Tervetuloa Smarksiden viralliselle keskustelualueelle! Luo tunnukset ja tule mukaan vaihtamaan mielipiteitä. Muista lukea foorumin säännöt!

Tarkasta kotisivumme osoitteessa smarkside.com. Facebookista löydät fanisivumme sekä keskusteluryhmämme Discussion ja Talk. Olemme myös Twitterissä, Instagramissa, Soundcloudissa ja YouTubessa. Reaaliaikaisen chattailun löydät Discordista.

Smarksidetubessa Raw tiistaisin klo 20 ja SmackDown keskiviikkoisin klo 20. Muu ohjelmisto elää tilanteen mukaan. Parhaiten pysyt kärryillä seuraamalla Discordin kanavaa #smarktube.

Menneisyys

Kaikenlainen showpainiaiheinen keskustelu.
Avatar
Ultimate
Upper Midcarder
Viestit: 76
Liittynyt: 06 Tammi 2016, 09:29

Menneisyys

Viesti Kirjoittaja Ultimate » 21 Kesä 2019, 08:45

Olen melko intohimoinen ja uskollinen painifani. Jos keskityn seuraamaan jotain, seuraan sitä tarkasti ja huolella. Näin on juuri minun ja WWE:n kohdalla. Sama Subtv:n painikärpänen minuunkiin aikoinaan iski ja kun vuoden 2007 alussa päätin ryhtyä seuraamaan lajia aktiivisesti, oli katselukohteen valintana luonnollisesti WWE. Etenkään viime vuosina en toki välttämättä ole varsinaisesti fanittanut WWE:tä tai pitänyt sitä parasta painituotetta tarjoavana lafkana. Vaan silti, WWE on se isoin, näkyvin ja tunnetuin. Sen seuraaminen kiinnostaa siis paitsi asemansa puolesta, niin myös siksi, että kun firmaan on kerran perehtynyt, ei siitä oikein osaa päästä irtikään. Niinpä alkuvuodesta 2007 lähtien olen katsonut jok'ikisien RAW- ja Smackdown-lähetyksen sekä PPV:t (tähähän päälle vielä NXT:n seuraaminen NXT Arrivalista lähtien eli vuodesta 2014 + satunnainen muiden WWE-ohjelmien seuranta). Tavasta on vaikea päästä irti ja onhan se oikeastaan ihan kivaa, että voi oikeasti sanoa tuntevana ainakin tietyn osan viimeisen reilun vuosikymmennen painihistoriasta läpikotaisin.

Asiaan. Painin seuraamisen lisäksi pidän myös kirjoittamisesta ja totta kai nämä yhdistettynä pidän myös painista kirjoittamisesta. Nyt olen kuitenkin ikävässä limbossa: olen noin puolisen vuotta seuraamisessa jäljessä ja koska haluan katsoa kuitenkin kaikki rästilähetykset, ei painista kirjoittamiselle ole oikein mielekästä mahdollisuutta näin reilusti jälkijunassa (kun eivät nämä tapahtumat toisaalta ihan vielä sinne historia-osastollekaan mene). Siispä, ajattelin laittaa pystyyn topicin, johon kirjoittelen ainakin katselemieni WWE:n erikoislähetysten ja NXT:n TakeOvereiden arvioita, sitä mukaan kun niitä katson.

Tervetuloa menneisyyteen.



Avatar
Ultimate
Upper Midcarder
Viestit: 76
Liittynyt: 06 Tammi 2016, 09:29

Re: Menneisyys

Viesti Kirjoittaja Ultimate » 21 Kesä 2019, 09:06

NXT TAKEOVER: WAR GAMES 17.11.2018

Homman avannut Riddlen ja Ohnon avaussegmentti/matsi oli lyhykäisyydessä harmitonta viihdettä. Yleisön kävi kuumana Riddleen, joten tämä lunasti kyllä sillä paikkansa tapahtumassa. Hyvä, että tämä hoidettiin nimenomaan tällä tavalla tiiviisti.
N/A

Illan varsinainen avausmatsi oli taatun toimivaa Baszler/Sane-menoa. Ottelu oli myös toimivasti bookattu: Sane oli mukana koko sydämellään, mutta sydämetön Baszler käytti kaikki keinot hyväkseen pysyäksen kiinni mestaruudensyrjässä. Tykkäsin tosin enemmän Shaynasta, kun nainen vain dominoi ilman apulaisia, mutta eipä tämä aavistuksen nilkkimäisempi Baszlerkaan huono vaihtoehto ole. Yleisö eli myös matsissa hienosti mukana, mutta on harmi, että hupi oli ohi jo kymmenessä minuutissa. Miksi edes bookata 2/3 Falls -stipulaatio, jos ottelulle ei anneta aikaa? Noh, meno viihdytti silti ja lopetuskin oli toimiva, vaikkakin Shaynan yllätys olikin vähän nähtävillä. Toimiva kokonaisuus, jolle oltaisiin voitu suoda aikaa olla huippumatsi.
***

Blackin ja Garganon matsi toimi ennen kaikkea tarinaltaan. Uusi Johnny Gargano halusi toden teolla osoittaa olevansa paras ja todella näytti sen. Suorastaan vimmaisesti esiintynyt Gargano sai jopa kylmäpäisen Blackin turhautumaan, mikä loi mielenkiintoisen lisäjännitteen matsiin. Tarinaa luotiin myös suorastaan kiehtovilla elementeillä, kun sekä Black että Gargano kerjäsivät toistensa lopetusliikkeitä, aikeenaan ainoastaan huiputtaa vastustajaansa. Ja kaksikko pisti kyllä muutenkin hiton näyttävän painishow’n pystyyn – etenkin molempien iskut olivat todella vakuuttavia. Oli myös mielenkiintoista seurata yleisön reaktioita Garganoon melko puskista tulleen heel turnin jälkeen ja kyllähän katsojilla olikin hieman vaikeuksia suhtautua uuteen Johnnyyn. Hienosti yleisö oli kuitenkin mukana ja kun lopetuskin oli toimiva, niin tässä oli kasassa ihan todella kova paketti. Hienoa työtä molemmilta ja bookkaustiimiltä.
***½

Ciampan ja Velveteen Dreamin matsin kiinnostavin asia oli ylipäänsä kaksikon uniikki paritus. Ciampa sai pahuuden ilmentymänä vastaansa täysin omalaatuisin Velveteen Dreamin ja yhtälö oli todellakin uniikki ja ihan todella kiinnostava. Ja mikä parasta, molemmat pääsivät hyödyntämään tässä omia vahvuuksiaan. Ja ai että Velveteen nautti saamastaan valokeilasta ja oli suorastaan valovoimainen – miehen presence oli suorastaan uskomaton. Ja kun tähän lisäsi faktan, että Ciampa oli oma täydellinen heelitsensä, oli kasassa jo siltä osin hieno paketti.

Ja meno ei todellakaan jättänyt kylmäksi. Yleisö oli kuumimmillaan illan aikana ja molemmat pistivät kyllä kaikkensa peliin – kivana juttuna tässä ottelussa olivat Dreamin varastetut ikoniset liikkeet Hoganilta ja muilta, jotka toimivat loistavasti. Ja ne loppuminuutit olivat parasta aikoihin: ensin kiusoitellaan Velvetiinin pään iskemistä kivikovaan betonilattiaan, sen jälkeen nähtiin sykähdyttävä Dreamin comeback, joka huipentuu tuliseen near falliin – Dream ei kuitenkaan luovuta, vaan päättää uhmata kohtaloa hyppäämäällä Elbow Dropin appronilla makaavan Ciampan rintaan... mutta tämä kuitenkin väistää ja lopulta iskee Dreamin kallon DDT:llä kehien väliseen teräkseen. Huh, ihan uskomaton tapahtumasarja, joka nosti tämän ottelun huippumatsien joukkoon. Hattua päästä molemmille – ja Ciampan ihan käsittämätön TakeOver-tahti vaan jatkuu.
****

War Games –matsin kaivaminen esiin oli kyllä viime vuodelta mainio veto ja kiva, että ottelumuotoa päästiin hyödyntämään taas. Myös ottelijakahdeksikko oli kerrassaan kiintoisa, joten odotukset olivat korkealla.

Ottelun alku oli matsityypille sopivaa rakentelua ja oli myös hyvä, kuin Undisputed Eran ylivoimaetua tuotiin esille – loogista bookkausta. Samanlaista hyvää bookkausta oli myös se, että Ricochet oli ison osan matsista sivussa oltuaan alusta asti mukana ottamassa iskuja vastaan. Tässä oli myös kivoja yksityiskohtia, kuten se kuinka Fish lukitsi Dunnen häkkiinsä ylimääräisellä lukolla. Ja ehdottoman hyvä juttu oli myös, että matsiin tuotiin aseita. Yleisökin oli toki erinomaisesti mukana, vaikkakaan ei yhtä kuumana kuin NXT-mestaruusmatsissa. Mutta, verrattuna esim. edelliseen War Games –mittelöön, tästä tuntui puuttuvan jotain, eikä matsi missään vaiheessa roihahtanut oikein lopullisiin liekkeihin. Toki tässä nähtiin hyvää ja matsityypin mahdollistamaa uniikkia menoa ja toimivia spotteja mutta... kokonaisuutena tämä ei täyttänyt ainakaan niitä villeimpiä odotuksia. Isoimpina miinuksina oli lopulta pitkä kesto, joka soti sitä vastaan, että etenkin ottelun lopussa matsin flow tuntui olevan hukassa.

Joka tapauksessa erinomainen matsi (mainiolla lopetuksella), mutta kokonaisuudessaan tämä oli silti odotuksiin nähden jopa pettymys. Mutta NXT:ssä pettymyksetkin ovat usein lopulta aika kovia koitoksia.
***

Kokonaisarvio: Jälleen, ihan uskomattoman kova TakeOver. Huikean hieno NXT-mestaruusottelu ja pirullisen viihdyttävä Black vs. Gargano. Lisäksi Baszler vs. Sane ja War Gameskin olivat erinomaisia otteluita, vaikka jälkimmäinen isoihin odotuksiin nähden jäikin pieneksi pettymykseksi. Ja kun illan avannut nopea Riddle/Ohno-kuviokin toimi, ei tapahtumassa ollut heikkoa lenkkiä. Täydet pisteet, huikea ilta, jonka jokaisen painifanin tulisi nähdä.

TÄHDET:
* * * * *

Avatar
Ultimate
Upper Midcarder
Viestit: 76
Liittynyt: 06 Tammi 2016, 09:29

Re: Menneisyys

Viesti Kirjoittaja Ultimate » 16 Heinä 2019, 08:29

Survivor Series 2018

RAW vs. Smackdown, Women’s Survivor Series Match
Show’n avannut naisten Survivor Series –ottelu oli kokonaisuudessaan vaisu tapaus. Se tuntui hyvin perusmenolta ilman sen kummempia ihmeellisyyksiä. Yksittäinen kohokohta oli Nia Jax, joka sai edellisessä RAW’ssa Becky Lynchin telottuaan valtaisaa heatia. Painillisesti parasta antia olivat loppuhetket: Asuka on edelleen vakuuttava ja on kiva, että juuri hän sai valokeilaa. Itse lopetuskin toimi, Jaxin puukottaessa omaa joukkuetoveriaan Banksia selkään ja ottaen voiton omiin nimiinsä. Kokonaisuudessaan silti harvinaisen heikko avaus — yleensä, kun juuri openerit ovat niitä otteluita, jotka WWE osaa hoitaa.
**

Rollins (c) vs. Nakamura
Tässä matsissa taas aloitus toimi, molempien hakiessa viihdyttävästi henkistä etulyöntiasemaa. Tämä ottelu sai myös yllättävän paljon aikaa, mikä oli myös valitettavasti sen heikkous. Meno ei nimittäin oikein jaksanut kantaa koko kestonsa ajan ja sisälsi liikaa suvantovaiheita. Tuntui myös, ettei kaksikko oikeastaan muutenkaan ollut syystä tai toisesta ihan parhaassa terässään. Loppuhetket toimivat silti tässäkin. Countteritykitys oli viihdyttävää ja itse lopetuskin toimi. Pettymykseksi tämä silti liian pitkäksi venytettynä jäi.
**+

Authors of Pain (c) vs. The Bar
AOP:n ja Barin matsi oli odotetusti kivaa rymistelyä kahden fyysisen joukkueen välillä, missä yleisökin oli mukavasti mukana. Maveric oli sopivasti esillä ja lopetus oli... noh, ainakin erilainen. Tämä matsi tuntui jäävän vähän kesken ja edellisestä poiketen tämä olisi sitä lisäaikaa juuri tarvinnut. Kokonaisuudessa ihan positiivinen koitos silti, tavallaan ihan toimivallakin lopetuksella.
**½

Murphy (c) vs. Ali – Cruiserweight title
Tässä matsissa oli ilahduttavan hyvä ja selkeä rakenne: Murphy hallitsi voimakkaasti ja häikäilemättömästi (esim. heitellen vastustajaansa jatkuvasti ulos kehästä) ja Ali koittaa vain selviytyä. Yleisö oli varsin mielenkiintoinen, ollen aluksi kuollut kuin kirkossa, mutta lopussa chantatessa jo ”This is awesomia”. Molemmat myös laittoivat ison valokeilan kunniaksi kroppaansa likoon, mistä iso plussa. Nähtiinhän tässä myös kovia spotteja, kuten Spanish Fly selostuspöydältä. Lopetuskin oli mukavan tyly ja selkeä. Tästä kyllä huomasi, että kaksikko halusi käyttää harvinaisen CW-divarin spotlightin hyväkseen ja tämä olisi ollutkin oikeasti erinomainen ottelu, jos yleisöä olisi kiinnostanut enemmän.
***-

RAW vs. Smackdown – Men’s Survivor Series Match
Miesten Survivor Series räjäytti pankin kieltämättä aika kehnon show’n alkupuoliskon jälkeen. Jo ottelun alku oli hieno: McIntyren ja Strowmanin välienselvittely, jonka keskelle Joe hyökkää, mutta lopulta McIntyre kääntää tilanteen edukseen ja eliminoi shokeeraavasti samoalaisen. Näin aloitetaan matsi tulisesti. Drew oli muutenkin ottelun tähti, jolla oli skismaa kaikkien kanssa ja halu olla ehdoton ykkönen ja ottelun valokeilassa. RAW-tiimin välien rakoileminen toteutettiin hyvin ja yhtälailla Smackdownin yhtenäisyys oli toimiva tarinallinen juttu. Yleisökin oli kuumempi kuin kertaakaan illan aikana. Muutenkin matsin bookkaus toimi: alun shokin jälkeen yhtenäinen Smackdown kääntää tilanteen edukseen, kunnes Strowman saa kehävuoron ja kallistaa vaa’an taas RAW’lle. Myös loppu toimi, sillä vain Mizin ja Shanen ollessa jäljellä tuli oikeasti epätoivoinen fiilis SD:n puolesta. Kokonaisuudessaan tämä oli jännittävä, yllätyksellinen ja tapahtumarikas ottelu, kuten näiden pitää ollakin. Mainiota työtä!
***½

Rousey (c) vs. Charlotte
Rouseyn ja Charlotten matsi oli mukavan erilainen ja virkistävä mittelö. Todella tasainen ja urheilullinen taistelu, joka keskittyi molempien luovutusliikkeisiin, oli kiehtovaa katsottavaa. Muutenkin tarinaa rakennettiin hienosti: tämä oli Rondan uran isoin taistelu ja Rousey joutui käyttämään pärjätäkseen itselleen epätavallisia keinoja, jotka olivat lopulta maksaa hänelle ottelun. Tässä myös todella oli ison matsin fiilistä. Myös lopetus toimi tarinallisesti. Charlotte joutui huomaamaan, ettei ollutkaan enää se dominoiva naispainija ja se sai hänet lopulta napsahtamaan. Hommaa rakennettiin hienosti lisäksi ottelun jälkeisessä Charlotten hyökkäyksessä, joka oli mahtavaa katsottavaa. Kaikin puolin onnistunut paketti!
***

Bryan (c) vs. Lesnar
Lesnarin ja Bryanin koitos oli todellakin aikamoinen herkkupala. Ja kuinka kutkuttavasti tilanteesta matsiin lähdettiinkään, kun Bryan oli juuri voittanut raukkamaisella taktiikalla shokeeraavasti mestaruuden yli vuoden vyötä pitäneeltä Stylesiltä — eikä tapahtumaan tultaessa tiedetty yhtään millainen Bryan tultaisiin näkemään.

Itse ottelu oli bookattu ilahduttavan erilaisesti: Bryanin taktiikka oli ottaa niin kauan iskuja vastaan, että tunnetusti ylimieliseksi käyvä Lesnar tekee huolimattomuuttaan virheen, jonka Daniel pystyisi hyödyntämään. Ja kun kaikkien iskujen jälkeen comebackin hetki viimein tuli, oli se kerrassaan huikeaa katsottavaa. Myös yleisö syttyi täysin Bryanin herätessä eloon. Ja ottelun loppupuoli olikin suorastaan trillerimäistä katsottavaa — voisiko Bryan tehdä sen, voisiko Bryan kaataa Pedon? Matsin huikein tapahtumaketju nähtiin Bryanin määrätietoisesti tuhotessa Lesnarin jalkoja, jonka vuoksi F5 epäonnistuu ja Bryan saa Yes Lockin kiinni. Ihan huikeaa, Lesnarin paniikinomaisine ilmeineen. Myös lopetus toimi ja jätti tästä hyvän maun suuhun. Kerrassaan hienosti toteutettu koitos ja komea lopetus illalle.
***½

Kokonaisarvio: Tämä oli oikeasti hyvä tapahtuma, mikä on WWE-vuonna 2018 jo ikävän harvinainen saavutus. Toki tämä tapahtuma jakautui kahtia: ensimmäisestä neljästä ottelusta mikään ei noussut kunnolla PPV-tasolle, mutta viimeiset kolme ottelua olivat kunnon tykitystä (Rousey vs. Charlotten jälkimainingeista vielä todella iso plussa — huikea angle). Vaikka ilta alkoi todella keskinkertaisesti, oli ME illan paras matsi. Ei millään tapaa toki vuoden kovimpia tapahtumia, mutta silti hyvä suoritus ja show, joka kannatti katsoa.

TÄHDET:
* * *


Tables, Ladders & Chairs 2018
Fox & Mahal vs. R-Truth & Carmella, Mixed Match Challenge Finals
Tämä oli varsin erilainen ja erikoinen tapa avata PPV, mutta oikein virkistävä sellainen! Sitä mieltä oli myös yleisö, joka eli mainosti matsissa mukana — opener siis hoiti hommansa ja herätti areenan. Tämä hoidettiin tiiviisti ja kivuttomasti alta pois ja tämä toimi juuri tällaisenä lyhyehkönä, hyväntuulisena ja katsojien äänijänteet avaavana kohtaamisena. Erityisplussa Truthille, joka ei Reneen sanoja mukaillen tunnu vanhenevan lainkaan. Kiva alku illalle.
**+

The Bar (c) vs. The New Day vs. The Usos – Smackdown Tag Team Championships
Smackdownin mainion joukkuedivisioonan kulmakivet kohtasivat PPV-tasolla, joten mitenkään huono ei voinut olla lopputulemakaan. Ottelun alku lähti tosin jopa yllättävän tasapaksusti käyntiin, mutta onneksi meno kuumeni nopeasti ja tässä nähtiin lukuisia kivoja near falleja Usojen ja New Dayn toimesta. Ja muutenkin tämä maistui: tämä oli sitä tasaisen varmaa ja laadukasta menoa, mitä näiltä tiimeiltä sopi odottaakin. Tosin, tällä kertaa nämä ykköstiimit eivät syystä tai toisesta tarjonneet mitään hillitöntä ekstraa peruspaketin päälle, mutta kun kivijalka on kunnossa, niin se riittää jo pitkälle. Lopetuskin oli oikein näppärä. Ehdottomasti PPV-tasoinen kohtaaminen ja eipä tämä SD:n joukkuedivari koskaan petä.
***

Natalya vs. Riott, Tables Match
Tälle ottelulle ei ollut ihan hirveästi odotuksia (vaikka kaksi taitavaa naista kehässä olikin). Meno kuitenkin yllätti, sillä tästä löytyi ehdottomasti sopivaa intensiteettiä ja yhtenäisyyttä, minkä lisäksi yleisökin jaksoi syttyi ihan kivasti tälle tarinalle. Riott Squadin Logan ja Morgan pyörivät myös mukana, mutta heistä päästiin (ehkä liiankin) helposti eroon. Harmittavasti kuitenkin tämä tuntui lässähtävän loppua kohti — paketti ei ihan pysynyt koossa ja punainen lanka tuntui katoavan. Itse lopetus oli kuitenkin kiva. Jopa rutikuiva Nattiekin tuntui tässä matsissa kiinnostavalta, josta ehdotonta plussaa. Kokonaisuudessaan tässä oli paljon kivoja juttuja, mutta homma ei jaksanut kantaa ihan loppuun asti.
**½

McIntyre vs. Bálor
Tämäkin oli tasoa kiva, muttei PPV-tasolla mitään erikoista. Toki nämä kaksi osaavat painia hyvin, mutta jotenkin tämä ei oikein liekkeihin leimahtanut. Yksi syy oli, että matsista bookattiin liian tasainen — olisin tykännyt, että Drew oltaisiin pidetty yhtä tuhovoimaisena kuin aiemminkin. Myöskään yleisöä tämä matsi ei liiemmin kiinnostanut. Zigglerin sekaantuminen oli lopussa ihan kiva juttu, mutta en pitänyt siitä, että se johti McIntyren häviöön. Helposti unohdettava matsi.
**½

Orton vs. Mysterio, Chairs Match
Nämä kaksi olivat aiemmin painineen kerrassaan mainioita matseja — tuntuu, että kokeneen kaksikon yhteispeli ja tyylit klikkaavat erinomaisesti yhteen. Niinpä odotin tältäkin paljon. Ja hyvää menoa kaksikko tarjoilikin. Tuolimatsi on stipulaationa aika yksiulotteinen, mutta tässä sitä käytettiin hyvin hyväksi ja tuoleilla keksittiin yllättävänkin luovia spotteja. Harmi vain, että yleisö oli melkoisen kuollut, mikä ei tietenkään käynyt eduksi myöskään kehämenolle. Toinen harmituksen aihe oli, että ottelun tempo hidastui merkittävästi lopussa — kaksikko kun on parhaimmillaan keskenään nopeatempoisemmin otellen. Lopetus oli mukavan erilainen ja muutenkin tästä jäi ihan hyvä maku — tosin erilaisella bookkausella ja eläväisemmällä yleisöllä tässä olisi ollut paukkuja kyllä enempäänkin.
**½

Rousey (c) vs. Jax – RAW Women’s Championship
Ronda Rousey on tajuttoman hyvä: tässäkin nainen sai toteutettua sisukkaan (fyysisesti) altavastaajan roolinsa hiton uskottavasti ja hyvin. Ja myös Jaxin vahvuudet saatiin hyvin toimimaan tässä. Yleisökin heräsi ja oli mukavasti mukana etenkin isoissa hetkissä. Kokonaisuudessaan siis hyvää menoa, toimivalla tarinalla, mutta ehkä miinuksena oli sellainen tietynlainen kliseisen matsibookkauksen noudattaminen vähän turhan paljon. Tämä myös pidettiin sopivan tiiviinä, mikä oli ehdottomasti hyvä ratkaisu. Tykkäsin myös lopetuksesta, jossa Rousey suutelee Jaxin kättä ja laittaa tämän taputtamaan. Ihan puhtaat paperit.
***-

Bryan (c) vs. Styles – WWE Championship
Pitkä ja puhdas painimatsi, jossa ei myöskään ylikäytetty finishereitä — virkistävää! Ja kun Bryanin ja Stylesin kaksikko on muutenkin sellainen, joka pystyy vetämään tällaisen hidastempoisemman ja tarinavetoisen matsin kunnialla, oli lopputuloskin erinomainen. Siksipä ottelua olikin mukava seurata ja se sujui kuin siivillä. Oli myös hienoa, kuinka uusi Daniel Bryan näkyi myös kehäotteiden puolella. Parasta antia olivat lukuisat lukottelut ja uskottavia ja hyviä lukotushetkiä nähtiinkin useita. Yleisö taas... sitä tuntui kiinnostavan tämä ottelu ja sen lopputulos mutta... se ei vain jaksanut olla äänekäs. Harmillista. Siitä huolimatta tämä oli oikein onnistunut koitos, joka piristi tähän asti kokonaisuutena hyvin keskinkertaista iltaa. Hyvää työtä molemmilta
***+

Rollins (c) vs. Ambrose – Intercontinental Championship

Sitten... tämä. Rollins vs. Ambrose –matsin pitäisi olla jotain mitä odottaa, mutta tässä kohtaamisessa kaikki meni pieleen. Tuntui, että koko matsi oli todella pahasti off. Yhtenä syynä oli Ambrosen motivaation puute, koska mies tuntui ottelevan todella alibimaisesti läpi matsin. Kaikki se sähkö, mitä tässä ottelussa olisi voinut olla jäi puuttumaan: yleisöä ei jaksanut kiinnostaa tämä mittelö pätkääkään. Jo ottelun alku oli bookattu hölmösti, eikä meno muutenkaan oikein lähtenyt missään vaiheessa käyntiin, vaikka loppuosa olikin sentään vähän parempaa menoa. Koska kaksikon yhteispeli ei pelannut yhtään ja yleisö oli kuollut, esim. Shieldin fist bump –kohtaus tuntui todella päälleliimatulta. Kaiken lisäksi lopetuskin oli todella ennalta-arvattava, joten puhtaita papereita tästä ei voi antaa missään tapauksessa. Ihan uskomattoman heikko suoritus näiltä kahdelta (etenkin Ambroselta), kun ottaa huomioon että jokunen vuosi sitten tämä oli rosterin kuumin ottelupari. Kaiken kruunuksi tämä kauheus sai aikaakin peräti 23 minuuttia, mikä upotti tämän entistä syvemmälle suohon. Massiivinen rimanalitus.


Lynch (c) vs. Asuka vs. Charlotte, Tables, Ladders & Chairs Match – Smackdown Women’s title

Tämän ottelun valinta ME:ksi oli vain ja ainoastaan oikea päätös. Tässä oli todellakin ison ottelun tuntua — kolme kiinnostavaa nimeä, kuuma yleisö ja paikka päätösotteluna... toimii! Ja mikä parasta, tässä todellakin kiinnosti kuka vie vyön.

Ja mitä saimmekaan nähdä? 22 minuuttia ihan hiton kovaa menoa. Taisto oli toteutettu mitä erinomaisimmin: mittelö muuttui hiljalleen kovemmaksi, kun alun brawlailun ja suplexien jälkeen mukaan tuli tuoleja ja kendokeppejä. Ja kun kävi selväksi, ettei matsia voiteta ilman uhrauksia, hyppää Becky tikkailta murskaten Charlotten ja Asuka laitetaan Spearille barrikadeista läpi — huh! Matsin jännitys säilyi myös hienosti läpi ottelun, painopisteen siirtyessä sopivalla tahdilla ottelijalta toiselle ja naisten noustua yhä uudestaan taistelemaan vyöstä väkivaltaistenkin kohtaloiden jälkeen. Ja se lopetus — jos sekaantumisia voi käyttää oikein ja jopa lisäämään ottelun kiinnostavuutta, niin tässä nähtiin malliesimerkki siitä. Rouseyn sekaantuminen sai paitsi yleisön kuumaksi, niin sopi myös täydellisesti tähän Rondan, Beckyn ja Charlotten kuvioon. Lopuksi Asuka juhlii vihdoin saalistamaansa mestaruutta ja yleisö on pähkinöinä. Aivan mahtava ottelu ja heittämällä yksi WWE-vuoden parhaista. Naistendivarin kärkitaisto on ehdottomasti kiinnostavin kuvio koko firmassa.
****

Kokonaisarvio: Kokonaisuudessaan tämä tapahtuma jäi keskinkertaiseksi. Hyvien hetkien (SD:n joukkuemestaruusmatsi, Bryan vs. Styles ja etenkin ME) lisäksi tapahtumaan mahtui paljon keskinkertaista kamaa ja lisäksi vielä täysin flopannut Rollins vs. Ambrose. Onneksi naistendivari on kuitenkin liekeissä ja pelasti tämän mahalaskulta ja tuo Beckyn, Asukan ja Charlotten TLC on kyllä must see kaikille. Tämä kärsi jälleen WWE:n helmasynnistä: liikaa kamaa tungettuna samaan pakettiin. 10 matsia väli-PPV:ssä on yksinkertaisesti liikaa. Tästä vuoteen 2019.

TÄHDET:
* *

Avatar
Teme
Main eventer
Viestit: 398
Liittynyt: 25 Huhti 2016, 10:18
Paikkakunta: Kärkölä

Re: Menneisyys

Viesti Kirjoittaja Teme » 24 Syys 2019, 22:09

Milloin jatkuu?
"Jos yrität selvittää keitä me olemme, tuhoamme sinut. Jos lähestyt Jack Gallagheria, me tuhoamme sinut. Ja jos haastat Gallagherin otteluun, niin me olemme varmistamassa että Gallagher kävelee voittajana ulos, sillä me olemme me."

Vastaa Viestiin