä Austinille. Vince McMahon ihmettelee, että mikä Austinia vaivaa. Hän käskee Austinia rauhoittuvan, sillä hän voi halvaantua kehässä. Stone Cold alkaa tilittämään, kuinka hän on maailman paras ja kuinka perseestä on vain istua kotona tekemättä mitään. Sitten tapahtuukin eräs historiallinen hetki WWF:ssä. Stone Cold Steve Austin tekee Vince McMahonille Stone Cold Stunnerin ensimmäistä kertaa!

Kuva
STONE COLD STUNNER!

Poliisit pistävät Austinin rautoihin, ja kuljettavat hänet pois paikalta. Lawler ja Jim Ross spekuloivat, saako Steve Austin potkut.

****

Hunter Hearst Helmsley w/Chyna vs Cactus Jack – Falls Count Anywhere –ottelu

Alun perin HHH:lla piti olla ottelu Dude Lovea vastaan, mutta Mick Foleylla olikin yllätys. Helmsley ei kohtaa tällä kertaa Mankindia tai Dude Lovea, vaan Foleyn kolmannen persoonan.. CACTUS JACKIN! Nimenomaan Cactus Jack –hahmolla Mick Foley oli tehnyt tähän asti nimeä urallaan, mutta tämä oli sadistisen Cactus Jack –hahmon ensiesiintyminen WWF:ssä. Toi oli huikea tapa, miten Cactus Jack paljastettiin tässä show’ssa. Ja oli muuten hyvä ottelukin. Erittäin poikkeuksellinen ottelumuoto vielä tähän aikaan WWF:ssä.

Kuva
Hunter Hearst Helmsley vs Cactus Jack

****

Shawn Michaels tuli tuolin kanssa kehään. Hän kutsuu paikalle Undertakerin. Taker lopulta tuleekin paikalle. Rampilla hänen kimppuun kuitenkin hyökätään, sillä paikalle juoksee Hunter Hearst Helmsley, Chyna ja ”Ravishing” Rick Rude.

****

Bret Hart vs Goldust

Tässä ottelussa ei ollut panoksena Bret Hartin WWF-mestaruus. Ennen ottelun alkua Bret Hart puhuu The Undertakerista ja Shawn Michaelsista, joista jommastakummasta tulee uusi ykköshaastaja. Hart ei pelkää Undertakeria, ja sanoo Shawn Michaelsin päivienkin olevan pian ohi, koska hän aikoo kostaa Shawn Michaelsin tekoset Bulldogille. Itse ottelun Bret Hart voitti Sharpshooterilla.

Ottelun jälkeen Shawn Michaels ja kumppanit hyökkäsivät Bretin kimppuun. Bretin apuun tulee hänen joukkonsa – The British Bulldog, Owen Hart ja paluunsa tehnyt Jim Neidhart. Neidhartia ei ole jostain syystä näkynyt Summerslamin jälkeen. Neidhartilla oli edelleen myös partansa, vaikka hänen piti se ajaa, jos joku Hart Foundationin jäsenistä häviää Summerslamissa. Ehkä ne piti sitten Neidhartin pois ruudusta sitten sen takia, että ”Anvilin” ei tarvitse partaansa ajaa…

Lopulta The Undertakerkin liittyy tappeluun ja päättää jakson tekemällä Bret Hartille sekä Shawn Michaelsille DOUBLE CHOKESLAMin. Tämä Raw oli kyllä todella kova jakso. Muutama aika legendaarinen hetki mahtui yhteen jaksoon (Austinin Stunner Vince McMahonille, Cactus Jack..). Owen Hart-Brian Pillman-ottelu ei tasoltaan mikään erikoinen ollut, mutta olihan toikin tavallaan historiallinen. Ottelu oli sattuneista syistä Brian Pillmanin viimeinen ottelu Raw’ssa. 

----------

Kuva
RAW is WAR – 29.9.1997

Vince McMahon kutsui Shawn Michaelsin kehään haastatteluun. Shawn Michaels tuli, mutta mukana oli hänen jenginsä – Hunter Hearst Helmsley, Chyna ja Rick Rude. HHH ja Shawn Michaels vain pelleilevät, kun Vince yrittää haastatella. Jossain vaiheessa paikalle tuli komissaari Slaughter, joka huusi taas niin, että sylki lensi. Oli taas hemmetin hauskaa katsoa, kun Michaels ja Helmsley pyyhkivät sylkeä naamasta ja pelleilevät auktoriteettien kustannuksella. Slaughter määrää Helmsleyn otteluun tänä iltana. Hunter Hearst Helmsley kohtaa.. THE UNDERTAKERIN!

Hart Foundationkin kävi näyttäytymässä. Bret Hart uhkaili, että Shawn saa maksaa tekosistaan tänä iltana. Michaelsin ja Helmsleyn reaktio Bret Hartin puheisiin:

Kuva

Pelleilevät Shawn Michaels ja Hunter Hearst Helmsley on kyllä hauskaa seurattavaa. Jerry Lawler kuvailikin heitä tässä jaksossa hyvin. He ovat kuin WWF:n omat Beavis & Butt-Head.

****

The British Bulldog vs Vader

Bulldogilla oli polvi edelleen vahvasti teipattu One Night Onlyn jäljiltä. Vader olikin ottelussa niskan päällä, kunnes hänen kimppuun hyökkäsi Hart Foundation. Lopulta The Patriot tulee apuun, mutta hänelle käy yhtä huonosti kuin Vaderille. Hart Foundation peittelevät lopuksi Vaderin ja Patriotin Kanadan lipulla.

****

Ahmed Johnson w/Legion of Doom & Ken Shamrock vs Faarooq w/Nation of Domination – WWF Intercontinental –mestaruusturnauksen välieräottelu

Tämän ottelun voittaja kohtaa Owen Hartin Badd Bloodissa Intercontinental-mestaruudesta. Faarooqhan putosi jo aikaisemmin turnauksesta hävittyään Ken Shamrockille, mutta Shamrock loukkaantui tuossa ottelussa, joten Faarooq sai uuden mahdollisuuden. Legion of Doom ja Shamrock tulivat varmistamaan Johnsonin selustan, jotta Nation of Domination ei pääse aiheuttamaan tappiota Johnsonille. Johnson aiheuttikin itse tappion, sillä Ahmed Johnson diskattiin.

****

Tässä välissä nähtiin viimeinen osa Brian Pillmanin XXX Fileseja. Edelleen oltiin hotellihuoneessa, ja tällä kertaa ruudussa näkyi myös vastentahtoinen Marlena. Brian Pillman puhuu tulevasta ottelustaan Dude Lovea vastaan (ottelu, jota ei lopulta nähty ). Hän vaatii, että Goldust on ottelun ajaksi sidottu raudoilla kehätolppaan, jotta Goldust ei pääse sekaantumaan otteluun tai viemään ottelun aikana Marlenaa pois.

****

Goldust vs The Sultan w/Iron Sheik

Ottelun aikana selostamossa oli vierailevana tähtenä Goldustin kamu, Dude Love. Badd Bloodin Dude Love-Brian Pillman-ottelusta kerrotaan sen verran, että Goldust joutuu olemaan ottelun ajan raudoissa, mutta jos Dude Love voittaa Pillmanin, Goldust pääsee ottelemaan seuraavaksi Pillmania vastaan No DQ –ottelussa.

****

Steve Austin tulee katsomon kautta kehään. Viime viikolla Stunnerin vastaanottanut Vince McMahon antaa Austinille kolme vaihtoehtoa tulevaisuutensa suhteen.

A) Steve Austin tuo ensi viikolla lääkärintodistuksen, joka antaa hänelle luvan painia
B) Steve Austin painii jatkossa ilman WWF-sopimusta, joka vapauttaa WWF:n vastuista, jos Austin sattuu esim. halvaantumaan
C) Steve Austin saa potkut
****

The Headbangers (Mosh & Thrasher) vs Los Boricuas (Jose Estrada Jr. & Jesus Castillo) – WWF Tag Team –mestaruusottelu

Los Boricuasin Savio Vega ja Miguel Perez haastoivat Tag Team –mestarit One Night Onlyssa, mutta nyt oli Estradan ja Castillon vuoro. Ottelu päättyi diskaukseen, kun Godwinnit (joista oli tehty Tag Team –mestarien ykköshaastajat jostain syystä) sekaantuivat otteluun.

****

Vince McMahonin haastateltavana oli tällä kertaa Owen Hart, jolla oli päällään Steve Austinia pilkkaava OWEN 3:16 –paita (selässä luki I just broke your neck). Lisäksi Owen Hartilla oli muuten uusi kehääntulomusiikki, joka kuultiin jo itseasiassa edellisessä Raw’ssa. Vanha kunnon High Energy oli saanut väistyä Enough is Enough’n tieltä. Owenin seurassa oli mellakkapoliisit, jotka vahtivat, ettei Steve Austin riko lähestymiskieltoaan. Yksi mellakkapoliiseista sattuikin olemaan Stone Cold Steve Austin, joka pääsi tekemään Owen Hartille Stunnerin! Austin pakenee yleisömeren läpi paikalta.

Kuva
Owen 3:16

****

The Undertaker vs Hunter Hearst Helmsley w/Chyna & Shawn Michaels

Jostain syystä Bret Hart ja British Bulldog tulivat paikalle ja hyökkäsivät Undertakerin (?!?) kimppuun. En yhtään ymmärrä, että miksi. Eihän Hart Foundationilla ollut juuri mitään ongelmia Undertakerin kanssa, vaan Shawn Michaelsin poppoon kanssa. Eihän tästä mitään kunnollista ottelua tullut. Undertaker oli tekemässä Tombstonea HHH:lle, kun Rick Rude tuli salkunsa paikalle. Rudella oli salkun sisällä ruumispussi, johon Michaelsin jengi (tässä vaiheessa sillä ei ollut vielä nimeä) pisti Takerin. Undertaker kuitenkin heräsi ruumispussissa ja lähti jahtaamaan Shawn Michaelsia.

----------

Kuva
WWF Badd Blood: In Your House

18. In Your House –PPV kantoi nimeä Badd Blood. Tämä oli ensimmäinen IYH, jossa ei lavasteina käytetty aiemmista IYH:istä tuttua talolavasteita, vaan Badd Blood oli saanut omat uniikit lavasteet. Tapahtuma käytiin St. Louisissa, ja selostajina toimi jälleen kolmikko McMahon-Ross-Lawler. Tapahtuman sponsorina toimi Playstation!

Ensimmäisen Hell in a Cell –ottelun lisäksi tämä tapahtuma muistetaan vähän surullisemmastakin asiasta. Aikaisemmin samana päivänä (5. lokakuuta 1997) Brian Pillman oltiin löydetty kuolleena hotellihuoneesta Minnesotassa. Brian Pillman oli kuollessaan vasta 35-vuotias. Vaikka Pillmanilla oli tunnetusti lääke- ja huumeriippuvuus, niin käsittääkseni Pillman ei kuitenkaan yliannostukseen kuollut, vaikka mm. Vince McMahon näin väitti seuraavassa Raw’ssa. Brian Pillmanilla oli sama synnynnäinen sydänvika kuin isällään, joka myös kuoli sydänkohtaukseen.

WWE Networkista löytyy Brian Pillmanista kertova dokumentti, joka tuli ensimmäistä kertaa katsottua ennen tämän tapahtuman katsomista. Suosittelen ehdottomasti, sillä dokkari avaa aika hyvin Pillmanin uraa. Tässä PPV:ssä kuitenkin Brian Pillmanin kuolema jätettiin melko pienelle huomiolle. Vince McMahon ilmoitti asiasta ensimmäisen ottelun jälkeen, mutta muuten suremiset jätettiin seuraavan illan Raw’hon. Pillmanilla piti olla ottelu Dude Lovea vastaan, jota ei sattuneista syistä Badd Bloodissa lopulta nähty..

Kuva
Nation of Domination (Rocky Maivia, Kama Mustafa & D-Lo Brown) vs Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk) – 3 on 2 Handicap –ottelu

Tämän ottelun piti olla Nation of Domination vastaan Legion of Doom & Ken Shamrock, mutta Shamrock ei ollut vielä täysin toipunut loukkaantumisestaan, joten Handicap-otteluna mentiin. Rocky Maivia esiintyi alkuvuoden kaikissa PPV:issä, kunnes tulokas hävisi kuvioista ja palasi kuvioihin takaisin liittymällä NOD:iin. Tämä oli Rockyn ensimmäinen PPV-ottelu NOD:n jäsenenä. Ihan kiva aloitus tälle hieman surumieliselle PPV:lle. Ei tästä ottelusta nyt mitään erityistä jäänyt mieleen. Ehkä vähän tässä Nation of Dominationissa häiritsee se, että edes kolme vastaan kaksi –tilanteessa ryhmä ei tunnu pärjäävän LOD:lle.

**½ (12:20)

[spoiler]Ottelun voittajat: Nation of Domination (Rocky Maivia, Kama Mustafa & D-Lo Brown)

NOD:n johtaja Faarooq tuli häiritsemään Hawkia, ja lopulta Rocky Maivia sai tehtyä Rock Bottomin Hawkille.[/spoiler]

Kuva
Tarantula & Mosaic vs Max Mini & Nova

Alun perin Badd Bloodissa piti olla Dude Loven ja Brian Pillmanin välinen ottelu, mutta Pillmanin poismenon takia jouduttiin buukkaamaan jotain muuta tilalle. Dude Love ei paininut ollenkaan Badd Bloodissa. Tilalle saatiin kääpiöpainia jälleen kerran! Jee! Max Mini oli ihan hauska Ground Zerossa, mutta tämä ottelu ei vaan jaksanut kiinnostaa paskaakaan. Se yksi esiintyminen oli ihan riittävä. Olihan WWF:n rosteri kapea tähän aikaan, mutta olisi sieltä nyt löytynyt jotain varteenotettavimpia vaihtoehtoja täyttämään Pillman-Love-matsin aukon.

½ (06:43)

[spoiler]Ottelun voittajat: Max Mini & Nova[/spoiler]

Kuva
The Headbangers (Mosh & Thrasher) © vs The Godwinns (Henry O. & Phineas I. Godwinn) w/Uncle CletusWWF Tag Team –mestaruusottelu

The Headbangers voittivat ehkä hieman yllättäenkin Ground Zerossa Tag Team –mestaruuden ensimmäistä kertaa. Jostain syystä ykköshaastajiksi oli noussut Godwinnit, jotka on tänä vuonna aikaisemmin otelleet PPV-tasolla neljä kertaa joukkueena ja joka kerta hävinnyt. Godwinneilla oli apuna heidän uusi managerinsa – Uncle Cletus – joka vielä viime vuonna esiintyi WWF:ssä putkimiehenä. Godwinnien otteluilta ei koskaan voi odottaa mitään ihmeempää. Todella tylsä mestaruusottelu, vaikka Mosh ja Thrasher varmasti yrittivät parhaansa. Taisin jopa muuten nukahtaa tätä ottelua katsoessa.

*½ (12:17)

[spoiler]Ottelun voittajat ja uudet WWF Tag Team –mestarit: The Godwinns (Henry O. & Phineas I. Godwinn)

Uncle Cletuksen avustuksella pahin pelkoni toteutui – Godwinneista tuli Tag Team –mestareita. Mitäköhän siellä on ajateltu, kun on päätetty tehdä Godwinneista mestarit? The Headbangers oli yllättävän suosittu yleisön silmissä, kun taas puolestaan Godwinnien gimmick oli jäänne niiltä WWF:n heikoimmilta ajoilta.[/spoiler]

Mestaruusotteluiden välissä nähtiin seremonia, jossa palkittiin St. Louisissa vaikuttaneita painilegendoja. Paikalla oli Harley Race, Jack Brisco, Dory Funk, Jr., Gene Kiniski, Terry Funk, Lou Thesz ja Sam Muchnick. Vähän ehkä pitkitetty segmentti, mutta ihan mukava juttu muistaa näitä legendojakin välillä. Tästä jäi ihan mukava mieli.

Kuva
Faarooq vs Owen HartWWF Intercontinental –mestaruusottelu

Stone Cold Steve Austin voitti Summerslamissa Intercontinental-mestaruuden Owen Hartilta, mutta kyseisessä ottelussa Owen Hart mursi niskan Austinilta, joten kertaakaan Steve Austin ei kerennyt puolustamaan mestaruuttaan. Stone Coldilta ei kuitenkaan heti riistetty IC-vyötä (toisin kuin Tag Team –mestaruus), vaan hän sai pitää sitä jonkin aikaa, kunnes oli suututtanut WWF:n pomot niin pahasti, että nämä päätti järjestää Intercontinental-mestaruusturnauksen. Turnauksen finaaliin oli edennyt Faarooq ja Owen Hart. Faarooq hävisi ensimmäisellä kierroksella Ken Shamrockille, mutta Shamrockin loukkaantumisen myötä Faarooqille avautui paikka välierään, jossa hän voitti Ahmed Johnsonin diskauksella. Ex-mestari Owen Hart oli edennyt finaaliin ottamalla diskausvoitot Goldustista ja Brian Pillmanista.

Aika jännä ratkaisu oli pistää mestaruusotteluun kaksi pahista vastakkain. Tämä tietysti söi ottelun kiinnostavuutta ainakin yleisössä, mutta tämä ei ollut ainoa ongelma, miksi tämä ottelu ei oikein onnistunut. Stone Cold Steve Austin nimittäin oli paikalla häiriköimässä. Kaikki huomio meni Austiniin, jonka toiminta oli hauskaa seurattavaa, mutta ottelu jäi tämän takia ihan vailla huomiota.

** (07:12)

[spoiler]Ottelun voittaja ja uusi WWF Intercontinental –mestari: Owen Hart

Stone Cold Steve Austin yllättäen lyö Intercontinental-mestaruusvyöllä Faarooqia, jotta Owen Hart voittaa ja Austin voi itse kohdata Hartin mestaruudesta myöhemmin.[/spoiler]

Kuva
Los Boricuas (Savio Vega, Miguel Perez Jr., Jesus Castillo & Jose Estrada Jr.) vs Disciples of Apocalypse (Crush, Chainz, 8-Ball & Skull)

Los Boricuasin ja Disciples of Apocalypsen (+ Nation of Dominationin) välinen “jengisota” ei ole edennyt yhtään mihinkään. Itseasiassa näiden jengien välisiä kahakoita ei ole ollenkaan näkynyt Raw’ssa viime aikoina, joten luulin tämän kehnon kuvion jo loppuneen. Badd Bloodissa kuitenkin nähtiin tismalleen sama ottelu kuin Summerslamissa, eli neljä vastaan neljä –ottelu latinojen ja motoristien välillä. Eka kohtaaminen oli kehno ja tämä oli ihan samanlainen ottelu.

*½ (09:11)

[spoiler]Ottelun voittajat: Disciples of Apocalypse (Crush, Chainz, 8-Ball & Skull)[/spoiler]

Kuva
Bret Hart & The British Bulldog vs Vader & The Patriot – Tag Team Flag –ottelu

Vähän on jäänyt taka-alalle Bret Hart, vaikka mies voitti vielä viimeisen kerran WWF-mestaruuden Summerslamissa. Ground Zerossa pääotteluna oli Michaels-Taker, eikä Bret Hartin mestaruusottelu The Patriotia vastaan. One Night Onlyssa mestaruusottelu Undertakeria vastaan ei ollut päämatsi ja nyt Bret oli pistetty Tag Team –otteluun. Bret Hartin ja Bulldogin vastustajina oli USA:n kunniaa puolustavat The Patriot ja Vader. Bret Hartin ja Vaderin välinen mestaruusottelu olisi kyllä kiinnostanut sata kertaa enemmän kuin lippuottelu kahden joukkueen välillä.

Bret Hartilta ei ole tottunut näkemään huonoa matsia, mutta tämä oli selkeästi heikoin Bret Hartin ottelu tämän projektini aikana. Täysin yhdentekevä ottelu, josta huomasi, että ainakaan Bretillä ei ollut enää samanlaista intoa painissaan. Vader veti kyllä hyvin, mutta tämä oli hämmästyttävän tylsä ottelu. Ottelu oli ihan liian pitkä. Puolet ajasta pois olisi vaan tehnyt hyvää tälle ottelulle,

**½ (23:13)

[spoiler]Ottelun voittajat: Bret Hart & The British Bulldog[/spoiler]

Kuva
Shawn Michaels vs The Undertaker – Hell in a Cell –ottelu

Shawn Michaelsin ja Undertakerin välinen feudi sai alkunsa Summerslamissa, jossa erikoistuomarina toiminut Shawn Michaels aiheutti Undertakerille mestaruustappion. Sen jälkeen Undertaker on janonnut kostoa ja Shawn Michaelsista on tullut ruudun edessä pelleilevä kusipää, joka on alkanut turvautumaan koko ajan enemmän ja enemmän Hunter Hearst Helmsleyn, Chynan ja Rick Ruden apuun. Miehet kohtasivat jo Ground Zerossa, joka päättyi ratkaisemattomana kaaokseen. Nyt miehet oli pistetty häkkiin ottelemaan, mutta kyseessä ei ollut tavallinen häkkiottelu, vaan historian ensimmäinen HELL IN A CELL. Tällä häkillä haluttiin varmistaa, että kukaan ei pääse otteluun sekaantumaan (tässä tarkoituksessa ottelumuoto epäonnistui..). Ottelulle oli vielä lisätty panos, sillä ottelun voittaja kohtaa Bret Hartin WWF:n mestaruudesta Survivor Seriesissä.

Huhhuh kun oli kova ottelu! Tässä oli kaikki vaan tehty niin oikein. Häkkiä hyödynnettiin ovelasti, Michaels veti pelkurin roolin loistavasti, Undertaker oli sopivan tyly, verta nähtiin ja nähtiinhän tässä ottelussa hyvin legendaarinen sekaantuminen, joka sopi loistavasti tähän otteluun. Mm. arvostetuin painitoimittaja Meltzer on antanut tälle ottelulle viisi tähteä, ja kyllähän tämä on niin kova ottelu, että annan itsekin tälle viisi tähteä.

***** (30:00)

[spoiler]Ottelun voittaja: Shawn Michaels

Areena meni pimeäksi, musiikki alkoi soimaan ja Paul Bearer tuli paikalle seuranaan maskipäinen iso korsto, joka sattuu olemaan KANE eli Undertakerin veli. Kane tekee veljelleen Tombstonen ja Shawn Michaels ryömii selättämään Takerin.[/spoiler]

-----

Tämähän oli ihan kuin Wrestlemania 13 – yksi viiden tähden ottelu ja muuten täyttä kuraa. Ihan oikeasti kannattaa kyllä skipata tästä PPV:stä kaikki muu paitsi pääottelu (Hell in a Cell). HIAC-matsin ansiosta arvosana kääntyy kehnosta tyydyttäväksi.
-----

Badd Bloodin tähdet:
*** Shawn Michaels
** The Undertaker
* Vader

-----

PPV-arvosanat:
Loistava
In Your House 16: Canadian Stampede
Hyvä
One Night Only
Royal Rumble
Summerslam
Ok
In Your House 13: Final Four
In Your House 15: A Cold Day in Hell
Tyydyttävä
King of the Ring
Wrestlemania 13
Badd Blood: In Your House
Ground Zero: In Your House
In Your House 14: Revenge of the Taker

-----

Tähtipörssi:
1. Bret Hart 17
2. Steve Austin 16
3. Shawn Michaels 11
4. The Undertaker 10
5. Vader 5
6. Owen Hart 3
7. Mankind 2
8. TAKA Michinoku 1
8. The British Bulldog 1
TAFKAB - The Artist Formerly Known As Blaster (BlasterMaster, MasterBlaster, The Blasterpiece)

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 16 Tammi 2016, 08:34

Jäi keskellä viikkoa postaamatta niin laitetaanpa nyt.

Kuva
Sunnuntai 26. Lokakuuta 2008
US Airways Center, Phoenix, Arizona


Vuonna 2004 WWE otti kalenteriinsa rajoja rikkovan Taboo Tuesday tapahtuman. Ideana oli, että fanit pääsivät WWE:n nettisivulla äänestämään ottelijoista, matsien stipulaatioista ja vähän muustakin. Tiistai osoittautui huonoksi päiväksi ppv-ostojen kannalta, joten vuonna 2006 tapahtuma siirrettiin tutulle sunnuntai-illalle ja nimeksi tuli Cyber Sunday. Nyt oli siis vuorossa kolmas Cyber Sunday ja kaikkinensa viides tällä konseptilla käyty painishow. Samalla tämä jäi viimeiseksi sellaiseksi.

Sijaintina oli Arizonan aavikko ja selostajia joka brändillä omansa. Raw’lla Cole & King, Smackdownilla JR & Tazz ja ECW:llä Grisham & Striker.

Tasoltaan tämänvuotinen Cyber Sunday jäi heikonlaiseksi. Yksikään ottelu ei yltänyt sinne maagiseen neljään tähteen. Kaksi matsia kävi kuitenkin suht lähellä sitä, joten otetaan toinen niistä tarkasteluun.

Last Man Standing Match
The Big Show VS. The Undertaker

Undertaker vihasi Smackdownin toimitusjohtaja Vickie Guerreroa, koska tämä oli syrjinyt häntä koko vuoden ajan. Edgen & Vickien suhde oli ajautunut karille jo kesällä, mutta Vickie oli löytänyt uuden mielitietyn Big Show’sta. Unforgivenissä Big Show kääntyi Undertakeria vastaan ja täystyrmäsi hänet nyrkiniskullaan. No Mercyssä köriläät kohtasivat ja se matsi päättyi myös tuomarin keskeytykseen Big Show’n eduksi. Vihanpito oli tietenkin vain tiivistynyt ja nyt fanit saivat päättää stipulaation. Vaihtoehtoina olivat Knockout-ottelu, I Quit-ottelu ja tämä voiton vienyt Last Man Standing.

Kuva

Big Show vs. Undertaker on tuttu ottelupari ja heidän lukuisista kohtaamisistaan tämä saattaa olla se kaikkein paras. LMS oli heille varsin sopiva matsimuoto ja sen myötä selostuspöytää pistettiin näyttävästi palasiksi ja muutenkin meno oli rajua ja näyttävää. Parhaiten jäi mieleen Big Show’n vastaanottama DDT, joka oli kuin puolittain Front Suplex. Todella rajun näköinen tälli.

Huippuottelun arvosanoihin tämä ei ihan yllä, mutta yllätti positiivisesti ja oli Hardy vs. HHH:n ohella ehdottomasti illan parhaimmistoa. Jälleen yksi todiste siitä, että Undertaker oli vuonna 2008 ”vanhoilla päivillään” pirun kovassa iskussa.
Kesto: 19:25
Voittaja: Undertaker
Arvosana: *** ½


Muuta: Kane ja Rey Mysterio aloittivat illan No Holds Barred ottelulla. Suuria sankaritarinoita ei jäänyt kerrottavaksi ja hyvin perustasoiseksi tämä jäi.

Matt Hardyn haastajaksi ECW mestaruudesta yleisö oli valinnut Evan Bournen ja tämä oli ehdottoman hyvä valinta. Hardy vs. Bourne oli pirteä ja freesi ottelupari ja tykkäilin kyllä kehä-äksönistä. Oli mielenkiintoista nähdä Hardy kerrankin ottelun isompana ja voimakkaampana osapuolena. Kiva matsi, mutta ei mikään erityisen mieluunpainuva kuitenkaan.

Miz & Morrison ottelivat Cryme Tymea vastaan ottelussa, joka oli ilmeisesti heitetty kortin täytteeksi ihan viime hetkillä. Siltä se näyttikin, koska matsi oli ihan samaa perushuttua, jota nähtiin Raw’ssa joka maanantai.

IC-mestari Santino Marella oli lanseerannut Honk-a-Meterin. Pisimpään hallinnut IC-mestari oli edelleen Honky Tonk Man ja tätä ennätystä Marella oli alkanut jahtaamaan. Nyt Santino pääsi kohtaamaan Honky Tonk Manin ihan oikeasti, koska yleisö oli valinnut hänet haastajaksi Roddy Piperin ja Goldustin sijaan täpärällä erolla. Arvosanaa tälle ei voi antaa, koska painia tässä ei ollut nimeksikään, mutta segmenttinä kaiketi ihan hauska ja toimiva.

Yleisö sai päättää myös WWE mestari Triple H:n kohtalosta. Vaihtoehtoina olivat Jeff Hardy, Vladimir Kozlov tai molemmat Triple Threat ottelussa. Yleisö valitsi pelkästään Hardyn ja niinpä miehet saivat otella No Mercyn uusinnan. Hardy vs. HHH on aina toimiva ottelupari ja todella hyvä oli tämäkin ottelu. Jälleen Jeff kävi pariin kertaan niin lähellä, että sydän jätti lyöntejä välistä. Ihan No Mercyn tasolle ei päästy, mutta mainio mestaruusmatsi tämäkin.

Illan pääottelussa Chris Jericho puolusti MM-vyötä uutta ykköshaastajaa Batistaa vastaan. Tähän yleisö sai valita erikoistuomariksi Randy Ortonin, Shawn Michaelsin tai Steve Austinin. Ikisuosikki Austin totta kai valittiin äänivyöryllä. Päinvastaisista painityyleistä huolimatta hetken aikaa vaikutti jo siltä, että tästä saattaa tulla hyväkin matsi. Sitten alkoi armoton ylibookkaus ja sekasotku, joka sai arpomaan, että katsonko itse asiassa jotain Jeff Jarrettin tittelimatsia TNA:sta. Se pilasi ottelun täysin ja lopputuloksena yksi heikoimmista päämatseista koko vuonna.

Tähdet
*** Undertaker
** Big Show
* Triple H


Yhteenveto: Kortin alkupäässä Hardy vs. Bourne oli pirteä esitys ja sitten Undertaker & HHH ottelivat peräjälkeen hienot ottelut. Muuten taso oli aika heikkoa. Näin ollen pääottelu oikeastaan määritti millainen tapahtuma tästä saatiin. Valitettavasti Jericho vs. Batista meni pipariksi ylibookkauksen vuoksi ja sitä myöten fiilis tapahtuman suhteen laski. Hyvin keskinkertaiseksi kokonaisuudeksi jäi, enkä tätä tapahtumaa lähtisi ensimmäisenä suosittelemaan. Pari ihan kivaa matsia kumminkin. Arvosanasta lohkaisin neljäsosan pois, koska muuten tuo Santinon hassuttelun ignooraminen vääristäisi arvosanan liian korkeisiin lukemiin.



Pähkinänkuorispoilerit

Kane VS. Mysterio (10:23) ** ½
M. Hardy VS. Bourne (11:10) ***
Miz & Morrison VS. Cryme Tyme (10:23) **
Santino VS. Honky Tonk Man (1:06) N/A
Undertaker VS. Big Show (19:25) *** ½ (illan paras)
J. Hardy VS. HHH (15:39) *** ½
Batista VS. Jericho (17:08) ** ½


Vuoden yhteenveto
[spoiler] PPV Ranking 2008
1 TNA - Hard Justice 3,21
2 WWE - WrestleMania XXIV 3,19
3 WWE - No Way Out 3,00
4 TNA - Slammiversary 2,96
5 WWE – One Night Stand 2,93

6 WWE - Royal Rumble 2,90
7 WWE - Judgment Day 2,82
8 WWE - Summerslam 2,79
9 TNA - Final Resolution (tammi) 2,78 / TNA - Bound For Glory 2,78
10 TNA - Victory Road 2,69

11 WWE - No Mercy 2,68
12 WWE - Cyber Sunday 2,58
13 WWE - Night Of Champions 2,57
14 WWE - Backlash 2,54
15 WWE - Unforgiven 2,46

16 TNA - Destination X 2,40
17 WWE - Great American Bash 2,38
18 TNA – Against All Odds 2,31 / TNA - Lockdown 2,31
19 TNA - No Surrender 2,30
20 TNA - Sacrifice 2,00


Vuoden Matsi Ehdokkaat
1. 30 Man Royal Rumble Match / Royal Rumble
2. Kurt Angle VS. AJ Styles / Slammiversary
3. Kurt Angle VS. AJ Styles (LMS) / Hard Justice
4. Undertaker VS. Edge (HIAC) / Summerslam
5. Chris Jericho VS. Shawn Michaels (Ladder) / No Mercy
[/spoiler]

Ensi kerralla sitten TNA:n Turning Point
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Borga
Midcarder
Viestit: 48
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 00:36
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Borga » 16 Tammi 2016, 09:03

En näitä ikinä jaksa kommentoida, mut ihan vaan näin tiedoksi Whatille ja kumppaneille, että luen jokaisen näistä arvosteluista ja aina oon tykännyt. Joten propsit teille isosta työstä! Hauska muistella vanhoja ja lueskella näitä. :)

Ainoot "risut" tulisi siitä, että itseä kiinnostaisi näissä arvosteluissa vähän parempi selostus matsin lopetuksesta, yleensä vaan voittaja ilmoitettu, tai joissain ei taida edes voittajaakaan olla, muistanko nyt väärin?

No mut jokatapauksessa, tosi nautinnollista näitä lukea. Keep up the good work! :)
Reelin' and Rockin'

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 16 Tammi 2016, 13:07

Borga kirjoitti:En näitä ikinä jaksa kommentoida, mut ihan vaan näin tiedoksi Whatille ja kumppaneille, että luen jokaisen näistä arvosteluista ja aina oon tykännyt. Joten propsit teille isosta työstä! Hauska muistella vanhoja ja lueskella näitä. :)

Ainoot "risut" tulisi siitä, että itseä kiinnostaisi näissä arvosteluissa vähän parempi selostus matsin lopetuksesta, yleensä vaan voittaja ilmoitettu, tai joissain ei taida edes voittajaakaan olla, muistanko nyt väärin?

No mut jokatapauksessa, tosi nautinnollista näitä lukea. Keep up the good work! :)
Kiitos palautteesta! Motivoi jatkamaan edelleen.

Tarkoituksella en ole selvittänyt matsien lopetuksia kovin yksityiskohtaisesti, koska en ole halunnut spoilata koko ottelua. Siltä varalta, jos joku innostuu tapahtuman vaikka arvostelun perusteella katsomaan.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Wanhus
Main eventer
Viestit: 281
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:15

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Wanhus » 17 Tammi 2016, 12:54

Samoilla linjoilla Borgan kanssa, hiljaisesti fanitan näitä arvosteluja ja aina tulee luettua. Nyt kun ollaan näissä PPV:eissä, joita on tullut oikeasti aikoinaan katsottua, niin kiva on ollut muistella vanhoja ja jokin vanha matsi arvostelusta innostuneena on tullut laitettua pyörivään (vaikka tämä Big Show vs UT ei niihin kuulukaan :D).

Lurun projekti on myös kiinnostava, kun tavallaan pimennossa tuo aika ja tiedossa on vain se kuva, jota WWE meille myy eikä siihenkään ole tullut kovin paljoa itse syvennyttyä. Kiitos teille näistä, on ilo :)
"Taas vauva naapuriin, vittu en kestä vauvoja. Meen katsoo Rumblen"
- Chris Jericho

" joudun olemaan viikkoja täällä jos pylly leikataan, en pääse ees bookediin"
- Teme

Avatar
Porcupine
Main eventer
Viestit: 117
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 10:15
Paikkakunta: Haaparanta

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Porcupine » 17 Tammi 2016, 13:40

Pakko kompata hieman aikaisempia. Nämä ovat itsellekin olleet todella mielenkiintoista luettavaa ja näiden ansiosta olen nämä tapahtumat katsonut nostalgiafiiliksissä uudestaan vuodesta 2002 tähän päivään saakka. Etenkin Whatin kirjoitukset ovat olleet siinä mielessä hyviä, että ne ovat hieman kevyempää luettavaa kun vain ne ns. tärkeämmät ottelut käydään läpi ja pienemmistä otteluista on tuo pienempi kertaus lopussa. Tästä syystä jopa TNA:n arvostelut olen lukenut vaikka niitä tapahtumia en koskaan ole nähnytkään. Hyvää työtä, jatkakaa.
Pissing our pants yet?

Avatar
Bullhammer
Jobber
Viestit: 5
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:10

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Bullhammer » 22 Tammi 2016, 20:47

Wanhus kirjoitti: Lurun projekti on myös kiinnostava, kun tavallaan pimennossa tuo aika ja tiedossa on vain se kuva, jota WWE meille myy eikä siihenkään ole tullut kovin paljoa itse syvennyttyä. Kiitos teille näistä, on ilo :)
Jos se aika on pimennossa, niin ei näitä vielä kannata lukea ja samalla spoilaantua. WWE Networkista löytyy hyvällä laadulla kaikki RAWit 1993-2002 ja Nitrojakin on melkein vuoteen 1999 asti. Paljon parempaa viihdettä kuin nyky-WWE, joten kannattaa mieluummin katsoa itse.

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 23 Tammi 2016, 07:13

Kiitos tulleesta palautteesta! Jostain syystä unhoittui taas viikolla, mutta laitetaan nyt lauantai-aamun ratoksi.

Kuva
Sunnuntai 9. Marraskuuta 2008
Impact Zone, Orlando, Florida


Bound For Gloryn jälkeen TNA:ssa oli alkanut uusi juonikuvio, joka tulisi hallitsemaan melkein kaikkea seuraavan vuoden ajan. Stingin voitettua mestaruuden hän ja Kurt Angle olivat keränneet ympärilleen tallin, johon kuului ainoastaan entisiä maailmanmestareita. Anglen ja Stingin lisäksi Kevin Nash, Scott Steiner ja Booker T muodostivat tämän viisikon, joka kutsui itseään Main Event Mafiaksi. TNA:n originaalit olivat vastanneet kasaamalla yhteen löyhän liittouman, jonka johtotähtinä olivat AJ Styles ja Samoa Joe. Myöhemmin tähän liittyi lisää painijoita ja talli sai nimekseen ”TNA Frontline.” Tämä pohjustukseksi, koska koko tapahtuma pyöri teemalla ”MEM vs. muut.”

Tapahtuma sisälsi myös ironisen yksityiskohdan. Vuosi sitten Turning Pointissa Scott Hallin piti otella pääottelussa, mutta hän ei koskaan saapunut paikalle. Nyt vuotta myöhemmin hän puolestaan oli löytänyt pyytämättä ja yllättäen tiensä katsomon eturiviin. Seuranaan hänellä oli Insane Clown Posse (kts. google) joiden kanssa Hall oli tehnyt yhteistyötä Juggalo Championshit Wrestling painipromootion kanssa. Hall ja kumppanit seurasivat eturivistä Bashirin ja Rhinon sekä joukkuemestaruusmatsin, jonka jälkeen häipyivät omille teilleen. Mitään suurempaa välikohtausta porukka ei aiheuttanut.

Paikkana tapahtumalle oli tällä kertaa TNA:n kotipesä Orlandossa ja selostajina vakiokaksikko Tenay & West. Turning Point tarjosi kaksi massasta hyvällä tavalla erottunutta ottelua, joista toisen otan nyt tarkasteluun.

Falls Count Anywhere Match
Abyss VS. Kurt Angle

Tässä vaiheessa hirviö Abyssin uran huippuhetket olivat jo menneet ohi. Hahmon inhimillistäminen oli vienyt mystiikkaa pois ja myös fysiikaltaan Abyss oli kaukana esimerkiksi vuoden 2005 kunnostaan. Vuonna 2008 Abyss ei ollutkaan mukana erityisen muistettavissa tapahtumissa ja sekaan mahtui myös useamman kuukauden tauko. Nyt Abyssille kuitenkin ilmaantui tilaisuus näyttää mihin edelleen kykenee kun vastaan tuli edelleen huippuiskuinen Kurt Angle. Stingin ohella myös Angle oli Main Event Mafian perustajajäsen ja Abyss taasen edusti TNA:n originaaleja. Enempää taustatarinaa tällä ottelulla ei ollut, eikä toisaalta tarvinnutkaan olla.

Kurt Angle tullaan vielä vuosikymmentenkin päästä muistamaan yhtenä kovimmista ja taitavimmista teknisistä painijoista historiassa. Se on hänen perintönsä, mutta Angle oli todellinen monitaituri ja kykeni ottelemaan huippumatseja myös hardcoretyylillä. Tämä oli todiste siitä. Kaikkein hämmästyttävin hetki tässä oli Kurtin kaistapäinen Somersault Plunge sisääntuloalueen rampilta lattialle. Se oli yksi koko vuoden hienoimmista spoteista. Ikävä kyllä en tähän löytänyt kuvaa juuri siltä hetkeltä.

Kuva


Tuo loikka tapahtui jo matsin alkupuolella ja sen jälkeen tapahtui vielä paljon. Miehet jyräsivät toisensa sisääntulorampin seinistä läpi ja tappelivat näyttävästi yleisön seassa. Välillä toki käytiin kehässäkin ja siellä nähtiin useita jännittäviä near falleja. Kokonaisuutena tämä oli erittyin viihdyttävä hardcore tyylinen painimatsi. Jos tämä olisi ollut vielä rahtusen parempi, niin neljä tähteä olisi saavutettu. Nyt se jäi siitä hieman vajaaksi, mutta tyytyväinen tähän täytyy olla.
Kesto: 18:01
Voittaja: Kurt Angle
Arvosana: *** ½


Muuta: Tapahtuma alkoi 10:n miehen x-divisioonan ”ranking” ottelulla. Eli periaatteen tasolla voittaja olisi ykköshaastaja ja ensimmäisenä eliminoitu haastajlistan 10. Käytännössä nämä listaukset kuitenkin unohdettiin voittajaa lukuunottamatta. Ollakseen tällainen inhoamani kymmenen painijan sekamelska niin tämä oli yllättävänkin ok. Parhaiten jäi mieleen Doug Williams, joka pääsi esittelemään näyttävää suplex arsenaaliaan.

Awesome Kong ja hänen burkhaan pukeutunut managerinsa Raisha Saeed ottelivat Taylor Wildea ja Roxxi Laveaux’ta vastaan. Alkuvuodesta vakuuttanut TNA:n naisten divisioonan trendi oli laskeva ja samaa jatkoi tämä. Ottelu ei jättänyt paljoa muisteltavaa.

Sheik Abdul Bashir ja Rhino kohtasivat ottelussa, jossa päähuomioon varastivat eturivissä heiluneet Scott Hall & Insane Clown Posse. Eikä toisaalta ihmekään, koska näiden sekopäiden pelkkä läsnäolo oli mielenkiintoisempaa kuin Rhinon ja Bashirin varsin keskinkertainen painimatsi.

Mestarisjoukkue Beer Money oli saanut haastajikseen Motor City Machine Gunsit. Minun kirjoissani nämä ovat TNA:n historian kaksi parasta tiimiä ja heidän ottelusarjansa vuodelta 2010 on aivan hulppea. Tämä oli jo hyvää esimakua tulevista vuosista ja tästä kehkeytyikin todella kovan tason painimatsi. Ihan sinne neljän tähden huipputasolle tiimit eivät (vielä tässä) yltäneet, mutta ei kaukanakaan ollut. Angle vs. Abyssin ohella illan parasta antia.

Main Event Mafian synnyttyä Booker T oli nimittänyt itsensä ”Legends” mestariksi ja tässä hän puolusti vyötään ensimmäistä kertaa. Vastassa hänellä oli Christian Cage, jolle tämä Turning Point jäi viimeiseksi ppv-esiintymiseksi TNA:ssa. Tämä ”jäähyväismatsi” jätti hieman katkeran maun, koska eipä tässä mitään kummempaa nähty kuin perus-Impact otteluissa. Rutiininomainen veto kummaltakin veteraanilta.

Samoa Joen ja Kevin Nashin monisäikeisen tarinan uusin käänne oli se, että Nash oli maksanut Joelle mestaruuden Bound For Gloryssa. Nyt selvitettiin välejä ottelun muodossa. Joen rajun bleidauksen vuoksi tämä jäi jollain tasolla mieleen ja matsilla oli periaatteessa ihan toimiva tarinakin. Nash oli kuitenkin niin pahasti rajoitteinen kehäesiintyjä, että mikään ei pelastanut tätä keskinkertaisuuden alholta.

Illan pääottelu oli pienoinen unelmamatsi Stingin ja AJ Stylesin välillä. Periaatteessa tältä sai odottaa paljonkin. Käytännössä tämä jäi kuitenkin pettymykseksi ja aneemisen Impact Zonen myötä tuntui myös kokoaan pienemmältä. Kestoakaan tällä ei ihan hirveästi ollut ja sekaantumiset pilasivat lopetuksen. Umpisurkea epäonnistuminen tämä ei siltikään ollut, odotuksiin nähden vaan pettymys.

Tähdet
*** Kurt Angle
** Abyss
* MCMG

Yhteenveto:
Ensimmäinen puolitoistatuntinen ei tarjonnut muuta kuin kovin keskinkertaisia otteluita, mutta jälkimmäisellä tahti parani huomattavasti. Joukkuematsi ja Angle vs. Abyss olivat jo todella hyvää toimintaa. Tuohon päälle kun olisi saanut vielä hienon pääottelun, niin tämä olisi kääntynyt plussan puolelle. Päämatsi jäi kuitenkin odotuksiin nähden pettymykseksi, mikä jätti hieman karvaan maun. Hukkuu harmaaseen massaan tämä Turning Point.

Pähkinänkuorispoilerit
X Division Rankings Match (17:23) ** ½
Kong & Saeed VS. Taylor & Roxxi (9:08) **
Bashir VS. Rhino (8:20) * ½
Beer Money VS. MCMG (17:02) *** ½
Christian VS. Booker T (11:47) ** ½
Abyss VS. Angle (18:01) *** ½ (illan paras)
Nash VS. Joe (11:30) **
Styles VS. Sting (14:45) ***


Vuoden yhteenveto
[spoiler]PPV Ranking 2008
1 TNA - Hard Justice 3,21
2 WWE - WrestleMania XXIV 3,19
3 WWE - No Way Out 3,00
4 TNA - Slammiversary 2,96
5 WWE – One Night Stand 2,93

6 WWE - Royal Rumble 2,90
7 WWE - Judgment Day 2,82
8 WWE - Summerslam 2,79
9 TNA - Final Resolution (tammi) 2,78 / TNA - Bound For Glory 2,78
10 TNA - Victory Road 2,69

11 WWE - No Mercy 2,68
12 WWE - Cyber Sunday 2,58
13 WWE - Night Of Champions 2,57
14 TNA - Turning Point 2,56
15 WWE - Backlash 2,54

16 WWE - Unforgiven 2,46
17 TNA - Destination X 2,40
18 WWE - Great American Bash 2,38
19 TNA – Against All Odds 2,31 / TNA - Lockdown 2,31
20 TNA - No Surrender 2,30

21 TNA - Sacrifice 2,00


Vuoden Matsi Ehdokkaat
1. 30 Man Royal Rumble Match / Royal Rumble
2. Kurt Angle VS. AJ Styles / Slammiversary
3. Kurt Angle VS. AJ Styles (LMS) / Hard Justice
4. Undertaker VS. Edge (HIAC) / Summerslam
5. Chris Jericho VS. Shawn Michaels (Ladder) / No Mercy
[/spoiler]


Vuosi senkun kulkee loppuaan kohden. Seuraavana vuorossa Survivor Series.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Luru
Main eventer
Viestit: 192
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:30
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Luru » 23 Tammi 2016, 18:18

Kuva
RAW is WAR – 6.10.1997

Kuva

Badd Bloodista ja Brian Pillmanin kuolemasta kulunut vuorokausi – RAW is WAR alkaa Brian Pillmanin muistamisella. Kaikki painijat ovat kokoontuneet rampille, titantronilla on Brian Pillmanin kuva ja areena hiljeni kymmenen kellonlyönnin ajaksi.

*****

Shawn Michaels kavereineen (D-Generation X) tuli kehään juttelemaan Michael Colen kanssa. Michaels ja Helmsley kiusaavat Colea, jonka jälkeen Michaels alkaa hehkuttamaan omaa erinomaisuuttaan. Shawn Michaels sanoo olevansa WWF:n ainoa Ikoni. Michaels ja Helmsley haluavat näyttää Badd Bloodin HIAC-matsin parhaita paloja, mutta ”yllättäen” ruudulla alkaakin pyörimään 1,5 vuotta vanha pätkä Madison Square Gardenista, jossa Michaels (silloin hyvis), Helmsley (pahis), Razor Ramon ja Diesel rikkoivat kayfabea ja halailivat toisiaan kehässä.

Lopulta paikalle tulee WWF-mestari Bret Hart. Bret haukkuu Michaelsin homoksi, jota hän ei kunnioita ollenkaan. Shawn Michaels puolestaan pilkkaa Bret Hartia sanomalla tätä paperimestariksi, joka saa soittaa vaan kakkosviulua, kun Shawn Michaels tähdittää tapahtumia.

*****

The Headbangers (Mosh & Thrasher) vs The Godwinns (Henry O. & Phineas I. Godwinn) w/Uncle Cletus – Lumberjack-ottelu

Badd Bloodissa The Godwinnsit voittivat Tag Team –mestaruuden Headbangersilta. Mosh ja Thrasher saivat heti revanssimatsin Raw’ssa… Paitsi ettei tässä ollut panoksena edes mestaruus. Ottelumuotona oli Lumberjack-ottelu, eli suomennettuna tukkimies-matsi. Kehän ympärillä jöötä oli pitämässä iso osa WWF:n rosteria, joiden tehtävä oli mätkiä ja pistää ottelija takaisin kehään, jos hän ajautui kehän ulkopuolelle. Tässä ottelussa tulikin ihan mielenkiintoinen hetki, kun tuomari oli poissa pelistä ja ottelu muuttui kaikkien painijoiden väliseksi joukkotappeluksi. Kehä kuitenkin tyhjeni juuri kun tuomari alkoi virkoamaan, ja Legion of Doomin avulla The Headbangers voitti Godwinnit.

*****

Marc Mero w/Sable vs Miguel Perez Jr.

Marc Mero loukkasi alkuvuodesta polvensa, jonka takia hän on ollut puolisen vuotta sivussa. Muutaman kerran Mero on näkynyt ruudussa, kun Sable on kerännyt huomiota itseensä ja mustasukkainen Marc Mero on käynyt hakemassa vaimonsa pois. Nyt nähtiin kuitenkin Meron paluu kehään. Marc Mero on nyt täysin muuttunut mies. Uuden kehääntulomusiikini (joka on hemmetin tiukka!) lisäksi miehellä oli uusi gimmick. Marc Mero ei ollut enää ”Wildman” Marc Mero, vaan siilitukkainen nyrkkeilijä, joka näkyi miehen painiasussa- ja tyylissäkin. Itse tykkäsin Marc Merosta, ja tämä muutos miehessä tuntuu ihan mielenkiintoiselta, vaikka loukkaantumisen jäljiltä ei olekaan yhtä lennokas enää kehässä. Ottelu kesti vain pari minuuttia, ja Mero otti vakuuttavan voiton hienolla TKO-lopetusliikkeellään.

*****

Tässä kohtaa jakso muuttui ihan oudoksi. Manageri Jim Cornette piti puheen, jossa hän haukkui WCW:n ja nWo:n. Cornetten mukaan WCW on kohdellut mm. Ric Flairia, Arn Andersonia ja Mick Foleya väärin. Erityisesti paskaa saivat niskaansa Kevin Nash (Diesel), Razor Ramon (Scott Hall) sekä Sean Waltman (Syxx/1-2-3 Kid), jotka jättivät vuonna 1996 WWF:n ja menivät WCW:hen. Vähän jäi epäselväksi, että miksi tälläinen promo oli Raw’ssa. Viime aikoinahan WWF on keskittynyt omaa toimintaansa, ja jättänyt nämä WCW:hen kohdistetut kehnot ”iskut” (Billionaire Ted –”sketsit”, feikkihahmot) taakseen. Sitten yhtäkkiä pamahtaa tällainen juttu ruutuun, enkä vaan yhtään ymmärrä, mitä tällä haettiin..

*****

The British Bulldog w/Hart Foundation vs Rocky Maivia w/Nation of Domination

Jostain syystä WWF tykkää pistää pahikset vastakkain. Rocky Maiviaa on kyllä kehuttava, että hänen persoonansa on tullut koko ajan paremmin esille. Kehittynyt Maivia ei kuitenkaan onnistunut konkaria voittamaan, vaan Davey Boy Smith otti lopulta voiton. Matsin jälkeen nähtiin NOD:n ja Hart Foundationin välinen yhteenotto.

*****

Vince McMahon haastatteli jälleen kerran Stone Cold Steve Austinia kehässä. Steve Austinilla oli muuten kaulassaan kaulakoru, jonka hän aikanaan sai joukkuekaveriltaan ja ystävältään Brian Pillmanilta. McMahon uteli Austinilta, että miksi hän auttoi Owen Hartin voittoon Badd Bloodissa. Lisäksi tämä oli ilta, jolloin Austinin piti tehdä päätös kolmen vaihtoehdon välillä: lääkärin lupa painimiseen, painia jatkossa omalla vastuulla tai potkut. Vince ja Austin päätyivät keskimmäiseen vaihtoehtoon.

Faarooq ja Nation of Domination keskeyttivät Austinin. Faarooq vannoi kostoa, sillä Steve Austin aiheutti hänelle tappion eilisessä IC-mestaruusottelussa. Lopuksi Austin haki selostaja Jerry Lawlerin kruunun ja potkaisi sen yleisön joukkoon. Hyvin veti kyllä Austin ottaen huomioon, että hänen läheisen ystävän kuolemasta oli kulunut vain päivä.

*****

Owen Hart © vs Road Warrior Hawk – WWF Intercontinental –mestaruusottelu

Onpa outoa nähdä Legion of Doomin jäsen yksinään kehässä. Itseasiassa tämä taitaa olla ensimmäinen kerta vuonna 1997, kun jompikumpi LOD-jäsen ottelee yksinään Raw’ssa. Godwinnien ja LOD:n välinen feudi ei todellakaan ollut vieläkään ohi. Aiemmin LOD aiheutti Godwinneille tappion, ja nyt Godwinnit sekaantuivat Hawkin matsiin. Owen Hart siis säilytti mestaruuden itsellään.

*****

WWF/WWE on vuosien varrella tarjonnut paljon vastenmielistä ja moraalisesti kyseenalaista viihdettä, mutta tämä on ehdottomasti vastenmielisin juttu, jonka Vince McMahon on koskaan tehnyt. Vince McMahon haastatteli satelliitin välityksellä Brian Pillmanin leskeä – Melanie Pillmania. Rouva Pillman oli luonnollisesti täysin surun murtama, mutta urhoollisesti hän esiintyi. Ahdistavan tästä jutusta teki Vince McMahonin jutut. Vince mm. viittaili siihen, että Brian Pillman oli kipulääkeaddikti, joka kuoli lääkkeisiin. Todella ala-arvoinen veto Vinceltä ja WWF:ltä koko haastattelu. Eihän Melanie Pillmanin olisi tarvinnut haastatteluun suostua, mutta kukapa läheisen kuoleman jälkeen aina on niin järjissään.

Kuva
“Now that your husband is gone, what are you going to do to support your five children?”

*****

Jim Ross ja Jerry Lawler keskustelivat Brian Pillmanista, kunnes arena meni pimeäksi ja paikalle saapui Paul Bearer sekä Kane. Undertakerin veli Kane teki WWF-debyyttinsä Badd Bloodissa aiheuttaen veljelleen tappion Hell in a Cell –ottelussa. Nyt nähtiin Kanen Raw-debyytti. Ensitöikseen hän tuhosi kehässä olleen jobberikaksikon (Jeff & Matt Hardy).

Kane on siis Undertakerin veli, jonka luultiin kuolleen Undertakerin aiheuttamassa tulipalossa. Kane on kuitenkin elossa, vaikkakin kasvot ovat tuhoutuneet, eikä mies edes puhukaan. Paul Bearer oli koko ajan oikeassa, vaikka kaikki epäilivätkin kesällä Bearerin puheita.

Kuva
KANE

*****

Bret Hart vs Hunter Hearst Helmsley w/Chyna

Bret Hart haastoi aikaisemmin HHH:n otteluun. Kesken ottelun paikalle tulee Shawn Michaels, joka häpäisee Kanadan lipun työntämällä lippua nenäänsä. Hart Foundation tulee myös paikalle vahtimaan. Michaels pääsee tekemään Bret Hartille kehän ulkopuolella Sweet Chin Musicin, jonka avulla HHH ottaa Bret Hartista voiton uloslaskulla.

----------

Kuva
RAW is WAR – 13.10.1997

Jälleen kerran RAW is WAR alkoi haastattelulla. Vince McMahon haastatteli Hart Foundationia, mutta Shawn Michaels kumppaneineen keskeytti haastattelun titantronin välityksellä. Ehkä tärkein juttu tässä segmentissä oli se, että Michaelsin, HHH:n, Chynan ja Rick Ruden muodostaman ryhmän nimi tuli julki – D-Generation X.

Kuva
Shawn Michaels, Triple H, Chyna & "Ravishing" Rick Rude - D-Generation X

*****

Owen Hart w/Hart Foundation vs Kama Mustafa w/Nation of Domination

Eipä tästä matsista paljon sanottavaa ole. D-Generation X tuli kesken ottelun paikalle, ottivat selostajilta mikit ja ”selosti” ottelua syöden samalla banaania.

*****

Max Mini & Nova vs Mosaic & Tarantula

Tämä tismalleen sama kääpiöiden tag team –ottelu nähtiin jo Badd Bloodissa. Eipä tästä oikein sanottavaa ole, kun tämä kääpiöiden touhu ei yhtään kiinnosta. Max Minin joukkue voitti jälleen. Max Mini ei ole tainnut vielä kertaakaan hävitä. LOLMAXMINIWINS.

*****

Tässä välissä piti olla Shawn Michaelsin ja Flash Funkin ottelu. Periaatteessa tämä toteutuikin. Flash Funk tuli kehään, mutta sitten ei tullutkaan Michaels, vaan Kane ja Paul Bearer. Kane tuhosi Funkin, jonka jälkeen Michaels hiipi paikalle ja ”selätti” Flash Funkin. Laskijana toimi HHH.

*****

8-Ball & Skull w/Disciples of Apocalypse vs Recon & Sniper w/Truth Commission

Jossain välissä eteläafrikkalainen separistiryhmä Truth Commission on kokenut muutoksia, sillä heidän managerina ei toimi enää The Commandant. Uusi manageri on Jackyl (ECW:n Cyrus the Virus). Kun kehää ympäröi kaksi jengiä, niin ei mikään ihme ole, että ottelu päättyy diskaukseen..

*****

Raw’n toinen tunti alkoi tutulla tavalla – Vince McMahon ja Stone Cold Steve Austin kehässä. Austin ja Vince McMahon allekirjoittivat Stone Cold Steve Austinin uuden sopimuksen, vaikka Steve Austin epäilikin Vinceä. Stone Cold Steve Austin saa Intercontinental-mestaruusottelun Owen Hartia vastaan, mutta jos Austin loukkaantuu, WWF ei ole vastuussa. Nation of Domination keskeyttää Austinin tuulettelun. Faarooq on luonnollisesti vihainen siitä, että Austin aiheutti hänelle mestaruustappion Badd Bloodissa. Lopulta Faarooq lähettää Rocky Maivian kehään, joka saa maistaa Austinin Stunneria välittömästi. Austin pakenee paikalta yleisömeren kautta.

*****

Brian Christopher vs Tajiri

Light-Heavyweight-divisioonan matsi jälleen kerran. Eihän tämä mikään ihmeellinen matsi ollut, vaikka Tajiri veti kyllä hyvin. Christopher otti voiton roll-upilla. Ottelun jälkeen Tajiri potkaisee Brian Christopherin pois kehästä.

*****

Goldust w/Marlena vs Savio Vega w/Los Boricuas

Goldust-Marlena-Pillman-kuvio jäi vähän kesken Pillmanin kuoleman takia. Huhujen mukaan Marlena olisi kääntynyt Goldustia vastaan. Nyt kuitenkin Goldust ja Marlena ovat jälleen onnellisesti yhdessä. Hyvis-roolista huolimatta Goldust otti voiton huijaamalla, sillä hän käytti jälleen aseenaan Marlenan kultaista käsilaukkua, jonka sisällä on tiili.

*****

Tässä välissä piti olla Hunter Hearst Helmsleyn (josta oltiin alettu puhumaan jo Triple H:nä ja ruudussa lukee aina HHH) ja The Patriotin välinen ottelu. Ennen kuin Patriot kerkesi kehään, Rick Rude heitti tämän päälle kuumat kahvit ja mukiloi Patriotin salkullaan. Commissioner Slaughter tulee paikalle rähisemään DX:lle. Sitten paikalle tulee Ahmed Johnson, jonka maha on hienosti kasvanut joka loukkaantumisen aikana. Nation of Domination hyökkää Johnsonin kimppuun. Johnsonin avuksi rientää Legion of Doom sekä Ken Shamrock. D-Generation X seurasi joukkotappelua rampilta syöden samalla popcornia.

*****

The Godwinns (Henry O. & Phineas I. Godwinn ) © w/Uncle Cletus vs Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk) – WWF Tag Team –mestaruusottelu

Illan huipennuksena nähdään tag team –ottelu, joka ollaan tämän vuoden aikana nähty varmaan sata kertaa. The Godwinnit voittivat Tag Team –vyöt Badd Bloodissa Headbangersilta, mutta nyt he joutuivat jo puolustamaan vöitään vanhaa arkkivihollistaan vastaan. Koko illan oltiin nähty lyhyitä haastattelupätkiä Road Warrioreilta, joissa he ovat käyneet läpi historiaan. Niinhän tässä sitten kävi, että tämä ehkä kaikkien aikojen legendaarisin joukkue nousi jälleen kerran Tag Team –mestareiksi. Jäi hyvä fiilis, kun LOD nousi mestareiksi ja junttien mestaruuskausi jäi todella lyhyeksi. Henry ja Phineas syyttävät tappiosta Uncle Cletustaan, jonka päälle he hyökkäävät ottelun jälkeen.

Kuva
Legion of Doom juhlii mestaruusvoittoa.

---------

Kuva
RAW is WAR – 20.10.1997

Ken Shamrock & Ahmed Johnson w/Legion of Doom vs Rocky Maivia & Kama Mustafa w/Faarooq & D-Lo Brown

Ottelua tulee seuraamaan myös D-Generation X, jolla on lämpimät välit NOD:n kanssa. Rick Rude tulee jopa auttamaan Nation of Dominationia, sillä Maivia ja Kama voittivat Ruden salkun avulla. Hyvisten kimppuun hyökätään myös ottelun jälkeen. Godwinnitkin tulevat paikalle, ja he lyövät roskiksella Legion of Doomia. Godwinnit ovat muuten nyt luopuneet tutusta farkkuhaalariasustaan.

*****

Nation of Dominationin pukuhuone on töhritty ja tuhottu. Huoneessa on Kanadan lippuja ja seinille spreijattu ”CANADA RULES”. Kaikki viittaa siihen, että Hart Foundation on asialla, mutta onko lopulta näin? NOD:n johtaja Faarooq on vihainen ja syyttelee WWF:ää jälleen rasistiseksi yhtiöksi.

*****

Bret Hart w/Hart Foundation vs Faarooq w/Nation of Domination

“Selostuksen” hoitaa jälleen kerran D-Generation X. Jälleen kerran ottelu muuttui kaaokseksi, kun NOD ja Hart Foundation ottivat yhteen. Yhtäkkiä paikalle tuli Stone Cold Steve Austin ja teki Faarooqille Stunnerin. Bret Hartilla ei ole mitään hajua mitä Faarooqille tapahtui.

*****

Seuraavaksi oli vuorossa erään painijan paluu WWF:ään. Jeff Jarrett oli jälleen täällä taas. Jarrethan paini vielä alkuvuodesta 1996 WWF:ssä, kunnes siirtyi kilpailijan (WCW) riveihin. WCW:stä loikannut Jarrett aloittikin promon haukkumalla WCW:n pomon Eric Bischoffin. JJ ei omien sanojensa mukaan saanut ansaittua mahdollisuutta WCW:ssä. Siitä päästiinkin WWF:n haukkumiseen, sillä Jarrettin mukaan tämä oli syy, miksi hän aikoinaan lähti WWF:stä. Hän sai Vince McMahonilta typerän kantritähti-gimmickin. Vince McMahonin syyllistämisen lisäksi Jeff Jarrett haukkuu WWF-tähdet Shawn Michaelsin, Bret Hartin ja Steve Austinin.

Kuva
Jeff Jarrett
*****

Marc Mero w/Sable vs Brian Christopher

Brian Christopherin iskä Jerry Lawler tulee kesken ottelun häiritsemään Sablea, ja pistää tälle Austin 3:16 –lippiksen päähän, koska Sable on viime aikoina lähinnä mainostellut ruudussa fanituotteita. Mero ottaa vakuuttavan voiton ja hermostuu vaimolleen, kun huomaa, että hänellä on Austin-lippis päässä.

*****

Owen Hart © vs Shawn Michaels © - Title vs Title –ottelu

Pelissä on siis kummankin mestaruus. Owen Hart pitää hallussaan Intercontinental-vyötä ja Shawn Michaels on hallitseva Euroopan mestari. Owen Hart pyytää, että Hart Foundation tai D-Generation X eivät sekaannu otteluun. Owenilla ja Michaelsillahan on ollut keskenään feudi aikaisemmin, jolloin Owen Hart Enzuiqirilla pisti Michaelsin pois pelistä hetkeksi. Owen Hart pääsee tässäkin ottelessa iskemään kyseisen potkuliikkeen Michaelsin, ja alkoi näyttämään siltä, että Owenista tulee tuplamestari. Enzuiqirin jälkeen paikalle riensi kuitenkin Stone Cold Steve Austin, joka teki tuomarille Stone Cold Stunnerin. Sitten oli helvetti irti, kun Hart Foundation sekä D-Generation X tulivat paikalle.

*****

Undertakeria nähtiin ensimmäistä kertaa Badd Bloodin jälkeen. Lyhyessä videopromossaan Undertaker kertoi, että hän ei halua tapella veljensä kanssa.

*****

Seuraavaksi vuorossa piti olla Dude Love vastaan British Bulldog. Niinhän siinä kävi, että Kane (ja Paul Bearer) tulivat jälleen paikalle ennen kuin ottelu kerkesi alkamaan. Kane ja Dude Love tappelivat keskenään. Lopuksi Kane tekee Lovelle kuristusjuntan teräsrampille.

*****

”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn vs The Headbangers (Mosh & Thrasher)

Jep. Joukkue, joka myöhemmin tultaisiin tuntemaan nimellä New Age Outlaws, teki Raw-debyyttinsä. Aikaisemmin keskenään feudanneet ”Real Double J” Jesse James ja Rockabilly päättivät pari viikkoa sitten Shotgun Saturdayssa lopettaa keskenään tappelemisen ja muodostaa joukkueen. Rockabilly löi kitaralla manageriaan Honky Tonk Mania, otti takaisin nimen Billy Gunn ja uudeksi lempinimeksi muodostui ”Bad Ass”. Jesse James on myös jättänyt kehnon kantrigimmickinsä, ja mies tunnetaan nyt ”Road Dog” (tässä vaiheessa vielä yksi G-kirjain vaan) Jesse Jamesina.

Kuva
New Age Outlaws

*****

TAKA Michinoku vs Tajiri

TAKA Michinoku on jo useamman kuukauden ajan esiintynyt WWF:ssä silloin tällöin, mutta nyt hän on tehnyt sopimuksen. Muistaakseni TAKA Michinoku ja Tajiri ovat kerran jo aiemmin kohdanneet Raw’ssa. Olihan tämä viihdyttävä ottelu, mutta harmittavan lyhyeksi jäi. Harmi, että TAKAn ja Tajirin WWF-urat menivät vähän ristiin, sillä ECW-jälkeisen Tajirin ja TAKAn feudi olisi voinut olla huikea.

*****

Kolmas viikko putkeen, kun Jim Cornette pääsee ruudun eteen pitämään puheen. Rehellisesti sanottuna nämä ovat sen ensimmäisen jälkeen menneet aikalailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

*****

Viimeiseksi otteluksi oli tarjolla tag team –ottelu, jossa Godwinnit kohtaavat 8-Ballin ja Skullin. Mitään ottelua tästä ei tullut, kun jostain syystä DOA:n Crush ja Chainz tulivat myös kehään hakkaamaan Godwinneja. Godwinnien alivoima muuttuu kuitenkin ylivoimaksi, kun The Truth Commission tulee paikalle apuun. Commissioner Slaughter, WWF:n agentit ja tuomarit tulevat paikalle erottamaan miehet toisistaan.

*****

Jakson lopussa nähtiin Mankindin paluu. Mankind piti promon pannuhuoneessa. Mankind haluaa kohdata Kanen, joka tuhosi Dude Loven.

----------

Kuva
RAW is WAR – 6.10.1997

Nation of Domination marssii vihaisena kehään. Heitä ketuttaa edelleen viime viikon tihutyö, jota he luulevat Hart Foundationin tekosiksi. Rocky Maiviakin sai aika paljon mikkiaikaa, ja kovasti on mies kyllä kehittynyt. Faarooq haastaa Hart Foundation 4vs4-otteluun ensi viikolla. Hart Foundation tulee paikalle. Bret Hart sanoo, että toisin kuin USA, Kanadassa ei vihata ruskeita, mustia tai keltaisia ihmisiä. Hart vakuuttaa, että he eivät ole töhrinnän takana, vaan NOD:n pukuhuoneen rikkoi D-Generation X.

DX keskeyttää NOD:n ja Hart Foundationin välisen nokkapokan titantronin välityksellä. Michaels vertailee Hart Foundationia KKK:hon, ja Helmsley sanoo Hart Foundationin käyttävän jopa N-sanaa. Tästä NOD hermostuu ja hyökkää Hart Foundationin kimppuun.

*****

Goldust w/Marlena vs Hunter Hearst Helmsley w/DX

Hassua, kun tuntuu niin pitkältä ajalta se, kun Goldust ja HHH feudailivat keskenään. Hieman on miesten urat lähteneet eri suuntiin. Tällä kertaa Goldustin kohtaloksi koitui Marlenan käsilaukku, johon oli piilotettu tiili. HHH sai sen nimittäin itselleen, tälläsi sillä Goldustia ja teki vielä Pedigreen.

Ottelun jälkeen Shawn Michaels pomppii selostajienpöydän päällä ja käskee Vince McMahonin imeä sitä. Vince McMahon on luonnollisesti vihainen.

*****

Owen Hart © vs Ahmed Johnson – WWF Intercontinental –mestaruusottelu

Tällä kertaa Owen Hart joutui puolustamaan IC-mestaruuttaan Ahmed Johnsonia vastaan, joka hetken aikaa piti vyötä reilu vuosi sitten ennen kuin loukkaantui. Johnsonin kannalta alkoikin ottelu näyttämään hyvältä, mutta sitten Stone Cold Steve Austin tuli paikalle ja teki Stunnerin Johnsonille. Owen Hart diskattiin, mutta säilyttää mestaruuden. Austin haluaa suojella omaa mahdollisuuttaan kohdata Owen Hart Intercontinental-mestaruudesta.

*****

Jim Ross haastatteli Mankindia, joka haluaa kohdata Kanen. Commissioner Slaughter tulee paikalle, ja sanoo, että ei voi suostua Kane-Mankind-otteluun. Kane on henkisesti niin vajaa, että Slaughter ei voi sallia ottelua. Tämän takia Mankind tekee Mandible Claw’n Slaughterille.

*****

Bret Hart © vs Ken Shamrock – WWF-mestaruusottelu

Harmi, että tätä ottelua ei koskaan keretty PPV-tasolla näkemään. Oli nimittäin ihan mukavaa seurattavaa niin kauan kuin sitä kesti. Ken Shamrock pisti jopa Bret Hartin taputtamaan, mutta tuomari oli pois pelistä. Shamrock päästää otteesta, jolloin Bret Hartille avautuu paikka lyödä tuolilla Shamrockia. Shawn Michaels juoksee paikalle ja leukaluiden sulosoinnut tärisevät Bret Hartin leuassa. Ken Shamrock ei Michaelsia kiittele, vaan heittelee tätä kehässä ja sekoaa täysin. Sitten paikalle tulee Hart Foundation sekä DX. Shawn Michaels ja Bret Hart yritetään pitää irti toisistaan.

*****

”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn vs The New Blackjacks (Blackjack Windham & Bradshaw)

Aika samanlainen ottelu kuin New Age Outlawsin viimeviikkoinen ottelu Raw’ssa. Road Dog ja Bad Ass ovat alakynnessä, ja sitten voittavat huijaamalla. Ottelun jälkeen paikalle tulee The Godwinns sekä The Headbangers, joten eiköhän tästä saada raavittua Survivor Seriesiin perinteinen eliminointiottelu.

*****

Kane ja Paul Bearer kävivät kehässä kääntymässä. Selvisi, että Slaughter on suostunut otteluun Mankindin ja Kanen välilä. Tällä kertaa Kane ei tuhonnut ketään painijaa kehässä.

*****

Omassa pukuhuoneessa majailevalla DX:llä oli asiaa Bret Hartille. Shawn Michaels haluaa puhua Bretille mies-miehelle, joten Michaels laski housunsa ja oli perse kohti ruutua. Välillä perse vilahteli ruudussa ja välillä se oli peittynyt DX-kyltin taakse..

Kuva
DX hupsuttelemassa.

*****

Marc Mero w/Sable vs Flash Funk

Tykkään muuttuneesta Merosta, mutta onhan hän kehässä paljon kankeampi kuin ennen, joten loukkaantumiset näkyvät miehen otteissa. Kyllähän Mero teki näyttävän Moonsaultin tässä ottelussa, mutta muuten sellainen mukava pieni lennokkuus, joka Meron otteluissa ennen oli, on hävinnyt. Tykkään tosin myös tuosta Meron nykyisestä lopetusliikkeestä – TKO:sta – joka muistuttaa hieman F5:sta.

*****

Jim Rossilta oli myös Jeff Jarrett –haastattelu. Jarrett jälleen kertoi syitä, minkä takia WCW on perseestä. Tämä oli kaikin puolin ihan kiinnostava haastattelu.

*****

Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk) vs Los Boricuas (Savio Vega & Miguel Perez Jr.) w/Jesus Castillo & Jose Estrada Jr.

Ei mitään hajua, että miksei viimeisenä otteluna voinut olla vaikka Bret Hartin ja Ken Shamrockin välinen ottelu. Panoksena ei ollut edes LOD:n Tag Team –vyöt. Kesken ottelun paikalle tulee Billy Gunn ja Road Dogg, jotka pukeutuvat Legion of Doomin olkapääsuojiin. Road Dogg aiheuttaa Los Boricuasille vahingossa tappion, joten sekä LOD ja Los Boricuas juoksivat ottelun jälkeen Road Doggin ja Billy Gunnin perässä.

Kuva
Billy Gunn ja Jesse James hupsuttelemassa.

----------

Kuva
RAW is WAR – 3.11.1997

Marraskuussa oli yksi Raw ennen Survivor Seriesiä. Bret ja Owen Hart eivät ole paikalla, mutta Stone Cold Steve Austin on. Austin tapaa kehässä McMahonin. Austin hehkuttaa potkivansa Owenin persettä SurSerissä. Viime viikolla Stone Cold sekaantui Ahmed Johnsonin ja Owen Hartin väliseen otteluun. Austin sanoo, että Ahmed Johnson vaan sattui olemaan tiellä, eikä hänellä ole mitään häntä vastaan, vaikka voikin tarpeen tullen hakata myös hänet.

Tietysti paikalle tuli Ahmed Johnson, joka haastaa Stone Cold Steve Austinin otteluun tänä iltana. Steve Austin tietenkin suostuu otteluun, joten myöhemmin luvassa on Stone Coldin paluu kehään.. vai onko kuitenkaan?

*****

Super Loco vs Aguila – WWF Light-Heavyweight –mestaruusturnauksen puolivälieräottelu

WWF on yrittänyt luoda WCW:n Cruiserweight-divisioonalle vastinetta. Useamman kuukauden ajan onkin esiintynyt nippu pienemmän kokoluokan painijoita WWF:n ohjelmistossa. Light-Heavyweight-divisioona tarvitsee luonnollisesti oman mestaruusvyön, joten uuden mestaruusvyön kunniaksi on päätetty järjestää mestaruusturnaus. Tavallaanhan WWF:n Light-Heavyweight-mestaruus ei ollut edes juttu, vaan saman niminen mestaruus on ollut aikaisemmin, mutta aikaisempaa mestaruutta puolustettiin lähinnä Japanin ja Meksikon suunnalla, eikä kyseessä oikeastaan ollut kunnon WWF-vyö.

Turnauksen kaavio näkyy alla olevasta kuvasta. Mielenkiintoisia ottelijoita on haalittu mukaan turnaukseen. TAKA Michinoku ja Brian Christopher ovat esiintyneet jo enemmänkin Raw’ssa. Devon Storm paini WWF:n jälkeen mm. WCW:ssä (Crowbar) ja TNA:ssa. Eric Shelley ei sano mitään, mutta hänen vastustajansa Scott Taylor tullaan myöhemmin tuntemaan Scotty 2 Hottyna.

Kuva
Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen turnauskaavio

Turnaus alkoi kahden meksikolaisen ottelijan välisellä ottelulla. Super Loco muistetaan paremmin Super Crazyna. Pian tämän jälkeen Super Crazy meni ECW:hen luomaan nimeä, ja painihan mies 2000-luvun puolella useamman vuoden WWE:ssäkin. Locon vastustajana on maskipäinen Aguila, joka Amerikassa tiedetään paremmin WWF-runistaan 2000-luvunvaihteessa Essa Riosina. Tässä ottelussa Aguila oli vasta 19-vuotias.

Oli kyllä hieno matsi, vaikka tietysti tällaisten otteluiden kohdalla toivoisi, että olisi hieman kauemmin kestänyt. Aguila voitti ottelun, joten Aguila nähdään turnauksen välierissä.

*****

Seuraavaksi näytettiin haastattelu, jossa JR haastatteli Goldustia ja Marlenaa. Ehkä tässä kohtaa pitäisi puhua Dustinista ja Terristä, koska haastattelu oli tehty niin, että kumpikaan ei esittänyt hahmoaan. Terri hehkutti sitä, kuinka hienoa on olla taas perheen parissa. Goldust/Dustin kuitenkin yllättää sanomalla, että hän on kyllästynyt vaimoonsa. Hän ei enää rakasta vaimoaan, eikä hän halua elää elämäänsä vaimolleen. Goldust sanoo löytäneensä jonkun muun ja aloittavansa aivan uuden elämän. Lopuksi Goldust ottaa sormuksen pois nimettömästi ja sanoo vaimolleen, että hän voi tunkea sen vaikka perseeseen.

Kuva
Goldust jätti Marlenan.

*****

Ahmed Johnson tuli kehään valmiina ottelemaan Stone Cold Steve Austinia vastaan..

MUTTA!

Niinhän siinä kävi, että mitään Austinin ja Johnsonin välistä ottelua ei nähty. Ennen kuin Steve Austin kerkesi tulemaan paikalle, oli paikalla Paul Bearer ja Kane. Kane teki Johnsonille kuristusjuntan ja kaksi Tombstone Piledriveria. Mankind juoksee paikalle, tekee ex-managerilleen (Paul Bearer) Mandible Claw’n ja jollain putkenpätkällä alkaa lyömään Kanea.

*****

Stone Cold Steve Austin tuli kehään haastamaan kenet tahansa. Nation of Domination vastaa haasteeseen. Faarooq lähetti Kama Mustafan kehään. Muu Nation of Domination saa riesakseen Legion of Doomin, ja samalla Austin tekee Stone Cold Stunnerin Kamalle.

*****

Aika jännä Raw, sillä ensimmäisen puoliskon aikana nähtiin tasan yksi ottelu. Toinenkaan tunti ei ala ottelulla, sillä Michael Cole haastattelee D-Generation X:ää. DX tietysti ottaa homman haltuunsa, ja nöyryytetty Michael Cole poistuu kehästä. Sitten kuullaan paljon Shawn Michaelsia kehumassa itseään, muutama hauska heitto Hulk Hoganille ja kaksi lupausta ensi viikon Raw’hon. HBK lupaa esiintyä seuraavassa Raw’ssa alasti ja hän lupaa näyttää Ken Shamrockille, kuka on maailman vaarallisin mies.

Paikalle tulee WWF:n komissaari Slaughter, joka on jälleen DX:n pojille vihainen. Tällä kertaa Shawn Michaels ja Hunter Hearst Helmsley ovat varautuneet Slaughterin syljeskelyyn, sillä heillä on suojakypärät pyyhkijöillä. Klassista DX-kamaa. Slaughter päättää, että Shamrock-Michaels-ottelu nähdään jo tänään!

*****

Marc Mero w/Sable vs Savio Vega

Mero ottaa kyseenalaisin keinoin voiton Savio Vegasta. Ottelun jälkeen Michael Cole menee Sablelta kyselemään Meron voitosta. Vihainen Marc Mero keskeyttää haastattelun ja sanoo, että jatkossa kysymykset voi kysyä suoraan itse superstaralta. Mero taluttaa Sablen pois paikalta.

*****

Vader vs The British Bulldog w/Jim Neidhart, Doug Furnas & Phil LaFon – Dog Collar –ottelu

Tämä oli ikäänkuin strap-ottelu, mutta remmin sijaan ottelijoilla oli kaulan ympärillä pannat, jotka olivat yhdistetty toisiinsa ketjulla. Syy miksi Furnas ja LaFon olivat Bulldogin ja Neidhartin seurassa, on se, että he edustavat Kanadaa Survivor Seriesissä. Survivor Seriesissä nähdään perinteinen eliminointiottelu Kanadan ja USA:n välillä. Samalla kerrottiin myös, että USA:ta piti edustaa The Patriot, mutta hän on loukkaantunut.

Vader voitti, mutta ottelun jälkeen kaikki neljä pahista olivat hänen kimpussa. Sen jälkeen katsomosta tulee kamppailulajeja hallitseva ”katsoja”, joka yrittää auttaa Vaderia. Miehen henkilöllisyys ei vielä tässä jaksossa selvinnyt. Oikeasti kyseessä oli erään painijan Raw-debyytti. Tämä mies oli Steve F’n Blackman!

*****

”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn vs Los Boricuas (Jose Estrada Jr. & Jesus Castillo

Eipä tästä ottelusta mitään erityistä sanottavaa. Jesse James ja Billy Gunn ottivat voiton jälleen hieman kyseenalaisesti.

*****

Ken Shamrock vs Shawn Michaels w/DX

Ken Shamrock oli vauhdissa, ja pisti jopa Shawn Michaelsin taputtamaan nilkkalukkoon. Tuomari ei kuitenkaan tätä todistanut, joten Shamrock ei saanut luovutusvoittoa. Diskausvoiton kuitenkin sai, kun D-Generation X hyökkäsi hänen kimppuun kesken ottelun.

---------

Kuva
WWF Survivor Series 1997

Järjestyksessään 11. Survivor Series järjestettiin 9.11.1997. Lisänimenä tällä PPV:llä oli coolilta kalskahtava GANG RULZ, joka varmaan tuli siitä, että WWF:ssä oli useampi jengi, joilla oli erimielisyyksiä. Survivor Series 1997 ei ollutkaan Yhdysvaltojen puolella, vaan nyt oltiin jälleen Kanadassa – tarkemmin sanottuna Montrealissa. Ja koska oltiin ranskankielisellä alueella, niin kehäkuulutuksetkin oli jostain syystä ranskaksi. Selostajina toimi tällä kertaa kaksikko Jim Ross – Jerry Lawler, koska Vince McMahonilla sattui olemaan muuta tekemistä…

Kuva
The Headbangers (Mosh & Thrasher) & The New Blackjacks (Blackjack Windham & Bradshaw) vs Road Dog, Billy Gunn & The Godwinns (Henry O. & Phineas I. Godwinn) – 4 vs 4 Survivor Series –eliminointiottelu

Viime vuoden tapaan Survivor Seriesissä käytiin neljä eliminointiottelua, joista Survivor Series –PPV on tunnettu. Jo heti ensimmäisenä otteluna oli vuorossa ensimmäinen eliminointikoitos. Tällä ottelulla oli jopa saatu keksittyä jotain taustaakin, sillä vasta joukkueen muodostaneet ”Road Dog” Jesse James ja ”Bad Ass” Billy Gunn olivat suututtaneet useammankin joukkueen WWF:ssä. Lisäksi juuri Godwinnit veivät Headbangersilta Tag Team –mestaruuden Badd Bloodissa.

Olipahan kehno aloitus illalle. Vartin verran kesti tämä tylsyyden huipentuma. Yksi asia aina ärsyttää näissä Survivor Seriesin eliminointiotteluissa. Eliminoinnit tuntuvat tulevan ihan liian helposti sellaisten liikkeiden jälkeen, jotka eivät ”normiottelussa” koskaan päättyisi selätykseen. Tämä oli yksinkertaisesti todella huono aloitus illalle, eikä tällaista paskaa pitäisi koskaan PPV:n alkuun pistää – tai oikeastaan ei ollenkaan koko PPV:hen.

* (15:25)

[spoiler]Ottelun voittajat: Road Dog, Billy Gunn & The Godwinns (selviytyjät Road Dog & Billy Gunn)

- Blackjack Bradshaw eliminoi Henry O. Godwinnin ensin
- Phineas I. Godwinn eliminoi Blackjack Windhamin pyykkinarun jälkeen
- Billy Gunn selätti Moshin
- Thrasher puolestaan pudotti selättämällä Phineas I. Godwinnin
- Road Dogg selätti School Boylla Bradshawn’n
- Billy Gunn ratkaisi ottelun Guillotine Leg Dropilla[/spoiler]

Kuva
The Truth Commission (Jackyl, Recon, The Interrigator & Sniper) vs Disciples of Apocalypse (Crush, Chainz, 8-Ball & Skull) – 4 vs 4 Survivor Series –eliminointiottelu

Disciples of Apocalypsen ja Los Boricuasin välinen jengisota on vähin äänin haudattu. Viime aikoina DOA:lla on ollut ongelmia toisen ryhmän kanssa. The Truth Commissionille tämä oli ensimmäinen PPV, vaikka firmassa he ovatkin olleet jo jonkin aikaa.

Enpä tältäkään ottelulta odottanut paljon mitään, mutta sanoisin tämän olleen hiukan parempi ottelu kuin ensimmäinen. Ehkä yksi syy tähän on se, että tämä ei ollut niin pitkä ottelu, niin ei kerennyt edes nukahtamaan kesken ottelun. Mieleen jäi Truth Commissionin iso mörökölli – The Interrogator – joka saatiin näyttämään uhkaavalta tapaukselta. Myös Jackyl hoiti roolinsa hyvin.

*½ (09:59)

[spoiler]Ottelun voittajat: The Truth Commission (The Interrogator ainoa selviytyjä)

- Chainz eliminoitiin ottelun alussa, eliminoijana The Interrogator
- 8-Ball selätti Jackylin, jonka jälkeen Jackyl vielä pyöri kehän ulkopuolella (mm. selostamossa)
- 8-Ballin kaksoisveli Skull selätti Reconin
- 8-Ball ja Skull putosivat seuraavina
- Crush selätti Powerslamin jälkeen Sniperin
- The Interrogator pääsi käyttämään lopetusliikettään (Sidewalk Slam) Crushiin, mikä ratkaisi ottelun[/spoiler]

Kuva
Team USA (Vader, Goldust, Marc Mero & Steve Blackman) w/Sable vs Team Canada (The British Bulldog, Jim Neidhart, Doug Furnas & Phil LaFon) – 4 vs 4 Survivor Series –eliminointiottelu

Viimeisenä Survivor Series –eliminointimatsina oli maaottelu Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä. Tästä teki oudon kuitenkin otteluun osallistuvat ottelijat. Goldust on jo kääntynyt pahikseksi, kun hän jätti vaimonsa ja alkoi käyttäytymään kuin mulkku. Marc Meronkin käytös omaan vaimoaan kohtaan on viime aikoina ollut aika kusipäistä, joten melko erikoiset valinnat USA:n joukkueeseen. Steve Blackman debytoi edellisessä Raw’ssa, ja tämä oli miehelle ensimmäinen ottelu. Kanadaa puolestaan edusti Hart Foundationin British Bulldog ja Jim Neidhart sekä heidän kanssaan yhteen lyöttäytyneet Doug Furnasin ja Phil LaFonin joukkue. Hassua tässä on se, että Kanadan joukkueessa vain yksi (Phil LaFon) on varsinainen kanadalainen. British Bulldog on britti, Jim Neidhart on syntynyt Yhdysvalloissa (mutta asuu Kanadassa ja varmaankin kaksoiskansalainen) ja Doug Furnaskin on ihan amerikkalainen vaan.

Ei tämäkään ottelu vielä ihan sytyttänyt, vaikka selkeästi parempi oli kuin edelliset ottelut. Välillä oli kehässä ihan mukavaa menoa, mutta kokonaisuutena jäi vähän vaisuksi koko ottelu. Päällimmäisenä mieleen jäi Goldustin toiminta ottelussa. Asennemuutoksen kokenut Goldust näytti koko ottelun ajan siltä, että otteleminen ei kiinnosta, eikä hän loppujen lopuksi suostunut tulemaankaan kehään edes.

**½ (17:05)

[spoiler]Ottelun voittajat: Team Canada (The British Bulldog ainoa selviytyjä)

- Steve Blackman eliminointiin uloslaskulla, kun hän jäi kehän ulkopuolelle tappelemaan Furnasin ja LaFonin kanssa
- Vader selätti Jim Neidhartin
- Myös Phil LaFon jäi Vaderin jyrän alle
- Furnas rullasi Marc Meron pitäen Meron shortseista kiinni
- Goldust jätti Vaderin yksinään, joten Goldustkin laskettiin ulos
- Vader teki Doug Furnasille Vader Bombin, mikä pudotti Furnasin pois ottelusta
- The British Bulldog löi kehäkellolla Vaderia ja selätti tämän[/spoiler]

Kuva
Mankind vs Kane w/Paul Bearer

Sitten oli vuorossa historiallinen hetki – Kanen PPV-debyytti. Kane teki Badd Bloodissa vihdoin debyyttinsä aiheuttamalla veljelleen Undertakerille tappion. Kanen ensimmäinen virallinen ottelu ei kuitenkaan ollut Takeria vastaan, sillä Undertaker ei halua otella omaa veljeään vastaan. Kane kuitenkin teki tuhoja Raw’ssa. Yhdeksi Kanen uhriksi joutui Dude Love, jonka takia Mankind teki paluun.

Ihan hieno aloitus Kanen pitkälle uralle, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä WWE:ssä. Ottelu oli erikoinen siinä mielessä, että ottelu oteltiin ”pimeän punaisessa” valaistuksessa, joka oli aina päällä Kanen alkuaikoina. Jollain tavalla pidin tätä jopa kiehtovana ratkaisuna. Mankind pisti jälleen kroppansa kunnolla likoon, eikä muutenkaan Mankind saatu näyttämään mitenkään heikolta, vaikka Kane onkin aikamoinen monsteri.

*** (09:27)

[spoiler]Ottelun voittaja: Kane

Mankind joutui lopulta vastaanottamaan Kanen Tombstone Piledriverin. 1-2-3. Kane voitti.[/spoiler]

Kuva
Nation of Domination (Faarooq, Rocky Maivia, D-Lo Brown & Kama Mustafa) vs Ken Shamrock, Ahmed Johnson & Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk) – 4 vs 4 Survivor Series –eliminointiottelu

Illan neljäs ja viimeinen Survivor Series –eliminointiottelu. Tällä ottelulla on vähän pidempääkin taustaa, sillä Ahmed Johnsonhan on käytännössä yli vuoden feudannut Faarooqin ja NOD:n kanssa. Hetken aikaa Ahmed Johnson oli jopa NOD:n riveissä, kunnes hänet potkittiin pihalle ja feudi käynnistyi uusiksi. Myös Legion of Doomilla on ollut ongelmia NOD:n kanssa. Ken Shamrock loukkaantui aikaisemmin ottelussa Faarooqia vastaan, mutta on jälleen menossa mukana.

Tämä oli illan paras eliminointimatsi. Tykkäsin erityisesti siitä, että D-Lo Brown pääsi vihdoin näyttämään osaamistaan. Sekin vähän yllätti, että NOD:n johtaja (Faarooq) tiputettiin jo heti ottelun alkupuolella. Rocky Maiviasta on koko ajan tullut kiinnostavampi tapaus. Hahmona on kehittynyt valtavasti, ja kehäotteetkin ovat kehittyneet. Hyvisten joukkueesta esille nousi Ken Shamrock, joka on mielestäni jopa vähän aliarvostettu tähti WWF:n 90-luvun lopulta.

Oli tässäkin ottelussa ongelmansa. Alku oli vauhdikas, mutta jostain syystä nämä ottelut tuntuvat vähän lässähtävän, kun jengiä putoaa pelistä pois. Lopussa ottelu jälleen piristyi, ja oikeastaan jopa vähän jännitti, että kumpi joukkue ottelun oikein voittaa.

*** (20:28)

[spoiler]Ottelun voittajat: Ken Shamrock, Ahmed Johnson & Legion of Doom (Ken Shamrock ainoa selviytyjä)

- Rocky Maivia teki Hawkille Rock Bottomin ja selätti liikkeen jälkeen Hawkin
- Ahmed Johnson selätti Faarooqin Pearl River Plungen jälkeen
- Rocky Maivia eliminoi Ahmed Johnsonin, kun Faarooq piteli Ahmed Johnsonin jalkaa samalla
- Animal selätti Kama Mustafan
- Animal laskettiin ulos, kun hän lähti jahtaamaan Billy Gunnia ja Road Doggia, jotka tulivat paikalle häiriköimään
- D-Lo Brown luovutti Ken Shamrockin nilkkalukkoon
- Rocky Maivia taputti myös Ken Shamrockin nilkkalukkoon[/spoiler]

Kuva
Owen Hart © w/The British Bulldog, Jim Neidhart, Doug Furnas & Phil Lafon vs Stone Cold Steve AustinWWF Intercontinental –mestaruusottelu

Stone Cold Steve Austin voitti Summerslamissa Intercontinental-mestaruuden Owen Hartilta, mutta valitettavasti tuossa ottelussa Austin loukkasi niskansa niin pahasti, että hän joutui luopumaan mestaruudesta. Owen Hart voitti Austinin avustuksella mestaruuden uudelleen, sillä Stone Cold Steve Austin halusi kohdata nimenomaan Owenin jälleen. Tämä oli siis Steve Austinin paluuottelu, mutta valitettavasti Austin ei vielä ollut kunnossa, sillä tämä ”ottelu” jäi hyvin lyhyeksi. Tämän takia ottelu olikin pettymys, mutta olosuhteet huomioon ottaen tämä matsi toteutettiin ihan hyvin. Valitettavasti tämän ottelun jälkeen ei enää nähty Steve Austinin ja Owen Hartin välistä kunnollista koitosta, jonka tämä feudi olisi ansainnut.

**½ (4:03)

[spoiler]Ottelun voittaja ja uusi WWF Intercontinental –mestari: Stone Cold Steve Austin

Stone Cold pääsi täräyttämään Stunnerin Owen Hartille, jonka jälkeen Austin selätti ja voitti Intercontinental-mestaruuden takaisin itselleen.[/spoiler]

Kuva
Bret Hart © vs Shawn MichaelsWWF-mestaruusottelu

Illan päätti mestaruusottelu, jonka lopetus on varmaan puhutuin lopetus, mikä on koskaan nähty vapaapainin historiassa. Montreal Screwjob –nimellä tunnettu tapahtumasarja on varmasti kaikille painiin perehtyneille tuttu tarina, joten en tarkemmin jaksa alkaa paneutumaan tapahtuman taustoihin. Lukekaa Wikipediasta.

Vince McMahon ja kumppanit päättivät siis kusettaa Bret Hartilta mestaruuden, koska Bret Hart oli tehnyt kilpailevan WCW:n kanssa sopimuksen, joten Bret Hart oli lähtemässä WWF:stä. Bretille oli kuitenkin luvattu, että hän saa päättää miten menettää mestaruuden. Bret ei halunnut menettää kotimaassaan mestaruutta Shawn Michaelsille, koska hän ja Shawn Michaels vihasivat toisiaan. Toisin kuitenkin kävi, ja tämä matsi jäi Bret Hartin pitkän WWF-uran viimeiseksi otteluksi.

Ottelun lopetus on legendaarinen, mutta harvoin puhutaan varsinaisesta ottelusta. Valitettavasti tämä ottelu ei noussut sille tasolle, kun olisi ottelulta voinut odottaa. Virallisesti ottelu kesti vain reilut kymmenen minuuttia, mutta tätä edelsi pitkä tappelu kehän ulkopuolella ja katsomossa. En enää edes hirveästi muista varsinaisesta ottelusta, sillä mitään erityisen muistettavaa ottelu ei lopetuksen lisäksi tarjonnut. Perussuorittamista kummaltakin painijalta, mutta näiden painijoiden kohdatessa se perussuorittaminenkin tarkoittaa sellaista 3,5 tähden ottelua.

***½ (12:19)

[spoiler]Ottelun voittaja ja uusi WWF:n mestari: Shawn Michaels

Shawn Michaels pisti Bret Hartin tämän omaan luovutusliikkeeseen – Sharpshooteriin. Bret Hart liikutti vain kättä, kehän laidalla hengaileva Vince McMahon käskee tuomari Earl Hebneriä lopettamaan ottelu ja Hebner pisti ottelun poikki. Shawn Michaels poistuu paikalta nopeasti buuauksien saattelemana. Kusetettu Bret Hart jää kehään sylkäisee Vince McMahonin päälle.[/spoiler]
-----

Valitsin Survivor Seriesin vuoden 1996 parhaimmaksi PPV:ksi. Valitettavasti tämä Survivor Series ei ollut niin hyvä. Kyllähän tässä yksi hyvin ikimuistettava hetki oli, mutta sekin ottelu oli tasoltaan pienoinen pettymys. Survivor Seriesissä ei ollut yhtään loistavaa ottelua, mutta kehnoja otteluita oli muutama. Eliminointiottelut on ihan mukava perinne SurSeriin, mutta omaan makuuni tässä oli niitä ihan liikaa. Ei tämä ihan kehno PPV kokonaisuutena ollut, vaan jatkaa samalla linjalla valitettavasti kuin muutkin viime ajan PPV:t – tyydyttävä.
-----

Survivor Seriesin tähdet:
*** Mankind
** Bret Hart
* D-Lo Brown

-----

PPV-arvosanat:
Loistava
In Your House 16: Canadian Stampede
Hyvä
One Night Only
Royal Rumble
Summerslam
Ok
In Your House 13: Final Four
In Your House 15: A Cold Day in Hell
Tyydyttävä
King of the Ring
Wrestlemania 13
Badd Blood: In Your House
Survivor Series
Ground Zero: In Your House
In Your House 14: Revenge of the Taker

-----

Tähtipörssi:
1. Bret Hart 19
2. Steve Austin 16
3. Shawn Michaels 11
4. The Undertaker 10
5. Vader 5
5. Mankind 5
7. Owen Hart 3
8. TAKA Michinoku 1
8. The British Bulldog 1
8. D-Lo Brown 1
TAFKAB - The Artist Formerly Known As Blaster (BlasterMaster, MasterBlaster, The Blasterpiece)

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 27 Tammi 2016, 09:06

Nyt en unohda keskiviikon postausta.

Kuva
Sunnuntai 23. Marraskuuta 2008
TD Banknorth Garden, Boston, Massachusetts


Vuosi 2008 oli edennyt siihen pisteeseen, että viimeistä isoa tapahtumaa vietiin. Survivor Series oteltiin tällä kertaa Bostonissa ja se oli pitkälti rakennettu kotikaupungin pojan, John Cenan, paluun ympärille, kuten julisteestakin näkyy. Luvassa oli tietysti myös perinteisiä eliminaatio-otteluita. Selostajia jokaisella brändillä omansa.

Suurin stoori oli kuitenkin Jeff Hardy. Hänen piti osallistua kolminotteluun WWE:n mestaruudesta Triple H:n ja Vladimir Kozlovin kanssa. Aikaisin sunnuntaiaamuna WWE:n nettisivuilla julkaistiin tiedote, että Hardy oli löydetty tajuttomana hotellihuoneestaan ja viety sairaalahoitoon. Tarkempaa tietoa ei ollut, mutta tämä tulisi estämään Jeffin osallistumisen. Aikanaan tuo uutinen herätti jopa paniikinomaisia tunteita, koska ei ollut varmuutta oliko tämä nyt aitoa vai juonikuviota. Mestaruusottelun tuoksinassa kuitenkin selvisi, että tämä oli pelkkää storylinea. Puheenaihettahan siitä sai, mutta kummalla puolella hyvän maun rajaa kuljettiin, sen päättäköön kukin itse.

Yhdellä sanalla kuvattuna Survivor Series oli pettymys. Ei löytynyt ison tapahtuman tunnelmaa ja ottelutkin jäivät järjestään odotettua heikommiksi. Voisi jopa sanoa varsin aneemiseksi esitykseksi. Otetaan silti tarkasteluun tuo John Cenan paluumatsi, koska olihan se iso tapaus.

World Heavyweight Championship
Chris Jericho © VS. John Cena

Cyber Sundayssa Chris Jericho hävisi maailmanmestaruuden Batistalle. Seuraavana iltana juhlittiin Raw’n 800. jaksoa ja Jericho sai revanssinsa häkkiottelussa. Yllätys olikin suuri, kun Jericho voitti ottelun ja jätti Batistan mestaruuskauden vuorokauden mittaiseksi. John Cenan niska otti Summerslamissa osumaa ja vamma vaati leikkaushoitoa. Cena oli tuttuun tapaansa kuntoutunut todella nopeasti ja niinpä ilmoitettiinkin, että hän palaa jo Survivor Seriesissä kotiyleisönsä eteen. Ja kyseessä ei olisi mikään tavanomainen kehäpaluu, vaan Cena pääsisi suoraan pääotteluun haastamaan Jerichon MM-vyöstä.

Niinhän Cena palasi ja tässä oli tosiaan ison ottelun tuntua. Matsilla oli myös periaatteessa toimiva tarina, kun Jericho koitti kaikin keinoin hyödyntää Cenan niskavammaa. Harmillisesti vaan Cenan otteista paistoi läpi ”kehäruoste” ja sen vuoksi ottelusta uupui sellainen punainen lanka ja ”flow.” Meno oli kauttaaltaan tönkön oloista ja se ei jaksanut pitää katsojaa otteessaan.

Kuva

Loppua kohden Cenakin alkoi löytää ”rytminsä” ja nähtiin ihan herkullistakin tilanteenvaihtoa ja jännittäviä käänteitä. Siihen asti meno oli kuitenkin sen verran jäykkää ja jopa tylsää, että se ei nostanut ottelua enää huippuarvosanoihin. Umpisurkeata tämä ei missään nimessä ollut, mutta ollakseen Survivor Seriesin pääottelu ja Cenan suuri kehäpaluu niin väistämättä jäi pettymykseksi.
Kesto: 21:23
Voittaja: John Cena
Arvosana: ***


Muuta: Tapahtuma alkoi eliminaatiomatsilla, jossa Shawn Michaelsin, Cryme Tymen, Great Khalin ja Rey Mysterion viisikko kohtasi JBL:n, MVP:n, Mizin, Morrisonin ja Kanen joukkueen. Perusviihdyttävä ottelu ja sopi openeriksi, mutta ei missään nimessä noussut suurten SuSe-klassikoiden tasolle.

Beth Phoenix johti Raw’n joukkuetta ja Michelle McCool Smackdownin vastaavaa, kun diivat ottelivat brändien välisessä eliminaatiomatsissa. Tämä oli ihan oikeasti todella heikko esitys, jota ei tahdo tämän enempää muistella.

Big Show’n ja Undertakerin feudi jatkui edelleen Casket ottelun muodossa. Cyber Sundayn ottelu oli varsin hyvä, tämä taasen jäi heikommaksi. Nyrkiniskujen ja muutaman näyttävän pyroteknisen kikan lisäksi tämä ei paljoa tarjonnut. Pettymys.

Randy Orton, Cody Rhodes, Shelton Benjamin, William Regal ja Mark Henry muodostivat antagonistien joukkueen Batistan, R-Truthin, CM Punkin, Kofi Kingstonin ja Matt Hardyn protagonisteja vastaan perinteisessä eliminaatio-ottelussa. Kuten avausottelukin, tämäkin oli ihan perusviihdyttävää menoa, mutta ei sitten millään noussut yhtään sitä tasoa korkeammalle.

Jeff Hardyn jäätyä pois väänsivät HHH ja Vladimir Kozlov hidasta mattopainia toistakymmentä minuuttia WWE mestaruusmatsissa. Ottelun viimeinen minuutti pelasti kuitenkin paljon. Vickie Guerrero lisäsi paluunsa tehneen Edgen otteluun mukaan ja myös Jeff Hardy teki esiintymisen. Yksi tulinen minuutti ei kuitenkaan pelasta sitä, että kokonaisuutena oli hyvin puuduttava mestaruusmatsi. Kozlov feilasi ”do or die” ottelussaan.


Tähdet
*** Chris Jericho
** Randy Orton
* John Cena

Yhteenveto:
Kauttaaltaan harmillisen heikko esitys. Tällä kertaa kolmen tähdenkin palkitsemiseen sai käyttää mielikuvitusta, koska oikeastaan yksikään painija ei erityisesti säväyttänyt illan aikana. Juonikuviot toki etenivät ja tulosten kannalta tapahtuma oli mielenkiintoinen, mutta yhtään muistettavaa ottelua tämä ei tarjonnut. Eikä tässä myöskään ollut sellaista ison tapahtuman tunnelmaa, pois lukien Cenan paluuta. Huono tapahtuma suomeksi sanottuna.

Pähkinänkuorispoilerit
Team Michaels VS. Team JBL (18:16) ***
Raw divas VS. Smackdown divas (9:41) *
Big Show VS. Undertaker (12:51) ** ½
Team Batista VS. Team Orton (16:15) ***
Kozlov VS. HHH VS. Edge (14:24) ** ½
Jericho VS. Cena (21:23) *** (illan paras)


Vuoden yhteenveto
[spoiler] PPV Ranking 2008
1 TNA - Hard Justice 3,21
2 WWE - WrestleMania XXIV 3,19
3 WWE - No Way Out 3,00
4 TNA - Slammiversary 2,96
5 WWE – One Night Stand 2,93

6 WWE - Royal Rumble 2,90
7 WWE - Judgment Day 2,82
8 WWE - Summerslam 2,79
9 TNA - Final Resolution (tammi) 2,78 / TNA - Bound For Glory 2,78
10 TNA - Victory Road 2,69

11 WWE - No Mercy 2,68
12 WWE - Cyber Sunday 2,58
13 WWE - Night Of Champions 2,57
14 TNA - Turning Point 2,56
15 WWE - Backlash 2,54

16 WWE - Survivor Series 2,50
17 WWE - Unforgiven 2,46
18 TNA - Destination X 2,40
19 WWE - Great American Bash 2,38
20 TNA – Against All Odds 2,31 / TNA - Lockdown 2,31

21 TNA - No Surrender 2,30
22 TNA - Sacrifice 2,00


Vuoden Matsi Ehdokkaat
1. 30 Man Royal Rumble Match / Royal Rumble
2. Kurt Angle VS. AJ Styles / Slammiversary
3. Kurt Angle VS. AJ Styles (LMS) / Hard Justice
4. Undertaker VS. Edge (HIAC) / Summerslam
5. Chris Jericho VS. Shawn Michaels (Ladder) / No Mercy
[/spoiler]

On talvilomaviikko ja ei suurempia suunnitelmia, niin olen saanut hyvin edistettyä projektia. Vuosi 2008 on yhteenvetoa vaille valmis. Jos tahti jatkuu samana, niin saatan julkaista kaksi arvostelua viikkoon hetken aikaa. Mutta katsotaan. Seuraavana vuorossa joulukuun Final Resolution.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 01 Helmi 2016, 09:48

Talvilomalla on ollut aikaa näitä rustailla, joten varastossa alkaa olla kivasti tavaraa. Niinpä laitan ainakin tällä viikolla kaksi arvostelua luettavaksi.

Kuva
Sunnuntai 7. Joulukuuta 2008
Impact Zone, Orlando, Florida


Vuonna 2008 TNA muutti maksutapahtumiensa järjestystä, josta syystä nähtiin kaksi Final Resolutionia. Ensimmäinen heti vuoden alussa tammikuussa ja jälkimmäinen nyt joulukuussa. Aivan kuten marraskuun Turning Point, niin myös tämän tapahtuman teema oli Main Event Mafian ja TNA:n Frontlinen välinen valtataistelu. Paikkana oli TNA:n kotipesä Orlandossa ja selostajina edelleenkin Mike Tenay & Don West.

Tämä vuoden viimeinen maksutapahtuma TNA:n puolelta ei jäänyt historian kirjoihin mitenkään muistettavana tapauksena. Harmillisesti loppuvuoden aikana taso pääsi hieman notkahtamaan. Pari ihan mukavaa matsia tästä kuitenkin löytyi ja parhaaksi nousi odotetusti iso kahdeksan miehen pääottelu.

8 Man Tag For TNA World Heavyweight Championship
Main Event Mafia © VS. TNA Frontline

Main Event Mafia syntyi lokakuun lopulla ja kesti joitakin viikkoja ennen kuin AJ Styles & Samoa Joe saivat värvättyä rinnalleen painijoita, jotka halusivat taistella heitä vastaan. Yllättäen AJS & Joe olivat saaneet Team 3D:n puolelleen ja yhdessä he muodostivatkin Frontlinen nelikon tähän matsiin. MEM:ia edustivat Sting, Nash, Booker & Steiner. Kurt Angle otteli yksilömatsissa aiemmin tapahtumassa.

TNA:ssa ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että myös päämestaruutta saatettiin puolustaa joukkueottelussa. Niin tälläkin kertaa. MEM:in voittaessa Sting säilyttäisi mestaruutensa, jos taas Frontline voittaisi, niin AJ Styles veisi mestaruuden. Sillä ei ollut merkitystä kuka painijoista tekisi sen ratkaisevan suorituksen.

Kuva

Tämä oli menevää viihdemättöä ja osanottajien määrän vuoksi kehäosuudet pysyivät lyhyinä, mistä syystä MEM:in veteraanien heikkoudet pysyivät hyvin piilossa. Aivan kuin tämäntyyppisessä ottelussa täytyykin, niin tässä toimintaa riitti koko kestonsa ajan, eikä turhia lepotaukoja ollut. Mitään huikaisevia spotteja tässä ei nähty, mutta toisaalta ei tämä välttämättä niitä kaivannutkaan. Ehkäpä eniten tässä pääsivät loistamaan Samoa Joe & Scott Steiner. Joe sen vuoksi, että hän vietti kehävuorossa eniten aikaa ja Steiner paiskoi muutamia näyttäviä suplekseja, jopa yläköydeltäkin. AJ Stylesin ja Stingin osuudet olivat ehkä yllättävänkin pienet.

Vaikkei tässä mitään erityisen upeaa tapahtunutkaan, niin kokonaisuus toimi ja tykkäsin tästä ottelusta. Olikin hyvä juttu, että pääottelu pystyi tarjoamaan muutakin, koska muutoin Final Resolution päätti TNA:n vuoden aika mollivoittoisissa merkeissä.
Kesto: 21:27
Voittajat: Main Event Mafia
Arvosana: *** ½


Muuta: Feast Or Fired oli matsi, jossa kehätolppiin ripustettiin neljä salkkua, jotka ottelijoiden tuli hakea. Kolmessa salkuista oli mahdollisuus haastaa mestaruuksista, mutta yhdessä irtisanomispaperit. Ilta alkoi 13:ta ottelijan sekasotkulla näistä salkuista. Urheilullisuutta ja komeita liikkeitä tässä kyllä nähtiin yllin kyllin, mutta tämän tyyliset matsit eivät vaan ole minun palani kakkua. En tykännyt.

Kauniit Ihmiset & Sharmell kohtasivat kuuden naisen joukkueottelussa Roxxin, Taylor Wilden ja ODB:n. Kovinkaan mieltäylentäviä TNA:n naisten ottelut eivät loppuvuodesta olleet, mutta tämä oli jo pohjanoteeraus. Todella heikko esitys.

Sheik Abdul Bashir
puolusti x-divisioonan mestaruutta Eric Youngia vastaan. Tärkeä palanen oli myös ottelun tuomari Shane Sewell, jolla oli feudi meneillään Bashirin kanssa. Tämä oli ihan mukavaa peruspainia, mutta ei juuri sen kummoisempi kuin viikottaiset Impact matsit.

Myös toinen naisten ottelu nähtiin, koska Awesome Kong puolusti vyötään – kyllä vaan – Christy Hemmeä vastaan. Christy on toki tärkeä painipersoona, mutta hänen paikkansa on ilman muuta kehäkuuluttajana tai haastattelija, ei ottelijana. Ottelu oli myös todella huonosti bookattu, joten DUD arvosana vältettiin vain täpärästi.

Abyssin & Matt Morganin kookas joukkue haastoi Beer Moneyn mestaruudesta. Ihan katsottava ottelu, mutta Abyss & Morgan eivät vaan sopineet joukkuepareiksi sitten alkuunkaan. Keskinkertainen esitys.

Main Event Mafian kummisetä Kurt Angle otteli Frontlineen liittynyttä Rhinoa vastaan ottelussa, jossa Mick Foley oli ”special enforcerin” roolissa. Lisäpanoksena oli, että mikäli Angle voittaisi saisi hän tammikuun Genesiksessä tahtomansa revanssin Jeff Jarrettin kanssa. Matsi oli ihan perusviihdyttävä, mutta ei siltikään jättänyt suurempaa muisteltavaa. Varmaa suorittamista kummaltakin. Sääli sinällään, koska Anglen kanssa Rhinokin olisi eri olosuhteissa kyennyt venymään parempaankin matsiin.

Tähdet
*** Samoa Joe
** Scott Steiner
* Kurt Angle



Yhteenveto: Vuonna 2008 TNA tarjosi paljon hyvää, mutta valitettavasti tämä viimeinen esitys jäi heikoksi. Kaksi ottelua vältti väin täpärästi DUD-tuomion ja muutenkaan hurraa huutoihin ei tullut aihetta. Onneksi sentään illan kaksi viimeistä ottelua olivat jo kohtuullisen hyviä, niin ihan totaaliseksi flopiksi tämä ei jäänyt. Siltikin tämä on sellainen tapahtuma, jonka voi jättää katsomatta eikä paljoa menetä.

Pähkinänkuorispoilerit
Feast Or Fired Match (12:23) * ½
TBP & Sharmell VS. Roxxi, Taylor & ODB (7:29) ½
Bashir VS. Young (8:05) ** ½
Awesome Kong VS. Christy Hemme (5:11) ½
Beer Money VS. Abyss & Morgan (11:40) ** ½
Rhino VS. Angle (14:25) ***
Main Event Mafia VS. Frontline (21:27) *** ½ (illan paras)


Vuoden yhteenveto
[spoiler]PPV Ranking 2008
1 TNA - Hard Justice 3,21
2 WWE - WrestleMania XXIV 3,19
3 WWE - No Way Out 3,00
4 TNA - Slammiversary 2,96
5 WWE – One Night Stand 2,93

6 WWE - Royal Rumble 2,90
7 WWE - Judgment Day 2,82
8 WWE - Summerslam 2,79
9 TNA - Final Resolution (tammi) 2,78 / TNA - Bound For Glory 2,78
10 TNA - Victory Road 2,69

11 WWE - No Mercy 2,68
12 WWE - Cyber Sunday 2,58
13 WWE - Night Of Champions 2,57
14 TNA - Turning Point 2,56
15 WWE - Backlash 2,54

16 WWE - Survivor Series 2,50
17 WWE - Unforgiven 2,46
18 TNA - Destination X 2,40
19 WWE - Great American Bash 2,38
20 TNA – Against All Odds 2,31 / TNA - Lockdown 2,31

21 TNA - No Surrender 2,30
22 TNA - Sacrifice 2,00 / TNA - Final Resolution (joulu) 2,00


Vuoden Matsi Ehdokkaat
1. 30 Man Royal Rumble Match / Royal Rumble
2. Kurt Angle VS. AJ Styles / Slammiversary
3. Kurt Angle VS. AJ Styles (LMS) / Hard Justice
4. Undertaker VS. Edge (HIAC) / Summerslam
5. Chris Jericho VS. Shawn Michaels (Ladder) / No Mercy
[/spoiler]


Ensi kerralla onkin jo vuoden viimeinen ppv vuorossa.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Luru
Main eventer
Viestit: 192
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:30
Paikkakunta: Kotka

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Luru » 04 Helmi 2016, 00:28

Kuva
RAW is WAR – 10.11.1997

Survivor Seriesistä on kulunut yksi päivä. Edelleen ollaan Kanadassa, mutta Bret Hart ei ole paikalla. Bret Hartin pitkä ja hieno WWF-ura päättyi kusetukseen Survivor Seriesissä. Shawn Michaels on uusi WWF-mestari. D-Generation X:n Rick Rude tulee paikalle buuauksien saattelemana. Rude tuttuun tapaansa haukkuu yleisön ja esittää uuden mestarin. Shawn Michaelskin saa todella myrskyisän vastaanoton kanadalaisyleisöltä.

Shawn Michaels hehkuttaa lähettäneensä Bret Hartin dinosaurusten joukkoon (WCW:hen). Michaels sanoo olevansa paras painija koskaan – parempi kuin esimerkiksi Bret Hart, Hulk Hogan tai Randy Savage. ”Maailman vaarallisin mies” Ken Shamrock tulee paikalle ja haastaa Shawn Michaelsin. Commissioner Slaughter tulee myös paikalle ja sanoo, että Ken Shamrock saa WWF-mestaruusottelun, mutta ei vielä tänään. Tässä jaksossa Shamrock saa vastaansa Hunter Hearst Helmsleyn. DX ei saa olla ottelua häiritsemässä ja Slaughter aikoo varmistaa tämän olemalla itse paikalla.

*****

Marc Mero w/Sable vs Ahmed Johnson

Lyhyt (ja kehno) ottelu, joka päättyi siihen, kun Mero löi jälleen vastustajaa kulkusille. Diskauksen jälkeen Mero teki Ahmed Johnsonille TKO:n – tai ainakin yritti tehdä. Nyrkkeilijä Butterbean on muuten paikan päällä katsomassa show’ta..

*****

TAKA Michinoku vs Devon Storm – WWF Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen puolivälieräottelu

Sunny jälleen kuulutti ottelijat kehään, Brian Christopher oli selostamossa kommentoimassa ottelua ja TAKA Michinoku otti voiton. Ottelun jälkeen TAKAn ja Christopherin välillä oli pieni kahakka.

*****

Jim Ross haastatteli Goldustia, joka näyttää aika.. erikoiselta. Goldust kertoo olevansa nyt onnellisempi, kun pääsi vaimostaan Marlenasta eroon. Goldust-haastattelun keskeyttää Vader, joka haluaa tietää, miksi Goldust petti oman maansa Survivor Seriesissä ja jätti Vaderin yksinään ottelemaan Team Canadaa vastaan. Goldust ei sano mitään, joten Vader tekee hänelle Powerbombin!

Kuva
Viikon Goldust

*****

The Truth Commission (Recon & Sniper) w/Jackyl & The Interrogator vs The Headbangers (Mosh & Thrasher) w/Disciples of Apocalypse

Moottoripyöräjengi DOA oli turvaamassa Headbangersin selustaa. Mosh ja Thrasher onnistuivatkin voittamaan separitistit. Vähemmän yllättäen ottelun jälkeen nähtiin joukkotappelu jälleen kerran.

*****

Raw’n toinen tunti alkaa Stone Cold Steve Austinin haastattelulla. Haastattelu ei kerkeä kunnolla edes alkaa, kun Nation of Dominationin Rocky Maivia keskeyttää haastattelun. Kovat ”Rocky sucks!”-huudot kuuluvat katsomoista. Maivia haastaa Austinin Intercontinental-mestaruusmatsiin. Survivor Seriesissä mestaruuden voittanut Austin tietenkin hyväksyy haasteen.

Kuva
Ensimmäinen Rock-Austin-kohtaaminen luvassa D-Generation X: In Your Housessa.

*****

”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn vs Blackjack Bradshaw – Bunkhouse Battle –ottelu

Alun perin tämän ottelun piti olla tag team –ottelu, mutta Blackjack Windhamin kimppuun oltiin hyökätty aikaisemmin, joten Bradshaw tuli ottelemaan yksinään. En tiedä mistä nimi Bunkhouse Battle tulee, mutta ihan normaalilta hardcore-matsilta tämä vaikutti. James ja Gunn voittavat Bradshaw’n, jonka jälkeen he pakenevat paikalta. Bradshaw lähtee perään juoksemaan.

*****

Sitten oli vuorossa Jim Rossin suorittama Jeff Jarrett –haastattelu, johon en kyllä oikeastaan yhtään jaksanut keskittyä. Jeff Jarrettin hahmo on kyllä aika samanlainen kuin mies buukatessa itseään TNA:n mestariksi 2000-luvulla: luulee olevansa iso nimi.

*****

Michael Cole haastattelee Butterbeania, joka on eturivissä seurailemassa show’ta. Cole käy läpi Butterbeanin nyrkkeilysaavutuksia. Colen keskeyttää WWF:n oma nyrkkeilijä, Marc Mero ja hänen vaimonsa Sable. Mero on suuttunut, koska hänen mukaansa Butterbean katseli aikaisemmin Sablea. Mero kieltää Butterbeania katsomasta vaimoaan enää ’sillä tavalla’. Lisäksi Marc Mero väittää olevansa parempi nyrkkeilijä kuin Butterbean. Butterbean näyttää hölmistyneeltä.

*****

The Undertaker vs Kama Mustafa

Undertakeria ei olekaan hirveästi näkynyt painimassa Raw’ssa. Ottelu ei kauan kestä, kun Kane ja Paul Bearer keskeyttää ottelun. Mitään Kanen ja Undertakerin yhteenottoa ei vieläkään nähty, mutta Paul Bearer vannoo, että se vielä tullaan jonakin päivänä näkemään.

*****

Hunter Hearst Helmsley w/D-Generation X vs Ken Shamrock

Slaughter lähetti DX:n jäsenet pois, mutta niinhän siinä kävi, että D-Generation X tuli HHH:n apuun. Ken Shamrockia lyötiin Rick Ruden salkulla, mutta ottelun lopputulosta ei nähty, koska lähetysaika loppui ennen ottelun loppua!

----------

Kuva
RAW is WAR – 17.11.1997

Edelleen ollaan Kanadassa. Aluksi selviää edellisen jakson ratkaisu, jota ei tv:ssä nähty. Commissioner Slaughter oli tullut Shamrockin apuun ja löi HHH:ta. Sitten siirryttiin tähän päivään. Intercontinental-mestari Stone Cold Steve Austin käynnistää show’n haukkumalla Rocky Maivian. Nation of Domination tulee paikalle, ja Rocky Maivia lähettää kaverinsa kehään. D-Lo Brown saa maistaa Stone Cold Stunneria, mutta ideana tässä NOD:n suorittamassa väijytyksessä oli se, että Rocky Maivia sai varastettua Austinin IC-vyön!

*****

Marc Mero w/Sable vs Jerry Lawler w/Brian Christopher

Ei mitään hajua, minkä takia Lawler halusi otella Meroa vastaan. Butterbean oli jälleen katsomossa ja vilkutteli sieltä Sablelle. Brian Christopher yritti myös kehänlaidalla iskeä Sablea. Itse ottelussa Mero oli jo pulassa, mutta Sable sekaantui otteluun ja näin ottelu päättyi Lawlerin diskausvoittoon. Mero huutaa Sablelle. Sablelta lähtee aurinkolasit, joka paljastaa sen, että Sablen toinen silmä on mustana..

Kuva
Sablella on musta silmä.

*****

Tässä jaksossa nähtiin myös WHY BRET WHY?: The Untold Story, mikä oli kahteen osaan jaettu Vince McMahonin haastattelu. Vince McMahon kusetti Bret Hartia, mutta WWF:n johtaja ei ajatellut näin. Tämä oli nimittäin McMahonin legendaarinen ”Bret screwed Bret” –haastattelu. Vince McMahon avasi vähän taustoja omasta näkökulmastaan. Vince McMahonin toinen silmä oli mustana, kun Bret Hart oli takahuoneessa lyönyt Vinceä.

Kuva
Vincellä on musta silmä.

*****

Max Mini, Nova & Mini Taurus vs El Torito, Tarantula & Battalion

Kääpiöpainia taas kerran.. :I Onneksi KANE (ja Paul Bearer) keskeyttivät ottelun. Kääpiöt juoksivat selostajien taakse pakoon, kun Kane tuli kehään. Jostain syystä The Headbangers (Mosh & Thrasher) päättivät tulla kehään antamaan Kanelle opetuksen, mutta huonostihan näille tyhjäpäille kävi, vaikka löivätkin Boomboxin paskaksi Kanen päähän. Olen vähän pettynyt, että Kane ei päässyt kääpiöitä riepottelemaan.

*****

D-Generation X käynnisti Raw’n toisen tunnin. Tämä oli ”Ravishing” Rick Ruden viimeinen esiintyminen DX:n jäsenenä ja ylipäätänsä WWF:ssä. Itseasiassa Rick Rude esiintyi samaan aikaan WCW:n Monday Nitro –ohjelmassa! Raw’ssa Rudella oli parta ja samaan aikaan näkyneessä Nitrossa Rick Rude esiintyi viiksekkäänä. Tämä historiallinen tapahtuma oli mahdollista sen takia, kun tämä RAW oli nauhoitettu etukäteen ja Nitro tuli suorana lähetyksenä.

Shawn Michaels hehkutti jälleen potkineen Bret Hartin kokonaan pihalle WWF:stä. Ja koska Michaels on voittanut jo kaikki Bret Hartin perheenjäsenet WWF:ssä, hän aikoo seuraavaksi päihittää kaikki Hartin kaverit – alkaen Ken Shamrockista. Hunter Hearst Helmsley puolestaan uhoili Commissioner Slaughterille. HHH vihjailee, että Slaughterin vaimo ei ole tyytyväinen Slaughterin peliin. Luonnollisesti Slaughter suuttui tästä ja päätti jälleen kerran lyödä HHH:ta. Slaughter jää alakynteen, kun koko DX hyökkää komissaarin kimppuun. Slaughter vastaanotti HHH:n Pedigreen, ja täytyy rehellisesti myöntää, että tuo oli yksi parhaimmista Pedigree-liikkeen myynnistä mitä olen koskaan nähnyt.

*****

Scott Taylor vs Eric Shelly – WWF Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen puolivälieräottelu

Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen ensimmäisen kierroksen kolmannessa ottelussa kohtasivat Scott Taylor ja Eric Shelly. Minun mielestäni tämä oli paikoitellen jopa ihan hyvää painia, vaikka tunnelma olikin aika kuollut. Ottelun aikana oltiin puhelinyhteydessä Jeff Jarrettiin, jonka WWF-paluuottelu nähdään seuraavassa Raw’ssa. Scott Taylor eteni jatkoon tästä ottelusta.

*****

Marc Mero ja Sable tulevat paikalle. Mero vaatii Jim Rossilta haastatteluaikaa. JR suostuu haastattelemaan Meroa. Mero ihmettelee, että miksei WWF tee mitään Butterbeanille, joka stalkkaa hänen vaimoaan. Mero haluaa tapella Butterbeanin kanssa samantien. Butterbean on valmis tulemaan katsomosta, mutta hänen managerinsa estää nämä aikeet.

*****

Vaderin ja Goldustin piti kohdata toisensa, mutta Goldustin käsi oli paketissa ja hänellä oli lääkärintodistus siitä, että hän ei pysty ottelemaan. Goldustin toiminta vaikuttaa niin epäuskottavalta, että Vader halusi lukea todistuksen ja samalla Goldust päätti lyödä jollain esineellä Vaderia.

Kuva
Viikon Goldust

*****

Commissioner Slaughter oli toennut jo DX:n suorittamasta nuijinnasta. Slaughter käskee Hunter Hearst Helmsleytä ottelemaan itse komissaaria vastaan seuraavassa In Your Housessa.

*****

Rocky Maivia w/Nation of Domination vs Dude Love

Rocky Maivialla on edelleen hallussaan Austinin Intercontinental-vyö. ”Mestarin” kannalta alkoi näyttämään kuitenkin huonolta, kun Dude Love pääsi tekemään Maivialle Sweet Shin Musicin ja Double Arm DDT:n. Tässä vaiheessa Maivian NOD-kamut päättivät keskeyttää ottelun hyökkäämällä Loven kimppuun. Stone Cold Steve Austin tuli paikalle, mutta ei onnistunut saamaan vyötään takaisin.

----------

Kuva
RAW is WAR – 24.11.1997

RAW alkaa Rick Ruden kehääntulomusiikilla. WCW:hen loikannutta Rick Rudea imitoi ”Handsome” Harvey Wippleman, joka on WWF:ssä toiminut mm. managerina ja tuomarina. Handsome Harvey vetää ihan hyvän Rude-imitaation ja esittelee Shawn Michaelsin. Shawn Michaels sarkastisesti sanoo Handsome Harveyn suoriutuneen Ruden vaikeasta hommasta hyvin, jonka jälkeen DX lähettää Harveyn pois kehästä.

Kuva
Handsome Harvey

Sitten Shawn Michaels vakavoituu ja palaa Survivor Seriesin tapahtumiin. Shawn Michaelsille ei ole mitään tekemistä Montreal Screwjobin, eikä hän olisi halunnut voittaa mestaruutta näin. Hän sanoo jopa olleensa Vince McMahonin ja WWF:n tietämättä yhteydessä Bret Hartiin. Shawn Michaelsin mukaan Bret Hart on tänään täällä ja he tulevat kohtaamaan toisensa tavalla tai toisella!

*****

Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk) © vs ”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn – WWF Tag Team –mestaruusottelu

LOD:lla on viime aikoina ollut ongelmia Jamesin ja Gunnin kanssa, jotka ovat kaikin tavoin yrittäneet ärsyttää Tag Team –mestareita. Road Dog ja Bad Ass, jonka joukkue myöhemmin tultaisiin tuntemaan nimellä New Age Outlaws, oli vihdoin saanut tutuksi tulleen kehääntulomusiikinkin. Aikaisemmin he ovat tulleet paikalle ilman mitään musiikkia.

Ottelun lopussa tuomari oli kanttuvei, Legion of Doom pääsi yrittämään Doomsday Devicea Billy Gunnille, mutta Road Dog kerkesi lyömään tuolilla Animalia selkään. Hawk siirtyi tappelemaan Road Dogin kanssa kehän ulkopuolella. Billy Gunn meni selättämään Animalia ja paikalle tuli toinen tuomari. Kusettamalla Road Dog ja Billy Gunn onnistuivat voittamaan Tag Team –mestaruuden. Tuoreet mestarit juoksivat autolle, ja lähtivät koko areenalta pois. Samalla kun Tag Team –mestarit poistuivat, parkkipaikalla näkyi limusiini. Limusiinin kyydissä uskotaan olevan Bret Hart…

*****

Goldust oli tällä kertaa pyörätuolissa ja seuranaan hänellä oli sairaanhoitaja. Goldust sanoo murtuneen käden levinneen koko kroppaan, ja nyt hän on halvaantunut. Goldust pyytää hoitajaa levittämään alkoholia hänen olkapäilleen. Vader tulee jälleen paikalle kyselemään Goldustilta hänen tekosiaan. Juuri kun Vader on hyökkäämässä Goldustin kimppuun, ruiskauttaakin ”sairaanhoitaja” alkoholit suoraan Vaderin silmille! Sairaanhoitaja riisuu hoitajan asun ja selviää, että kyseinen ”hoitaja” on Luna Vachon – Goldustin uusi nainen.

Kuva
Viikon Goldust

*****

Brian Christopher vs Flash Flanagan – WWF Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen puolivälieräottelu

Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen ensimmäisen kierroksen viimeinen ottelu ei sisältänyt yllätyksiä, sillä Brian Christopher otti odotetusti voiton. Brian Christopher kohtaa välierissä Scott Taylorin.

*****

Kolmihenkiseksi supistunut D-Generation X oli jälleen kehässä. Hunter Hearst Helmsley ilmoitti Slaughterille, että hän ei pelkää komissaaria ja ei ole koskaan pelännytkään – edes pienenä. Sitten odotetaankin Bret Hartin tuloa. Bret Hartin musa käy soimaan. Paikalle tulee Bret Hart...

..ia esittävä KÄÄPIÖ!

Kuva

DX pilailee kääpiön kustannuksella ja lopulta potkivat hänet pois. Hart Foundationia edustanut Jim Neidhart on kuitenkin paikalla. ”Anvil” on vihainen (oikean) Bret Hartin kohtelusta. Shawn Michaels saa kuitenkin Neidhartin mietteliääksi sanomalla, että hän on aina pitänyt Neidhartia Hart Foundationin karismaattisempana tapauksena. Jim Neidhart ei kuitenkaan ole kuitenkaan hyötynyt tästä koskaan mitään, vaan Bret Hart on aina ollut se, joka on isot rahat takonut. Shawn Michaelsilla on tarjous Jim Neidhartille. Michaels tarjoaa Neidhartille paikkaa D-Generation X:ssä, ja hän haluaa vastauksen tänään myöhemmin.

*****

Ken Shamrock vs Savio Vega

Yllätyksetön ottelu, jonka tarkoituksena oli saada näyttämään Shawn Michaelsin ykköshaastajaksi noussut Ken Shamrock näyttämään vahvalta. Shamrock piti Savio Vegan taputtamaan nilkkalukkoon.

*****

Nation of Domination oli kehässä. Rocky Maivialla on edelleen hallussaan Austinin IC-vyö. Yhtäkkiä areenan valot alkavat temppuilemaan ja titantronilla lukee ROCKY SUCKS. Maivia lähettää NOD:n muut jäsenet katsomaan, että mikä on oikein tilanne. Pian näkyykin titantronilla Steve Austin, joka on ohjaushuoneessa säätämässä. Austin lähettää Rockylle terveiset, että tämä saa pian köniinsä. Samaan aikaan Stone Cold onkin oikeasti jo kehässä, mutta ei edelleenkään saa vyötään takaisin.

*****

Crush vs Jeff Jarrett

Tämä piti olla JJ:n WWF-paluuottelu, mutta Jeff Jarrett ei suostu ottelemaan, koska pukukopin olosuhteet eivät vastaavat niitä mitä sopimuksessa luvataan. Crush voittaa ”ottelun” uloslaskulla. MUTTA! Sitten paikalle tulee jälleen kerran Kane, joka tällä kertaa tekee Tombstonen Crushille. WWF:n agentit ja Disciples of Apocalypsen muut jäsenet rientävät paikalle. En ole ihan varma, mutta tämä taisi olla Crushin ja samalla myös DOA:n viimeinen esiintyminen Raw’ssa, sillä myös Crush loikkasi Montreal Screwjobin takia protestina WCW:hen.

*****

Shawn Michaels w/D-Generation X (myös Jim Neidhart!!) vs Vader

Jim ”Anvil” Neidhart on päättänyt liittyä DX:hen, sillä hän tuli heidän mukana kehän laidalle. Michaelsin vastustajalla – Vaderilla – on silmä teipattuna Luna Vachonin hyökkäyksen takia. WWF-mestari Shawn Michaels voittaa Vaderin. DX:n juhlat saavat käänteen, kun Chyna lyökin Jim Neidhartia munille. DX vain kusetti Jim Neidhartia!

----------
Kuva
RAW is WAR – 1.12.1997

Uudet Tag Team –mestarit, “Road Dog” Jesse James & “Bad Ass” Billy Gunn, ovat paikalla pilkkaamassa Legion of Doomia. LOD onkin paikalle, vaikka mestarit muuta väittivätkin. Siviilivaatteet päällä Road Warrior Animal & Hawk hyökkäsivät Jamesin ja Gunnin kimppuun.

*****

TAKA Michinoku vs Aguila – WWF Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen välieräottelu

Vastakkain kaksi erittäin mielenkiintoista painijaa, japanilainen TAKA Michinoku ja nuori Aguila Meksikosta. Valitettavasti yleisö oli enemmän kiinnostunut Sunnysta, joka jälleen kerran toimi vierailevana kehäkuuluttajana. TAKA jatkoi vakuuttavia otteitaan WWF:ssä ja eteni turnauksen finaaliin.

*****

Goldust ja Luna Vachon esiintyi kunnon dominatrix-meiningillä. Kattokaa nyt tota kuvaa saatana!

Kuva
Viikon Goldust

Puhumisen hoitaa tällä kertaa Luna Vachon, joka kertoo vapauttaneensa Goldustin, joka on elänyt koko elämänsä ”vankina”. Goldust on nyt The Artist Formerly Known As Goldust. Haastattelu päätyy Lunan ja Goldustin iljettävään kielisuudelmaan. Tykkään kyllä tästä muuttuneesta Goldustista!

*****

D-Lo Brown w/Nation of Domination vs Recon w/The Truth Commission vs Chainz w/Disciples of Apocalypse vs Miguel Perez Jr. w/Los Boricuas – Eliminointiottelu

Luulin Crushin/DOA:n tarun jo päättyneen, mutta olivathan he vielä tässä D-Generation X: In Your Housea edeltävässä Raw’ssa ainakin. Ei mitään hajua minkä takia tällainen ottelu käytiin. Ehkä tähänkin jaksoon vaan oli väkisin saatava joku jengien välinen joukkotappelu aikaiseksi…

*****

D-Generation X oli paikalla. Shawn Michaels oli pyörätuolissa, josta jotenkin tuli mieleen Bret Hart aikaisemmin tänä vuonna.. Shawn Michaels ei kuitenkaan ole loukkaantunut, vaan kyseessä on jälleen DX-hassuttelua. HHH mm. ”väänsi” Shawn Michaelsin nilkan ympäri, joten Michaels on valmis kohtaamaan nilkkalukottavan Ken Shamrockin In Your Housessa.

*****

Rocky Maivia w/Nation of Domination vs Vader

Rocky Maivialla on edelleen Austinin Intercontinental-vyö. Koppava Rocky pitää itseään mestarina ja sanoo ennen ottelun alkua, että tämä ottelu ei ole Rockyn mestaruudesta. Tämä oli mielestäni historiallinen hetki, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun:

A) Stone Cold Steve Austin tuli ajoneuvolla paikalle
B) Stone Cold Steve Austin joi olutta areenalla

Austin kuunteli autostaan musiikkia, joi kaljaa ja nautti samalla Rocky Maivian ottelusta. Tämä luonnollisesti häiritsi Rocky Maivian keskittymistä itse otteluun. Vader ei kuitenkaan voittanut ottelua, sillä TAFKA Goldust ja Luna Vachon tulivat paikalle häiriköimään. Vader päätti lähteä friikkikaksikon perään ja Maivia voitti ottelun uloslaskulla.

*****

Tässä välissä piti olla Brian Christopherin ja Scott Taylorin välinen ottelu, jonka voittaja etenee Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen finaaliin. Scott Taylor oli kehässä. Sitten kehään ei tullutkaan Brian Christopher, vaan Kane, joka teki Tombstone Piledriverin Taylorille. Mitään ottelua ei nähty, joten kuka sitten kohtaa TAKA Michinokun In Your Housessa uudesta mestaruudesta? No Brian Christopher tietty.

*****

Ahmed Johnsonillakin piti olla ottelu, mutta hänen vastustajansa Jeff Jarrett ei ollut halukas ottelemaan. Jarrettin mukaan ottelua ei ole promottu tarpeeksi, eikä Johnson ole hänen arvoisensa vastustaja. Ahmed Johnson haukkuu Jarrettia nössöksi. Commissioner Slaughter tulee paikalle. Hän ei pakota Jeff Jarrettia ottelemaan nyt, mutta tulevana sunnuntaina hänen pitää otella tai hänet on hyllytetty. Slaughter paljastaa myös Jeff Jarrettin tulevan vastustajan. Se on.. THE UNDERTAKER!

*****

”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn vs The Headbangers (Mosh & Thrasher)

Legion of Doom hyökkäsi kesken ottelun mestareiden kimppuun, mutta Jesse James ja Billy Gunn pääsivät jälleen pakenemaan paikalta. Moshia ja Thrasheria hämmentää se, että LOD tuli paikalle aiheuttamaan The Headbangersille diskaustappion.

*****

Jim Cornette haastattelee Marc Meroa ja Sablea. Sable saa yleisöltä hyvän vastaanoton. Marc Mero saa ihan toisenlaisen vastaanoton. Cornette vihjailee Marc Meron olevan nykyisin täysin Sablen varjossa. Marc Mero sanoo, että ilman häntä Sable ei olisi mitään ja Sable on hänen omaisuuttaan. Hän käskee Sablea pistämään käsiin pistehanskat, jotta ”Marvelous” voi näyttää nyrkkeilyosaamistaan. Lopuksi Mero pistää Sablen vielä itkemään sanomalla tätä hyödyttömäksi.

Kuva
Marc Merolla ja Sablella ei mene hyvin.

*****

Hunter Hearst Helmsley w/D-Generation X vs Jim Neidhart

Ottelu kesti vain pari minuuttia. HHH otti Chynan ja Michaelsin avustuksella voiton Neidhartista. Ottelun jälkeen Helmsley tekee Neidhartille vielä Pedigreen tuolin päälle. Tämän jälkeen DX maalaa spraymaalilla Neidhartin selkään isolla WCW. Anvil kuitenkin tokenee DX:n iskuista ja alkaa tappelemaan vielä vastaan. Commissioner Slaughterkin tulee auttamaan Neidhartia, mutta hänkään ei pärjää DX:lle. Lopulta tilanne kääntyy hyvisten eduksi, kun Ken Shamrock tulee myös paikalle. Neidhart pitelee Chynaa, Slaughter pitää Helmsleytä Cobra Clutchissa ja Ken Shamrock vääntää Michaelsin nilkkaa. Näin päättyy joulukuun ensimmäinen RAW, joka on samalla viimeinen RAW ennen vuoden viimeistä PPV:tä – D-Generation X: In Your Housea.

Kuva
Jim "Anvil" Neidhart koki kovia.

----------

Kuva
D-Generation X: In Your House

19. In Your House –PPV oli samalla vuoden 1997 viimeinen WWF:n järjestämä PPV-tapahtuma. Tämän IYH:n nimenä oli D-Generation X (myös muotoa De-Generation X on käytetty), joka oli nimensä, tunnusmusansa ja logonsa saanut suoraan Shawn Michaelsin johtamalta poppoolta.

D-Generation X järjestettiin Springfield, Massachusettsissä. Selostajina toimi kaksikko Jim Ross-Jerry Lawler. Vince McMahon on jäänyt kokonaan sivuun selostushommista. Raw’ssa on välillä JR:n seurana ollut Jim Cornette, ja osan ohjelmasta myös Jerry Lawler. Tässä PPV:ssä Cornette sai toimia pukukoppihaastattelijana.

Kuva
Brian Christopher vs TAKA MichinokuWWF Light-Heavyweight-mestaruusturnauksen finaali

WWF:n vastaus WCW:n Cruiserweight-divisioonalle oli Light-Heavyweight-sarja. Alemman painoluokan painijoiden välisiä otteluita oli nähty jo useamman kuukauden ajan. Uudelle divisioonalle luotiin myös oma mestaruusvyö, josta järjestettiin turnaus. Nyt oli aika turnauksen finaalille, jonka voittaja kruunataan mestariksi. Brian Christopher eteni jatkoon voittamalla Flash Flanaganin ja Scott Taylorin. TAKA Michinoku voitti meksikolaiset Super Locon ja Aguilan.

Tämähän oli oikein mainio aloitus illalle. TAKA Michinoku väläytteli jälleen osaamistaan ja Brian Christopher hoiti kusipään roolinsa loistavasti. Vähän enemmän vauhtia olisin ehkä toivonut, sillä välillä ottelu oli aika hidastempoinen. Ottelu oli hyvin buukattu, ja uskallan väittää, että tämä oli jopa illan paras ottelu. Brian Christopherin isä (vaikka hän edelleen asian kieltää) Jerry Lawler oli myös paikalla, mutta hänenkin sekaantuminen oli järkevästi toteutettu, eikä oikeastaan yhtään häirinnyt itse ottelua.

***½ (12:02)

[spoiler]Ottelun voittaja ja uusi WWF Light-Heavyweight-mestari: TAKA Michinoku

Brian Christopher yritti Leg Dropia kulmauksesta, mutta TAKA väisti tämän ja pian pääsi tekemään Michinoku Driverin. Ottelun jälkeen WWF:n agentit Pat Patterson, Gerald Brisco ja Tony Garea tulivat kättelemään uutta mestaria ja luovuttamaan TAKAlle mestaruusvyön.[/spoiler]

Kuva
Los Boricuas (Miguel Perez Jr., Jesus Castillo & Jose Estrada Jr.) w/Savio Vega vs Disciples of Apocalypse (Chainz, 8-Ball & Skull)

Luulin jo, että Disciples of Apocalypse on historiaa, sillä DOA:n johtaja Crush oli poissa pelistä. Kayfabessa Crushin oli tuhonnut Kane, mutta oikeastihan Crush oli lähtenyt WCW:hen Montreal Screwjobin takia. Sen takia ottelu olikin tavanomaisen 4vs4-jengiväännön sijaan kuuden miehen tag team –ottelu. Jostain syystä Los Boricuasilta ulkopuolelle jäi jengin pomo, Savio Vega. Tämä on sääli, sillä Savio Vega on porukan ainoa kiinnostava painija.

Luulin myös väärin, kun ajattelin tämän surkean Gang Wars –kuvion olevan ohi. Edelliset Boricuas-DOA-ottelut ovat olleet huonoja, eikä Savio Vegan ja Crushin poissaolo yhtään ottelua parantanut – päinvastoin. Tämä oli kaikkein huonoin näiden jengien välinen ottelu. Tai ehkä se vaan tuntui siltä, kun ei enää yhtäkään minuuttia jaksa katsella näiden välisiä yhteenottoja. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin

* (07:58)

[spoiler]Ottelun voittajat: Los Boricuas (Miguel Perez Jr., Jesus Castillo & Jose Estrada Jr.)

Miguel Perez esitti loukkaantunutta lähes puolet ottelusta kehän ulkopuolella, mutta sitten tuli ”ihmeparantuminen” ja Perez kävi kehässä tälläämässä 8-Ballille/Skullille (ota noista nyt selvää, että kumpi on kumpi) Somersault Legdropin.[/spoiler]

Kuva
Marc Mero w/Sable vs Butterbean – Toughman –ottelu

Sitten nähtiinkin jotain ihan muuta. Marc Mero oli paluunsa myötä aivan muuttunut mies. Uuden gimmickin lisäksi miehen asenne omaa vaimoaan kohtaan on muuttunut ihan täysin. Meroa ärsyttää, että Sable saa enemmän huomiota kuin hän. Meron hampaisiin joutui myös 90-luvun suosituimpiin nyrkkeilijöihin kuuluva Butterbean, joka oli paria Raw’ta seuraamassa. Marc Mero väitti Butterbeanin olevan Sablen perään, ja kaiken kukkuraksi Mero uhoili olevansa parempi nyrkkeilijä kuin Butterbean.

Tämä feudi pitää tietysti ratkaista kehässä, mutta painiottelun sijaan nähtiinkin nelieräinen ”nyrkkeily”ottelu. Olen aina ollut sitä mieltä, että showpaini showpainina ja nyrkkeily nyrkkeilynä. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa katsoa sovittua nyrkkeilymatsia painishow’ssa. Tämä oli aivan turha ottelu, mutta annetaan puolikas tähti Marc Merolle. Vähän huvitti, kuinka Marc Mero sikaili ottelun aikana.

½ (10:20)

[spoiler]Ottelun voittaja: Butterbean (diskauksella)

Neljännessä erässä alakynnessä oleva Marc Mero lyö Butterbeania haarojen väliin.[/spoiler]

Ennen seuraavaa ottelua nähtiin hämmentävä segmentti, kun Goldust ja Luna Vachon tulivat rampille. The Artist Formerly Known As Goldust luki lastenkirjaa, kunnes Luna lopulta keskeytti ja käski TAFKA Goldustin takaisin takahuoneeseen. Tämä Goldustin nykymeno on kyllä hauskaa seurattavaa. Ihmettelen vaan, että miksei Vaderin ja Goldustin välistä ottelua nähty tässä PPV:ssä?

Kuva
Viikon Goldust

Kuva
”Road Dog” Jesse James & ”Bad Ass” Billy Gunn © vs Legion of Doom (Road Warrior Animal & Hawk)WWF Tag Team –mestaruusottelu

LOD:ia ärsyttäneet “Road Dog” Jesse James ja “Bad Ass” Billy Gunn nousivat Raw’ssa muutama viikko sitten vähän varkain Tag Team –mestareiksi. Voitto tuli kyseenalaisin keinoin, joka kismitti LOD:ia. Nyt Road Warriorit saivatkin revanssissa. Yksinkertaisuudessaan tämä on ollut mielestäni ihan mukava feudi.

Legion of Doom ei ainakaan enää tässä vaiheessa uraa olleet mitään ihmeellisiä ottelunkantajia, mutta on näitä joukkueen otteluita ollut ihan kiva katsoa, koska he ovat sellaisia perusvarmoja suorittajia, joiden ottelut on aina ihan ok. Tämäkin oli jälleen sellainen ottelu. Tämä oli ehdottomasti paras PPV-ottelu, jossa Billy Gunn ja Jesse James ovat olleet tänä vuonna. Olisin jopa harkinnut kolmea tähteä, mutta tässä oli ehkä laimein lopetus ikinä. Ja tähän loppuun liittyi olennaisena Henry O. Godwinn. Eikö tämä Godwinnien ja LOD:n välinen feudikaan koskaan lopu?

**½ (10:32)

[spoiler]Ottelun voittajat ja edelleen WWF Tag Team –mestarit: Jesse James & Billy Gunn (diskauksella

Henry O. Godwinn tulee kehään ämpärin kanssa ja lyö sillä Animalia. Hawk saa kuitenkin ämpärin riistettyä ja alkaa huitomaan sillä kaikkia. Legion of Doom diskataan, sillä tuomari ei nähnyt Godwinnin hyökkäystä.[/spoiler]

Kuva
HHH w/Chyna vs Sgt. Slaughter – Boot Camp –ottelu

Slaughterin kehääntulomusiikkina on Kurt Anglen ’Medal’!

Tänä päivänä Triple H on auktoriteettihenkilö, josta tietyt painijat eivät välitä. Vuonna 1997 roolit olivat toisinpäin, sillä silloin HHH oli vielä se painija, joka ei pomostaan tykännyt. D-Generation X on jo pidemmän ajan ärsyttänyt komissaarina toimivaa Slaughteria. Slaughterilla on ollut pinna kireällä HHH:n ja Michaelsin pelleilyn takia, mutta viimeinen tikki oli hyökkäys Slaughterin kimppuun sekä Slaughterin vaimon mainitseminen. Slaughter päätti tehdä comebackin kehään pistämällä itsensä ottelemaan tässä PPV:ssä Hunter Hearst Helmsleytä vastaan.

Ottelumuoto oli Boot Camp, joka oli käytännössä Street Fight –ottelu. HHH:n ja Slaughterin välinen ottelu oli ehdottomasti tapahtuman positiivisin yllätys. Odotusarvot olivat hyvin pienet, koska Slaughter oli jo tässä vaiheessa melko vanha, eikä ollut useampaan vuoteen otellut ja niistä varsinaisista huippuvuosista oli vielä pidempi aika. Sen lisäksi pitää muistaa, että vielä tässä vaiheessa uraa Triple H ei vielä niin mieleenpainuva ottelija ollut. Siksi olikin ilo huomata, kuinka hyvin Slaughter otti bumppia vastaan ja muutenkin meno oli yllättävän hyvää. Chyna sekaantui luonnollisesti otteluun, mutta oli nämä Chynan sekaantumiset jälleen paremmin hoidettu kuin muissa matseissa, joissa sekaantumisia nähtiin tässä tapahtumassa.

Huomasin muuten, että arvostetuin painitoimittaja Dave Meltzer on antanut tälle ottelulle arvosanaksi MIINUS kaksi tähteä. En pysty yhtään ymmärtämään, sillä ei tämä mielestäni mitenkään kehno ottelu ollut. Noh, makuja on monia.

*** (17:39)

[spoiler]Ottelun voittaja: HHH

Slaughter oli saanut pistettyä HHH:n jo Cobra Clutchiin, kunnes Chyna hyökkäsi pulverit naamalla vielä kerran Slaughterin kimppuun. Tämä käänsi ottelun HHH:lle, joka teki Slaughterille Pedigreen tuolin päälle.[/spoiler]

Kuva
Jeff Jarrett vs The Undertaker

Jeff Jarrett teki joku aika sitten paluun WWF:ään, mutta tämä oli miehen ensimmäinen ottelu, sillä Raw’ssa hän ei vaihtelevien syiden takia ole halunnut otella. Slaughter määräsi Jarrettin ottelemaan Undertakeria vastaan, joka edelleenkin vältteli veljeään Kanea. Siinä on tämän ottelun taustat. Ottelu jäi aika vaisuksi, koska se oli ihan varmaa, että Kane tulee taas jossain vaiheessa ottelua paikalle. Tämän takia meininki kehässäkin näytti niin odottavaiselta. Miksei tätä ottelua voitu käydä vaikka Raw’ssa?

** (06:54)

[spoiler]Ottelun voittaja: Jeff Jarrett (diskauksella)[

Kane ja Paul Bearer keskeyttivät ottelun. Kane teki kuristusjuntan Jeff Jarrettille, jonka jälkeen Kane ja Undertaker tuijottelivat toisiaan, mutta eivät ottaneet yhteen. Kane ja Paul Bearer poistui paikalta. Sitten poistui myös Taker. Jeff Jarrett juhli kehässä ”voittoaan”.[/spoiler]

Kuva
Stone Cold Steve Austin © vs Rocky Maivia w/Nation of DominationWWF Intercontinental –mestaruusottelu

Stone Coldin ja The Rockin ensimmäinen kohtaaminen PPV-tasolla. Austin voitti Survivor Seriesissä Intercontinental-mestaruuden takaisin itselleen. Nation of Domination oli edelleen kuitenkin vihainen siitä, että Austin aiheutti aiemmin Faarooqille tappion IC-mestaruusottelussa. Stone Coldin haastajaksi ei noussutkaan NOD:n johtaja Faarooq, vaan joka viikko koppavammin käyttäytyvä Rocky Maivia, joka oli alkanut käyttämään itsestään nimeä ”The Rock”. Maivia ryösti Stone Coldin Intercontinental-vyön, jonka jälkeen Rocky Maivia on pitänyt itseään todellisena mestarina. Vielä tämän ottelun alkaessakin vyö oli Rockylla.

Ei tästä ensimmäisestä Austin-Rockista mitään klassikkoa syntynyt, sillä ottelu kesti alle kuusi minuuttia. Selvästikään Stone Cold ei vielä ollut toipunut Summerslamin loukkaantumisestaan. Painillisesti tämä ei ollut mikään ihmeellinen ottelu, mutta kyllä tästä jäi silti hyvä maku. Tämä ottelu oli hyvää viihdettä, jonka takia tämä saa näinkin hyvän arvosanan. Mukava huomata, kuinka Rocky Maivia on tämän vuoden aikana kehittynyt ja mukava myös nähdä Austiniakin tositoimissa.

*** (05:28)

[spoiler]Ottelun voittaja ja edelleen WWF Intercontinental –mestari: Stone Cold Steve Austin[/]

Rocky Maivia joutui vihdoin Stone Cold Stunnerin uhriksi. Austin selätti Rockyn ja sai vyön takaisin haltuunsa.[/spoiler]

Kuva
Shawn Michaels (c) w/D-Generation X vs Ken ShamrockWWF-mestaruusottelu

Bret Hart oli poissa. WWF:n rosteri oli hyvin kapea, joten seuraavaksi ykköshaastajaksi oli noussut Ken Shamrock, joka teki WWF-debyyttinsä vasta tänä vuonna. Shamrock on ollut lyhyen WWF-uransa aikana hyvin vakuuttava, jonka tekemä nilkkalukko on tehnyt tuhoja. Mitään hirveän syvällistä feudia ei Michaelsin ja Shamrockin välillä ollut. Shawn Michaels on ylimielinen mestari, josta Ken Shamrock ei tykkää yhtään.

Tämä oli ihan kiva ottelu. Ehkä tässä isoimpana ongelmana oli se, että tämä tuntui niin väli-PPV:ltä ennen Royal Rumblea, että voittajaa ei ollut vaikea veikata ottelua katsoessa. Lisäksi vähän häiritsee se, että Shamrock ei päässyt niin paljon teknistä osaamista näyttämään kuin olisin toivonut. Isoin ongelma ottelussa oli kuitenkin lopetus, jonka takia jouduin rokottamaan puolikkaan tähden pois arvosanasta. Se vaan oli niin typerä, joka vaan alleviivasi, että tämä oli väli-PPV. Ottelun jälkeiset tapahtumat sentään oli aika mielenkiintoinen juttu, jonka takia tästä PPV:stä ja ottelusta jäi ihan hyvät fiilikset.

*** (18:27)

[spoiler]Ottelun voittaja: Ken Shamrock (diskauksella)

Ken Shamrock pisti Shawn Michaelsin nilkkalukkoon, jolloin HHH ja Chyna päättivät tulla väliin. Tuomari päätti ottelun ja Ken Shamrock voitti diskauksella, mutta Shawn Michaels säilytti mestaruuden. Ottelun jälkeen DX on Ken Shamrockin kimpussa, kunnes yhtäkkiä Owen Hart yllättää ja hyökkää Shawn Michaelsin kimppuun! Huppariin pukeutunut Owen Hart poistuu katsomon kautta pois paikalta.[/spoiler]

-----

Sanoisin, että tämä on mainettaan parempi PPV. Eihän tämä mikään hyvä PPV ollut, eikä edes ok-arvosanan arvoinen, vaan kyllä tämäkin kallistuu tyydyttävän puolelle. WWF:n rosteri oli Montreal Screwjobin jäljiltä entistä ohuempi, joten eipä tältä mitään ihmeempiä voinutkaan odottaa. Meron ja Butterbeanin välisen nyrkkeiluottelun olisi voinut jättää väliin. Myös Los Boricuasin ja DOA:n välisen ottelun olisi voinut jättää pois. Ja missä oli Goldustin ja Vaderin välinen ottelu? Oli tässä jotain hyvääkin. Light-Heavyweight-mestaruusottelu oli hyvä, Slaughter-HHH yllätti positiivisesti, WWF-mestaruusottelu oli ihan hyvä (mutta ei loistava) ja ottelun jälkeiset jutut jätti kaikin puolin hyvän maun. Yhtään huippuarvosanaan yltänyttä matsia ei nähty, mutta ei näitä tapahtumia voi arvostella pelkästään otteluiden arvosanojen perusteella.

-----

D-Generation X:n tähdet:
*** TAKA Michinoku
** Shawn Michaels
* Ken Shamrock

-----

PPV-arvosanat:
Loistava
In Your House 16: Canadian Stampede
Hyvä
One Night Only
Royal Rumble
Summerslam
Ok
In Your House 13: Final Four
In Your House 15: A Cold Day in Hell
Tyydyttävä
King of the Ring
Wrestlemania 13
D-Generation X: In Your House
Badd Blood: In Your House
Survivor Series
Ground Zero: In Your House
In Your House 14: Revenge of the Taker

-----

Tähtipörssi:
1. Bret Hart 19
2. Steve Austin 16
3. Shawn Michaels 13
4. The Undertaker 10
5. Vader 5
5. Mankind 5
7. TAKA Michinoku 4
8. Owen Hart 3
9. The British Bulldog 1
9. D-Lo Brown 1
9. Ken Shamrock 1

-----

Se on sitten katsottu kaikki vuoden 1997 WWf-PPV:t! Vielä olisi neljä RAW-jaksoa vuodelta 1997 katsomatta, mutta niistä tulee raporttia vasta sitten, kun siirryn vuoteen 1998 ja arvostelen Royal Rumble 1998:n. Ennen Royal Rumble 1998:a tulee kuitenkin yhteenveto vuodesta 1997, valinnat vuoden parhaimmiksi ja paskimmiksi ym. En vielä osaa sanoa, että koska saan tämän tehtyä, mutta vähän olen jo aloitellut onneksi..
TAFKAB - The Artist Formerly Known As Blaster (BlasterMaster, MasterBlaster, The Blasterpiece)

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 04 Helmi 2016, 09:04

Näitä arvosteluja on nyt kertynyt varastoon, joten laitan tälle viikolle toisen julkaisun ja samalla kyseessä vuoden 2008 viimeinen ppv. Ensi viikolla sitten vuoden massiivinen yhteenveto ja sitten uuden painivuoden kimppuun!

Kuva
Sunnuntai 14. Joulukuuta 2008
HSBC Arena, Buffalo, New York

Nyt ollaan toistaiseksi viimeisen Armageddon nimeä kantaneen maksutapahtuman äärellä. Vuodeksi 2009 WWE uudisti tapahtumakalenteriaan ja joulukuun ppv:ksi vakiintui sittemmin TLC. Tämän vuoden viimeisen tapahtuman vetonauloina oli kaksi mielenkiintoista päämestaruusottelua ja paikkana oli Buffalo New Yorkissa. Selostajia oli tutuksi käyneeseen tyyliin jokaisella kolmella brändillä omansa.

Vuoden viimeisellä neljänneksellä WWE:n taso ailahteli pahastikin. Esimerkiksi No Mercy oli todella hieno tapahtuma, mutta Survivor Series paha pettymys. Tämä asettui sinne välimaastoon. Kaksi isointa ottelua onnistuivat, joka nosti tämän täpärästi plussan puolelle. Tarkasteluun otetaan koko vuoden viimeinen ppv-matsi.

WWE Championship (Triple Threat)
Jeff Hardy VS. Triple H VS. Edge ©

Tarina Jeff Hardyn ja HHH:n välillä oli jatkunut kuukausia. Kerta toisensa jälkeen Jeff pääsi niin kovin lähelle WWE mestaruutta, mutta ei kyennyt sitä HHH:lta voittamaan. Survivor Seriesissä nähtiin uusi käänne. Hardyn piti otella kolminottelussa HHH:n ja Kozlovin kanssa, mutta hänen kimppuunsa oli hyökätty hotellissa ja Jeff ei pystynyt osallistumaan. Sen sijaan kesken ottelun Vickie Guerrero lisäsi Edgen mukaan ja ultimaattinen opportunisti ryöväsi mestaruuden matkaansa. Yleinen oletus oli, että nimenomaan Edge oli tämän hotellihyökkäyksen takana. Näiden käänteiden myötä oli päädytty tähän kolminotteluun.

Tämä oli erittäin väkevä päätös koko vuodelle. Taustatarinaa oli kypsytelty kuukausia ja se alkoi olla kiehumispisteessä. Kolmikko tuntui olevan hyvässä iskussa ja matsi sisälsi solkenaan jännittäviä läheltä piti tilanteita ja yhden erittäin näyttävän selostajanpöytäspotinkin. Pari sekaantumista nähtiin, mutta ne olivat loogisia ja eivät pilanneet kokonaisuutta.

Kuva

Ottelun sisällä myös jatkettiin tuota Hardyn tarinaa. Aina kun hän oli aivan hilkulla päästä tekemään ratkaisusuorituksen, niin jokin esti sen. Ottelu pysyi hienosti kasassa, tilanteet vaihtuivat tiiviisti ja lopetuskin oli toimiva. Ihan parhaimpien kolminotteluiden joukkoon tämä ei noussut, mutta erittäin hyvä ottelu ja hieno tapa päättää vuosi 2008.
Kesto: 17:19
Voittaja: Jeff Hardy
Arvosana: ****


Muuta: Epäonnistuttuaan WWE mestaruuden tavoittelussa oli Vladimir Kozlov siirtynyt ECW:n puolelle ja ottanut kohteekseen mestari Matt Hardyn. Nyt miehet kohtasivat ottelussa, jossa ei kuitenkaan ollut vyötä panoksena. Matsi sisälsi ihan kivoja hetkiä, mutta kokonaisuutena jäi vähän tylsäksi ja tönköksi.

CM Punk ja Rey Mysterio kohtasivat IC-ykköshaastajaturnauksen finaaleissa. Totta tosiaan, menneinä viikkoina oli käyty iso turnaus, joka huipentui tähän Punkin ja Mysterion ensimmäiseen kohtaamiseen. Matsi olikin oikein sujuvaa peruspainia, kuten odottaa saattoikin. Parhaiten tämä ehkä siltikin muistetaan siitä, että Punkin GTS mursi Mysterion nenän.

Tässä välissä iltaa nähtiin pidempi segmentti JBL:n ja Shawn Michaelsin välillä. Juonikuvio meni siten, että 2008 pörssiromahduksen myötä Michaels oli menettänyt kaikki säästönsä ja epätoivoisena suostunut JBL:n avustajaksi, koska JBL maksoi hänelle siitä hyvin. Tätä ei oltu kuitenkaan paljastettu katsojille ennen tätä iltaa. Tässä Michaels selitti yleisölle viimeaikaisen oudon käytöksensä syitä.

Finlay ja Mark Henry mittelivät Belfast Brawlissa. Etenkin roskapönttöjä tuhottiin näyttävästi, mutta aika yhdentekeväksi tämä matsi jäi.

Batista & Randy Orton eivät olleet tähän mennessä kohdanneet ppv-ympäristössä yksilömatsissa. Nyt se nähtiin. Matsiin tietysti haettiin jänniteitä aina Evolution ajoista alkaen. Batistan ja Ortonin rajoitteet tietäen tämä oli ihan hyvä esitys. Toki tylsiäkin hetkiä oli, mutta kokonaisuutena ihan menevä keskikortin ottelu.

Michelle McCoolin neljän hengen joukkue kohtasi Marysen joukkueen aivan yhdentekevässä ”Santa’s Little Helper” kostyymiottelussa. Ei muuta sanottavaa tästä.

Survivor Seriesissä tappion kokenut Chris Jericho sai revanssinsa John Cenaa vastaan. Tämä olikin tyystin erilainen ja samalla parempi kuin SuSe:n matsi. Tässä painettiin kaasu pohjassa alusta asti, se edellisen matsin hidas tunnustelu ja väkinäinen ketjupaini skipattiin täysin. Cena oli myös karistanut SuSe:ssa näkyvillä olleen kehäruosteensa. Oikein kompakti ja toimiva ottelu.

Tähdet
*** Jeff Hardy
** Edge
* Triple H


Yhteenveto: Viimeisellä tunnilla nähtiin kaksi kovan luokan mestaruusmatsia ja ne nostivat tämän plussan puolelle. Alakortissa ei ihmeellisyyksiä nähty, ottelut olivat kutakuinkin odotustensa mukaisia. Positiivista oli, että nähtiin kuitenkin tasonnosto flopiksi osoittautuneesta Survivor Seriesistä. Suosittelen katsomaan ainakin tuon pääottelun.

Pähkinänkuorispoilerit

M. Hardy VS. Kozlov (9:00) **
Punk VS. Mysterio (12:17) *** ¼
Henry VS. Finlay (9:41) **
Batista VS. Orton (16:43) ***
Team Michelle VS. Team Maryse (4:36) ½
Jericho VS. Cena (12:45) *** ½
HHH VS. Edge VS. J. Hardy (17:19) **** (illan paras)


Arvosana: 2,61 (sijoitus rankingissa 12/22)


Seuraavalla kerralla sitten koko vuoden yhteenveto :)
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 10 Helmi 2016, 13:45

2008 YHTEENVETO Esipuhe: Vuoden 2008 arvosteluihin ei kulunut kohtuuttomasti aikaa. Aloitin 18.6.2015 ja nyt tammikuun loppupuolella 2016 kirjoitan tätä yhteenvetoa. Aikaa meni siis vähän reilu 7kk. Edelliseen vuoden koluamiseen kului puolitoista vuotta, joten tahti oli todellakin parempi. Yksi iso syy tähän on se, että minulle toimii tämä uusi arvostelutyyli, jossa kirjoitan pidemmin vain isoista ja merkittävistä otteluista. Jokaisen ottelun yksityiskohtainen ruotiminen kävi vuonna 2007 turhan raskaaksi. Toivottavasti tämä nykyinen tyyli sopii myös lukijoille, koska sillä tapaa aion jatkaa.

Vuonna 2008 maksutapahtumia oli yhteensä 26 kappaletta, joista WWE:llä 14 ja TNA:lla 12. Otteluita kertyi yhteensä 194 kappaletta. Nämä jaottelin arvosanan mukaan kuuteen eri kategoriaan. Heikoimpaan kategoriaan löytyi 16 ottelua ja kaikkein parhaimpaan 5kpl, muut sijoittuivat sille välille. Tuon turhan nippelitiedon jälkeen onkin hyvä siirtyä itse palkintojenjakoseremoniaan.
PPV Ranking
1 TNA – Hard Justice 3,21
2 WWE – WrestleMania 3,19
3 WWE – No Way Out 3,00
4 TNA – Slammiversary 2,96
5 WWE – One Night Stand:Extreme Rules 2,93

6 WWE – Royal Rumble 2,90
7 WWE – Judgment Day 2,82
8 WWE – Summerslam 2,79
9 TNA - Final Resolution (tammi) 2,78 / TNA – Bound For Glory 2,78
10 TNA – Victory Road 2,69

11 WWE – No Mercy 2,68
12 WWE – Armageddon 2,61
13 WWE – Cyber Sunday 2,58
14 WWE – Night Of Champions 2,57
15 TNA – Turning Point 2,56

16 WWE – Backlash 2,54
17 WWE – Survivor Series 2,50
18 WWE – Unforgiven 2,46
19 TNA – Destination X 2,40
20 WWE – Great American Bash 2,38

21 TNA – Against All Odds 2,31 / TNA – Lockdown 2,31
22 TNA – No Surrender 2,30
23 TNA – Sacrifice 2,00 / TNA – Final Resolution (joulu) 2,00



Vähintään neljän tähden ottelut
1. Kurt Angle VS. Christian Cage / Final Resolution (tammi)
2. 30 Man Royal Rumble Match / Royal Rumble (5)
3. HHH VS. Umaga VS. JBL VS. Hardy VS. Jericho VS. Michaels (EC) / No Way Out
4. Ric Flair VS. Shawn Michaels / WrestleMania 24
5. Edge VS. Undertaker / WrestleMania 24
6. Team Cage VS. Team Tomko (LL) / Lockdown
7. Randy Orton VS. Triple H (Steel Cage) / Judgment Day
8. AJ Styles VS. Kurt Angle / Slammiversary (4)
9. Edge VS. Undertaker (TLC) / One Night Stand
10. John Cena VS. Triple H / Night Of Champions
11. AJ Styles VS. Kurt Angle (LMS) / Hard Justice (1)
12. Edge VS. Undertaker (HIAC) / Summerslam (2)

13. Shawn Michaels VS. Chris Jericho (Unsanctioned) / Unforgiven
14. Jeff Hardy VS. Triple H / No Mercy
15. Chris Jericho VS. Shawn Michaels (Ladder) / No Mercy (3)
16. Jeff Jarrett VS. Kurt Angle / Bound For Glory
17. Jeff Hardy VS. Edge VS. Triple H / Armageddon

TNA: 5
WWE: 12


Tähtipörssi
1. Kurt Angle 21 (6)
2. Undertaker 18 (5)
3. Samoa Joe 11 (3)
4. Shawn Michaels 11 (2)
5. Triple H 10 (2)
6. Chris Jericho 9 (2)
7. AJ Styles 9 (1)
8. Edge 8 (0)

7 tähteä: Jay Lethal, Jeff Hardy, John Cena
6 tähteä:
5 tähteä: Christian Cage
4 tähteä: Petey Williams, Randy Orton
3 tähteä: Scott Steiner, JBL, Ric Flair
2 tähteä: Gail Kim, Sonjay Dutt, Kaz, Abyss, Booker T, Big Show, Batista
1 tähti: Sting, MCMG
Suluissa oleva luku tarkoittaa täyden kolmen tähden iltoja. Yhteensä 26 painijaa (joista yksi tag team) pääsi tähtisijoille vuonna 2008. TNA & WWE olivat tasoissa – kummaltakin 13 painijaa sai tähtimerkintöjä.


Sonta kategoria

Huonoin ppv-ottelu
2004: Goldberg VS. Brock Lesnar / WrestleMania XX
2005: Jeff Jarrett VS. Rhino / TNA Bound For Glory
2006: The Boogeyman VS. JBL / WWE – Royal Rumble
2007: Batista VS. The Great Khali / WWE – Summerslam

2008: AJ Styles VS. Frank Trigg / TNA – No Surrender
Kaikkein surkeimpia alle 1 ¼ arvosanan otteluita oli 16kpl, joten valinnanvaraa oli tänäkin vuonna. Suurin osa näistä oli naisten otteluita WWE:n puolelta, koska niihin ei haluttu panostaa pätkän vertaa. Pahin pettymys oli kuitenkin valitsemani AJ Stylesin ja Frank Triggin pseudo-MMA kyhäelmä No Surrenderista. Edellisessä tapahtumassa AJS oli otellut viiden tähden matsin ja ”palkinnoksi” siitä hänet oli laitettu ottelemaan vapaaottelija Triggiä vastaan. Ottelu oli katastrofaalinen sekoitus vapaaottelua ja showpainia ja siinä ei ollut päätä eikä häntää. Lisäksi tähän liittyi myös sellainen nolo juttu, että Amerikassa nähty ppv-striimi alkoi kesken matsin näyttää pornoa. Tuo tosin lienee ollut vaan piristys, koska ottelu oli kammottava. AJ Stylesin raivoaminen selostajanpöydällä matsin jälkeen kertoo kaiken. Vähän sydäntä särkee antaa tämä ”titteli” AJS:lle, mutta tämä oli tosiaan niin kamalaa.

Huonoin feudi
2004: The Undertaker & Paul Bearer VS. Dudley Boys & Paul Heyman
2005: Kip James VS. 3 Live Kru / TNA
2006: Larry Zbyszko VS. Raven / TNA
2007: Kip James VS. Christy Hemme / TNA

2008: BG James VS. Kip James / TNA
Kip James on tämän kategorian ehdoton kuningas, koska viidestä palkinnosta hän on vienyt kolme. Vuonna 2008 Kip kääntyi pitkäaikaista tagpariaan vastaan, koska tämä oli valinnut isänsä ’Bullet’ Bob Armstrongin joukkueparikseen mestaruusotteluun. Tästä sitten alkoikin useamman kuukauden tarina, joka päättyi Lockdownissa nähtyyn aivan yhdentekevään ja tylsään otteluun, joka ei ketään kiinnostanut. Muita huonoja olivat Robert Roode vs. Booker T, Judas Mesias vs. Abyss, CM Punk vs. JBL ja Kane vs. Mysterio.

Huonoin gimmick
2004: Mordecai
2005: Trytan / TNA
2006: Spirit Squad / WWE
2007: Black Reign / TNA

2008: ’Sheik’ Abdul Bashir / TNA
Paremmin tunnettu nimellä Daivari. Tosiaan TNA oli haalinut WWE:stä tutun Daivarin riveihinsä ja kuinkas muutenkaan, bookkasi häntä ilkeänä Lähi-Idän ”terroristina.” Bashir on kyllä periaatteessa ihan ok esiintyjä ja painijakin, mutta kyllähän tuo gimmick kertoi aivan täydellisestä mielikuvituksen puutteesta ja laiskuudesta. Eikö oikeasti mitään muuta voinut keksiä? Erikoismaininnat Abyssille, Raisha Saeedille, Black Reignille ja WWE:n puolelta Hornswogglelle ja Tommy Dreamerille.

Huonoin painija
2004: Hardcore Holly
2005: Kip James / TNA
2006: The Boogeyman / WWE
2007: The Great Khali / WWE

2008: The Great Khali / WWE
Luojan kiitos, Khali ei ollut niin suuressa roolissa kuin 2007, mutta etenkin alkuvuodesta häntä bookattiin edelleen pysäyttämättönä hirviönä ja pariinkin otteeseen oli vielä päämestaruuskuvioissa mukana. Miehen rajoitteet tietäen tuo oli hänelle ihan väärä rooli. Muita puhtaasti huonoja painijoita olivat Jamesin veljekset BG & Kip, Kevin Nash ja Mark Henry.

Huonoin show
2004: Armageddon
2005: TNA – Destination X
2006: WWECW – December To Dismember
2007: WWE – Judgment Day

2008: TNA – Sacrifice
Kaksi tapahtumaa olivat kaikkia muita selkeästi surkeampia. Ne olivat toukokuun Sacrifice ja joulukuun Final Resolution. Näistä vielä kammottavampi oli yhdentekevien joukkuematsien ympärille rakennettu Sacrifice. 10 ottelua oli tungettu korttiin ja hädintuskin yksi niistä ylsi kolmeen tähteen. Final Resolutionissa oli sentään hyvä pääottelu. Myöskään No Surrender tai Against All Odds eivät vakuuttaneet, joten TNA piti tukevasti häntäpään sijoituksia hallussaan.


Pronssinen kategoria

Paras turn
2004: Bradshaw → John 'Bradshaw' Layfield
2005: Batista / WWE
2006: Christian Cage / TNA
2007: Christopher Daniels / TNA

2008: Chris Jericho / WWE
Vuoden 2007 lopulla Jericho palasi facena ja parin kuukauden alkuhuuman jälkeen se ei oikein toiminut ja Jericho putosi pois pääkuvioista. Keväällä hahmoon alkoi tulla tummempia sävyjä ja kesäkuussa hän paiskasi Shawn Michaelsin televisiomonitorin läpi ja sinetöi käännöksensä. Samalla Jericho kehitti itselleen aivan uuden hahmon, joka oli täysin erilainen kuin mikään hänen aiemmalla urallaan. Vuoden aikana Jericho nousi päämestariksi ja WWE:n parhaaksi pahikseksi. Loistavasti toteutettu heelturn. Kunniamaininnat menevät AJ Stylesille ja Christian Cagelle.
2. AJ Styles
3. Christian Cage


Paras face
2004:Eddie Guerrero
2005: AJ Styles / TNA
2006: Shawn Michaels / WWE
2007: The Undertaker / WWE

2008: AJ Styles / TNA
AJS aloitti vuoden inhottavana Kurt Anglen apurina, mutta kääntyessään Anglea vastaan esiin kaivautui se sympaattinen katsojien suosikki, jolle ei vaan voinut toivoa mitään pahaa. Styles oli yleisön varaukseton suosikki ja osoitti kehässä olevansa maailman parhaiden joukossa. Samalla AJS:tä tulee myös tämän kategorian ensimmäinen tuplavoittaja. Hyvän haasteen tarjosi Jeff Hardy.
2. Jeff Hardy
3. Undertaker


Paras heel
2004: Triple H
2005: Abyss / TNA
2006: Edge / WWE
2007: Kurt Angle / TNA

2008: Kurt Angle / TNA
Angle oli koko vuoden läpi äärimmäisen inhottava hahmo. Alkuvuodesta hän värväsi apureita, jotta säilyttäisi mestaruutensa. Siitä hän siirtyi AJ Stylesin riesaksi ja vuoden lopussa alkoi Main Event Mafian kummisedäksi. Angle oli läpeensä ilkeä tyyppi ja sen vuoksi vuoden heel. Muita hirvittäviä pahiksia olivat Edge, JBL, Chris Jericho ja Awesome Kong.
2. Chris Jericho
3. Edge


Paras gimmick
2004: John 'Bradshaw' Layfield
2005: Eddie Guerrero / WWE
2006: John Cena / WWE
2007: The Undertaker / WWE

2008: Chris Jericho / WWE
Jerichon turn ja sitä seurannut hahmonmuutos kylmäksi ja laskelmoivaksi pahikseksi oli 180 asteen käännös yleisöä viihdyttävästä Y2J:stä. Huippuammattilaisena Jericho sai tämän toimimaan ja kuten sanottua, nousi firman ykkösheeliksi ehkä Edgen ohella. Todella iso muutos, joka toimi. Kunniamaininnat ’Phenomenal’ AJ Stylesille, ’Ultimate Opportunist’ Edgelle, ’Charismatic Enigma’ Jeff Hardylle ja ’Dead Man’ Undertakerille.
2. Jeff Hardy
3. Edge


Paras spotti
2004: Randy Ortonin lento nastojen päälle Backlashissa
2005: Jeff Hardyn loikka BFG:ssa / TNA
2006: Edgen tarjoilema ja Mick Foleyn vastaanottama Spear palavan pöydän läpi / WrestleMania 22
2007: Danielsin pudotus Ultimate X rakennelman päältä / Victory Road

2008: Chris Jerichon pudotus tikkailta / No Mercy
Parhaiten on painunut mieleen spotti huikeasta Michaelsin ja Jerichon tikasmatsista. Shawn kippasi kylmästi Jerichon tikkailta alas suoraan lattialle. Ei ollut pöytää, patjaa, sahanpurua tai kavereita ottamassa kiinni. Vain hirmuinen pudotus suoraan alas. On pieni ihme, että Jericho ei loukannut jalkojaan tuossa. Kunniamaininnat Samoa Joen yleisösyöksylle Bound For Gloryssa, Undertakerin rajulle rysähdykselle One Night Standissa, Abyssin lennolle palavan pöydän läpi ja Anglen vastaanottamalle super-DDT:lle Hard Justicessa.


Hopeinen kategoria

Aliarvostetuin painija
2004: Rob Van Dam
2005: Christian / WWE
2006: Chris Benoit / WWE
2007: AJ Styles / TNA

2008: CM Punk / WWE
Kuinka maailmanmestaruutta hallinnut painija voi olla aliarvostettu? Helposti. Punkin mestaruuskausi bookattiin alusta alkaen ihan päin honkia. Punk oli tsägämestari, jonka piti jatkuvasti todistaa itsensä painijoita kuten JBL & Batista vastaan. Todella huonoja ottelupareja Punkille. Kaiken kruunasi sitten Unforgiven, jossa Punk ei saanut edes mahdollisuutta puolustaa mestaruuttaan. Se viimeistään kertoi, kuinka paljon häntä arvostettiin. Punkista toki tuli joitain vuosia myöhemmin iso tähti, mutta toisenlaisella bookkauksella hän olisi ollut sitä jo 2008. Aliarvostettu oli myös humoristiseksi Curry Maniksi puettu Christopher Daniels.

Yliarvostetuin painija
2004: The Big Show
2005: Jeff Jarrett / TNA
2006: The Great Khali / WWE
2007: The Great Khali / WWE

2008: The Great Khali / WWE
Ja näin Khalista saatiin triplavoittaja tähän kategoriaan. Alkuvuodesta hän oli mukana päämestaruuskuvioissa ja taitoihinsa nähden ihan liian suuressa roolissa. Loppuvuoden ”Khali Kiss Cam” hörhöilyt olivat jo miehelle parempi rooli. Muita yliarvostettuja olivat ECW mestariksi noussut Mark Henry ja pahasti hidastuneet Team 3D ja Kane.
2. Mark Henry
3. Team 3D



Vuoden läpimurtaja
2004: Randy Orton
2005: John Cena / WWE
2006: Samoa Joe / TNA
2007: CM Punk / WWE

2008: Jay Lethal / TNA
Tämä olikin aika paha kategoria, koska päämestaruuskuviot pyörivät kummassakin promootiossa vanhojen tuttujen nimien ympärillä. Toki WWE:ssä Jeff Hardy nousi ihan uusiin suosion sfääreihin, mutta läpimurtaja-palkinnon antaminen vuonna 1998 debytoineelle Hardylle olisi jo melkoinen temppu. Hieman pienemmän mittaluokan kuvioissa vakuutti Jay Lethal. Etenkin tikasotteluun huipentunut feudi Sonjay Duttin kanssa oli viihdyttävää katsottavaa ja Lethalin otteista kyllä näki, että potentiaalia on rajattomat määrät.

Vuoden tulokas
2004: Eugene
2005: Samoa Joe / TNA
2006: CM Punk / WWE
2007: Cody Rhodes / WWE

2008: Kofi Kingston / WWE
Tähän kelpuutan painijat, jotka ovat tehneet ppv debyyttinsä joko WWE:ssä tai TNA:ssa vuonna 2008. Ensimmäisenä tulee mieleen Evan Bourne ja Kofi Kingston, jotka kummatkin pääsivät näkyvästi esille ECW:n puolella. TNA:ssa paras tulokas oli ehdottomasti naisten mestariksi noussut Taylor Wilde. Harmi, että hänen painiuransa jäi lyhyeksi. Nuo ovat ne kolme vahvinta vaihtoehtoa ja päädyn valitsemaan Kofi Kingstonin, joka pääsi muutamassa maksutapahtumassa kivasti esille. Kirkkaimpana varmasti Chris Jericholta IC-mestaruuden ryövääminen.
2. Evan Bourne
3. Taylor Wilde


Vuoden promottaja
2004: John 'Bradshaw' Layfield
2005: Christian / WWE & TNA
2006: Edge / WWE
2007: Christian Cage / TNA

2008: Shawn Michaels / WWE
Vanhojen tuttujen ennakkosuosikkien joukkoon nousi tänä vuonna myös CM Punk, joka alkoi saada enemmän mikkiaikaa ja koitti ottaa kaikkensa irti kehnoista kuvioista. Chris Jericho ja Kurt Angle olivat Michaelsin tiukimmat haastajat. Michaelsille palkinnon kuitenkin annan, koska hän oli mukana varsin erikoisissakin juonikuvioissa ja sai puheenlahjoillaan myytyä ne yleisölle täysin. Vuoden aikana oli monta erilaista roolia ja kaikesta Shawn selviytyi. Oli Flairin uran lopettaminen, loukkaantumisen teeskentely, jäähyväispuhe Summerslamissa ja JBL:n ”orjaksi” alistuminen. Loistavaa mikkityöskentelyä Shawnilta.
2. Chris Jericho
3. Kurt Angle


Vuoden manageri
2004: Ric Flair
2005: Scott D'Amore / TNA
2006: Konnan / TNA
2007: Miss Jackie / TNA

2008: Karen Angle / TNA
Taas aika kuiva vuosi manageritoiminnan osalta. WWE:ssä managereita ei käytetty juuri ollenkaan. Ehkä aika lähelle managerin roolia oli Vickie Edgensä rinnalla, mutta hänen pääasiallinen roolinsa oli kuitenkin toisenlainen. TNA:ssakaan ei ollut Scott D’Amoren tai James Mitchellin kaltaista managerivelhoa. Niinpä palkinnon vie Karen Angle, joka oli mukana isossa osassa Kurtin otteluita ja aivan olennainen osa Kurtin ja AJ Stylesin mainiota feudia.

Vuoden selostaja
2004: Jim Ross
2005: Jim Ross / WWE
2006: Jim Ross / WWE
2007: Mike Tenay / TNA

2008: Jim Ross / WWE
WWE:ssä selostajanpöydän luona kävi melkoinen puhuri. Oli Coachmania, Adamlea, Grishamia, Strikeria, Foleyta. Koko vuoden mukana olivat JR:n lisäksi vain Cole, King & Tazz. Cole ei vieläkään ollut täysin löytänyt itseään, King kuulosti leipääntyneeltä ja Tazzkin selvästi haikaili jotain muuta haastetta. Niinpä tänäkin vuonna kamppailu käytiin TNA:n Mike Tenayn ja Jim Rossin välillä. Viime vuonna vaaka kallistui aavistuksen verran Tenayn suuntaan, tällä kertaa JR:n suuntaan. Nämä alkoivat olla JR:n myöhäisiä vuosia WWE:n pääselostajana ja hehkuttamisen sijaan hän keskittyi enemmän viileään analysointiin. Se toimi myös hyvin ja tarvittaessa myös tunnelman luominen onnistui.
2. Mike Tenay
3. Mick Foley


Kultainen kategoria

Vuoden talli
2004: Evolution
2005: Team Canada / TNA
2006: Latin American Xchange / TNA
2007: Christian Coalition / TNA

2008: Main Event Mafia / TNA
Talleja oli jonkin verran, mutta yksikään ei ihan selkeästi noussut ylitse muiden. Edgellä oli La Famiglia, Ortonilla Legacy ja alkuvuodesta Angle Alliance oli voimissaan. Mielenkiintoisin kaikista talleista oli Bound For Gloryn jälkeen syntynyt Main Event Mafia, joka koostui ainoastaan entisistä (ja nykyisistä) maailmanmestareista. Etenkin alkuun tämän ympärille saatiin luotua mielenkiintoisia kuvioita ja vastavoimaksi muodostui TNA Frontline. MEM oli talleista selkeästi tärkein, vaikka ei kovin montaa kuukautta kerennyt vielä vaikuttaa.

Vuoden joukkue
2004: Rob Van Dam & Rey Mysterio
2005: America's Most Wanted / TNA
2006: Paul London & Brian Kendrick / WWE
2007: Motor City Machine Guns / TNA

2008: Beer Money Inc. / TNA
WWE:ssä mielenkiintoisin joukkue oli kaiketi Miz & Morrison, jotka nousivat pienoisiksi kulttisuosikeiksi Dirt Sheet ohjelmansa myötä. Ongelma olikin siinä, että joukkuedivari muutoin oli retuperällä ja kaksikolle ei oikein löytynyt hyviä ottelupareja. TNA:ssa tilanne oli parempi. Team 3D pystyi aika ajoin viihdyttämään, LAX ja Motor City Machine Guns olivat myös hyviä. Paras oli kuitenkin Robert Rooden & James Stormin Beer Money. Yksilöurillaan Storm & Roode olivat hetken polkeneet paikallaan, joten heidät heitettiin joukkueeksi. Kaksikon kemiat sopivat hienosti yhteen ja hyvin nopeasti joukkue nousikin mestariksi. Kun vastapuolellakin oli hyviä joukkueita, niin Beer Money viihdytti paljon ja ansaitsi vuoden joukkueen tittelin.
2. Motor City Machine Guns
3. Miz & Morrison


Vuoden Feudi
2004: Shawn Michaels VS. Triple H
2005: Batista – Triple H / WWE
2006: John Cena VS. Edge / WWE
2007: Batista VS. Undertaker / WWE

2008: Chris Jericho VS. Shawn Michaels / WWE
Tämä oli mahtavien feudien vuosi. TNA:ssa parasta olivat AJ Styles vs. Kurt Angle ja Main Event Mafia vs. Frontline. Etenkin AJS-Angle oli mahtava ja jonain muuna vuonna saattaisi voittaa tämän. WWE:ssä voittajan lisäksi Edge vs. Undertaker ja HHH vs. Jeff Hardy olivat loistavia. Kaikki nämä feudit tarjosivat hienon tarinan lisäksi aivan hulppeita otteluita.

Voittaja on kuitenkin Jericho vs. Michaels. Tämä alkoi veljellisenä kilvoitteluna, mutta muuttui hyvin synkäksi. Se poiki Chris Jerichon upean heelturnin, monta muistettavaa segmenttiä ja läjän huippumatseja, joista kirkkain timantti oli No Mercyn tikasottelu. Tarina oli käänteitä täynnä, jonka vuoksi se päihittää tiukimmat kilpakumppaninsa.
2. AJ Styles VS. Kurt Angle
3. Edge vs. Undertaker
4. HHH vs. Jeff Hardy
5. Main Event Mafia vs. Frontline


Vuoden PPV
2004: SummerSlam
2005: WWE – Vengeance
2006: WWE – WrestleMania 22
2007: WWE – Royal Rumble

2008: WWE – WrestleMania XXIV
Tämä oli kahden kauppa. TNA:n Hard Justice oli aivan fantastinen tapahtuma, ehkäpä paras heidän tuotoksensa ikinä ja se sisälsi mm. Anglen ja Stylesin viiden tähden matsin. Sille todellakin iso kunniamaininta. Kokonaisuus huomioon ottaen voittaja on kuitenkin WrestleMania. Se onnistui lunastamaan isot odotuksensa ja Citrus Bowlilla oli tosiaan sellaista ison tapahtuman tunnelmaa. Kaksi hienoa mestaruusottelua, räjähtävä MITB, tuolissa nukkuva Snoop Dogg, Floyd Mayweather ja ennen kaikkea Ric Flairin tunteikkaat jäähyväiset. Aivan mahtava kokonaisuus.
2. TNA – Hard Justice
3. WWE – No Way Out


Vuoden promootio
2005: World Wrestling Entertainment
2006: Total Nonstop Action Wrestling
2007: Total Nonstop Action Wrestling

2008: World Wrestling Entertainment
2007 oli loukkaantumisten ja Benoit’n tapauksen vuoksi WWE:lle surkein miesmuistiin. Sen vuoksi TNA pääsi nappaamaan palkinnon. 2008 puolestaan oli paljon parempi. Loukkaantumissumaa ei tullut, eikä muutakaan tragediaa. WWE tarjosi monia upeita feudeja ja laatu oli tasaisempaa kuin TNA:lla. Vuoden viisi surkeinta tapahtumaa olivat kaikki TNA:n tuotuksia ja pelkästään se puhuu WWE:n valinnan puolesta. WWE oli myös freesimpi, koska heillä debytoi muutama jännittävä painija ja saivat pari uutta nimeä nostettua ihan päämestaruuskuvioihin asti. TNA ei myöskään kokonaisuutena huono ollut ja 2008 onkin yksi heidän ”kultavuosistaan”, mutta liikaa ailahtelevuutta WWE:tä vastaan.

Vuoden ottelu
2004: Eddie Guerrero VS. Brock Lesnar / No Way Out
2005: Kurt Angle VS. Shawn Michaels / WWE - WrestleMania 21
2006: Edge VS. John Cena (TLC) / WWE – Unforgiven
2007: John Cena VS. Umaga (LMS) / WWE – Royal Rumble

2008: AJ Styles VS. Kurt Angle (LMS) / TNA – Hard Justice
Ehdokkaita vuoden matsiksi oli viisi kappaletta, mikä on ihan hyvä saldo. Täydet viisi tähteä annoin kuitenkin vain yhdelle ja se oli Anglen ja Stylesin Last Man Standing sota Hard Justicesta. Tässä ottelussa ei ollut mitään sellaista heikkoutta, jonka vuoksi olisi tarvinnut edes neljäsosaa sahata arvosanasta pois. Niin uskomattoman sulavaa painia, jännitystä ja näyttäviä spotteja. Lyhyesti sanottuna täydellinen ottelu ja ehkä hieman unohdettukin klassikko. Luulenpa, että aika monella painifanilla tämä saattaa olla näkemättä. Etsikää käsiinne. Kunniamaininnat alla. Nuo muutkin viisi matsia olivat loistavia.
2. Edge VS. Undertaker (HIAC) / Summerslam
3. Shawn Michaels VS. Chris Jericho (Ladder) / No Mercy
4. AJ Styles VS. Kurt Angle / Slammiversary
5. The Royal Rumble Match
6. Ric Flair VS. Shawn Michaels / WrestleMania


Vuoden naispainija
2004: Trish Stratus
2005: Trish Stratus / WWE
2006: Trish Stratus / WWE
2007: Gail Kim / TNA

2008: Awesome Kong / TNA
Suuntaan katseeni suoraan TNA:han, koska WWE:ssä Beth Phoenixin ja Mickie Jamesin yrittämisestä huolimatta naisten paini oli pelkkää vitsiä ja ajantäytettä. Alkuvuodesta Awesome Kongin ja Gail Kimin ottelusarjan aikaan Knockout divisioona oli kovassa nosteessa ja tarjosi mahtavia otteluita. Tuo noste kuitenkin lässähti ja loppuvuodesta ei nähty mitään erikoista. Gail Kimin ja Awesome Kongin välinen kilpailu tämä ehdottomasti on ja tänä vuonna sen voittaa Kong. Olihan hän todellakin rajoja murtava naispainija ja todisti mm. Taylor Wilden kanssa, että pystyy ottelemaan meneviä matseja ilman Gail Kimiäkin. Tämän lisäksi hän oli vielä Gail Kimiäkin keskeisemmässä roolissa, joka jätti TNA:n elokuussa palatakseen WWE:hen. Siinäpä näin retrospektiivissä iso virhearvio.
2. Gail Kim
3. Taylor Wilde


Vuoden painija

2004: Triple H / WWE
2005: AJ Styles / TNA
2006: Edge / WWE
2007: John Cena / WWE

2008: Kurt Angle / TNA
Tähän kaikkein arvokkaimpaan palkintoon löytyy viisi vahvaa ehdokasta. Chris Jericho, Shawn Michaels, Undertaker, AJ Styles ja Kurt Angle.

Chris Jericho oli ehdottomasti painivuoden 2008 kirkkaimpia tähtiä. Tässäkin yhteenvedossa olen moneen kertaan jo ruotinut kuinka upea hänen heelturninsa oli ja feudi Shawn Michaelsin kanssa oli vuoden parasta antia. Jericho kykeni onnistuneesti uusimaan hahmonsa aivan sataprosenttisesti ja sellainen temppu ei ihan joka pojalta onnistu. Jericho ei kuitenkaan palkintoa voita, koska alkuvuodesta hän ei täysin vakuuttanut ja loppuvuoden Batista- ja Cena kohtaamiset eivät ihan huipputasolle nousseet.

Shawn Michaelsin vuosi oli myös upea. Se alkoi feudilla Ric Flairin kanssa ja kulminoitui WrestleManian äärimmäisen tunteikkaaseen jäähyväismatsiin. Suurin osa vuodesta meni kuitenkin Chris Jerichon kanssa kinastellessa ja siitä onkin kaikki tarpeellinen jo kerrottu. Lisäksi sekaan mahtui pari ihan mukavaa kohtaamista Batistan kanssa ja ihan loppuvuodesta HBK aloitti mielenkiintoisen kuvion JBL:n kanssa. Mahtava vuosi, mutta ihan titteliin asti se ei kanna.

Undertaker tuntui paranevan vanhetessaan. 2007 oli hänelle upea ja samoin 2008. Mieletön ottelusarja Edgen kanssa saattaa hyvinkin olla kovatasoisin matsisarja koko WWE:n historiassa. Kovien matsien lisäksi Undertaker oli tajuttoman suosittu yleisön keskuudessa ja pystyi säilyttämään mystiikkansa. Minkä takia sitten tämäkään ei ihan palkintoon riitä johtuu siitä, että Undertaker otteli hyvät matsinsa vain yhtä miestä, Edgeä, vastaan. Loppuvuoden tarina Vickie Guerreron ja Big Show’n kanssa ei tarjonnut mitään erityisen muistettavaa.

Vuonna 2008 AJ Styles alkoi vihdoin saada myös bookkaustiimiltä arvostusta osakseen ja hän nousi pääkuvioihin mukaan. Tätä tilaisuutta AJS ei jättänyt hyödyntämättä vaan otteli kaksi motyc ottelua Kurt Anglen kanssa ja oli iso osanen MEM vs. Frontline feudia. AJS oli myös vuoden suurin face, jolle ei vaan tahtonut mitään pahaa. Alkuvuosi oli kuitenkin vielä sekavaa ja mukaan mahtui mm. Frank Trigg katastrofi ja odotukset alittanut Sting-kohtaaminen. Noiden notkahdusten vuoksi AJS ei vuoden painija ole.

Kurt Angle oli vuoden ykkösnimi. Ensiksi hän taisteli maailmanmestaruudesta Christian Cagen kanssa erittäin hyvätasoisissa matseissa. Sitä seurasi feudi AJ Stylesin kanssa, joka tosiaan tuotti kaksi motyc matsia. Bound For Gloryssa Angle kaivoi mätisäkki Jeff Jarrettista neljän tähden ottelun esiin ja kruunasi vuotensa perustamalla Main Event Mafian ja ottelemalla ihan mukavat matsit Abyssin ja Rhinon kaltaisia hiipuvia tähtiä vastaan. Angle pysyi terveenä koko vuoden ajan ja joutui jättämään vain yhden maksutapahtuman väliin. Tämän lisäksi hän oli vuoden ykkösheel ja TNA:n kuumimpien juonikuvioiden keskipiste. Mielestäni 2008 on koko Kurt Anglen uran tasapainoisin ja paras painivuosi ja sen vuoksi hän enemmän kuin ansaitsee tämän tittelin. Samalla varmistui se, että vieläkään tähän kategoriaan ei saatu tuplavoittajaa.
2. Shawn Michaels
3. Chris Jericho
4. Undertaker
5. AJ Styles


Jälkipuhe:
Näin vuoden taitteessa olisi erityisen kiva saada pientäkin palautetta. Onko uusi systeemi, jossa kirjoitan tarkemmin vain isoimmista ja merkittävimmistä matseista toimiva? Tuleeko luettua jokainen arvostelu vai joku sieltä täältä? Kun tässä hyvässä vauhdissa ollaan niin hidastelemaan ei aleta ja vuoden 2009 aloitan jo ensi viikolla.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Helsing#65
Main eventer
Viestit: 157
Liittynyt: 12 Tammi 2016, 02:25

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Helsing#65 » 10 Helmi 2016, 16:53

Whatille sellaiset terveiset, että tosi hyvää settiä nämä kaikki arvostelut ja vuotta 2009 odotan jo mielenkiinnolla. Se on itselleni se painifaniuden eka vuosi, joten pääsee vähän muistojakin verestämään. :D Tämä uusi konsepti toimii myös tosi hyvin, ei mitään valitettavaa.

Olisi muuten kiva nähdä kenityksen projektin jatkuvan edes täällä.. :idea:
Beat that Nigga ass!

Rakkautta painiin, jääkiekkoon ja kaljaan

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 914
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 10 Helmi 2016, 17:16

Itselle ei ole muutosta siinä että mitkä arvostelut olen lukenut. Kiinnostavat tapahtumat luen ja epäkiinnostavat jätän välistä, mutta samoin tämä toimi tässä päässä vanhallakin systeemillä. Ja parasta antia on totta kai nämä ns. vuoden päätösviestit, joten kiitos taas tästä.
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 17 Helmi 2016, 09:39

Kiitokset kommenteista! Sitten ennakkoluulottomasti seuraavan vuoden kimppuun.

Kuva
Sunnuntai 11. Tammikuuta 2009
Bojangles Coliseum, Charlotte, North Carolina


Sanalla Genesis tarkoitetaan Raamatun ensimmäistä kirjaa, joten symbolisesti se olikin varsin sopiva nimi vuoden ensimmäiselle tapahtumalle. Mukavaa oli, että parin perättäisen Impact Zonelle käydyn tapahtuman jälkeen TNA oli taas tien päällä ja Genesis oteltiin Pohjois-Carolinassa. Tapahtuman ennakolta mainostetuimmat ottelut olivat Kurt Anglen ja Jeff Jarrettin pitkään odotettu revanssi sekä Mick Foleyn paluu kehään joukkuematsin osana. Selostajina vuoden vaihtumisesta huolimatta edelleen Mike Tenay & Don West.

Genesis ei ollut kokonaisuutena sellainen eheä ja toimiva tapahtuma, mutta huippuhetkien aikana käytiin todella korkealla. Kaksi erinomaista ottelua nähtiin, joista kumpaankin pureudun seuraavaksi tarkemmin.

X Division Championship
Alex Shelley VS. Chris Sabin

Motor City Machine Guns eli ja voi hyvin, joten mistään dramaattisesta joukkueen eroamisesta tässä ei ollut kyse. Shelley ja Sabin olivat päätyneet vastakkaisille puolille osallistuttuaan turnaukseen, jolla selvitettiin uutta X-divisioonan mestaria. Mestaruus oli nostettu hyllylle, koska Final Resolutionissa erotuomari Shane Sewell oli toiminut puolueellisesti ja avustanut Eric Youngin voittoon Abdul Bashirista. Turnauksesta he olivat kuitenkin tippuneet pois ja tässä finaalissa kruunattaisiin uusi mestari.

Jos kemiat toimivat joukkueena, niin suurella todennäköisyydellä ne toimivat myös toistensa vastustajina. Juuri siitä tässä oli kyse ja moottorikaupungin kaksikko tarjoilikin parhaan x-divarin mestaruusotteluun pitkään aikaan. Ottelun kuumimmilla hetkillä tuli ihan divarin kulta-ajat mieleen. Niin sulavaa, kaunista ja virheetöntä painia miehet esittivät.

Kuva

Aikaa tällä ottelulla oli juuri sopivasti. Sen verran paljon, että isompiin spotteihin ei tarvinnut suoraan rynnätä, mutta ei kuitenkaan liian pitkään, että olisi tarvinnut aikaa ”tuhlata” mattovääntöihin ja rest holdeihin. Näiden kahden vahvuudet kun ovat muilla osa-alueilla. Yksi niistä osa-alueista oli ihan selkeästi jännittävien near fallien luominen, koska niitä tässä loppua kohden riitti sormille ja varpaille. Tässä myös taiteiltiin sillä rajalla, että meneekö ”finisherhuoraukseksi”, koska miehet potkaisivat irti vaikka minkälaisista tälleistä, mutta kyllä nähdäkseni rajan oikealla puolella pysyttiin.

Upea ottelu, jonka myös Charlotten yleisö ansaitusti palkitsi ”this is awesome” huudoillaan. Ottelun päätyttyä jäin pohtimaan kumpaa katsoisin mieluummin – Motor City Machine Gunseja edelleen yhdessä vai Sabinin ja Shelleyn parissakin revanssimatsissa? Totesin, että kummatkin olivat yhtä hyviä vaihtoehtoja.
Kesto: 16:40
Voittaja: Alex Shelley
Arvosana: ****


No DQ Grudge Match
Kurt Angle VS. Jeff Jarrett

Mielenkiinto nousee aina kun todellisuus sekoittuu kayfaben kanssa. Jeff Jarrett on tosiaan tänäkin päivänä naimisissa Kurt Anglen entisen vaimon Karenin kanssa. Miehet eivät todellakaan ole saunakavereita, vaikka ilmeisesti ovat oppineet tulemaan toimeen. Ilmeisesti tässä vaiheessa vuoden 2009 alussa Jeff & Karen olivat jo alkaneet tapailemaan, mutta siitä ei ole varmuutta oliko Kurt vielä tässä vaiheessa tietoinen asiasta. Kun Anglen ja Jarrettin feudi lämmitettiin uudelleen vuonna 2011, niin se pyöri tämän tosielämän draaman ympärillä.

Bound For Gloryssa Jeff Jarrett palasi kehään pitkältä tauoltaan ja voitti Kurt Anglen kovatasoisessa ottelussa. Tuosta lähtien Angle oli vaatinut revanssia, mutta Jarrett vetosi toistuvasti nostaneensa painisaappaat narikkaan. Anglen kärttäessä herkeämättä myöntävää vastausta suostui Jarrett lopulti järjestelyyn. Jos Angle voittaisi Final Resolutionissa Rhinon, niin revanssi tapahtuisi. Mutta jos Angle häviäisi, hän jättäisi TNA:han. Sanomattakin selvää, että Angle voitti tuon matsin ja tässä oltiin.

On arvailujen varassa millainen suhde Kurtille & Jeffillä kulissien takana oli, mutta ainakin vaikutti siltä, että jokaisessa lyönnissä ja potkussa oli pikkuisen ekstraa mukana. Tämä oli rakennettu vihamatsiksi ja sitä se myös oli. Ennen ottelun puoltaväliä nähtiin jo pieleen mennyt spotti, kun Kurt paiskasi Jarrettin Angle Slamilla sisääntulorampilta alas. Pöytä, jonka läpi kummankin oli tarkoitus mennä oli asetettu liian lähelle ja seurauksena Jarrett mäjähti suoraan lattialle kun Angle murskasi pöydän alleen. Ihan varmasti muuten sattui ja ainekset isompaankin vahinkoon olivat olemassa, koska tiellä oli myös muuta romua, johon Jarrett olisi voinut itsensä kolhia. Tuosta kuitenkin selvittiin ja toden teolla ottelu alkoi miesten palatessa tuolta kehään.

Kuva

Ottelu oli siis erinomainen, mutta arvosanan kanssa jouduin vähän arpomaan. Neljän tähden matsi tämä oli ehdottomasti ja vähän parempikin. Mutta oliko tämä sitten ihan 4 ½ , eli motyc-leiman arvoinen? Ottelu päättyi mielestäni hieman typerällä tavalla, jolloin päätin, että en nosta tätä motyc joukkoon. Kellonsoiton jälkeen tapahtui kuitenkin vielä jotain, mikä muutti mieleni ja päädyin sittenkin nostamaan tämän sinne ihan eliittimatsien joukkoon. Ehdottomasti aivan upea ottelu, joka kannattaa jostain etsiä käsiinsä.
Kesto: 22:01
Voittaja: Kurt Angle
Arvosana: **** ½ (motyc)


Muuta: Ilta alkoi kuuden miehen joukkueottelulla, jossa Eric Young & LAX kohtasivat Jimmy Raven, Sonjay Duttin ja Kiyoshin. Matsi käytiin eliminaatiosäännöillä. Tällaiseksi nopeasti kasaan kyhätyksi täytematsiksi tämä olikin erittäin hyvä. Sähäkkää toimintaa ja toimi avausmatsina ihan mukavasti.

Hulk-uppaava erotuomari Shane Sewell ja kiusankappale Sheik Abdul Bashir selvittelivät erimielisyytensä nyt vihdoin matsin muodossa. Periaatteessa ihan näppärää ja urheilullista painia, mutta ajoittain tahattoman koomista kohellusta. Ei mikään täyskatastrofi, mutta heikko esitys kumminkin.

Jay Lethal & Consequences Creed olivat käyttäneet Feast Or Fired salkkunsa viisaasti ja Impactissa napanneet mestaruudet Beer Moneylta. Heidän lisäkseen mukana olivat myös Matt Morgan & Abyss. Mitään päätähuimaavan hienoa matsia tästä ei tullut, mutta varsin viihdyttävä joukkuemestaruusmatsi.

Rhaka Khan, Sojournor Bolt ja Raisha Saeed
olivat Awesome Kongin apureita ja yhdessä heidät tunnettiin nimellä Kongtourage. Tässä he kohtasivat ODB:n, Roxxin ja Taylor Wilden. Ratkaisusuorituksen saanut painija olisi Kongin uusi ykköshaastaja. Heikoksi jäi tämäkin. Harmillinen tämä knockout divisioonan laskeva trendi.

Rhino haastoi Stingin maailmanmestaruudesta. Main Event Mafia oli piessyt Rhinon parkkipaikalla, joten tämä tuli paikalle pelitermein ”oranssina damagesta.” Tuosta johtuen tämä ei ollut mikään täysimittainen ottelu, joka saattoi miesten rajoitteet tietäen olla ihan hyväkin ratkaisu.

Kevin Nash oli loukkaantunut ja niinpä Scott Steiner ja Booker T olivat värvänneet illan pääotteluun kaverikseen ’Cutie’ Kip Jamesin. Vastaansa he saivat Frontlinen kokoonpanossa AJ Styles, Brother Devon & Mick Foley. Tönkkö ja väkinäinen ottelu, joka kuitenkin vähän parani kun se restartattiin hardcore säännöillä. Tästä huolimatta heikonlainen päämatsi.

Tähdet
*** Kurt Angle
** Jeff Jarrett
* Alex Shelley


Yhteenveto: Tapahtuma, joka tarjoaa kaksi huippuottelua ei ole missään nimessä huono. Genesis ei kuitenkaan ollut toimiva kokonaispaketti, vaan rikkonainen ja ailahteleva. Vuoristorataefekti. Jos pääottelu olisi yltänyt kolmen tähden paremmalle puolelle, niin olisi ihan eri ääni kellossa. Harmillisen heikoksi se jäi. Sabin vs. Shelley ja Angle vs. Jarrett kannattaa joka tapauksessa katsastaa.

Pähkinänkuorispoilerit
Eric Young & LAX VS. Dutt, Rave & Kiyoshi (13:47) ***
Sabin VS. Shelley (16:40) ****
Bashir VS. Sewell (10:20) * ½
Lethal Consequences VS. Beer Money VS. Abyss & Morgan (15:22) *** ¼
ODB, Roxxi & Taylor VS. Kongtourage (7:47) *
Angle VS. Jarrett (22:01) **** ½ (illan paras)
Rhino VS. Sting (8:26) * ½
MEM (Booker, Steiner, Kip) VS. Frontline (AJS, Devon & Foley) ** ½



Arvosana: 2,66
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 25 Helmi 2016, 16:02

Laitetaanpas tämän viikon retroannos.

Kuva
Sunnuntai 25. Tammikuuta 2009
Joe Louis Arena, Detroit, Michigan


Tämä oli jo 22. Royal Rumble ja tuttuun tapaan voittajalle oli luvassa ykkösluokan menolippu WrestleManian pääotteluun. Itse rumblauksen lisäksi luvassa oli neljä kappaletta mestaruusotteluita. Selostajina ECW:llä Grisham & Striker, Smackdownilla JR & Tazz ja Raw’lla Cole & King.

Mielestäni tämä vuoden 2009 Royal Rumble ei kokonaisuutena yltänyt kahden edellisen vuoden tasolle yksittäisenä otteluna tai kokonaisena tapahtumana. Tuosta huolimatta otetaan kuitenkin WWE:n mestaruusmatsi ja RR tarkasteluun.

WWE Championship (No DQ)
Edge VS. Jeff Hardy ©

Joulukuun Armageddonissa nähtiin kaunis hetki, kun Jeff Hardy vihdoin voitti WWE:n mestaruuden. Mestaruuskausi oli kuitenkin ollut epäonnisten ”sattumien” sävyttämää. Jeff ja hänen tyttöystävänsä olivat joutuneet kaahaajan kiilaamaksi tien päällä ja erässä Smackdownissa pyrotekniikka oli pettänyt ja tulittanut Hardya suoraan kasvoille. Tuohon kun lisäsi vielä Survivor Seriesin hotellihyökkäyksen, niin Hardylla oli käynyt käsittämätön epäonni viime kuukausina. Pääepäilty näiden kaikkien sattumusten takana oli edelleenkin Edge, jolla tuntui olevan eniten hyödyttävää Hardyn vastoinkäymisistä.

Edge & Hardy ottelivat ihan menevän mestaruusottelun, johon sisältyi erittäin näyttävä selostajanpöytäspotti sekä muutamia jännittäviä near falleja. Parhaiten tämä kuitenkin muistetaan järkyttävästä juonenkäänteestä, jossa Matt Hardy kääntyi omaa veljeään vastaan ja maksoi tälle mestaruuden. Samalla selvisi kuka oli vastuussa Jeffin viime kuukausien vastoinkäymisistä.
Kuva
Kesto: 19:26
Voittaja: Edge
Arvosana: *** ½


30 Man Royal Rumble Match
Aloitin tämän projektin vuonna 2004 ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun Royal Rumble ottelu jäi selkeästi pettymyksen puolelle. Kovia nimiä oli tänäkin vuonna matsissa mukana. HHH, Orton, Mysterio, Undertaker, Jericho, joten tähtivoiman puutteesta ei ollut kyse. Ongelma oli siinä, että tämän vuoden Rumblessa eliminointi oli tehty jotenkin tavattoman vaikeaksi. Suurimman osan ajasta kehässä oli vaan yksinkertaisesti liikaa jengiä ja meno oli sekavaa mäiskimistä ilman suurempaa tarkoitusta ja tarinaa. Minun on esimerkiksi vaikea ymmärtää minkä takia joku Mike Knoxin kaltainen nimetön keskikorttilainen oli ottelussa mukana lähes 33 minuuttia.

Royal Rumblen suola on myös yllätysentrantit ja viimeisten painijoiden henkilöllisyyden paljastuminen. Yksi toimiva yllätys tälle vuodelle oli varattu ja se oli Rob Van Dam. Häntä oli mukava nähdä ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen WWE:n kehässä. Mutta muita makoisia yllätyksiä tämä Rumble ei oikeastaan tarjonnut ja numerot #29 ja #30 olivat Jim Duggan & Big Show, jotka olivat kyllä karvaita pettymyksiä.

Kuva

Suurta kiitosta ei ansaitse myöskään ottelun lopun bookkaus ja voittaja. Ymmärrän, että juonikuvioiden kannalta oli fiksua bookata Legacy vahvaksi, mutta nyt se oli aivan tavattoman vahva. Randy Ortonin voitto oli myös antikliimaksi, koska se oli niin arvattavissa. Orton oli etukäteen suurin ennakkosuosikki, joten hänen voitossaan ei yllätysmomenttia ollut.

Pelkästään erikoislaatuisuuteensa vuoksi Rumble kuitenkin aina viihdyttää ja joka kerta muutama nousee ylitse muiden. Tämän Rumblen tähtiä olivat HHH, Mysterio, Punk ja RVD, jotka pystyivät välttämään eliminaation useaan otteseen innovatiivisella tavalla. Kokonaisuutena Royal Rumble matsista jäi kuitenkin harmillisen haalea maku.
Kesto: 58:39
Voittaja: Randy Orton
Arvosana: ***


Muuta: ECW:ssä oli tapahtunut muutoksia, kun uusi tulokas Jack Swagger oli voittanut Matt Hardylta mestaruuden tammikuun 13. päivä. Nyt Hardy sai revanssinsa Swaggeria vastaan. Kovana mattopainijana mainostettu Swagger ja veteraani-Hardy ottelivat perusmatsin, joka ei ollut erityisen hyvä tai erityisen huono. Ajoi asiansa, mutta ei jättänyt suurempaa muisteltavaa.

Melina & Beth Phoenix ottelivat naisten mestaruudesta pitkästä aikaa ottelussa, jota ei oltu rakennettu ajantäytteeksi ja vitsiksi. Kun naiset kerrankin saivat edes jokseenkin vakavasti otettavan mahdollisuuden, niin sen he myös käyttivät. Ottelu sisälsi pari näyttävää hetkeä ja lyhyehköstä kestostaan huolimatta oli mielestäni ihan toimiva kokonaisuus.

John Cena puolusti raskaansarjan mestaruuttaan vanhaa verivihollista JBL:ää vastaan. Tällä kertaa kuvioissa oli tiiviisti mukana myös Shawn Michaels, joka vastentahtoisesti oli JBL:n kulmauksessa. Konkurssiin ajautunut Michaels kun tarvitsi JBL:n palkkashekkiä, tästä tarkempi selostus Armageddonin yhteydessä. Painimatsina tämä nyt ei erityisen upea ollut, mutta kertoi toimivan tarinan ja Michaelsin pelkkä läsnäolo toi kivasti lisäjännitystä. Ihan kiva välipuolustus.

Tähdet
*** Edge
** Jeff Hardy
* Triple H

Yhteenveto
: Halju maku tästä väkisinkin jäi, koska Rumble-ottelu ei vastannut sen jokavuotisia kovia odotuksia. WWE-mestaruusmatsi oli kyllä hyvä ja juonikuvioiden kannalta RR potkaisi mielenkiintoisella tavalla WrestleMania seasonin käyntiin, mutta otteluilta olisi silti vähän parempaa odottanut. Eli ihan ok painitapahtuma, mutta pettymys Royal Rumbleksi. Arvosanasta otettu neljäsosa pois, koska viiden ottelun kortti vääristää sitä kohtuuttomasti ylöspäin.

Pähkinänkuorispoilerit
M. Hardy VS. Swagger (10:29) ** ½
Melina VS. Beth (5:59) **
Cena VS. JBL (15:30) ***
Edge VS. J. Hardy (19:26) *** ½ (illan paras)
The Royal Rumble Match (58:39) ***


PPV Ranking 2009
1 TNA – Genesis 2,66
2 WWE – Royal Rumble 2,55


Vuoden matsi ehdokkaat
Jeff Jarrett VS. Kurt Angle (No DQ) / Genesis

Ensi viikolla jatketaan.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Helsing#65
Main eventer
Viestit: 157
Liittynyt: 12 Tammi 2016, 02:25

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Helsing#65 » 25 Helmi 2016, 16:25

Mulla on tosta 2009 Rumblesta jotenkin tosi positiiviset muistot ja itse olen sitä mieltä, että toi Rumble oli tosi hyvä. Itse asiassa parempi kuin yksikään vuosien 2013-2016 Rumbleista. Mielestäni esimerkiksi loppukuusikko (Legacy, Taker, HHH, Big Show) toimi tosi hyvin tarinallisesti, ja itseäni ei suuremmin haitannut Ortonin voitto, sillä ei ainakaan tule mieleen oikein montaa muutakaan parempaa voittajaehdokasta. Toisaalta toki WM:n Orton-HHH sitten petti, mutta se ei vie itseltäni pois sitä, että Randyn voitto tässä oli hyvä ratkaisu.

Lisäksi Edge-Hardyn itse arvostelisin ihan neljään tähteen, ja muukin kortti oli tosi toimivaa settiä. Toki tähän mielipiteeseen varmasti vaikuttaa se, että tässä on kyseessä ensimmäinen RR jonka näin, ja muutenkin yksi oman painikatseluni ensimmäisiä PPV:itä. Ihan mahdollista, että nyt uudestaankatsottuna mielipide voisi ehkä olla erilainen.

Hyvä arvostelu taas joka tapauksessa! :)
Beat that Nigga ass!

Rakkautta painiin, jääkiekkoon ja kaljaan

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 02 Maalis 2016, 12:35

Kiitos kommenteista! Sitten jatketaan. Tällä kertaa hieman kehnompaa settiä.

Kuva
Sunnuntai 8. Helmikuuta 2009
Impact Zone, Orlando, Florida


Suhteellisen onnistuneen Genesiksen jälkeen TNA:n alkuvuosi jatkui helmikuulle vakiintuneella Against All Oddsilla, joka pidettiin tällä kertaa Impact Zonen tutussa ympäristössä. Kantavana teemana tässäkin tapahtumassa oli Main Event Mafian ja TNA Frontlinen sota, joka oli jatkunut kuukausien ajan. Luvassa oli mm. neljän miehen ottelu maailmanmestaruudesta, jossa MEM:iaa edustavat Kurt Angle ja Sting kohtasivat Team 3D:n puoliveljekset. Matsi siis käytäisiin Fatal 4-Way säännöillä, joten kaikenlaiset käänteet olivat siinä mahdollisia. Selostajina Tenay & West.

Yhdellä sanalla kuvaisin AAO:ta pökäleeksi. TNA oli taas vaihteeksi syyllistynyt helmasyntiinsä ja tunkenut tapahtuman ihan liian täyteen kaikkea, joten mikään ottelu ei päässyt kunnolla esille. Tosin kortin otteluparitkin huokuivat välitapahtuman leimaa. Yksikään ottelu ei ollut sellainen, jota erityisellä lämmölle tulisi muisteltua, mutta joukkuemestaruusmatsi oli ihan viihdyttävää tavaraa, joten otetaan se tarkempaan arvioon.

World Tag Team Championship
Consequences Creed VS. Beer Money ©

Jay Lethalin ja Consequences Creedin nuorekas ja dynaaminen duo oli ryövännyt joukkuemestaruudet Beer Moneylta heti vuoden aluksi Feast Or Fired salkkunsa avulla. Genesiksessä Roode & Storm ottivat omansa heti takaisin, mutta feudi joukkueiden välillä oli jatkunut ja tällä kertaa oli luvassa yksilökohtaaminen tiimien välillä – Genesiksessä mukana olivat myös Matt Morgan & Abyss, joiden yhteistyö oli sittemmin hälvennyt tuhkana tuuleen.

Macho Manista vaikutteensa imenyt Lethal ja Rocky-leffojen Apollo Creediä imitoinut joukkueparinsa ärsyttivät ehkä joitakin, koska eihän heidän hahmoissaan kovin paljon originaaleja aineksia ollut. Sitä ei kuitenkaan voinut kiistää, etteikö tämä ”nuorisojoukkue” ollut taidokas painimaan. Lethalin & Creedin lennokas tyyli loikin sopivan vastakohdan Beer Moneyn ”ground & pound” tyylille.

Kuva

Ottelu eteni sulavasti koko kestonsa ajan ja Beer Money sai siihen sisällytettyä myös huumoria, josta olikin tullut yksi heidän tavaramerkeistään. Huipputasolle tämä ei missään kohtaa noussut, mutta aneemisen AAO:n tasoon peilaten onnistui olemaan kaivattu piristysruiske. Erityisesti jäi mieleen ”Beer Money Suplex”, joka tällä kertaa mäjäytettiin yläköydeltä saakka. Mukava painimatsi, ja jälleen yksi todiste siitä, että TNA:n joukkuedivari eli ja voi hyvin.
Kesto: 15:44
Voittajat: Beer Money
Arvosana: *** ¼


Muuta: Alex Shelley puolusti x-divisioonan mestaruuttaan Eric Youngia vastaan, jonka hahmoon oli tuotu lisää vakavuutta. Tämä oli asiansa ajanut avausmatsi, jossa Shelley & Young kykenivät hyvään perustason suoritukseen.

Scott Steinerin ja Petey Williamsin tarina oli jatkunut taustalla muhien kuukausia. Nyt Steiner & Williams vihdoin kohtasivat kehässä. Painityylit miehillä olivat tietysti aivan päinvastaiset, mutta ihan katastrofiksi tämä ei osoittautunut. Ottelun loppuspotti oli myös vakuuttava.

Brittien gladiaattori tv-ohjelman myötä TNA:han skoutattu Brutus Magnus (myöhemmin pelkkä Magnus) teki tässä ppv debyyttinsä Chris Sabinia vastaan. Magnusista tuli ajan myötä yksi parhaista TNA:n ”omista tähdistä”, mutta tässä ei vielä suuruuden merkkejä ollut näkyvissä. Kohtuullinen täytematsi kuitenkin.

Awesome Kong kohtasi ODB:n kohtuullisen paljonkin rakennetussa naisten mestaruusmatsissa. Valitettavasti tämä ei millään tasolla ollut hypensä arvoinen ja taantui ihan tavanomaiseksi unohdettavaksi tapaukseksi. Lyhyt aika myös oli osatekijä matsin epäonnistumiseen.

Hulk-uppaava erotuomari Shane Sewell oli ihan toimiva komediaruiske silloin tällöin, mutta nyt raitapaita otteli Booker T:tä vastaan Legends mestaruudesta, joka oli Sewellin kaltaiselle huumoripainijalle ihan väärä paikka. Tämä oli jo todella heikko ottelu ja tässä vaiheessa alkoi olla selvää, että AAO:sta ei kummoista tapahtumaa aikaan saataisi. Mielenkiintoisin juttu oli, että AJ Styles tuli matsin jälkeen paikalle haastamaan Booker T:n, joten ehkä ensi tapahtumassa näemme ”hieman” tasokkaamaan esityksen Bookerilta.

Abyss & Matt Morgan olivat otelleet joukkueena viimeiset kuukaudet, mutta nyt se oli historiaa kun Morgan oli kyllästynyt Abyssin oikkuihin ja monottanut tätä naamaan. Heeliksi kääntyneen Morganin ja omaperäisen Abyssin ottelu oli rakennettu yhdeksi illan päämatseista ja sitä myöten sille oli annettu myös reilusti aikaa. Tämä oli kehno ratkaisu, koska keskenään miehet eivät pystyneet pitämään näin pitkää ottelua kasassa. Puolet lyhyempänä tämä olisi toiminut paremmin, nyt se kerkesi käydä tylsäksi.

Stingin rajoitteet painikehässä olivat melko suuria, joten hänen mestaruuskautensa ottelut monesti bookattiin värikkäästi. Niin nytkin, kun kyseessä oli nelinottelu, jossa olivat mukana Kurt Angle, Brother Ray ja Brother Devon. Tällä asetelmalla tietysti haluttiin kiusoitella erilaisilla turneilla ja vaihtoehdoilla, jotta vajavainen kehä-äksöni jäisi taustalle. Osittain onnistuttiinkin ja ihan menevä viihdemättö tämä oli. Ei pahemmin tylsiä hetkiä. Siltikin keskinkertaisuus paistoi läpi ja ei tässä sittenkään mitään muistettavaa tapahtunut. Heikonlainen pääottelu.

Tähdet
*** Beer Money
** Lethal Consequences
* Kurt Angle

Yhteenveto:
Ikävä kyllä tämä lienee yksi ehdokas vuoden huonoimmaksi tapahtumaksi, tai ainakin toivon niin. Yhdentekeviä ja unohdettavia otteluita toisensa perään ja pari todella surkeaa kyhäelmää. Impact Zonella ei missään vaiheessa ollut myöskään hyvää tunnelmaa, joten pettymys tämä kaikin puolin oli. Toivotaan, että tämä oli vain väliaikainen notkahdus ja TNA palaa pian omalle paremmalle tasolleen. En suosittele edes vihamiehelleni.

Pähkinänkuorispoilerit

Young VS. Shelley (13:03) ***
Steiner VS. Williams (11:19) ** ½
Magnus VS. Sabin (6:51) **
Awesome Kong VS. ODB (5:33) * ½
Booker VS. Sewell (6:02) *
Abyss VS. Morgan (15:42) **
Lethal CQ VS. Beer Money (15:44) *** ¼ (illan paras)
Angle VS. Sting VS. Ray VS. Devon (14:35) ***


PPV Ranking 2009
1 TNA – Genesis 2,66
2 WWE – Royal Rumble 2,55
3 TNA - Against All Odds 2,28


Vuoden matsi ehdokkaat
Jeff Jarrett VS. Kurt Angle (No DQ) / Genesis


Ensi viikolla WWE:n No Way Out, joka onkin sitten hieman eritasoinen tapahtuma ;)
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Merovingi
Midcarder
Viestit: 30
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:40

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Merovingi » 07 Maalis 2016, 23:50

Yksi typo oli viestissä. Tuo tiimihän oli Lethal Consequences eikä Consequences Creed.

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 10 Maalis 2016, 07:15

Merovingi kirjoitti:Yksi typo oli viestissä. Tuo tiimihän oli Lethal Consequences eikä Consequences Creed.
Kunhan testasin ollaanko siellä hereillä ;) Sitten jatketaan hieman tasokkaammalla tapahtumalla. Ylläpidolle tiedoksi, että tinypicin kautta kuvien liittäminen ei onnistu, joten kopioitu ne ohjeistusten vastaisesti suoraan muilta nettisivuilta.

Kuva
Sunnuntai 15. Helmikuuta 2009
KeyArena, Seattle, Washington


Viime vuoden tapaan tälläkin kertaa No Way Outin teemana oli Elimination Chamber ottelut, joissa puolustettiin kumpaakin päämestaruutta. Tuon lisäksi oli luvassa Shane McMahonin paluu kehään pitkähkön tauon jälkeen, kun hän kohtasi perhettään vainonneen Randy Ortonin. Selostajia jokaisella brändillä omansa.

No Way Out oli enemmän kuin pelkkä huoltoasemapysähdys matkalla päämäärään. Kokonaisuutena erittäin toimiva tapahtuma, jonka tähtihetkiksi nousivat odotetusti EC ottelut. Niistä parempi oli illan avannut WWE mestaruudesta käyty kammio, joka seuraavaksi tarkasteluun.

WWE Championship (Elimination Chamber)
The Undertaker VS. The Big Show VS. Vladimir Kozlov VS. Triple H VS. Jeff Hardy VS. Edge ©

Edge voitti mestaruuden Royal Rumblessa seurauksena siitä, että oma veli kääntyi Jeff Hardya vastaan. Nyt Jeff tavallaan sai revanssinsa, tosin mukana oli neljä muutakin Smackdownin ykkösketjuun kuulunutta miestä. Ottelun voittajan palkintona mestaruuden lisäksi oli paikka WrestleManian pääottelussa.

Sen kummemmin historiankirjoja kaivelematta voisin paukauttaa, että tämä on ”PG eran” paras eliminaatiokammio. Ottelun alusta tehtiin äärimmäisen tulinen, kun puolustava mestari selätettiin heti kolmen minuutin kohdalla. Viimeiset 10 (ehkä jopa 12) minuuttia olivat myös aivan hulppeata tykitystä ja painiviihdettä parhaimmillaan. Undertaker, HHH ja Hardy loistivat kaikki tässä matsissa.

Plussaa ropisee hirmuisesti lopputaistelusta, joka oikeastaan jakaantui kahteen osaan. Ensiksi mukana oli myös Jeff Hardy, mutta lopulta se pelkistyi HHH:n ja Undertakerin väliseksi sodaksi. Erityisen kiinnostavaksi tuon teki, että brändijaon aikakautena nämä megatähdet olivat aina eri brändeissä ja siitä johtuen kaksikko ei ollut kohdannut toisiaan sitten vuoden 2002. Tätä oli siis kieli pitkällä odoteltu, ja kyllä kannatti. Sen verran messevää rytkettä nämä legendat tarjoilivat.

Kuva

Kyseessä oli loistava mestaruusmatsi ja ehkä paras ”opener” ottelu ikinä. Minkä vuoksi tämä siltikin aavistuksen verran jää motyc arvosanasta, johtuu sen keskiosasta, joka oli hidasta ja tylsää katsottavaa. Kozlov ja Big Show paiskomassa minuuttitolkulla toinen toistaan murhaavempia body slammeja Jeff Hardylle ei jostain syystä jaksanut pitää otteessaan. Tylsä osuus sitten korvattiin korkojen kera lopputaistelun aikana, mutta sen verran se jäi häiritsemään, että maksoi motyc leiman. Mutta siis ehdottomasti huikea ottelu, joka kannattaa katsastaa.
Kesto: 36:02
Voittaja: Triple H
Arvosana: **** ¼


Muuta: Randy Orton oli tammikuussa potkaissut Vince McMahonia kalloon ja tämän jälkeen ottanut tähtäimeensä Stephanien. Tässä vaiheessa Shane McMahon ei kyennyt enää katselemaan sivusta, vaan palasi Raw’hon ja haastoi Ortonin tähän No Holds Barred otteluun. Ottelu olikin tyypillistä Shane O’Macia: Coast to Coast roskisloikka nähtiin ja selostajanpöytäkin tuhottiin. Lisäksi Orton sai ottelun tuoksinassa haavan silmäkulmaansa, joka vuosi rajusti verta – jotain mitä ei oltu PG-aikakautena enää totuttu näkemään. Viihdyttävä ottelu, mutta miksikään hardcore klassikoksi tämä ei sentään noussut.

Tällä samalla viikolla Christian oli palannut WWE:hen ECW-brändiin ja tehnyt tiettäväksi, että halajaa Jack Swaggerin ECW-mestaruutta. Tässä Jaakko kuitenkin puolusti vyötään Finlayta vastaan, joka oli aiemmin nimetty ykköshaastajaksi. Harmillisen vähän tämä tarjosi, vaikka ainekset kovaankin mattopainimatsiin olivat olemassa.

Shawn Michaelsin ja JBL:n tarina tuli tässä päätökseensä. Feudin taustat selviää Armageddonin ja Royal Rumblen arvosteluista. Nyt oli Shawnin mahdollisuus irtaantua kahleistaan. Ihan mukavan matsin veteraanit tarjoilivatkin, tosin korkeammalle noustakseen tämä olisi vaatinut jonkun stipulaation. Ihan näppärä painimatsi kumminkin.

Illan viimeisessä matsissa Raw’n supertähdet ottelivat John Cenan hallitsemasta maailmanmestaruudesta. Mestarin lisäksi mukana olivat Mike Knox, Kane, Rey Mysterio, Chris Jericho ja…. Edge. Parhaiten tämä matsi muistettaneen siitä, että Kofi Kingstonin tehdessä sisääntuloaan alkuillasta nöyryytetty Edge pieksi Kofin ja otti väkisin hänen paikkansa kammion sisällä. Tuo olikin hyvä ratkaisu ja toi mielenkiintoa otteluun, joka tähtivoimaltaan kalpeni Smackdownin vastaavalle. Ehdottomasti hyvä ja viihdyttävä pääottelu, mutta ei millään yltänyt edellisen EC:n tasolle.

Tähdet
*** Undertaker
** Triple H
* Rey Mysterio



Yhteenveto: Toisinaan tämä WWE:n helmikuinen tapahtuma on ollut pelkkä glorifioitu mainos tulevalle WrestleManialle, mutta tällä kertaa asiat olivat toisin. No Way Out oli erittäin hyvä painitapahtuma millä mittarilla tahansa ja Smackdownin Elimination Chamber piirua vaille motyc ottelu. Finlay vs. Swagger oli illan ainoa selkeä notkahdus, mutta kokonaisuutta se ei pilannut. Isojakin kuvioita muotoiltiin illan aikana uuteen uskoon, joka osaltaan nosti kiinnostusta WrestleMania matkaa kohtaan. Onnistunut tapahtuma, jonka suosittelen kaivamaan sopivalla hetkellä esiin WWE Networkin arkistoista.

Pähkinänkuorispoilerit
Smackdown Elimination Chamber (36:02) **** ¼ (illan paras)
Orton VS. Shane O’Mac (18:18) *** ½
Swagger VS. Finlay (8:00) * ½
JBL VS. Michaels (13:22) ***
Raw Elimination Chamber (29:47) *** ½


PPV Ranking 2009
1 WWE - No Way Out 3,15
2 TNA – Genesis 2,66
3 WWE – Royal Rumble 2,55
4 TNA - Against All Odds 2,28


Vuoden matsi ehdokkaat
Jeff Jarrett VS. Kurt Angle (No DQ) / Genesis

Ensi viikolla TNA:n Destination X
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Avatar
Enska
Ylläpitäjä
Viestit: 610
Liittynyt: 02 Tammi 2016, 21:19
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja Enska » 10 Maalis 2016, 11:17

What kirjoitti:Ylläpidolle tiedoksi, että tinypicin kautta kuvien liittäminen ei onnistu, joten kopioitu ne ohjeistusten vastaisesti suoraan muilta nettisivuilta.
Mikä ongelmana? Toimii ainakin allekirjoittaneella ihan normaalisti.

Kiinnostava arvostelu taas kerran. WrestleMania 25:n arviota odotan jo vesi kielellä!
IMDb | last.fm | Goodreads

Big Show et Kane, qui es in caelis,
sanctificetur nomen tuum,
adveniat regnum tuum,
fiat voluntas tua,
sicut in caelo, et in terra.

Avatar
What
Main eventer
Viestit: 177
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 08:36
Paikkakunta: Joensuu

Re: Vanhojen painitapahtumien arvostelut

Viesti Kirjoittaja What » 16 Maalis 2016, 16:17

Melkein päivälleen 7 vuotta reealiajasta jäljessä ollaan. Enskalle tiedoksi, että ongelma kuvien kanssa näyttää korjaantuneen. Luultavasti joku väliaikainen fiba.

Kuva
Sunnuntai 15. Maaliskuuta 2009
Impact Zone, Orlando, Florida


WWE:n valmistautuessa huhtikuun alun WrestleManiaan maaliskuun maksutapahtumatarjonnasta vastasi TNA tällä Destination X:llä, joka oteltiin tutulla Impact Zonella. Ennakolta mielenkiintoisimpia otteluja olivat Ultimate X sekä Kurt Anglen ja Stingin välinen mestaruusmatsi. Selostajina Mike Tenay & Don West, joista jälkimmäinen oli hiljattain tehnyt täysiverisen heelturnin. Tämä toikin hetkellisesti särmää tylsäksi käyneeseen DW:n tekemiseen.

Against All Oddsin päätyttyä toivoin, että enää syvemmälle ei sukellettaisi. Tämä toive oli kuitenkin turha, koska heti perään TNA tarjoili toisen yhtä lailla kammottavan kyhäelmän. Destination X:stä on hyvin vähän positiivista sanottavaa, pieleen meni. Tapahtuma nimikkomatsi sentään oli ihan katsottavaa settiä, joten kerrotaan siitä muutama sananen lisää.

X-Division Championship (5-Way Ultimate X)
Alex Shelley © VS. Chris Sabin VS. Consequences Creed VS. Jay Lethal VS. Suicide

Perinteisesti Destination X sisälsi riskialttiin Ultimate X ottelun ja tämä vuosi ei tehnyt poikkeusta. Mestaruus oli jaossa ja osallistujia viisin kappalein. Motor City Machine Guns ja Consequences Creed olivat elinvoimaisia joukkueita, mutta ottelivat tässä tietenkin yksilöinä. Jokerikortti oli virallisen debyyttinsä tehnyt punavalkoiseen kokovartalopukuun ahtautunut Suicide, jonka alta löytyi ainakin kaikkien todennäköisyyksien mukaan Christopher Daniels.

Sinällään tämä ottelu ei ollut mikään erikoinen ja ei nouse edes Ultimate X listalla kärkikahinoihin. Valitettavasti kaikki muu tarjonta illan aikana oli sellaista kuraa, että tällainen perusvarma suorituskin alkoi tuntumaan todella hyvältä. Ja kyllähän koko viisikko hyvää työtä teki. Näyttävää ja sulavaa painimista, jonka lisäksi muutama UX:n profiiliin kuuluva isomman mittaluokan spotti. Etenkin Suicide onnistui säväyttämään pariin otteeseen, harmi vaan että gimmick oli mitä oli.

Kuva


Mikäli satutte rakastamaan lennokasta painia ja erikoisia matsimuotoja, niin siinä tapauksessa tämä ottelu on juuri sinun heiniäsi. Viihdyttävää tykitystä ja vaikka tämä ei parhaimpien UX matsien tasolle yltänytkään, niin mitään hävettävää tällä ei ole. Varovainen katselusuositus siis tälle.
Kesto: 14:14
Voittaja: Suicide
Arvosana: *** ½


Muuta: Madison Raynella vahvistunut Beatiful People kohtasi kuuden naisen joukkuematsissa Roxxin, Taylor Wilden & The Governorin. ”The Governor” oli parodia republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palinista ja idea tosiaan oli niin kamala kuin se kuulostaakin. Mitäänsanomaton ottelu.

Brutus Magnus jatkoi avoimia haasteitaan ja tällä kertaa glorifioidussa squashissa voitti Eric Youngin.

Abyss & Matt Morgan ottelivat AAO:ssa ylipitkän ottelun ja nyt tarina jatkui matsilla, jossa vastustaja piti juntata nastojen päälle. Vastenmielinen oli tämäkin ottelu, vaikka loppuspotti kieltämättä oli näyttävä.

Tässä vaiheessa nähtiin hämmentävä segmentti, jota haluaisin kutsua ”ODB:n napakympiksi”, jossa Kari Salmelaista esitti Jeremy Borash. Eli ODB valitsi kolmesta mieskandidaatista yhden, joka saisi viettää yön hänen kanssaan. ”Voittajaksi” tästä selviytyi Cody Deaner, (HOX: Saimou) jonka seikkailuista TNA:ssa ei ole varmaan muistikuvia kellään muulla kuin minulla ja Saimoulla.

Sojournor Bolt oli irrottautunut KongTouragesta ja haastoi nyt Awesome Kongin. Tönkkö ottelu, joka jatkoi kehnojen matsien katkeamatonta sarjaa.

Samoa Joen ja Scott Steinerin mainostettu ottelu päättyi diskaukseen parissa minuutissa ja tarkoituksena olikin vaan alleviivata Joen uutta väkivaltaista ”Nation Of Violence” hahmoa.

AJ Stylesin ja Booker T:n ottelulta saattoi jopa odottaa jotakin. Ja kyllähän tämä enemmän showpainia muistutti kuin ensimmäisen tunnin tarjonta yhteensä, mutta harmillisen lyhyeksi tämä jäi. Paljon parempaankin olisi varmasti paukkuja ollut.

Beer Money oli aloittanut ”Off The Wagon” haasteen. Tämä tarkoitti sitä, että mikä tahansa joukkue voisi haastaa heidät joukkuevöistä, mutta mikäli Beer Money voittaisi, niin selätetty painija joutuisi jättämään TNA:n. Tämähän oli tietysti mainio kayfabe keino päästä eroon turhaksi jääneestä talentista. Nyt haasteen otti vastaan Team 3D. Suhteellisen viihdyttävä painimatsi, mutta juuri siinä vaiheessa kun olisi pitänyt painaa kaasua ja nostaa homma uudelle tasolle niin typerä bookkaus astui peliin. Joten melko tyhjäksi arvaksi tämäkin jäi.

Main Event Mafia oli repeytynyt sisältäpäin kun Kurt Angle oli sylkäissyt Stingin kasvoille ja haastanut tämän mestaruusmatsiin. Jeff Jarrett toimi erikoistuomarina ja Mick Foley pällisteli kehän laidalla. Alakortissa tämä olisi vielä mennyt läpi ihan toimivana viihdemättönä, mutta pääottelun paikalla pettymykseksi jäi. Siis sama tarina kuin tässä Stingin viimeisimmän mestaruuskauden jokaisessa tittelipuolustuksessa.

*** Suicide
** Jay Lethal
* Kurt Angle


Yhteenveto: Säälittävä esitys ja yksi surkeimpia kyhäelmiä koko projektin ajalta. Lisäksi TNA:n toinen perättäinen ripuliuloste. Ultimate X ansaitsee varovaiset kehut, mutta kokonaisuutena kamalaa. Toivoa vaan sopii, että Lockdown palauttaa edes jonkinlaisen uskottavuuden tason tähän TNA:n touhuun.

Pähkinänkuorispoilerit
Beautiful People VS. Roxxi, Taylor & Governor (5:05) *
Brutus Magnus VS. Young (4:46) *
Abyss VS. Morgan (8:51) * ½
Awesome Kong VS. Sojo Bolt (4:19) *
Steiner VS. Joe (1:32) N/A
Booker VS. Styles (9:17) ** ½
Team 3D VS. Beer Money (11:25) ** ½
Five Way Ultimate X (14:14) *** ½ (illan paras)
Angle VS. Sting (13:53) ***


PPV Ranking 2009
1 WWE - No Way Out 3,15
2 TNA – Genesis 2,66
3 WWE – Royal Rumble 2,55
4 TNA - Against All Odds 2,28
5 TNA - Destination X 2,00


Vuoden matsi ehdokkaat
Jeff Jarrett VS. Kurt Angle (No DQ) / Genesis

Pääsiäisviikolla on lupa odottaa parempaa, koska vuorossa se suurin ja kaunein.
It ain't about how hard you hit, it's about how hard you can get hit and keep moving forward. How much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!
- Rocky Balboa

Vastaa Viestiin