Tervetuloa Smarksiden viralliselle keskustelualueelle! Luo tunnukset ja tule mukaan vaihtamaan mielipiteitä. Muista lukea foorumin säännöt!

Tarkasta kotisivumme osoitteessa smarkside.com. Facebookista löydät fanisivumme sekä keskusteluryhmämme Discussion ja Talk. Olemme myös Twitterissä, Instagramissa, Soundcloudissa ja YouTubessa. Reaaliaikaisen chattailun löydät Discordista.

Smarksidetubessa Raw tiistaisin klo 20 ja SmackDown keskiviikkoisin klo 20. Muu ohjelmisto elää tilanteen mukaan. Parhaiten pysyt kärryillä seuraamalla Discordin kanavaa #smarktube.

Ludvig-palkinnot 2016

Kaikenlainen showpainiaiheinen keskustelu.
Avatar
Enska
Ylläpitäjä
Viestit: 559
Liittynyt: 02 Tammi 2016, 21:19
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Enska » 04 Tammi 2017, 16:45

Kuva Ludvig-palkintoäänestys 2016 on käynnistynyt! Äänestyslomakkeen löydät täältä.

Tässä ketjussa saa paljastaa ja perustella omat äänensä. Itse palaan asiaan myöhemmin; en ole päättänyt vielä, keitä tai mitä kaikkia äänestän.


IMDb | last.fm | Goodreads

Big Show et Kane, qui es in caelis,
sanctificetur nomen tuum,
adveniat regnum tuum,
fiat voluntas tua,
sicut in caelo, et in terra.

Avatar
Wanhus
Main eventer
Viestit: 253
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:15

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Wanhus » 06 Tammi 2017, 22:44

Itse täytin arvan jo kertaalleen, mutta en palauttanut sitä vielä, jotta näitä voi hetken vielä mutustella. Pistän jossain kohtaa omat heittoni, mutta kopioin tähän nuo kategoriat, jotta ei tarvitse halukkaiden kirjoittaa jokaista kategoriaa uudestaan.


---
Paras sisääntulokappale
Paras yksittäinen sisääntulo
Paras juontaja
Paras manageri
Kehittynein painija
Paras esiintyjä
Paras hahmo
Paras kehässä
Paras ottelu
Paras naisten ottelu
Paras joukkueottelu
Paras viikoittainen ohjelma
Paras tapahtuma
Paras liiga
Paras joukkue
Paras naispainija
Paras miespainija

Paras kotimainen ottelu
Paras kotimainen tapahtuma
Kehittynein kotimainen painija
Paras vierailija
Paras kotimainen painija
"Taas vauva naapuriin, vittu en kestä vauvoja. Meen katsoo Rumblen"
- Chris Jericho

" joudun olemaan viikkoja täällä jos pylly leikataan, en pääse ees bookediin"
- Teme

Avatar
Los_Pebbels
Main eventer
Viestit: 788
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 13:44
Paikkakunta: Tampereen Manchester

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Los_Pebbels » 11 Tammi 2017, 19:57

Paras sisääntulokappale:
"Glorius domination" eli Bobby Rooden NXT-teema.
Vuosi 2016 on ollut kovien sisääntulobiisien vuosi. Elias Sampson, Billie Kay ja Rich Swann ovat saapuneet sisään mahtavan biisin vauhdittamana ja kaikki näistä kappaleista ovat vieläpä debytoineet tänä vuonna. Tiukka top-3 on kuitenkin ollut AJ Stylesin, Shinsuke Nakamuran ja Bobby Rooden (jotka myös kaikki ovat debytoineet tänä vuonna) välillä, mutta eihän mikään biisi ole oikeasti lähellekään niin mahtava kuin Bobby Rooden Glorius.

Paras yksittäinen sisääntulo:
Broken Hardy's @ Bound for Glory
WWE:llä on toki ollut muutamia mahtavia yksittäisiä sisääntuloja (New Day @ Wrestlemania, Goldberg @ Survivor Series, HHH @ Wrestlemania, Sasha Banks @ HIAC, Charlotte @ HIAC, Bobby Roode @ NXT Toronto, Nakamura @ kaikki takeoverit), mutta mikään niistä ei voita Hardyjen nerokkuutta pienemmällä budjetilla. Rebyn pianonsoitto ja Brother Neron laulu sekä Broken Mattin maanisuus tekivät tästä muuten vähän tylsästä PPV:stä mahtavan.

Paras juontaja:
Mauro Ranallo
Ranallossa on samanlaista tunnetta kuin JR:ssä, vaikka toisinaan hänen "mamma mia!" maneerit hieman rasittavatkin. Ranallo on tuonut myös JBL:ään uutta eloa. Graves, JBL, Striker, Renee Young ja Phillips olisivat olleet hyviä vaihtoehtoja, mutta Ranallon intohimo on uskomattoman hienoa kuunneltavaa.

Paras manageri:
Maryse
Ylipäänsä WWE:ssä ei ole ollut mikään managerien vuosi. Paul Heyman on alkanut hieman toistaa itseään - ja vaikka se rikkinäinen levy onkin helvetin hyvä, niin mitään huikeita mahtavuuksia ei ole Heymanista revitty tänä vuonna. Bob Backlundin paluu oli absurdi ja hauska idea, mutta valitettavasti tämä ei edennyt mihinkään. Authors of Painin Paul Ellering on myös ollut ihan ok, mutta koko AoP ei muuten ole kovinkaan kiinnostava. Top-2 WWE:ssä onkin ollut kaksi kuumaa blondia - Lana ja Maryse. Lana on valitettavasti kärsinyt välillä vähän tyhmistä kuvioista (kuten vs. Brie Bella). Paluunsa tehnyt Maryse sen sijaan on ollut aivan mahtava, joka on kohottanut muutenkin mahtavan Mizin vieläkin korkeammalle. Ylimääräinen haastaja löytyisi Lucha Undergroundista, missä Famous B on yksi sarjan hauskimmista hahmoista. Tällä kertaa ei rakkaus luchaan kuitenkaan vie ykköspalkintoa.

Kehittynein painija:
Braun Strowman
Hölmön näköinen Wyatt-perheen musta lammas oli suhteellisen vihreä koko debyyttivuotensa. Tiukka kamppailu Baron Corbinin kanssa, mutta Strowman voittaa sillä, että en ennen tätä vuotta pitänyt Strowmanista ja Corbinia olen fanittanut debyytistä lähtien. Lucha Undergroundin Kobra Moonille myös erityismaininta.

Paras esiintyjä:
Chris Jericho
Tuntuu pahalta jättää The Miz palkinnoitta, sillä hän on loppuvuoden ajan ollut aivan uskomaton, eikä Mizin meininki alkuvuodestakaan ollut lähelläkään heikkoa. Valitettava fakta vain on, että Jerichon 2016 renesanssi oli useasti viikon kantava voima. Jerichon 2016 asioita, jotka ovat over: IT, stupid idiot, drink it in man, huivi, lista ja luonnollisesti keski-iänkriisi. Ja näitä lyhyempiä hupsutteluja on ollut myös kuten Todd Phillips. Alkuvuoden kuiva face-cooldad-Jericho on kuin kaukainen muisto.

Paras hahmo:
Broken Matt Hardy
Voiko tällainen hahmo olla olemassakaan. Alkuvuoden nostalgiapullukkaHardy oli aika väsynyt ja yksi tylsimmistä asioista TNA:ssa. Lyhytikäiseksi jäänyt heel-mestari oli ihan OK, mutta ei mitään merkittävää. Sen sijaan Matt Hardyn täysi sekoaminen ja muuttuminen Broken Matt Hardyksi on ollut vuoden ehdottomasti hienoin asia. OBSOLETE!

Paras kehässä:
Prince Puma/Ricochet
Tässä on kova kisa, sillä vaihtoehtoina olisi myös esimerkiksi Kota Ibushi, AJ Styles, Johnny Mundo ja Cesaro. Puma vie tällä kertaa, koska hän saa leuat loksahtamaan lähes jokaisessa ottelussaan.

Paras ottelu:
The Final Deletion
Kyllä, Hardyjen sekoilutrippailun kliimaksi. Vaikka myöhemmät Hardyjen koitokset ovatkin ehkä olleet parempia, niin tämä alkuperäinen oli se, mikä todella rikkoi rajoja. Runner-upit: Goldberg vs. Brock Lesnar @ Survivor Series, Nakamura vs. Sami Zayn @ NXT TakeOver Dallas.

Paras naisten ottelu:
No Más - Sexy Star vs. Mariposa @ Lucha Underground
Tämä naistenmatsi on myös samalla oma suosikkimatsini Lucha Undergroundin toiselta kaudelta. Dramaatiinen ja verinen naisten I quit ottelu kahden "meh"-tason painijan jäljiltä oli iloinen yllätys. FUCK YOUUU MARIPOSAAAA!

Paras joukkueottelu:
The Revival vs. American Alpha @ TakeOver: The End
Vaikka tituleerasin tämän tapahtuman huonoimmaksi TakeOveriksi siihen mennessä, niin olihan tämä matsi ehdotonta rautaa. Meinasin valita TakeOver Dallasin vastaavan ottelun ensiksi, mutta muistin sitten, että siinä ottelussa oli yksi todella karmea botch, joka sekoitti ottelun flown totaalisesti muutamaksi minuutiksi. Tämä sen sijaan oli tulista tykitystä alusta loppuun.

Paras viikoittainen ohjelma:
Lucha Underground
WWE-uskovaiset eivät tiedä, mitä menettävät. Tavallisen TV-ohjelman loogisuus, mahtavat tuotantoarvot, uskomattoman hyvä paini ja muutenkin mielettömät juonenkäänteet tekevät tästä kaikkien aikojen parhaan painiohjelman. Lucha Underground ei ole must see vaan can't miss. Kaikista seuraamistani viikottaisista järjestys on ollut seuraava: LU > Talking Smack > Total Nonstop Hardy's > Smackdown > Impact > NXT > RAW.

Paras tapahtuma:
NXT TakeOver: Dallas
Vaikea sanoa. Rumble, TakeOver: Dallas, Extreme Rules ja TLC olivat kaikki hyviä tapahtumia. Battleground oli myös yllättävän hyvä. Lucha Undergroundin Ultima Lucha 2 oli taas kevyt pettymys, vaikka esimerkiksi painin tason perusteella voittaisikin kaikki WWE:n PPV:t. Wrestle Kingdom 10 oli myös mahtava tapahtuma.

Paras liiga:
Lucha Underground
Viikottaisen kohdalla käytin ylisanat jo läpi, mutta jos vielä jotain. WWE on liian epätasanen (ja etenkin RAW on ollut aikas kiehuvaa paskaa läpi vuoden) ollakseen paras. TNA:lla vähän sama juttu, mutta tämän päälle vielä Dixie Carterin tragikoomiset sekoilut, joten TNA ei voi voittaa myöskään. NJPW:tä ja ROH:ia olen seurannut ihan liian vähän muodostaakseni kunnon mielipiteen. Lucha Underground pärisee ja kovaa.

Paras joukkue:
The Revival
2016 WWE:ssä on ollut 2 relevanttia joukkuetta. American Alpha ja The Revival. AA:n noustua päärosteriin ei ole kuitenkaan se paras vaihde ollut päällä suurimmaksi osaksi, vaan alakortin jumitusta on AA:n ura ollut hyvin pitkälti. Revival sen sijaan on ajanut tag-painin mahtaviin sfääreihin niin ikään AA:n kuin #DIY:n kanssa.

Paras naispainija:
Alexa Bliss
Rakastan Alexa Blissiä ja Alexa on helvetin aliarvostettu nettismarkkien piirissä. Runner-up: Becky Lynch, Charlotte ja Taya.

Paras miespainija:
AJ Styles
Vuoden kokonaisuus todellakin on AJ Styles. Olisin voinut tosin tunkea hänet parhaaksi kehässä, mutta toisaalta Styles on ollut uskottava myös mikissä. Ehdottomasti vuoden supertähti. Keskustelussa on myös mukana mm. Kota Ibushi, Johnny Mundo, The Miz, Chris Jericho js Matt Hardy (jolle vielä pari kk sitten olisin tämän antanut).

Lisäksi vielä epäviralliset ja perustelemattomat lisäpalkinnot:
Vuoden debyytti: AJ Styles
Vuoden paluu: Shane McMahon
Vuoden network-ohjelma: Edge & Christian Show
Vuoden segmentti: The Miz & Shane McMahon @ London
Vuoden promo: The Miz @ Talking Smack
Vuoden face: Dean Ambrose
Vuoden heel: The Miz
Vuoden finisher: Eclipse (Ember Moon)
Vuoden talkshow: Fact of Life (Eli Drake)
Vuoden feudi: The Miz vs. Ziggler

FCF:n tapahtumissa kävin vain kahdessa eli Talvisodassa ja Rumblessa, mutta näiden perusteella seuraavasti:
Paras kotimainen ottelu:
King Kong Karhula vs. Valentine @ Talvisota
Ensikosketukseni livepainiin alkoi ihan kivasti, kun mainostettuna main eventtinä oli huhujen mukaan FCF:n historian kovimmista, ellei jopa kovin, ottelu. Mahtavaa dramatiikkaa. Runner-up: Heimo vs. Mikko Maestro @ Talvisota

Paras kotimainen tapahtuma:
Talvisota X
Ensimmäinen kokemani painishow oli myös näistä kahdesta se parempi. Suomessa panostettiin onnistuneesti vuoden isoimpaan tapahtumaan, toisin kuin amerikkalaisissa serkuissaan.

Kehittynein kotimainen painija:
Ricky Vendetta/Salomon Strid
Hieman tylsä vanillaCAWheel Vendetta ei nimenmuutoksen lisäksi hahmona hirveästi tuntunut muuttuvan, mutta painijana hän on selvästi monia muita nälkäisempi.

Paras vierailija:
"Lokomotiv" Ivan Markov
Viidestä näkemästäni vierailijasta Lokomotiv oli ehkä se isoin yllätys siinä, kuinka mahtava hän onkaan. Idän pikajuna oli kaikinpuolin paras vierailija, joskin yksikään vieraillut painija ei ollut huono. Runner up: Toni Storm.

Paras kotimainen painija:
"King Kong" Karhula
Kiinnostava main event face on yksi painimaailman haastavimmista rooleista. Karhula on siinä kuitenkin onnistunut olemalla mm. Suomen taidoikkain painija, mutta myös kiinnostavilla blogiteksteillään, jotka ovat avanneet hienolla tavalla hänen sielunmaisemaa.

Epäviralliset lisäpalkinnot:
- Vuoden nimi: Möykky
- Vuoden debyytti: Möykky (sori Tamminen ;_;)
- Vuoden sisääntulokappale: Teuvo
- Vuoden gimmick: Teuvo
- Vuoden karismaattisin: Starbuck
- Vuoden ei_painija: Teemu
Aurinkoinen puoli ylöspäin

Avatar
Wanhus
Main eventer
Viestit: 253
Liittynyt: 03 Tammi 2016, 22:15

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Wanhus » 15 Tammi 2017, 12:09

Paras sisääntulokappale
Hyviä themejä on tänä vuonna tullut ulos, CFO$ on lunastanut paikkansa musiikkivastaavana WWE:ssä. Tähän kategoriaan valikoituu tosin vain kaksi kovaa, joiden välillä valinta tehdään. Shinsuke Nakamuran WWE:n theme sekä Bobby Rooden WWE:n theme, joista voitto menee Glorious Dominationille. Upea raita, josta Ciampa ja Garganokin olivat kateellisia - ja tekivät huikeita #GLORIOUSBOMB videoita. Toivottavasti kyseistä rallia kuullaan isommissa kuvioissa tänä vuonna.

Paras yksittäinen sisääntulo
Tähän myös useita kandidaatteja, NXT:n Takeover-tapahtumista pitkälti. WWE:n ulkopuolelta erityismainninnan ansaitsee Los_Pebbelsin äänestämä Hardyjen BFG-sisääntulo, joka oli upea ja hahmoihin loistavasti istuva. Ääni menee kuitenkin villille kortille - Bobby Rooden sisääntulo NXT Takeover Brooklyn II:ssa. Sisääntulo ei ehkä sisältänyt samalla tavalla extraa ja ihmeellistä kuin monien muiden vaihtoehtojen kohdalla, mutta tuo oli kohtauksena varsin upea, kun Bobby Roode laskeutuu "taivaista" ja yleisö on messissä 100%.

Paras juontaja
Voice of SmackDown, Mauro Ranallo, ansaitsee tämän ehdottomasti. Hän on tehnyt SmackDownista jälleen loistavan show'n selostuksellaan jo ennen brand splittia ja mies oli loistava myös CWC:ssa. Muita vaihtoehtoja tähän olisi Renee Young ja Daniel Bryan, jotka ovat hieman yllättäen saaneet juonnettua WWE:n mielenkiintoisimman tunnin viikossa.

Paras manageri

Tähän varmaan sopii tänä vuonna Dario Cueto. Perinteisessä mielessä mitään erityisen hyviä managereita ei ole ollut, Pebbelsin äänestämä Maryse on ollut todella hyvä lisä WWE:hen (vaikka sitä epäilin aluksi). Hardyjen tukijoukkoja voisi äänestää, mutta tuntuisi sekin vähän hassulta. Dario Cueto on rockannut LU:ssa ja hoitanut vuonna 2016 myös managerivastuita.

Kehittynein painija
Tähän kutkuttelisi äänestää joko The Mizia tai Matt Hardya, mutta molemmilla herroilla ollut upeita juttuja jo ennenkin, joten ääni menee hieman vihreämmälle kaverille, joka on lunastanut paikkansa WWE:ssä irtauduttuaan perheestään - Braun Strowman. Mihinkään superatleettisiin suorituksiin herra tuskin ikinä kykenee, mutta soolona mies on löytänyt tuon monsterihahmon, joka toimii kehässäkin tällä hetkellä.

Paras esiintyjä

Tämä on vaikea. Chris Jericho tai The Miz. Pebbels kirjoittaa asiaa Jerichon renesanssista - Y2J on ollut aivan uskomattoman viihdyttävä vuoden 2016 aikana ja ollut usein Rawin tähti (kun siellä ei muuten ole juuri mitään). The Miz on ollut SmackDownin pelinrakentajia ja viihdyttänyt viikosta toiseen osana toimivaa kokonaisuutta. The Miz vie tämän paremman bookkauksen ansiosta. Ikävä kyllä Jericho ei ole missään erityisen mielenkiintoisissa kuvioissa, kun taas The Mizin kuviot ovat SmackDownin puolella olleet parasta WWE:ssä.

Paras hahmo
Tämä on helpoimpia - ääni menee Broken Matt Hardylle. Olen Matt Hardysta pitänyt siitä asti, kun WWE:tä aloin seuraamaan aikoinaan, ja on ollut surullista nähdä, kuinka miehen ura on käynyt pohjalla. TNA:ssa mies ei ollut tehnyt mitään kovinkaan erityistä viimeisimpinä vuosina, ROH:ssa muutaman vuoden takaisinen aivan loistava My Anti-Bullying Video osoitti miehen kieroutunutta huumorintajua. TNA:ssa mies sai viimein viime vuonna vapaammat kädet touhuta ja saimme aivan upeaa taidetta vastineeksi. Saa nähdä, miten mies pärjää tämän vuoden puolella vai milloin miehestä itsestään tulee OBSOLETE. Toivottavasti ei ihan heti, potentiaalia on tehdä vielä vaikka mitä, kunhan porskutetaan eteenpäin.

Paras kehässä
Ricochet on tosiaan ottanut paikkansa indy-kehissä ja vääntänyt upeita matseja, mutta ääni menee vielä tällä erällä AJ Stylesille, jolla oli upea vuosi WWE:ssä ja hän sai Roman Reignsin näyttämään vahvalta.

Paras ottelu

Tähän olisi useita vaihtoehtoja, mutta äänestän tähän sellaista villiä korttia kuin Kazuchika Okada vs Hiroshi Tanahashi Wrestle Kingdom 10:sta. WK9 oli ensimmäinen NJPW-tapahtuma, jonka katsoin kokonaisuudessaan ja silloin tykästyin tuohon paritukseen. Tanahashi "japanin Cenana" ja Okada ihmepoikana. WK10:ssa tuntui että panoksia nostettiin vielä ja väännettiin vielä kuumempi ottelu. Upeaa tarinankerrontaa, hieno matsi. Seuraavissa awardseissakin saa äänestää WK:n pääottelua... :p

Paras naisten ottelu

WWE:n divasrevolution ei lunastanut tänä vuonna enkä halua äänestää Sexy Staria. Äänestän Alexa Bliss vs Becky Lynch tables-matsia TLC:sta Olen varmaan ainoa, joka piti siitä.

Paras joukkueottelu
Tähän voisi luetella kaikki Revivalin Takeover-ottelut. Jos nyt kuitenkin vain yhden ja ääni menee Toronton Takeover matsille DIY:ta vastaan.

Paras viikoittainen ohjelma

"Viime aikoina WWE on ollut aika perseestä"
"No kato sit Lucha Undergroundia"
"En mä jaksa"
"No katso nyt edes yksi jakso, se kestää alle tunnin"
"En mä viitti ku katon Rawin"

Joka kestää kolme vitun tuntia. Rakastan Lucha Undergroundia.

Paras tapahtuma
SmarkNight Royal Rumble, SmarkNight WrestleMania, SmarkNight SummerSlam ja SmarkNight Survivor Series.

Jos kuitenkin antaa kunnian vain yhdelle tapahtumalle, niin se voisi olla Wrestle Kingdom 10, joka löi pöytään heti kolme MOTYC:ia.

Paras liiga
Lucha Underground

Paras joukkue
NXT:n valiojoukko The Revival vie tämän helposti. Vihasin kyseistä joukkuetta vielä ennen, mutta sitten kuin näin Revivalin vääntävän American Alphaa vastaan niin pyhä sylvi he lunastivat paikkansa. Miehet väänsivät myös jokaisessa Takeoverissa illan parhaan ottelun, pois lukion Dallas jossa jäivät kakkoseksi.

Paras naispainija

Voisin Pebbelsin tavoin osoittaa rakkauttani Alexa Blissia kohtaa tässä. Becky Lynch on jees, mutta Rawin naiset eivät taidoistaan huolimatta ole lunastaneet paikkaansa edes tulla mainituiksi tässä postauksessa.

Paras miespainija

:aj:
AJ Styles. Lunasti paikkansa WWE:ssä ennätysnopeasti ja on SmackDownin kantava voima. Tällä hetkellä myös paras kehässä ja kehittynyt mikissä valtavasti vuoden aikana.



Suomipainin suhteen olen kohtuu jäävi, koska ensimmäinen FCF tapahtumani oli joulukuussa, mutta yhteen kategoriaan haluan siitä huolimatta kommentoida. Niin ja vierailija Ivan Markov oli loistava.

Paras kotimainen painija
King Kong Karhula. En usko, että hetkeen Suomessa on yhtä sympaattista face-jamppaa kuin Karhula. Vaikka en ennen joulukuuta ollut käynyt tapahtumissa, niin keväällä luin Karhulan blogipostauksia, kun hän kirjoitti Valentinesta ja heidän kuviostaan. Sydämeni särkyi joulukuussa, kun se yksi mulkero tuli viemään mestaruuden pois. D:
"Taas vauva naapuriin, vittu en kestä vauvoja. Meen katsoo Rumblen"
- Chris Jericho

" joudun olemaan viikkoja täällä jos pylly leikataan, en pääse ees bookediin"
- Teme

Avatar
MinimiMax
Main eventer
Viestit: 223
Liittynyt: 09 Touko 2016, 16:37
Paikkakunta: Tampere

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja MinimiMax » 15 Tammi 2017, 15:51

En kyllä muista kaikkia mitä äänestin lähinnä johtuen siitä että muutamissa kohdissa piti käyttää googlea muistin virkistämiseksi. Koitan nyt kuitenkin tässä sitten kirjoitella niistä mistä muistan ja joista näen aiheelliseksi sanoa jotain.

Paras sisääntulokappale
2016 oli kyllä sisääntulokappaleiden osalta aika loistava. Monia hyviä biisejä tulee mieleen aika nopeastikin mutta en vaan voi pistää mitään Shinsuke Nakamuran tunnarin edelle. Tätä ei pitänyt edes miettiä yhtään, se oli itsestäänselvyys heti. Niin hyvä kun Bobby Rooden tunnari onkin, ei se tätä voita mielestäni millään.

Paras yksittäinen sisääntulo
Tässä oli hieman enemmän miettimistä koska en pahemmin kiinnitä huomiota sisääntuloihin ainakaan niin paljon että muistaisin vielä kuukausien päästä. Mutta muistelin että Bobby Rooden eeppinen TakeOver: Brooklyn II sisäätulo nosti karvat pystyyn. Se tunnari, se laskeutuminen, yleisö laulamassa mukana... vaikka Rooden jokainen sisääntulo siitä asti on ollut samaa luokkaa niin sitä ensimmäistä kertaa ei unohda.

Kehittynein painija
Muistan kun muuan herra nimeltään Baron Corbin debytoi NXT:ssä. Lookkia löytyi vaikka muille jakaa mutta mitään muuta oikeastaan ei. Miehestä tuli suorastaan vitsi kun yleisö laski sekunteja hänen matsiensa aikana koska ne kestivät 10-30 sekuntia. Mies ei päässyt näyttämään mihin pystyy. Nopea kelaus vuoteen 2016. Main roster debyytti WrestleManian kickoff showssa voitolla. Tuossa vaiheessa mies oli jo ehkä päässyt loistamaankin mutta ei omasta mielestäni ollut mitään erikoista vielä tehnyt. Tuosta battle royalin voitostakin tykkäsin vain siksi että se oli jotain uutta. Mutta sitten seuraavana iltana Corbin saapui Rawiin ja varasti sydämeni. Sen jälkeen se on ollut pelkkää nousukiitoa ja nyt miehen matsit on oikeasti jopa viihdyttäviä ja promoista loistaa aitous.

Paras esiintyjä
Pienen harkinnan jälkeen tämän äänen sai The Miz. Mies on ollut todella vakuuttava heel niin mikissä kuin kehässäkin. Miz on ehkä vähän joutunut kärsimään siitä perus WWE-jutusta että monien mielestä lähtee näyttelemään elokuviin ilman näyttelijäntaitoja mutta tämä vuosi on kyllä todellakin todistanut sen että ei se mies mikään turhake ole. Tosin käsitykseni mukaan tuo persoona jota mies TV:ssä esittää perustuu pitkälti hänen omaan persoonaansa joten sitä ei välttämättä voi verrata johonkin Marineen.

Paras hahmo
Chris Jericho sai ääneni tässä. Hetken harkitsin Miziä tähän ja Jerichoa parhaaseen esiintyjään mutta sitten tajusin että se on aivan toisin päin. Miz on aina ollut tuota samaa käytännössä, Jericho taas kehitti omaansa taas kerran. Uusia catchphraseja, esineiden saamista overiksi, komediaa, draamaa... Jerichon hahmo on vuoden sisällä kehittynyt enemmän kuin Cena koko urallaan.

Paras ottelu
Tämän äänen sai Shinsuke Nakamura vs Sami Zayn simppelisti siitä syystä että aivan kuten sisääntulojenkin kanssa, en minä mitään matseja muista vuoden päästä paitsi jos ne tekee todella lähtemättömän vaikutuksen. Tässä pitää myös huomioida että en seuraa muuta kuin WWE:tä joten valintani on rajoitettu sen sisäpuolelle. WWE:ssäkin saattoi olla parempia matseja vuonna 2016 mutta tämä on yksinkertaisesti se matsi jonka muistan yhä edelleen vaikka se tapahtui aika alkupuolella vuotta.

Paras joukkueottelu
Revival vs #DIY 2 out of 3 Falls. Melkein mikä tahansa Revivalin mestaruusmatsi olisi voinut napata tämän pestin mutta päädyin tähän koska se oli tuoreimmassa muistissa. Ja myös ehkä siitä syystä että siinä missä Revivalin matsit on yleensä sellaista fake finish raiskausta niin tämä oli sitä kolmen fallin edestä.

Paras joukkue
NXT on ollut täyttä kultaa joukkuematsien osalta ja uskaltaisin väittää että suurin syypää siihen on Revival ja niiden jätkien kemiat + nerokas heel mentaliteetti. Tässä on joukkue joka ei sytyttänyt oikein ketään debytoidessaan, yleisökään ei edes vaivautunut opettelemaan tunnistamaan kumpi on kumpi jne, mutta nämä äijäthän pistivät kaikille luun kurkkuun ja näyttivät parasta joukkuepainia mitä WWE on nähnyt vuosikausiin. Sanoin tämän jo joskus muutama kuukausi sitten ja mielipide ei ole muuttunut; Revival on tämän hetken paras joukkue ja toivon mukaan jatkavat samalla linjalla ja vuoden päästä voin vielä sanoa samaa.

Paras miespainija
AJ Styles on onnistunut ottamaan paikkansa WWE:ssä ja ei ollut kovin vaikea valinta tämä. Pientä pelkoahan siinä oli itse kullakin että kohtaako Styles saman kohtalon kuin monet muut indy-tähdet mutta olihan se nyt melko selkeä homma, kun mies skippasi NXT:n, debytoi Rumblessa ja otteli jo pari kuukautta myöhemmin WrestleManiassa, että ei ne sitä palkannut pelkästään hypen takia vaan ihan oikeasti tuomaan hyvää lisäystä rosteriin. Eikä mies ole kyllä pettänyt, yhtäkään huonoa PPV-matsia en muista Stylesilta tänä vuonna joka sanoo jo aika paljon.
"Unohda kaikki mitä tiedät niin tulet tietämään paljon enemmän."
-Teme, 2016

Avatar
Enska
Ylläpitäjä
Viestit: 559
Liittynyt: 02 Tammi 2016, 21:19
Paikkakunta: Turku
Viesti:

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Enska » 17 Tammi 2017, 11:33

Oikea rivi. ;)

Paras sisääntulokappale
Kunniamaininnat Kenny Omegan, Tetsuya Naiton, Kazuchika Okadan, Katsuyori Shibatan, Shinsuke Nakamuran, "Broken" Matt Hardyn, Bobby Rooden, Elias Samsonin ja Johnny Garganon (tai #DYI:n) tunnareille, mutta ylin ykkönen oli kevyesti Rich Swann. Mies käytti jo indiekehissä hienoa tunnaria (Lionel Richien "All Night Long"), mutta "All Around the World" on kyllä vielä parempi sisääntulobiisi. Istuu täydellisesti juuri Swannille.

Paras yksittäinen sisääntulo
Jos vetäisin kotiinpäin, nimeäisin tähän Nakamuran sisääntulon TakeOver: Dallasissa. Se oli nimittäin aivan uskomaton hetki lihassa ja veressä – ehkäpä paras elämys, jonka olen koskaan saanut painiyleisössä kokea. Haluan kuitenkin olla inan verran objektiivisempi ja nimeän siksi Matt ja Jeff Hardyn eeppisen sisääntulon Bound for Glory 2016:sta. Siinä kulminoitui pitkä ja ihmeellinen juonikuvio aivan uniikilla tavalla.

Paras juontaja
Eipä tässä ole muita vaihtoehtoja kuin Mauro Ranallo. Hatunnosto myös Corey Gravesille, vaikka miehen hahmo on mielestäni hieman liian vahva.

Paras manageri
Paul Heyman on ollut tänä vuonna sen verran heikompi viime vuosiin verrattuna, että äänestin Marysea. Nainen on puhjennut kukkaansa ja vaikuttaa todellakin nauttivan työstään.

Kehittynein painija
Tässä vaihtoehtoina olivat Kenny Omega ja Tetsuya Naito. Päädyin jälkimmäiseen, sillä koen, ettei Omega varsinaisesti kehittynyt, vaan pääsi kerrankin näyttämään osaamistaan. Naito sen sijaan hioi oman hahmonsa täydelliseksi vuoden aikana ja nousi siten kenties koko Japanin kuumimmaksi nimeksi.

Paras esiintyjä
Tässä taas äänestin Kenny Omegaa, joka on jokaisella osa-alueella ilmiömäinen esiintyjä. Kaiken kruunasi se, kuinka hän villitsi yleisöä G1 Climaxin finaalin jälkeen puhumalla heille japania – ja varsin sulavaa sellaista. Maailman karismaattisin painija tällä hetkellä.

Paras hahmo
"Broken" Matt Hardy on ainoa oikea vaihtoehto. Jos hahmo saa 42-vuotiaan kehäraakin nousemaan kaikkien huulille positiivisessa valossa, kyseessä on erinomainen hahmo. Kunniamaininta Naitolle, mutta harmi kyllä en ymmärrä japania, joten en tajua, mitä hän puhuu.

Paras kehässä
Vaihtoehtoja oli kolme: AJ Styles, Hiroshi Tanahashi ja Shinsuke Nakamura. Ääni Nakalle, joka aloitti vuotensa hienolla Wrestle Kingdom -matsilla AJ:tä vastaan ja räjäytti sitten pankin totaalisesti Sami Zaynia vastaan TakeOver: Dallasissa – paras matsi, jonka olen paikan päällä nähnyt. Zayn-matsin jälkeen Nakamura ei sitten enää päässytkään loistamaan samalla tavalla, mutta miehen jokainen ottelu oli siitä huolimatta kiinnostava. Se johtuu siitä, kuinka vangitseva painija hän on.

Paras ottelu
Kolme vaihtoehtoa: Goldberg vs. Lesnar, Okada vs. Tanahashi (Wrestle Kingdom 10) ja Nakamura vs. Zayn (TakeOver: Dallas). Nautin ihan hitosti myös Omegan matseista Tanahashia ja Michael Elginiä (Dominion) vastaan. Ääni siis kuitenkin Nakamura vs. Zaynille, joka oli – kuten sanoin – paras ottelu, jonka olen lihassa ja veressä nähnyt.

Paras naisten ottelu
Naiset eivät olleet yhtä liekeissä kuin kaksi vuotta sitten, mutta hyviä matseja nähtiin silti paljon. Oman ääneni saa WrestleMania 32:n Charlotte vs. Becky Lynch vs. Sasha Banks, joka tuntui suuremmalta ottelulta kuin mikään aikaisemmin näkemäni naisten matsi.

Paras joukkueottelu
ROH:ssa nähtiin alkuvuonna jokin aivan helvetin hyvä matsi, jossa The Elite (eli Kenny Omega ja The Young Bucks) otteli jotakin kolmikkoa vastaan, mutta kyllä se kaikista paras ottelu oli silti TakeOver: The Endin ilmiömäinen The Revival vs. American Alpha. TakeOver: Toronton Revival vs. #DYI oli myös kova, mutta ei mielestäni silti Revival vs. Alphan tasoa. Huikea kokonaisuus.

Paras viikoittainen ohjelma
Ainutlaatuinen presentaatio ja takuuvarma laatu. WWE Cruiserweight Classic toimitti viikosta toiseen ja oli ehdottoman hieno painiohjelma.

Paras tapahtuma
TakeOver: Dallas oli kyllä upea tapahtuma, mutta ikävä kyllä sen kortti oli buukattu väärään järjestykseen. Jos show olisi päättynyt Nakamuran ja Zaynin otteluun, kyseessä olisi ollut historiallisen hyvä show. Nyt ääneni saa kuitenkin NJPW Wrestle Kingdom 10, joka sisälsi kolme ilmiömäistä ottelua (Ishii vs. Shibata, Nakamura vs. Styles, Tanahashi vs. Okada) ja oli muutenkin timanttinen tapahtuma.

Paras liiga
Ehdottomasti NJPW, joka teki vuoden aikana vain oikeita ratkaisuja (Naiton nousu, Omegan nousu, Tanahashin tappiot, Okadan aseman vahvistaminen, Ricochet vs. Ospreay jne.).

Paras joukkue
Revival on huikea, mutta miten voisin olla äänestämättä The Young Bucksia? Jos Nick ja Matt ottelisivat WWE:ssä, he voittaisivat tämän palkinnon joka vuonna. Onneksi tosin eivät ottele.

Paras naispainija
Charlotte kehittyi koko vuoden ja otteli hienoja matseja PPV:stä toiseen. Toki hänelle myös suotiin enemmän mahdollisuuksia kuin oikeastaan kenelläkään muulle painijalle. Vaan eipä ihme, että niitä mahdollisuuksia suotiin nimenomaan hänelle; hän sen myös ansaitsi.

Paras miespainija
Tästä kirjoitin jo lokakuussa artikkelin Smarksideen. En rupea siis sen enempää perustelemaan. Kenny Omega on maailman paras.

Paras kotimainen ottelu
Vaikea valinta, mutta pitkän ponniskelun jälkeen ääneni lähtee sille Valentine vs. Karhulalle, joka oteltiin Wrestling Show Livessä. Syynä tähän ottelun lopputuloksen aiheuttama shokki sekä kaikki se, mitä matsin jälkeen tapahtui. Maailmanluokan menoa, ei voi muuta sanoa. Olen edelleen täpinöissäni, kun mietin tätä ottelua.

Paras kotimainen tapahtuma
Tämä sen sijaan oli helpompi tapaus. Talvisota X oli aika lailla ylivoimainen, kuten vuoden suurimman tapahtuman toki olla pitääkin.

Kehittynein kotimainen painija
Kyllä mielestäni tämä oli Mikko Maestron vuosi. Ensin kovat matsit Heimoa vastaan ja sitten taistelut Harley Ragea, Mark Kodiakia ja Ivan Markovia vastaan. Maestro läpäisi tulikokeensa puhtain paperein ja on mielestäni viimeistään nyt valmis nousemaan Suomen-mestariksi. Erittäin hieno vuosi Mikolta.

Paras vierailija
Nautin Sakamotosta todella paljon, mutta vielä suuremman vaikutuksen teki Ivan Markov (osittain siksi, että rakastan Rocky IV -leffaa ja sen vuoksi kaikkia ottelijoita, joissa on ripaus Ivan Dragoa). Markov ei kuitenkaan ollut mikään pelkkä Drago-kopio, vaan todella taitava painija, joka hyppi kehästä ulos ja väänsi Maestroa ihmeellisiin solmuihin. Teki jopa niin suuren vaikutuksen, että haluaisin todellakin Markovin nousevan Suomen-mestariksi jossain vaiheessa. Todella myös toivon, että mies pääsisi samaan kehään Karhulan kanssa.

Paras kotimainen painija
Karhulasta puheen ollen, hän olisi ehdottomasti hyvä valinta tähän. Ääneni saa siitä huolimatta Valentine. Karhula ja Vallu ovat molemmat aivan saakelin kovia painijoita ja valmiita astumaan oikeastaan mihin kehään tahansa, ja jos ette usko, niin parempi olisi. Vallulla on kuitenkin vielä sen verran parempi hahmo mahtavine sisääntulomusiikkeineen kaikkineen, etten pysty äänestämään Karhulaa (joka hänkin tosin vetää oman, vaikean roolinsa – eli sankarin roolin – erittäin hyvin). Valentine on joka tapauksessa kaikkien aikojen paras suomalainen showpainija, ja siksi äänestän häntä vielä kun voin. (Valluhan siis muutti viime vuonna Ruotsiin eikä ottele FCF:ssä enää – ainakaan vakituisesti.)

Siinäpä ne. Toivottavasti muutkin innostuvat kirjoittamaan valinnoistaan!
IMDb | last.fm | Goodreads

Big Show et Kane, qui es in caelis,
sanctificetur nomen tuum,
adveniat regnum tuum,
fiat voluntas tua,
sicut in caelo, et in terra.

Avatar
Marauderi
Main eventer
Viestit: 168
Liittynyt: 05 Tammi 2016, 07:30
Paikkakunta: Rovaniemi
Viesti:

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Marauderi » 17 Tammi 2017, 14:50

Itsekin vois laittaa, nyt kun muistaakin muiden vastaajien avulla mitä viime vuonna edes tapahtui eli aikalailla matkin aiempia vastaajia.

Paras sisääntulokappale:
Kahden vaiheilla tässä pompin Nakamuran "Rising Sun" ja Rooden "Glorious Domination" välillä. Mutta käännyn lopulta Bobby Rooden themeen. Jotenkin vangitseva, todella muistettava ja koko Rooden entrance on hiottu erittäin komeaksi.

Paras yksittäinen sisääntulo:
Tässäkin samojen herrojen välillä pyöri vaihtoehdot. Valitsin kuitenkin Goldbergin entrancen Survivor Seriesissä. Edelleen yksi kaikkien aikojen mahtavimpia sisääntuloja ja viime vuoden kohokohtia nähdä Bill astelemassa painikehään.

Paras juontaja:
Kyllä se Mauro Ranallo tämän vie ilman minunkin ääntä. Tuo oikeasti sitä jännitystä matsiin, eikä höpöttele niitä näitä matsin aikana. CWC:ssä varsinkin Bryanin kanssa vuoden paras kommentaattori paritus.

Paras manageri:
Matkin muita tässä eli Maryse. Ei mitään itse Miziltä pois, mutta jotenkin Marysen mukaan tulo manian jälkeen nosti myös Mizin heti mielenkiintoisemmaksi ja homma edelleen toimii todella hyvin.

Kehittynein painija:
Corbin ja Strowman ekana tähän mieleen tuli. Heitän kuitenkin jokerina Lucha Underground puolelta Killshotin. En tiedä voiko sanoa kehittynein, ehkä enemminkin juuri tilaisuuden saanti. Mutta Killshot oli ekalla kaudella (v. 2015) melko kuiva hahmo, joka kehässä veti ihan ok matseja, muttei mitään muistettavaa.
2. ja 3. kausilla (v. 2016 eteenpäin) hahmoa on viety eteenpäin sotilas taustalla ja hyvillä feudeilla Marty the Mothia (jonka tähän olisi voinut myös nimetä) ja Dante Foxia vastaan. Matseista mainitsen Killshot vs The Moth Weapons of Mass Destruction Match ja 3. kauden episode 12. ottelu Dante Foxia vastaan.

Paras esiintyjä:
Jos joku on luonut todentuntuisuuttta ja nostanut tasoaan, niin se on The Miz. Jericho on myös ollut monen kuivan vuoden jälkeen todella mieluisaa katsottavaa, mutta se on ollut enemmän tuollaista "heh heh siinä se Jerichon lista on" sun muuta todella viihdyttävää toki, mutta Miz jotenkin tuo sellaista arvokkuutta esiintymiseen ja nimenomaan sellaista että tuo mies oikeasti on tuollainen jota ei voi kuin vihata. Dario Cuetolle kunniamaininta, mutta en halunnut non-wrestleriä tähän nimetä.

Paras hahmo:
Helppo "Broken" Matt Hardy. Mies on yksin saanut minut katsomaan vuonna 2016 TNA:ta ja todella viihdyttävää ja omanlaatuista settiä Matti on luonut.

Paras kehässä:
varmasti Japanin puolelta voi nimetä vaikka ketä, mutta isossa liigassa se on AJ Styles joka on loistanut monien muiden huippupainijoiden yläpuolella. PPV toisensa jälkeen huippu matseja luonut Styles otti välittömästi paikan WWE:n kovimpana kehäkettuna.

Paras ottelu:
Sami Zayn vs Shinsuke Nakamura Dallasissa. En juuri ikinä katso matsia heti uudestaan, mutta tämä oli viime vuodelta ainoa joka täytyi katsoa heti päivällä uudestaan. Erittäin upea kohtaaminen, joka niin kehäosaamiseltaan, tunnelmaltaan ja toimien Nakamuran debyyttinä sekä Zaynin joutsenlauluna NXT:ssä toi valtavan tunnetilan koko matsin ajalle. "Fight Forever"

Paras naisten ottelu:
Wrestelmania Triple Threat Charlotte vs Sasha Banks vs Becky Lynch, todellinen taistelu siitä kenestä kruunataan naisten mestari. Parantamisen varaa ehkä jäi mutta siitä huolimatta ison tuntuinen matsi isoimmassa tapahtumassa ja näytti vihdoin tason missä päärosterin naisten pitäisi pärjätä.

Paras joukkueottelu:
Takeover Toronto DIY vs Revival 2 out of 3 falls, itselle tämä kolahti koviten tämän vuotisista joukkuematseista. Yön sohvan reunalla jännitin kuinka Revival (melkein) aina onnistui pilaamaan pinfalin ja homma vain jatkui. Lopun Double Submission samalla kun Dash ja Dawson pitävät toisiaan käsistä kiinni jää ikuisesti päähäni yhtenä hienoimpana ottelun lopetuksena.

Paras viikoittainen ohjelma:
Tämä menee Lucha Undergroundille. Oikeastaan ainoa viikottainen jota innolla viikko toisensa jälkeen saa odottaa. Mahtavia feudeja ja matseja viikosta toiseen tulee ilolla seurattua ja jännittäen mihin kaikki isommassa kuvassa johtaa. WWE:n viikottaisten katseleminen alkaa yleensä sanoilla "ai, niin vois/pitäis ehkä kattoa se Raw/Smackdown". NXT:n viikottaiset on tasoltaan huomattavasti tippuneet ja nykyään ne tulee 3-4 jakson ryppäissä katsottua/kelattua putkeen. CWC oli tapahtumana hieno, mutta ei olisi tuntunut oikealta äänestää pari kuukautta kestänyt turnausta. Eikä siinä loppupeieissä muuta hienoa tarinallisesti ollut kuin The Brian Kendrickin Last Chance.

Paras tapahtuma:
Tähän oli paha keksiä mitään selvästi parasta tapahtumaa. NXT Takeover: Dallas loppupeleissä tuntui tasokkaimmalta. Vahva tag team opener, naisten matsi oli hyvä, Zayn vs Nakamura MotY ja main event ihan pätevä.

Paras liiga:
Lucha Underground, Niinkuin ylempänä mainitsin, feudit jännittäviä, matsit kiinnostavia ja vaihtelevia. Rosteri todella laaja ja taidokas ettei yhteen viikottaiseen mahdu, mikä toisaalta tekeekin siitä todella toimivan. Ja jos jotain painilafkan seuraamista pitäisi suositella niin se on tämä.

Paras joukkue:
Kyllä se Revival tämän vie. Takeover toisensa jälkeen huippu otteluita vetäneet ja se heel kehätyöskentely on helvetin sulavan näköistä.

Paras naispainija:
Alexa Bliss, jotenkin tiedostan ettei ole paras nainen, mutta henkilökohtainen suosikki. Erittäin miellyttävä katsoa niin ulkoisesti, mutta enemmänkin hahmon kannalta. Mikissä piristävä ja kehässäkin tuntuu parantavan kokoajan.

Paras miespainija:
Miesten osalta AJ Styles. Vuoden alun rumble "debyytistä" alkoi jännitys miten mies pärjää WWE:ssä, mutta kovalla työllä mies on jopa Vincen saanut vakuutettua ja ansaitusti ottanut sinishown valtaansa. Feudi Reignsiä vastaan kevään parasta antia, ja syksymmällä Heel-mestarina johtanut Smackdownia.

Avatar
Ultimate
Midcarder
Viestit: 72
Liittynyt: 06 Tammi 2016, 09:29

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Ultimate » 15 Joulu 2017, 22:51

Selailin tätä ketjua sillä ajatuksella, että pian päästään taas äänestämään vuoden 2017 kovimpia. Sitten huomasin, että oma postaukseni puuttui täältä jostain syystä joukosta, vaikka sellaisen tapaan vuosittain raapustaakin. Löysin kuitenkin hieman keskeneräisen tiedoston koneelta ja päätin postata sen tänne näin tyylikkäästi jälkijunassa (perässä myös äänestyksen viralliset tulokset). WWE painotteisesti mennään, koska muita promootioita ei oikein ehtinyt täyspainoisesti seurata.

Näitä on kyllä aina mielenkiintoista lukea, toivottavasti tämän vuoden palkintojen kohdalla jengi jaksaisi heittää perusteluitaan myös tännekin! Olkoon tämä vaikka sellainen herättelijä ennen sitä.


Paras sisääntulo
Paras sisääntulo ei useinkaan ole aina se ns. musiikillisesti paras kappale – sen sijaan se on hahmolle täydellisesti sopiva ja mieleenjäävä biisi, usein tunnistettavalla alulla. Tällaisia värssyjä ovat esimerkiksi Brian Kendrickin, Bobby Rooden ja Shinsuke Nakamuran tunnarit. Voittajaksi näistä valikoituu Rooden ”Glorious Domination”, joka erottuu hienosti massasta ja on parhautta, kun yleisö hoilaa sitä antaumuksella mukana....

1. ”Glorious Domination” – Bobby Roode (31 %)
2. ”The Rising Sun” – Shinsuke Nakamura (27 %)
3. ”Phenomenal” – AJ Styles (9 %)


Paras yksittäinen sisääntulo
... Kuten Toronton TakeOverissa, mikä nouseekin itselleni vuoden parhaaksi sisääntuloksi. Hieno hetki.

1. Bobby Roode, NXT: TakeOver: Brooklyn II (14 %)
2. The Broken Hardys, TNA Bound For Glory 2017; Shinsuke Nakamura, NXT TakeOver: Brooklyn II (12 %)


Paras juontaja
JBL tuntuu jakavan mielipiteitä, mutta itse pidän miehen kommentoinnista suuresti. Ranallo on ässä play by-play-miehenä, mutta on jäänyt vähän varjoon Smackdownin ylimiehitetyn selostuspöydän takana. Tykkään myös Reneestä, joka on erinomainen ja karismaattinen takahuonehaastattelija, mutta myös toimiva selostaja, kuten NXT:ssä nähtiin. Naista saisi hyödyntää kyllä selostuspöydän takana myös pääriosterissa.

Voitto kuitenkin cowboyhatun mitalla JBL:lle.

1. Mauro Ranallo (48 %)
2. Renee Young (21 %)
3. Corey Graves (13 %)


Paras manageri
Paul Heyman on edelleen todella kova ja arvokas juttu Lesnarille. Miehen mikki- ja hypetystaidoista tuskin tarvitsee lähteä erillistä kehulistaa tekemään. Myös Lana oli kiva roolissaan Rusevin managerina, mutta kyllä tämä palkinto jälleen Heymanille kuuluu.

1. Paul Heyman (48 %)
2. Maryse (24 %)
3. Famous B; Lana (6 %)


Kehittynein painija
Tye Dillinger nousi aika mitäänsanomattomasta NXT:n täytepainijasta hauskaksi ja rakastettavaksi hahmoksi – mielestäni oikein mainiota kehitystä, vaikkakaan kehätaidoissa miehellä ei liiemmin vikaa ole aiemminkaan ollut. Ehkä Perfect 10:kin kehittyneemmäksi nostaisin Baron Corbinin, joka on noussut tylsästä jobberipieksäjästä oikeasti kiinnostavaksi isoksi mieheksi ja myöskin hahmoltaan kiinnostavaksi tapaukseksi. Jännä nähdä mihin asti miestä vuonna 2017 pushataan.

1. Braun Strowman (20 % + jatkoäänestys)
2. The Miz (20 %)
3. Baron Corbin (11 %)


Paras esiintyjä
Paul Heyman on aivan erinomainen mikissä, hallitsee hienosti ilmeensä ja eleensä sekä tekee pienillä nyansseillaan taidetta. Nuo pienet nyanssit taitaa vähintään yhtä hyvin myös Kevin Owens, joka osaa tuoda jatkuvasti uusia ja hauskoja yksityiskohtia promoihinsa ja matseihinsa – KO siis ei todellakaan tyydy saman tylsän kaavan toistamiseen, kuin moni muu. Shinsuke Nakamura taas kuuluu hieman eri kategoriaan, sillä mies ei ole mikään paras promottoja (ainakaan englanniksi, kiitos kielimuurin), mutta saa silti sanomisillaan yleisön kuumaksi. Shinsuke on ennen kaikkea karismaattinen ja kiehtova esiintyjä, jonka tekemisiä seuraa aina suurella mielenkiinnolla. Vangitseva voisi olla hyvä sana kuvaamaan miehen esiintymistä. Maininnan ansaitsee myös aina mainio Chris Jericho, joka osaa etenkin heelinä vetää elehtinsä ja esiintymisensä sopivalla tavalla yli – ja kun tähän lisää mahtavan catchphrase-materiaalin ja hyvän improvisointikyvyn, niin Y2J on aina takuuvarmaa viihdettä.

Voittajaksi valitsen kuitenkin Kevin Owensin. Mies on aivan mahtava mikissä, reagoi hiton mainioista kanssapainijoidensa ja yleisön juttuihin, heittää hyvää huumoria ja ryydittää esiintymisiään niin promoissa kuin kehässä hauskoilla yksityiskohdilla. Owensia seuratessa vain yksinkertaisesti viihtyy.

1. Chris Jericho (31 %)
2. The Miz (22 %)
3. AJ Styles; Kenny Omega (9 %)


Paras hahmo
Kevin Owensin hahmo oli loistavuutta ja niitä toimineita juttuja tulikin listattua tuossa yllä. Myös miehen joukkuepari Chris Jericho toimi hulvattomana catchphrase-koneena, joka repi saletisti reaktiot irti yleisöstä kuin yleisöstä. Kolmas mainio hahmo oli Shinsuke Nakamura, joka ei loistanut verbaalisuudellaan vaan uniikeilla otteleillaan kehässä ja esimerkiksi sisääntuloissaan.

Voittajaksi kolmikosta valikoituu... Chris Jericho! Kuolemattomat onelinerit, mahtavat ilmeet ja eleet ja taidokas sekoitus huumoria ja vakavuutta – Chris todella keksi itsensä uudelleen. Aivan mahtavaa tykitystä ja ehdottomasti vuoden paras hahmo.

1. ”Broken” Matt Hardy (24 % + jatkoäänestys)
2. The Miz (24 %)
3. Chris Jericho (19 %)


Paras kehässä
Kevin Owens oli parhaimmillaan kerrassaan liekeissä ja alati viihdyttävää seurattavaa kehässä. Brock Lesnar oli edelleen, noh, Brock Lesnar eli mies, jonka ympärillä on vain uniikki aura, joka tekee Pedon matseista aina kiehtovaa seurattavaa. Tähän on pakko nostaa esille myös poikkeuksellisesti tag team eli Revival – Dash Wilderin ja Scott Dawsonin tiimi oli vain yksinkertaisesti ihan mahtavaa seurattavaa kehässä, esimerkkinä tietysti huikeat DIY-matsit. Extramaininta myös Tomori Ishiille, joka edustaa minulle juuri sellaista kiehtovan erilaista tyyliä, miksi haluan välillä katsoa myös puropesua – hiton näyttävää mättöä!

Palkinto menee Kevin Owensille. Mahtavia matseja niin Ambrosea kuin Zayniakin vastaan ja ennen kaikkea alati viihdyttävä ottelemistyyli: vaikka mies pitäisi vastustajaansa vain simppelissä Headlockissa, saa KO tuntumaan senkin viihdyttävältä. Fight Owens Fight!

1. AJ Styles (68 %)
2. Shinsuke Nakamura (6 %)
3. Juhana ”King Kong” Karhula; Sami Zayn (4 %)

Paras ottelu
5. Last Man Standing Match – Intercontinental Championship: Dean Ambrose (c) vs. Kevin Owens (Royal Rumble)
Kun laittaa kaksi parhaassa iässään olevaa sukupolvensa lahjakkaimpiin painijoihin kuuluvaa ottelijaa samaan kehään huipentamaan kuuma feudinsa Last Man Standing –mittelössä, on lopputulos parhaimmillaan tällainen. Kaksikko sai luotua otteluun aivan omanlaisensa tunnelman ja mikä parasta, matsin tempo oli alusta asti huima: tylsiä hetkiä ei nähty vaikka matsi saikin aikaa yli 20 minuuttia. Tähän päälle maukkaat spotit, mahtavasti mukana elänyt yleisö ja näyttävä lopetus – jep, tuloksena oli yksi WWE-vuoden kovimmista taistoista heti kalenterin ensimmäisessä PPV:ssä

4. Singles Match: Sami Zayn vs. Shinsuke Nakamura (NXT TakeOver: Dallas)
Soihdunvaihto. NXT:n yksi tunnetuimmista nimistä, monella tapaa koko brändin kasvot ja sielu, Sami Zayn kohtasi viimeisessä TakeOver-matsissaan debyyttiinsä tekevän, kaikkien odottaman Shinsuke Nakamuran. Feudia ei tarvittu: tämän kaksikon kohtaaminen riitti jo pelkällä paperilla keräämään täyden kiinnostuksen.

Itse matsi oli hypen mukainen. Kaksikko loihti aikaan mystisen, uniikin fiiliksen, joka muodostui yllättävästä, viihdyttävästä ja tarinallisesta matsaamisesta. Sekä tietysti ”First Time Ever” –fiiliksestä ja mahtavasta yleisöstä. Etenkin Nakamura kiinnitti huomion ensiesiintymisessä huikeina eleine ja liikkeineen, mutta eipä Samikaan millään tavalla heikommaksi jäänyt. Yleisö rakasti kumpaakin ja oli hienoa, kuinka Samin ”kotikenttäetua” tuotiin myös esille – mies ei yksinkertaisesti voinut hävitä viimeisessä TakeOver-matsissaan. Huikea paininäytös ja yksi vuoden kovimmista otteluista.

3. Tag Team Match – NXT Tag Team Championship: American Alpha (c) vs. The Revival (NXT TakeOver: The End)
Se mikä näissä NXT:n tag team –otteluissa on parasta, on se että ne todella tuntuvat ja näyttävät JOUKKUEpainilta. Tämäkin matsi tarjosi arvaamatonta, yllätyksellistä ja näyttävää menoa, ja sitä arvosti myös tulessa ollut yleisö. Ja toki kruununa tässä nähtiin ihan mahtavia ja jopa uniikkeja tiimiliikkeitä. Matsi oli bookattu myös kiehtovan tasaiseksi, sillä vaakakuppi kahden joukkueen välillä kääntyi jatkuvasti puolelta toiselle. Myös ottelun lopetus toimi ihan todella hyvin. Tämä kesäkuussa käyty ottelu oli minun kirjoissani paras joukkuemestaruusottelu NXT:n historiassa – mutta tähän nähtäisiin muutos vain viitisen kuukautta myöhemmin. Silti, aivan hitollisen kovaa joukkuepainia ja ehdottomasti vuoden parhaita WWE-matseja.

2. Singles Match: Kevin Owens vs. Sami Zayn (Battleground)
Tämä ikuisesti taisteleva kaksikko oli kesällä jälleen sytyttänyt feudinsa liekkeihin ja välienselvittelyn paikka tuli heinäkuisessa Battleground-tapahtumassa.

Mitä voi odottaa, kun tämä kaksikko laitetaan selvittelemään välejään feudin huipentavassa matsissa ja aikaa annetaan lähes parikymmentä minuuttia? Niinpä, ei mitään muuta kuin loistoa. Ja sellaista tämä matsi tarjoilikin: vaikka kaksikko oli kohdannut toisensa jo lukuisia kertoja aikaisemminkin, niin onnistui duo silti kaivamaan jostain yhä uusia ja tuoreita juttuja matsiinsa. Zaynin tarjoilema Brainbuster appronille, Owensin modifioitu Cannonball Samille... Tulisten liikkeiden lisäksi tässä nähtiin upeaa tarinankerrontaa ja sykähdyttäviä near falleja. Lisää yhtälöön vielä näyttävä, lähes ikoninen lopetus, niin käsissäsi on huikea paininäytelmä. Sami ja Kevin ovat yksinkertaisesti yksi modernin ajan parhaista parituksista.

1. 2 out of 3 Falls Tag Team Match – NXT Tag Team Championship: The Revival (c) vs. DIY
Revival ja DIY olivat tarjonneet todella kovan paininäytöksen jo TakeOver: Brooklyn II –tapahtumassa, mutta paras oli vielä edessä. Revival oli tuolloin murskannut Garganon ja Ciampan toiveet joukkuevöistä, mutta lopullisen välienselvittelyn paikka oli nyt.

Huhhuh! Jos Revival ja DIY pistivät jo Brooklynissä pystyyn kovan joukkuematsin, niin nyt nähtiin jotain vielä parempaa. Okei, matsi alkoi ehkä vähän tunnustelevasti, mutta sitten kun meno pääsi lentoon, niin millaista herkkua tämä olikaan! Hiton hienoja joukkueliikkeitä läpi matsin, mahtavia läheltä piti –hetkiä (kuten se Garganon taistelu samassa lukotuksessa, mihin Brooklynin matsi ratkesi), lukemattomia pieniä loistavia yksityiskohtia... Se asia mikä näistä Revivalin matseista tekee niin ainutlaatuisia on se aitouden tunne mikä näistä otteluista tulee – taistelu todella tuntuu autenttiselta, kun matsin flow soljuu eteenpäin toisaalta todella sujuvasti, mutta myös ennalta-arvaamattomasti ja yllätyksellisesti. Tietysti erityismaininnan ansaitsee yleisökin, joka oli mahtavasti tässä koitoksessa mukana. Olisi turhaa alkaa luettelemaan tähän kaikkia hienoja juttuja mitä tähän matsiin sisältyi – ne ovat joka tapauksessa parempia omin silmin nähtynä – mutta mainittakoon kuitenkin erikseen ottelun lopetus. Aivan hiton hienosti toteutettu juttu ja etenkin se Dawsonin ”Don’t tap!” huuto säilyy kyllä ikuisesti yhtenä NXT-historian ikonisina hetkinä.

Jos syystä tai toisesta olette missanneet tämän matsin, niin katsokaa se. Tämä on nimittäin paras puhdas 2 vs. 2 –joukkuematsi mitä WWE-lipun alla on kuunaan nähty. Klassikko. Ja vuoden kovin ottelu.

1. Sami Zayn vs. Shinsuke Nakamura, NXT TakeOver: Dallas (31 %)
2. AJ Styles vs. John Cena, WWE SummerSlam 2016 (20 %)
3. #DIY vs. The Revival (NXT Tag Team Championship), NXT TakeOver: Toronto (8 %)


Paras naisten ottelu
Tämän palkinnon vie itseoikeutetusti Sasha Banksin ja Charlotten Hell in a Cell –ottelu Women’s-mestaruudesta. Tämä ottelu on tosin jakanut aika rajustikin mielipiteitä. Joidenkin mielestä tämä oli roskaa, mutta minusta tämä oli...

Loistavaa! Ennen kehäkellon soittoa nähty brawl toi hiton hyvän lisämausteen ottelulle ja antoi sen kiinnostavuudelle viimeisen tulisen silauksen. Vihanpito oli käännetty vielä asteen kovemmalle liekille ennen häkkihelvettiin astumista.

Olen itse aika painipuristi. Tyylikäs, virheetön ja taitava paini uppoa minuun. Tämä toki riippuu kontekstista – ja nyt kontekstina oli historian ensimmäinen naisten Hell in a Cell /ottelu. Joten ei, en odottanut puhdasta ja taitavaa tekniikkapainia, sulavia suorituksia ja esteettistä menoa. Sitä ei tarjonnut myöskään itse ottelu, vaan kivuliaita spotteja ja itsensä likoon laittamista. Paini oli siis rumaa, rajua ja uhrautuvaa. Mitä sitten jos seassa oli pari botchia tai myyminen ei ollut täydellistä? Tämän oli tarkoitus olla tiukka viihdepaketti, joka sytyttää yleisön – ja sellaisena se onnistui. Ja mikä tärkeintä, matsi oikeasti tuntui isolta ja merkittävältä. Tähän päälle vielä tyly ja toimiva lopetus, niin paketti oli kasassa.

Tavallaan ymmärrän myös ottelusta valittaneita. Itselleni tämä erilainen, näyttävä ja tunteita herättänyt ihka ensimmäinen naisten Hell in a Cell oli sen sijaan jotain, minkä nostan mieluusti listalle, kun mietitään niitä oikeasti kovimpia naistenotteluita WWE:ssä. Mahtava matsi.

1. Becky Lynch vs. Charlotte vs. Sasha Banks (WWE Women’s Championship), WWE WrestleMania 32 (34 %)
2. Charlotte vs. Sasha Banks (WWE Raw Women’s Championship), WWE Hell in a Cell 2016 (18 %)
3. Asuka vs. Bayley (NXT Women’s Championship), NXT TakeOver: Dallas (9 %)


Paras joukkueottelu
Aiemmin mainittu Revivalin ja DIY 2/3 Falls –matsi vie tämän palkinnon. Jokaisen painiuraansa aloittelevan joukkueen tulisi kyllä laittaa tämä ottelu pyörimään ja ottaa mallia. Lähes täydellinen suoritus.

1. #DIY vs. The Revival (NXT Tag Team Championship), NXT TakeOver: Toronto (46 %)
2. Team Raw vs. Team SmackDown, WWE Survivor Series 2016 (11 %)
3. American Alpha vs. The Revival (NXT Tag Team Championship), NXT TakeOver: The End (9 %)


Paras viikoittainen ohjelma
WWE Cruiserweight Classic oli ideana mahtava ja oli oikeasti ihan huikeaa nähdä WWE toteuttamassa tämä. Lukuisia kovia matseja ja hieno erilainen tuote vangitsi mukaansa viikosta toiseen. Homman huipentanut finaalilähetys oli vuoden kovimpia tapahtumia.

1. WWE SmackDown Live (55 %)
2. Lucha Underground (21 %)
3. WWE Cruiserweight Classic (17 %)


Paras tapahtuma
Vaikea, vaikea valinta. WWE tuotti vuoden aikana neljä huippuluokan show’ta: TakeOver Dallas, Cruiserweight Classic Finale, TakeOver Toronto sekä Survivor Series.

Neljänneksi jää Cruiserweight Classic Finale, vaikka se melkoisen neljän matsin kattauksen tarjosikin. Tapahtuma sisälsi turnauksen välierät (Gran Metalik vs. Zack Sabre Jr. sekä Kota Ibushi vs. T.J. Perkins), jotka olivat molemmat hiton kovia matseja. Näiden jälkeen nähtiin Alexander & Dar vs. Gargano & Ciampa –matsi, joka oli erinomainen joukkueottelu ennen ME:tä. Valitettavasti illan Main Event ei kuitenkaan räjäyttänyt pankkia, mikä olisi nostanut tämän kenties vuoden kovimmaksi tapahtumaksi. Ei Metalikin ja Perkinsin finaali toki millää mittareilla huono matsi ollut, vaan aivan yhtä erinomainen kuin nuo kehutut välierämatsitkin, mutta turnauksen huipennuksen olisi odottanut nousevan siksi kaikken kovimmaksi otteluksi ja huippumatsiksi – siihen kaksikko ei kuitenkaan kyennyt vaikkei se kaukana ollutkaan. Yhtä kaikki finaalikin oli siis huipputason painiviihdettä ja koko kaksituntisen aikana nähtiin ainoastaan todella laadukasta painia, mikä on WWE-tuotteelle melkoisen harvinainen asia.

Kolmanneksi tässä kategoriassa sijoittuu Survivor Series. Kortti toimi mainiosti: alkupuolella nähtiin niin naisten kuin joukkueiden Survivor Series –ottelut sekä Mizin ja Zaynin matsi Intercontinental-vyöstä – erinomaista viihdettä kaikki. Tämän jälkeen meille tarjoiltiin kortin ikävästi heikoimmaksi jäänyt matsi Cruiserweight-vyöstä, ottelijoinaan Brian Kendrick ja Kalisto. Ihan hyvä matsi toki tässäkin oli kyseessä, mutta kokonaisuutena ikävän tv-matsimainen koitos melko kuolleella yleisöllä. Kirsikoiksi kakun päälle taasen oli jätetty iso RAW’n ja Smackdownin välinen viimeinen Survivor Series –taisto sekä Lesnarin ja Goldbergin matsi Universal-vyöstä. Ensin mainittu oli melkoisen tapahtumarikasta tykitystä, josta ei käänteitä ja isoja hetkiä puuttunut: ottelu sai myös aikaa lähemmäs tunnin (!). Pedon ja Goldbergin kohtaamisessa taas tarjoiltiin shokkihoitoa Goldbergin päihittäessa Lesnarin hetkessä, mikä oli melkoisen kutkuttava lopetus tälle tapahtumalle. PPV, jossa oikeasti oli sellaista ison tapahtuman tuntua ja joka sisälsi kaksi todella muistettavaa matsia kahtena viimeisenä ottelunaan.

Vuoden kaksi kovinta show’ta tarjosi kuitenkin NXT. Valinta Dallasin ja Toronton TakeOvereiden kesken on tosin hiton vaikea. Dallasissa WrestleMania-viikonloppuna käyty show tarjosi kokonaisuutena hiton kovan paketin, jonka etuna Toronton vastaavaan oli todella toimiva ME. Torontossa taas nähtiin vuoden kovin WWE-ottelu ja yksi kaikkien aikojen NXT-matseista ja muutenkin tappavan tasainen kortti ilman heikkouksia – tosin illan ME ei ollut erityisen sykähdyttävä. Hmm...

Kakkoseksi jää niukkaakin niukemmin Dallasin TakeOver. Ilta alkoi hiton kovalla joukkuepainimittelöllä, kun Revival (kuinkas muuten) kohtasi American Alphan. Tämän jälkeen nähtiin illan hengähdystauko Ariesin ja Corbinin matsin muodossa, joka ei noussut erityisen muistettavaksi. Loppukortti kuitenkin nosti tason taas kattoon: Sami Zayn ja Shinsuke Nakamura ottelivat yhden vuoden kovimmista otteluista ja Bayley ja Asukan tarjosivat todella kovatasoisen ottelun, josta sai alkunsa myös Asukan historialliseksi muodostuva mestaruuskausi. Lisäksi tapahtuman päätti yllättävän kovaksi noussut matsi Bálorin ja Joen välillä NXT-mestaruudesta – miehet tosiaan repivät toisistaan irti vähän extraa ’Mania-viikonlopun kunniaksi. Mahtava ja ikimuistoinen tapahtuma.

Parasta antia vuoden tapahtumatarjonnasta oli kuitenkin TakeOver: Toronto. Ilta pistettiin käyntiin hiton kovalla Bobby Rooden ja Tye Dillingerin matsilla ja sitä jatkettiin Dusty Rhodes Tag Team Classicin finaalilla. Tuossa hyvin bookatussa ja onnistuneessa matsissa kohtasivat Authors of Pain sekä TM61. Hommaa jatkettiin toisella joukkueottelulla, joka olikin sitten jo pariin kertaan mainittu 2/3 Falls matsi NXT:n joukkuevöistä Revivalin ja DIY:n välillä – lukekaa mietteet matsista tuosta vähän ylempää. Illan kaksi viimeistä ottelua eli Asukan ja Mickie Jamesin matsi Women’s-vyöstä sekä Nakamura vs. Joe NXT-mestaruudesta eivät nousseet lähellekään tuota tasoa, mutta tarjosivat molemmat silti erinomaista painiviihdettä. Vuoden kovin tapahtuma ennen kaikkea Revivalin ja DIY:n klassikkomatsin, mutta myös tasaisen korttinsa vuoksi: kaikki tapahtuman ottelut saavuttivat nimittäin ainakin minun kirjoissa vähintään ***-arvosanan, mikä on kyllä merkki ihan hiton kovasta show’sta.

1. NXT TakeOver: Dallas (27 %)
2. NJPW Wrestle Kingdom 10 (18 %)
3. WWE WrestleMania 32 (12 %)


Paras liiga
WWE sai pidettyä minut taas katsojanaan tämänkin vuoden, mutta tarjosi myös yllättävän kovatasoista settiä vuonna 2016.

1. WWE (44 %)
2. NJPW (22 %)
3. NXT (13 %)


Paras joukkue
The Revival, ilman muuta. Vuosi täynnä huippuotteluita, joista parhaat esimerkit löytyvät American Alphaa ja DIY:tä vastaan. Täydellinen esimerkki siitä, miten toimitaan joukkueena – ei rajoittuen pelkkiin tiimiliikkeisiin, vaan oikeasti hiton esimerkilliseen joukkuepeliin myös muutoin matsien aikana. Lisäksi joukkueella on kyky tuoda otteluihinsa aina jotain uutta ja todellakin hyödyntää niitä aspekteja, joita tag team –matsit mahdollistavat verrattuna yksilöotteluihin. Tämä tiimi oli liekeissä koko vuoden ja ansaitsee ihan ehdottomasti tämän palkinnon.

1. The Revival (28 %)
2. The New Day (11 %)
3. American Alpha; The Young Bucks (8 %)

Paras naispainija
Charlotte, Sasha, Asuka – kaikki vetivät hiton kovan vuoden. Becky ja Bayleykin olivat hyviä. Ensin mainitut kolme ovat kuitenkin oma kärkikolmikkoni.

Kolmanneksi parhaan vuoden veti Asuka. Japanilainen supertähti veti hyvin kaikissa TakeOver-mittelöissään, joihin lukeutuivat matsit Bayleya vastaan (kaksi kertaa) sekä ottelut Nia Jaxin ja Mickie Jamesin kanssa. Parasta antia olivat Bayley-taistot, joista ensimmäisestä alkoi myös historialliseksi kasvanut mestaruuskausi. Viihdyttävä, erilainen ja mahtavasti bookattu NXT:n uusi keulakuva.

Kakkoseksi nousee Sasha Banks. Ykkösasia oli toki hiton kova feudi Charlotten kanssa naistenmestaruudesta, jonka huipentumana oli PPV:n Main Eventiksi asti noussut huikea Hell in a Cell –mättö. Toki tuo feudi tarjosi lukuisia muitakin erinomaisia matseja ja oli kaikenkaikkiaan muutenkin vuoden parhaita vihanpitoja. Lisäksi täytyy mainita myös kaikkien aikojen paras naisten ottelu WrestleManian historiasta, kun Sasha ja Charlotte ottelivat kolminottelun kera Becky Lynchin. Mahtava vuosi.

Ykkönen on itseoikeutetusti Charlotte. Ykkösjuttuja olivat jo äsken läpikäydyt Sasha-feudi häkkihelvetteineen sekä WrestleManian Triple Threat. Lisäksi Charlotte tuntui muutenkin koko naistendivarin keulakuvalta ja otteli tasaisesti hyviä matseja, esimerkiksi Natalyaa vastaan. Yksinkertaisesti hiton kovaa tekemistä läpi vuoden ja ansaittu ykkössija tässä kategoriassa.

1. Charlotte (35 %)
2. Becky Lynch; Sasha Banks (18 %)


Paras miespainija
6) AJ Styles
Valovoimainen debyyttivuosi WWE:ssä. Royal Rumblen valopilkkuja, feudi Jerichon kanssa, vihanpito Cenaa vastaan, päämestaruuskausi... Melkoinen kattaus. Ja Styles toden totta vastasi huutoon ja esitti läpi vuoden meneviä matseja ja nousi Smackdownin ykkösnimeksi. Sellaisia ihan supermatseja ei tosin kovinkaan paljon nähty, mutta tasaisen kovaa suorittamista silti läpi vuoden.

4 & 5) Scott Dawson & Dash Wilder
Jaan nämä sijat Revival-tiimin jäsenten kesken. Syynä se, että kaksikko oli yksinkertaisesti yksi viihdyttävimmistä jutuista vuonna 2016. Matseista on sanottu varmaan jo kaikki tarpeellinen, mutta joukkue toimitti muutenkin promoissaan ja esiintymisessään. Mahtava kaksikko, jonka otteluita tullaan muistelemaan vielä kauan.

3) Sami Zayn
Vuoden kohokohtana ikifeudi Kevin Owensin kanssa. Mies oli myös mukana viihdyttävissä kuvioissa IC-mestaruuden ja MitB-kontrahdin ympärillä. Yksi vuoden kohokohdista myös huikea matsi Nakamuraa vastaan WrestleMania-viikonlopun TakeOverista. Sami oli muutenkin tasaisen laadukas tapaus läpi vuoden.

2) Dean Ambrose
Varsinainen työmyyrä. Monessa mukana midcard-kuvioista ME-skeneen asti. Huippumatseja esim. Last Man Standing Owensia vastaan IC-vyöstä, kolminottelu Lesnarin ja Reignsiä vastaan, vuoden kovin tv-ottelu Rollinsia vastaan päämestaruudesta kesäisessä RAW`ssa... Tiukkaa menoa koko vuoden ja mies laittoi itseään likoon, oli paikka kortissa mikä hyvänsä. Myös tiukka promottoja ja viihdyttäjä, etenkin kun pääsi vetämään vähän vakampaa settiä. Todella arvokas palanen WWE:n palapelissä.

1) Kevin Owens
Kevin Owens on mielestäni vuoden paras esiintyjä sekä paras kehässä. Huippuottelut on aiemmin jo lueteltu, samoin se miksi mies viihdyttää show’sta toiseen. Yksinkertaisesti lähes täydellinen pakkaus: on puhdasta kehäosaavuutta, tarinankerrontakykyä, taito ottaa yleisö haltuun ja A-luokan promottamista. Ansaitusti ja suvereenisti parasta mitä WWE tarjosi vuonna 2016.

1. AJ Styles (66 %)
2. Dean Ambrose; Finn Bálor; Kenny Omega; Shinsuke Nakamura (4 %)

Avatar
Zemppari
Moderaattori
Viestit: 602
Liittynyt: 04 Tammi 2016, 06:43
Paikkakunta: Jokela

Re: Ludvig-palkinnot 2016

Viesti Kirjoittaja Zemppari » 21 Joulu 2017, 10:13

Mainiota, että jaksoit vielä raapustaa viime vuoden palkinnoista!

Vuoden 2017 Ludvig-äänestys saadaan toivottavasti vielä käyntiin tämän vuoden puolella. Toivottavasti saisin itsekin tänä vuonna väännettyä vähän perusteluita kasaan.
In the 27 years I've been doing this I never thought I'd find a better wrestler than me, but I found him.
Daniel Bryan.

-William Regal

Vastaa Viestiin